26.9.2011

Osa 5. Kadonnut

Tiddididii... !
se on siinä, mussukat :) Kaikkien ongelmien jälkeen osa on valmis luettavaksi ja kommentoitavaksi !
Kuvat saattavat olla laadultaa tai kooltaan erilaisia ja jotain pieniä epäloogisuuksia saattaa löytyä. Myös talon ja ympäristön ulkonäkö saattaa vaihdella.
Mutta Mansikkaojat asustelevat turvallisesti talossaan Kukkajoenlaaksossa.
Mutta lukemaan ja kommentoimaan....kiitos !

**********
Edellisessä osassa tapahtui: Inkeliina ja Rikke muuttivat Ilsen taloon, Eveliina ja Max menivät naimisiin. Rikke kosi Inkeliinaa ja Inke vastasi myöntävästi. Ilse vieraili talossa antamassa vihjeitä Artosta, Inkeliina keksi ratkaisun ja löysi Arton ottoäidin. Estrid ei kuitenkaan ollut paikalla, kun Inkeliina soitti naiselle.
Lopussa Eveliina ilmestyi Inken ovelle naama ruhjottuna.

**************
Osa 5. Kadonnut


Inkeliina tuijotti järkyttyneenä sisartaan. Eveliinan kasvot olivat ruhjeilla ja hiukset sotkussa. Sisko näytti järkyttyneeltä vaikka yrittikin hymyillä pienesti.
- Tule sisään ja kerro mitä oikein on tapahtunut ? Inkeliina kehotti ja ohjasi sisarensa sisälle.


Eve oli talutettu pöydän ääreen istumaan. Inkeliina oli keittänyt kahvia ja Rikke oli sillä aikaa vahtinut Eveä. Eveliina oli tapojensa vastaisesti hyvin hiljainen ja omissa ajatuksissaan. Mitä kummaa oli tapahtunut ja missä Max oli ? Rikkeä huolestutti ystävänsä kohtalo.


Lopulta kaikki istuivat pöydän ääressä. Hetken huoneessa vallitsi hiljaisuus, Inken ja Riken odottaessa, että Eve kertoisi mistä on kyse. Lopulta Eveliina käänsi katseensa muihin ja huokaisi syvään.
- Te ihmettelette taatusti ,mitä oikein on tapahtunut? Eve aloitti.
Muut pöydässä olijat nyökkäsivät vastaukseksi.


- No, Eveliina sanoi hymyillen pienesti ja hörppäsi mukistaan. Häiden jälkeen kaikki oli hetken aikaa ihan hyvin. Max ja minä nähtiin vain toisemme ja vietettiin mahdollisimman paljon aikaa toistemme kanssa. Vaikka talossa olikin väkeä paljon, meille tarjoutui aina välillä mahdollisuus olla kahden. Wille ja muut tuntuivat hyväksyvän mut taloon.


Jonkin aikaa elämä olikin ihanan rauhallista. Talossakin oli mukavan rauhallista. Timo, jos muistatte sen, istui vankilassa silloin ja Willellä ei ollut mitään keikkoja sillä hetkellä mielessään.
Inkeliinaa puistatti hiukan “keikka” sanan kohdalla, pieni totuudenmukainen muistutus siitä millaisessa seurassa sisko nykyään oli.


Eipä silti, että meitä olisi keikoille otettu mukaan. Willen mielestä naiset ei kuuluneet sinne ja se sopi ainakin mulle enemmän kuin hyvin. Minä, Nana ja Helena otettiin rauhasta kaikki irti ja tehtiin kaikenlaista tavallista, kuten katsottiin saippuasarjoja telkkarista. Miehet jutteli enemmälti keskenään ja Wille koetti miettiä seuraava kohdetta.


Välillä kuitenkin Casper ja Max keskittyivät meihinkin. Wille ei juuri Nanaa hellinyt ja mietin monesti silloin, miksi se edes jaksoi olla Willen kanssa. Casper oli korviaan myöten rakastunut Helenaan ja ne karkasivat aina jonnekin kaksistaan kutemaan. Silloin minä ja Maxkin saatiin omaa keskinäistä aikaa.


