Osa 2: Pyyntö

No niin. Julkaisen osan 2 nyt, koska ensi viikolla en mahdollisesti ehdi pelata/kirjoittaa/julkaista. Sitäpaitsi osan 2 kuvat ovat olleet valmiina ja hetken. 3-osa on vielä kesken, sen julkaisusta en vielä osaa sanoa. 

Mutta edellinen osa jäi huisin jännittävään kohtaan, joten lukemaan....!

Ja kommettia kannattaa myös laittaa :)

Osa on minun mittapuulla suht lyhyt n.50 kuvaa.

*************************

Inke seurasi aavenaisen lähestymistä sydän jyskyttäen. Nyt hän saisi vihdoin tietää naisesta jotain. Nainen näytti aika nuorelta vaikka hiukset olivatkin harmaat. Hahmo loisti hiukan jonkinlaista valohehkua ja sai koko aukion kylpemään kirkkaassa valossa. Naisen lähestyessä Inke tunsi ihollaan myös lievää kylmyyttä. 

- Vihdoinkin tapaamme Inkeliina Mansikkaoja, nainen sanoi kumealla äänellä. Olen seurannut sinua jo kauan ja odottanut tätä päivää. Olemmekin tavanneet kaukaisesti monta kertaa. Kiitos muuten, että kävitte haudallani, nainen jatkoi.

 Inkeä kylmäsi ja hän tajusi, että näkyvästä hahmostaan huolimatta nainen oli kuollut jo aikoja sitten. 

- Istutaan tuohon kannolle niin saat tietää kaiken, nainen sanoi. Pidetään kuitenkin kiirettä sillä minulla on vain hetkinen aikaa. Päivänvalossa ilmestyminen kuluttaa voimiani paljon. Tahdoin kuitenkin, että tapaamme päivällä. Yöllä olisi voinut olla sinulle liian pelottavaa enkä usko, että Frida olisi suostunut siihen. 

Inkeliina ei osannut sanoa mitään, nyökkäili vain naisen puheille. Hän ihmetteli vieläkin, mikä naisen ja Fridan suhde oli. Ehkä se selviäisi aikanaan?

- Sovitaanko, että minä kerron tarinani ja sinä saat kysellä jos haluat? nainen kysyi. 

Inke nyökkäsi. Hän istui aivan lähellä naista, tunsi tästä huokuvan kylmyyden ihollaan. Naisen silmät olivat oudon sumeat ja ääni oudon kumea. 

Aave huokasi kerran ja mietti selvästi mistä aloittaa.  

- Minä olen sinun isoäitisi isän siskopuoli Ilse Meri. Olen Meresmaan sukua vaikka sukunimeni eläessäni olikin Meri. Minä sain alkuni eräästä onnettomasta suhteesta kauan sitten. Minut kasvatettiin kuitenkin kuulumaan isoisoisäsi perheeseen. Haluan nyt kertoa sinulle eräästä tapahtumasarjasta ja sen jälkeen pyydän sinulta yhtä asiaa, Ilse sanoi. 

Inke nyökkäili edelleen. Nainen oli kuin olikin hänelle sukua vaikka aika kaukaista tosin. 

Minä olin silloin nuori ja juuri täyttänyt kahdeksantoista. Me olimme järjestäneet juhlat minun kunniakseni. Talo oli täynnä kauniita ja nuoria ihmisiä vanhempineen. Olimme palkanneet jopa soittajat ja pitopalvelun tarjoilijoineen. 

Juhlat olivat menneen hyvin, kunnes minä huomasin hänet. Olin juuri syömässä, kun havaitsin hänen juttelevan äitini kanssa. Arvid oli minua muutaman vuoden vanhempi ja kokenut naistenmies. Minä en sitä tiennyt, koska äitini oli tiukasti kieltänyt seurustelemasta miesten kanssa. Hän ei halunnut minulle käyvän niin kuin hänelle. 

Minä jatkoin syömistä ja samalla katselin häntä. Arvid oli komea ja sulavakäytöksinen. Olin ollut häneen ihastunut jo pidemmän aikaa. Lindemanit olivat perheystäviämme ja vierailivat meillä usein. 

Myöhemmin nostimme ystävieni kanssa maljoja tulevaisuudelle. Olin jo hieman pökerryksissä monista maljoista, joten sekin edesauttoi tulevia tapahtumia. Nauroimme ja kilistelimme laseja ystävieni kanssa, kun huomasin Arvidin katselevan meitä. Hymyillen hän lähti kävelemään kohti minua. Sydämeni löi ylimääräisiä lyöntejä, kun hän lähestyi. 

Arvid kysyi kohteliaasti, saisiko liittyä seuraamme. Vastasimme myöntävästi. Vatsanpohjassani lepattivat tuhannet perhoset ja minua hermostutti. Huomasin Arvidin katselevan minua samalla, kun hän jutteli kanssamme. Tunsin jännityksen punan nousevan kasvoilleni. 

Nostimme vielä maljan naiskauneudelle Arvidin pyynnöstä. Koko ajan tunsin tuon miehen huumaavan läsnäolon. Hän sai ajatukseni sekaisin jo pelkällä läsnäolollaan. Jossain vaiheessa huomasin, että Arvid oli siirtynyt lähemmäksi minua ja hivuttanut kätensä vyötäisilleni. 

Jonkin ajan kuluttua siirryimme kaikki tanssilattialle. Arvid pyysi minua tanssimaan kanssaan ja minä suostuin tietenkin. Vihdoin saisin tutustua häneen tarkemmin. Hän talutti minut tanssilattialle ja katsoi minuun hymyilevin silmin. Jalkani olivat kuin hyytelöä eivätkä tahtoneet totella ollenkaan.

Me tanssimme monta tanssia yhdessä ja joka tanssilla hän veti minua lähemmäksi itseään. Salissa alkoi olla jo todella kuuma, joten hän ehdotti, että menisimme ulos viilentymään. Minä suostuin. En osannut epäillä mitään.

 Me lähdimme ulos kuumasta salista ja menimme ulos. Kävelimme pihalla ja metsässä ja juttelimme kaikenlaista. Päädyimme sitten tälle samalle metsäaukiolle, missä nyt istumme. 

Minä olin nuori ja tietämätön. Olin lisäksi hiukan humaltunut kaikista juomista, joten olin todella täydellinen uhri. Tokihan Arvid huomasi, että olin häneen ihastunut ja käytti sitä häikäilemättä hyväkseen. 

Hän sanoi minulle juuri ne asiat mitä halusinkin kuulla. Hän vakuutti minulle rakastavansa minua ja olleensa minuun ihastunut jo pitkään. Ja minä uskoin sen kaiken. Ajattelin se hetken olevan elämäni onnellisin hetki. Olin kuitenkin väärässä. 

Inke oli kuunnellut naisen kertomusta vaiti vain nyökkäillen välillä ymmärtävästi. Hän alkoi pikkuhiljaa ymmärtää mitä nainen oli kokenut. 

Monien sanojen ja kauniiden korulauseiden jälkeen hän suuteli minua. Kukaan ei ollut koskaan suudellut minua ennen. Minä näin tähtiä ja jalat meinasivat pettää. Arvid suuteli minua uudestaan aina yhä kiihkeämmin ja vaativammin. 

Minä olin kuin huumattu ja suostuin kaikkeen. Olin silloin niin naiivi ja tahdoin uskoa kaikista vain hyvää. Olin helppo uhri sellaiselle miehelle kuin Arvid. Hän sai minut huumattua puheillaan ja käytöksellään. 

Monen suudelmaan jälkeen Arvid työnsi minut vasten puuta ja suuteli minua hengästyttävästi. Vaikka olinkin aika typerä, tajusin kuitenkin mihin tämä päätyisi. Olin niin vakuuttunut, että olisimme yhdessä aina joten en ajatellut asiaa sen kummemmin. Hän saisi tehdä minulle mitä halusi, minä suostuisin mihin vain. 

Loppujen lopuksi koin ensi kertani hänen kanssaan tässä aukiolla. Jälkeenpäin ajattelin, että rakkautemme on ikuista emmekä koskaan eroa. Kuvitelmani olivat kuitenkin liian ruusuisia ja tajusin asian pian itsekin. 