Yhtenä päivänä Wille kutsui Casperin ja Maxin ulos palaveriin. En tiedä mitä ne puhuivat ja mitä asia koski, mutta samana iltana kaikki muuttui. Casper lähti saman tien jonnekin eikä palannut kuin vasta pitkän ajan kuluttua. Sinä iltana Max puhui vakavasti mun kanssa ja mä tajusin silloin, kuinka riskialtista elämä siinä talossa oli.


Wille oli käskenyt Maxin jonnekin varjostuskeikalle. Max ei olisi halunnut mennä mutta, koska Timo istui vankilassa, ketään muuta luotettavaa ei juuri silloin ollut. Joten se ei voinut kuin suostua. Max ei suostunut kertomaan minne oli menossa tai mitä sen oli siellä määrä tehdä. Se sanoi, että olisi turvallisempaa etten tietäisi.


Silloin mua alkoi oikeasti pelottamaan, että mä menettäisin sen. Max kuitenkin lohdutti mua ja sanoi, että osasi pitää itsestään kyllä huolen. Samalla se sanoi monta muutakin asiaa ja lopulta mä en voinut estää kyyneleitä.


Ennen sen lähtöä me vielä halattiin pitkään ja suudeltiin. Mua ahdisti jäädä yksin sinne taloon Willen ja muiden kanssa. Max oli aina ollut mun turvana siellä. Ja sitten kaikki muuttuikin. Willestä tuli tosi ilkeä ja ikävä ja se kiusasi meitä muita jatkuvasti.


Milloin se huusi Helenalle, että tämän pitäisi pitää Casparia paremmin silmällä. Wille oli jatkuvasti varma siitä, että Max tai Casper pettäisi sen. Timo oli ollut sen luottomies ja nyt se istui vankilassa. Helena mietti monesti lähtemistä silloin mutta rakkaus Casperiin sai sen kaiketi jäämään.


Sitten jonkin ajan kuluttua Casper palasi. Mä en ollut kuullut Maxista mitään, eikä Casperkaan tiennyt sen toimista. Mitä ikinä Casper olikin tehnyt poissa ollessaan, se ei miellyttänyt Willeä. Mä satuin istumaan silloin just keittiössä, kun Casper sai kuulla kunniansa.


Pitkän ajan huudettuaan ja haukuttuaan Wille tuli keittiöön vettä juomaan. Mä istuin edelleen tuolilla ja koetin olla niin, ettei se huomaisi mua. Se oli kuitenkin turhaa sillä Willellä oli mullekin asiaa.


Se kääntyi muhun päin vesilasi kädessään ja katsoi mua niin, että mua väristytti ja iho meni kananlihalle. Se mies oli todella vaarallinen ja tiesin sen kyllä. Wille puhui mulle rauhallisesti ja suuttumatta mutta hillityn ulkokuoren alla poreili. Se sanoi, ettei luottanut muhun ja että, mun oli turha olettaa saavani mitään erikoiskohtelua vain sen takia, että olin Maxin vaimo.


Ja jos Max pettäisi sen luottamuksen, me kummatkin saataisiin siitä rangaistus. Mua pelotti silloin ihan kamalasti ja mä kaipasin Maxia. Sitten Wille varoitti mua vielä puuttumasta sen tekemisiin millään lailla tai saisin maksaa sen. Mä tiesin, että se toteuttaisi uhkauksensa, sillä suuttuessaan sitä ei pidätellyt mikään.


Sen illan jälkeen kaikki meni jotenkin ennallaan eteenpäin. Mä koetin jatkaa elämää mutta kaipasin silti Maxia ihan suunnattomasti. Sitten eräänä päivänä mä sain siltä sähköpostia. Viestissä se vakuutti olevansa kunnossa ja että, mun oli turha huolehtia siitä. Olinpaikkaansa se ei paljastanut mutta kertoi, että olisi poissa vielä jonkin aikaa.


Viestin luettuani mä huokaisin helpotuksesta. Ainakin se oli kunnossa ja terveenä. Mä join kahvia siinä sohvalla ja kuuntelin samalla talon ääniä. Casper ja Helena olivat jossain taas kahdestaan ja Nana ja Wille olivat keittiössä.