Olin menossa jo talolle päin onnellisena pilvilinnoissa liidellen. Olin juuri astumassa sisään, kun kuulin eteisestä kiivasta keskustelua. Arvid jutteli sisällä kiivaasti, jonkun naisen kanssa. Kuulin hänen suustaan sanoja, joita ei ollut tarkoitettu minun korvilleni ja tajusin miten pahan virheen olin tehnyt. 

Tajusin, että minun pitäisi estää jälkiseuraamukset etten joutuisi enemmän vaikeuksiin. Joten seuraavana päivänä otin yhteyttä erääseen kaupustelijaeukkoon. Hänellä olisi kuulemma uutetta, joka estäisi epätoivotut seuraamukset. Sovin eukon kanssa tapaamisen metsänreunaan sillä siellä olisimme piilossa uteliaiden katseilta. 

Pyysin häneltä uutetta ja olin valmis maksamaan siitä kovan hinnan. Eukko katseli minua kaikentietävästi ja hiukan ilkeästikin. Poskiani kuumotti eukon tuijotus ja oloni oli epämukava. Lopulta eukko kuitenkin kaivoi uutteen hameenpoimuistaan. 

Hän ojensi minulle kirkkaan lasipullon, jonka sisällä oli uutetta. Neste loisti todella outoa hehkua ja oli kummallisen väristä. Maksoin eukolle sovitun hinnan ja varmistin vielä, että uute olisi toimivaa. Eukko vakuutti sen tepsivän. 

Nostin pullon ja heiluttelin sitä vielä eukon katsellessa minua kiinnostuneesti. En aikonut juoda uutetta saman tien vaan tekisin sen myöhemmin metsäaukiolla. Lähetin eukon matkoihinsa ja lähdin kävelemään kohti aukiota. 

Avasin pullon ja haistoin uutetta. Se tuoksui oudolta mutta ei pahalta. Kohotin pullon huulilleni ja maistoin pisaran. Uute ei ollut hassumman makuista, joten join sitten ohjeiden mukaan pullon tyhjäksi. Hetkisen päästä minua alkoi pyörryttää ja huomasin, että uute loisti valoaan minun lävitsenikin. 

Havahduin vasta pitkän ajan päästä. Olin pyörtynyt ja maannut selälläni aukiolla pitkän aikaa. Onneksi muut perheeni jäsenet olivat poissa, joten kukaan ei ollut huomannut poissaoloani. Kävelin huterin askelin talolle takaisin ja kaaduin omaan vuoteeseeni nukkumaan. Toivoin, että uute tehoaisi eikä seuraamuksia tulisi. 

Huomasin kuitenkin pian, että eukko oli huijannut minua. Uute ei ollut tehonnut tai sitten pienellä oli todella voimakas elämänhalu. Olin vihainen ja katkera eukolle, hän oli huijannut minua. Vuodatin monet kyyneleet asian takia, enkä tiennyt mitä tehdä. 

Lopulta peittelin raskauteni löysillä vaatteilla ja kiristävillä korseteilla. Kukaan ei onneksi tajunnut tilaani sillä velipuoleni, sinun isoisoisäsi, oli menossa naimisiin. Kaikilla oli paljon puuhaa häiden järjestämisessä minun onnekseni. Synnytin lopulta pienen poikavauvan yksin sairaalassa. En voinut palata kotiin vauvan kanssa, joten tein sen ainoan teon mihin pystyin. 

Vein pojan Lindemanien ovelle vaunuissaan. Sydämeni oli särkyä mutta en voinut muutakaan. Samalla halusin myös Arvidin saavan tietää tekonsa seuraukset. Tiesin etteivät he voisi hyljätä kokonaan perheen ainoan pojan lasta. Vaunuihin olin laittanut kirjeen, jossa kerroin kuka lapsi oli. Olin antanut pojan nimeksi Arto, isänsä mukaan. 

Inke tuijotti naista. Tämän tarina oli uskomaton ja kiehtova. Hänen täytyisi tietää vielä yksi asia. 

- Oletko sinä se nainen, jota kutsuttiin “Suruksi”, Inke kysyi. 

Nainen nyökkäsi. 