Äkkiä mä kuulin kovaa riitelyä keittiöstä. Wille oli enemmän äänessä ja Nana pyyteli koko ajan anteeksi siltä. Willen ääni koventui koko ajan ja sen sanat muuttuivat tosi uhkaaviksi. Mä kuulin, että Nana aneli siltä jotain ja sitten kuulin kovan kolauksen, kun jokin kaatui kumoon. Mä päätin lähteä katsomaan, mitä siellä oikein tapahtui.


Kun mä tulin olohuoneeseen, mä näin kuinka Willen nyrkki heilahti Nanan kasvoihin. Nana kaatui saman tien lattialle eikä liikkunut siitä mihinkään. Mä tiesin, että Nana oli raskaana ja jokin mun päässä naksahti. Kävelin lähemmäksi Willeä vaikka tiesin, etten mahtaisi sille mitään, jos se kävisi mun kimppuun.


Wille kuuli mun tuloni ja kääntyi ympäri. Mä näin sen silmien hiukan harhailevan ja arvasin, että se oli ottanut jotain. Se hymyili mulle pienesti ja sanoi, että mun oli paras mennä takaisin mistä tulinkin. Tämä oli sen ja Nanan välinen asia. Mä vastasin, etten tullut sitä vastustamaan vaan katsomaan miten Nana voi.


Seuraavaksi mä näin kun sen nyrkki heilahti kohti. Kumarruin alaspäin ja ehdin väistää. Kuulin kuinka se ärähti lyödessään ohi ja valmistautui saman tien seuraavaan iskuun. Mä en edes päässyt Nanan luokse mutta näin, että se kuitenkin hengitti. Sitten mä en oikein tiedä tarkasti mitä tapahtui.


Mä tunsin, kuinka nyrkki osui mun palleaan ja ilma purkautui ulos. Mua pyörrytti ja oksetti samaa aikaa, enkä pystynyt edes vetämään henkeä.  Kuulin, kuinka Wille hymähti tyytyväisenä ja kohotti jälleen nyrkkinsä. Mä kumarruin alas mutta liian myöhään.


Se löi mua vielä muutaman kerran ja lopulta mä kaaduin lattialle. Seuraavat muistot on aika hataria mutta Wille ainakin potkaisi mua vielä kerran ja jäi sitten seisomaan paikoilleen.


Ennekun mä menetin tajuntani, kuulin kuinka se saarnasi meille. Se meuhkasi, että me oltiin saatu nyt ansiomme mukaan ja kukaan ei saisi asettua sen tielle. Wille oli tämän talon herra ja sitä kaikkien piti totella. Mun viimeinen muistikuva on Willen kengät astelemassa poispäin meistä ja ovesta ulos.


En tiedä kauanko siinä makasin mutta, kun mä vihdoin heräsin oli kaikkialla ihan pimeää ja hiljaista. Mä nousin istumaan ja mua heikotti. Mun päätä vihloi ihan älyttömästi ja mä olin ihan ruhjeilla. Huomasin, että Nana oli hävinnyt jonnekin ja arvelin sen menneen nukkumaan. Ainakin se oli kunnossa, edes jotenkin. Mä hieroin siinä kivistävää päätäni ja tiesin mihin mä menisin.


Laitoin takin päälleni ja hiivin ulos ovesta. En halunnut jäädä siihen taloon enää hetkeksikään. Max tietäisi kyllä, mihin mä olin mennyt. Mä kävelin hyvin hiljaa poispäin talosta ja pelkäsin koko ajan, että Wille lähtisi mun perään. Lähteminen jengistä oli Willen mielestä petturuutta ja mun kohtalo olisi aika kauhea, jos se saisi mut kiinni.


Mä pääsin kuitenkin ilman ongelmia ulos ovesta ja kadulle. Ilmeisesti kaikki nukkuivat, eikä kukaan ollut huomannut. Mä en tiennyt muutakaan paikkaa minne olisin mennyt, joten mä tulin tänne. Kotiinkaan ei voinut mennä sillä isä ja äiti olisivat varmasti kauhistuneet ja soittaneet poliisin ja vaikka mitä muuta typerää.


Inkeliina ja Rikke katsoivat kovia kokenutta Eveä. Eveliina hymyili heille takaisin hiukan epävarmasti.
- Joten saanko mä asua täällä vähän aikaa? Eve kysyi arasti.
- Tietysti, Inke vastasi. Inkeliina nousi pöydästä tiskaamaan, saadakseen selvitettyä ajatuksiaan.
Eveliina työnsi tuoli paikoilleen ja aikoi mennä kylpyyn.Hänellä oli likainen olo.
- Olenko mä oikeassa, jos arvaan ettet halua sotkea poliisia tähän asiaan? Rikke kysyi.
Eveliina nyökkäsi myöntävästi.


Eveliinan mentyä kylpyyn. Inkeliina ja Rikke jäivät pohtimaan vielä asiaa.
- Miksei Eve tahdo poliiseja, Inkeliina kysyi vielä.
- Pelkää varmaan, että Wille kostaa sen sitten Maxille, kun se palaa. Lisäksi, jos Eveliina joskus palaa takaisin, se joutuu vaikeuksiin, jos Wille arvelee sen puhuneen poliisille, Rikke selitti. Toivotaan, että Wille ei tajua, minne Eve on mennyt.


Rikke mietti vielä asiaa pitkään. Ei Evellä ollut muuta paikkaa, Rikke tiesi sen. Mutta tullessaan tänne Eveliina oli asettanut heidätkin vaaraan. Toivottavasti, Willellä menisi hetki ennekuin tämä tajuaisi minne Eveliina oli mennyt. Ja toivottavasti Max palaisi pian. Rikke oli huolissaan ystävästään.


Muutaman päivän päästä Eveliina oli jo asettunut taloksi Inkeliinan luo. Eve oli sijoitettu yläkertaan, yhteen tyhjään huoneeseen. Eveliina pysytteli paljon huoneessaan ja Inkeliina ja Rikke antoivat toisen olla rauhassa.

******


Aikaa kului ja elämä oli suhteellisen rauhallista. Tavanomaisuudesta poiketen Eveliina oli herännyt aamulla kuvotuksen tunteeseen ja joutunut juoksemaan vessaan. Pöntön päälle kumartuessaan Eveliina tajusi olevansa raskaana. Tämäkin vielä, Eve ajatteli.


Eve meni etsimään siskoaan ja löysikin tämän keittiöstä. Inkeliina kokkasi ajatuksissaan aamupalaa.
- Mä olen raskaana, Eveliina ilmoitti siskolleen.
Inkeliina ei tiennyt miten olisi uutiseen suhtautunut. Tietysti oli ihanaa, että Eve ja Max saisivat perheenlisäystä mutta vauva tähän tilanteeseen ei kuulostanut hyvältä.


- Sehän on ihanaa, Inkeliina sanoi hymyillen siskolleen.
- No eikä ole, Eve tiuskasi mutta jatkoi sitten rauhallisemmin. Tai tietysti vauva on ihana asia mutta tässä tilanteessa ei. Lapsen isä on jossain, eikä ole tietoa milloin se palaa. Enkä mä voi ikuisesti asua täällä teidän taakkana. Eikä jengin taloon ole paluuta, eikä siellä ainakaan vauvoja voi pitää, Eve lopetti huokaisten.


- Sä voit asua täällä ihan niin kauan kuin haluat, Inkeliina sanoi lohduttaen ja halasi siskoaan.
- Kiitos, Eveliina sanoi helpottuneena. Ihanaa, kun te olette mun tukena.

****


Muutaman päivän päästä Inkeliina sai soiton vanhemmiltaan. Nestori kertoi ensin muita kuulumisia ja ilmoitti sitten jymy-yllätyksen. Inga oli raskaana ja vauva syntyisi muutaman kuukauden päästä. Inkeliina oli ällikällä lyöty mutta onnitteli kuitenkin isäänsä. Sitten Nestori ilmoitti tulevansa Ingan kanssa  kylään viikonloppuna.