- Olin todella surullinen vauvani kohtalosta. Jäin asumaan tänne kotitalooni yksin muiden muuttaessa kaupunkiin. Myös Lindemanit muuttivat muualle enkä ole kuullut heistä mitään sen jälkeen. Pidin oikean henkilöllisyyteni Inkeriltä, sinun isoäidiltäsi, salassa vaikka hän taisi aavistaa kuka olen. 

- Aikani alkaa loppua, Ilse sanoi. Tahtoisin pyytää sinulta yhtä asiaa, hän jatkoi. 

Voisitko ottaa selville mitä tapahtui pojalleni? Olen odottanut jo kauan sinunlaistasi rohkeaa ja ennakkoluulotonta sukulaista, joka selvittäisi asian. Olisin tullut luoksesi jo aiemmin mutta Frida esti pyyntöni. Olit silloin kyllä aika nuori. 

Tyttö katsoi naisen surullisia kasvoja ja mietti asiaa. Kyllä hän voisi auttaa naista saavuttamaan rauhan. Sukulaisen etsinnästä tulisi varmasti jännittävää ja kiinnostavaa. Ja nyt hän tiesi niin paljon enemmän kuin aiemmin. Inke varmisti vielä, että oli kuullut tarinan nimet oikein ja kirjoitti ne ylös. Lisäksi hän kysyi naiselta vielä tarkemmat vuosiluvut tapahtumista. 

- Minä joudun nyt lähtemään, Ilse ilmoitti. Tämä on kuluttanut jo ehkä liikaakin voimiani ja minun täytyy päästä lepäämään. Sinä saat vielä yhden vierailun tätä asiaa koskien, Ilse sanoi Inkelle varsin salaperäisesti.  

Ilse käveli keskelle kukkaniittyä ja kohotti kasvonsa ylös. Pilvetkin väistyivät ja aukiolle paistoi kirkkaasti aurinko. Sitten nainen alkoi loistaa kirkasta valoa kuin tulta ja katosi. 

Inke juoksi kohti paikkaa, missä oli sopinut tapaavansa Fridan. Mielessä myllersi Ilsen kertomus ja tämän antama tehtävä. Hän aikoi suorittaa tehtävän loppuun, jotta Ilse saisi rauhan. 

Kohta Inke näkikin Fridan kävelevän häntä kohti. Häntä mietitytti vieläkin, mikä oli kaksikon suhde toisiinsa. Ilsekin oli maininnut tytön estäneen hänen pyyntönsä. Oliko Frida jonkinlainen suojelusenkeli? 

- No, saitteko asiat selvitettyä, tyttö kysyi iloisesti. 

- Joo ja sain tietää tehtävänikin, Inke sanoi. Ilse mainitsi muuten pari kertaa sinutkin. 

Frida hätkähti hiukan mutta tokeni nopeasti. 

- Varmasti mainitsikin, Frida tuhahti. Jos mä en olisi estellyt ja viivyttänyt, se olisi ilmestynyt sulle jo aiemmin. Sä olit kuitenkin liian nuori meidän mielestä mihinkään sellaisiin, hän jatkoi. Joten mun tehtäväksi jäi pelata aikaa, kunnes olisit valmis. 

Inkeliina mietti ystävänsä sanoja. Hänelle tuli tunne, ettei Frida kertonut kaikkea itsestään. 

- Kuka sä oikein olet, Inke tokaisi sitten aika vihaisesti. 

- Se selviää kyllä aikanaan, Frida sanoi salaperäisesti. Me nähdään vielä kyllä vaikka joudunkin välillä olemaan poissa. Mä tulen kuitenkin paikalle, jos tarve sitä vaatii, tyttö jatkoi. 

- Mä saatan sut nyt kotiin, niin voidaan samalla jutella, Frida ilmoitti. Mä haluan myös kuulla Ilsen tarinan, hän virnisti. 

- Okei, mä kerron sulle kaiken matkalla, Inke lupasi. Hän tiesi kerrankin enemmän kuin Frida. Ehkä tyttö kertoisi kaiken itsestään jonain päivänä. 

Jatkuu osassa 3...

**********************

Tähän osaan saa ja kannattaa kommentoida :)