Illalla Inkeliina kertoi asian Rikelle ja Eveliinalle. Kummatkin olivat yllättyneitä asiasta. Eveä asia myös nauratti, olihan hän raskaana samaa aikaa äitinsä kanssa. Vanhempien vierailu kyllä hiukan hirvitti Eveä, hän ei ollut varma miten nämä suhtautuisivat kaikkeen.


Loppujen lopuksi Nestorin ja Ingan vierailu meni hyvin, sillä Eve oli niin väsynyt, että nukkui suurimman osa vierailusta. Aluksi vanhemmat olivat olleet järkyttyneitä ja vihaisia mutta tyyntyneet sitten. Tosin Rikke oli saanut aika kauan vakuutella Nestorille, että poliisin kutsuminen olisi huono idea.


Lopulta Nestori oli kuitenkin uskonut. Inga ja Nestori lupasivat vielä rahallisestikin auttaa nuoria, nyt kun talossa asui enemmän väkeä. Nestori lupasi myös kunnostaa yläkerran huoneen ja vessan kunnolliseksi.

******


Puhelin soi ja Inke riensi vastaamaan. Muut olivat kukin puuhissaan, Rikke katseli televisiota ja Eveliina luki kirjaa.
- Haloo? Onko Inkeliina Mansikkaoja? hento ääni kysyi.
- Puhelimessa, Inke vastasi kummastellen kuka soittaja oli.


- Täällä Estrid Linden, ääni sanoi. Olitte yrittänyt tavoitella minua.
Inkeliinan sydän sykähti jännityksestä.
- Aivan, haluaisin jutella kanssassi Artosta, Inkeliina meni heti asiaan.
Langan päässä oli hetken hiljaista, kuului vain vaatteiden kahinaa.
- Ehkä on parasta, että tulette tänne, Estrid sanoi. Saat osoitteen ja sopivan ajankohdan Lauralta.


Inkeliina sopi Lauran kanssa sopivan ajan ja kirjoitti osoitteen muistiin. Sitten hän meni kertomaan asian myös Rikelle. Inkeliina pyysi Rikkeä mukaan tapaamiseen ja mies suostui ilomielin. Häntäkin kiinnosti Ilsen pojan kohtalo, olihan Inke puhunut tehtävästään niin paljon.


Muutaman päivän kuluttua kaksikko asteli kivistä pihatietä kohti ovea. He olivat löytäneet helposti Lauran ohjeiden perusteella perille. Inkeliinan sydän jyskytti jännityksestä.


He soittivat ovikelloa ja jäivät odottelemaan. Sisältä kuului askelia ja puhetta. Vihdoin ovi aukaistiin ja heidät kutsuttiin sisään. Inkeä jännitti niin paljon, että hänen piti nielaista pari kertaa pystyäkseen puhumaan.


- Te olette varmaan Inkeliina ja Rikke, iloinen ääni tervehti.
Inkeliina tunnisti puhujan äänestä, Lauraksi, Estridin sukulaiseksi.
- Joo, Inkeliina sanoi hermostuneena. Todella kiva, että otitte meidät vastaan.
- Noh, mulla ei siihen ollut valtaa. Laura sanoi nauraen. Estrid tekee päätökset tässä talossa.


- Istukaa tuohon sohvalle odottamaan niin käyn ilmoittamassa teidät, Laura sanoi viittoen sohvaan päin.
Inkeliina ja Rikke istuivat ja juttelivat hiljakseen odotellessaan.


- Mua jännittää, Inke sanoi hiljaa.
- Hyvin se menee, Rikke lohdutti. Mä olen sun tukena koko ajan.
Inkeliina hieroi käsiään yhteen ja koetti rauhoittua.


Samassa Laura tuli keittämään kahvia ja ilmoitti Estridin tulevan pian. Laura toi pian heille kupilliset. Inkeliina joi kupistaan ja katseli ympärilleen. Pieni talo oli sisustettu vanhoilla huonekaluilla ja seinillä oli matkamuistoja ja tauluja. Samassa makuuhuoneen ovi aukeni ja Inkeliina käänsi katseensa sinne.


Huoneeseen astui lyhyin askelin vanha nainen. Iästään huolimatta nainen näytti pirteältä ja virkeältä. Estrid oli vanhentunut arvokkaasti ja oli selvästi vielä hyvässä kunnossa. Naisen asu ja kampaus kertoivat tietynlaisesta varakkuudesta ja tyylikkyydestä.


Estrid istui tuoliin ja käänsi katseena sohvalle.
- Eiköhän mennä suoraan asiaan, nainen sanoi tyynesti. Te halusitte tietää Artosta, Ilsen pojasta ja olette tulleet oikeaan paikkaan.


Inkeliina ja Rikke istuivat sohvalla saamatta sanaa suustaan. Inkeliina oli samalla kuitenkin iloinen asiasta. Hän oli löytänyt oikean ihmisen. Saisiko hän vihdoin tehtävänsä päätökseen? Estrid katseli heitä hymyillen ja viittasi Inken istumaan viereensä.


- Mistä haluat, että aloitan, Estrid kysyi. Voi olla etten muista aivan kaikkea, sillä tapahtumista on jo aika kauan aikaa.
- Aloita ihan mistä haluat, Inkeliina sanoi.
Estrid nyökkäsi ja hymyili ja mietti hetken mistä aloittaisi.


“ Olin silloin vain 16 -vuotias ja ensimmäisissä juhlissani Meren perheen luona. Koko perheeni oli siellä. Meret olivat perhetuttujamme mutta en tuntenut Ilseä kovinkaan hyvin ikäeromme takia. Näin kuitenkin ilsen tanssivan veljeni kanssa ja hälytyskellot alkoivat soida päässäni. Tiesin millainen hyväksikäyttäjä veljeni oli, enkä tahtonut hänen sotkevan perhesuhteitamme.


Olin juuri menossa houkuttelemaan veljeäni pois Ilsen seurasta, kun he päättivätkin lähteä ulos. Huomasin Ilsen olevan jo aika pyörällä päästään ja selvästi veljeni hurmurintaitojen pauloissa ja olin huolissani.


Niinpä seurasin paria metsäaukiolle. En kuitenkaan päässyt lähtemään heti ja siksi en voinut mitenkään estää tapahtumia. Tulin paikalle liian myöhään. Ilse oli jo kuin sulaa vahaa veljeni käsittelyssä ja suljin silmäni seuraavilta tapahtumilta.


Jäin kuitenkin puun taakse odottelemaan parin paluuta, voidakseni sanoi veljelleni suorat sanat. Kuuntelin ahdistuneena veljeni lirkutteluja Ilselle ja säälin samalla Ilseä.  Veljeni lähti sisälle ja Ilse jäi vielä haaveilemaan metsänreunaan.


Yhytin veljeni matkalla sisälle ja kerroin hänelle, mitä olin nähnyt. Kysyin aikooko, hän ottaa vastuun tekosistaan ja oliko hän tosissaan Ilsen kanssa. Arvid kuitenkin viittasi kintaalla minun sanomisilleni ja käski pikkulasten pysyä erossa aikuisten asioista. Suutuin veljeni asenteesta niin, että seurasin häntä vielä sisälle.


Eteisessä sanoin Arvidille, kertovani hänen naisjutuistaan vanhemmillemme, jos hän ei aikuistuisi ja kantaisi vastuuta. Sanoin, etten halunnut hänen pilaavan hyvin perhesuhteitamme Meren perheeseen. Arvid ei kuitenkaan ottanut uhkailujani todesta vaan suuttui entistä enemmän.


Hän huusi minulle ja kehotti pysymään poissa hänen naisjutuistaan. Minä vastasin, etten voinut katsoa vierestä, kun hän vietteli viattomia ja jätti nämä sitten oman onnensa nojaan. Arvid tuhahti minulle vain vihaisena ja lähti sitten portaat rytkyen yläkertaan. Samassa huomasin Ilsen oven toisella puolen ja tajusin tämän kuulleen kaiken. Ennekuin ehdin estää Ilse oli jo juossut pois kyynelehtien.


Mietin monesti mitä Ilselle kuului ja oliko hän selvinnyt seurauksitta. Kuukausien kuluttua sain vastauksen. Ovikelloamme soitettiin ja minä menin avaamaan. Kuistimme edessä oli vaunut ja vaunuissa pieni poikavauva. Mukana oli kirje, jossa kerrottiin pojan olevan Arvidin. En voinut jättää lasta ulos, joten vein hänet sisälle ja kerroin vanhemmilleni.


- Voitte uskoa millainen meteli siitä syntyi, Estrid muisteli. Veljeni sai kuulla kunniansa ja paljon muutakin. Vanhempamme olivat todella vihaisia ja järkyttyneitä. Perheemme oli hyvämaineinen ja tälläinen tapahtuma olisi häväistysjuttu. Äiti vaati Arvidia ottamaan vastuuta elämästään mutta veljeni ei halunnut. Niinpä eräänä yönä Arvid lähti talostamme, eikä koskaan enää palannut.


- Sain selville, että veljesi muutti Simeriikkaan, Inkeliina kertoi.
- Niin arvelinkin, sillä emme saaneet häneen enää mitään yhteyttä. Jouduimme myös muuttamaan ja vaihtamaan nimeä mutta senhän sinä varmasti tiedätkin, Estrid sanoi. Miten muuten sait tietää Artosta ?
Inkeliina mietti hetken, ei olisi ehkä viisasta kertoa saaneensa tehtävän kummitukselta.


- Olen Ilselle kaukaista sukua ja halusin selvittää sukumme vaiheita. Löysimme Ilsen jäämistöistä syntymätodistuksen Artosta ja halusimme selvittää hänen kohtalonsa. Ilse piti vauvan salassa myös omalta perheeltään, Inke sepitti sujuvasti. Mitä sitten tapahtui, kun olitte muuttaneet?
- Me aloitimme uuden elämän ja kaikki sujui oikein onnellisesti. Aluksi vanhempani huolehtivat Artosta ja lopulta, kun minä menin naimisiin, otimme Arton luoksemme.


Laura oli tuonut valokuvakansion pöydälle ja Estrid otti sen käteensä.
- Minä näytän teille hiukan Arton vaiheita, nainen sanoi. Tässä on Arto parin vuoden ikäisenä, hän oli aivan valloittava lapsi ja kietoi meidän heti pikkusormensa ympärille.


- Arto viihtyi hyvin meidän luonamme, kunnes hyvin nuorena rakastui. Anni oli tullut sukulaistensa luokse viettämään lomaa, kun hän tapasi Arton. Nuoret rakastuivat ja lopulta Arto muutti Annin luokse ja he menivät naimisiin. Tässä on heidän hääkuvansa.


- Emme kuulleet heistä mitään vähään aikaan, kunnes saimme postissa kuvan heidän perheestään. Mukana olleessa kirjeessä Arto kertoi heidän saaneen tyttövauvan. Tytön nimeksi he olivat antaneet Lisa.


- Kului taas muutamia vuosia ja  Arto lähetti meille välillä kirjeitä, jossa kertoi kuulumisiaan. Mukana oli lähes aina kuva Lisasta. Tässä on Lisa taaperona.
Inkeliina katsoi kuvaa, suloinen tyttö ja jotenkin tuttu, Inke ajatteli.


- Tässä viimeinen kuva, jonka saimme. Tämän jälkeen ei kirjeitä eikä kuvia enää tullut, enkä tiedä miksi. Tässä on Lisa kouluikäisenä.
Rikkekin oli tullut katsomaan kuvia. Lisa oli oudosti tutunnäköinen, Rikke ajatteli mennessään takaisin istumaan.


- Meni vuosia ennekuin kuulimme Arton perheestä mitään, Estrid kertoi. Lopulta saimme kirjeen Lisalta. Lisa kertoi, että Arto ja Anni olivat kuolleet jossain onnettomuudessa jo vuosia sitten. Hän kirjoitti myös menneensä naimisiin Jere nimisen miehen kanssa ja he odottivat perheenlisäystä. Tässä on heidän hääkuvansa.


Kun Estrid näytti kuvaa, Rikke veti syvään henkeä sohvalla ja sulki silmänsä. Inkeliina tuijotti järkyttyneenä kuvaa, eikä tiennyt mitä sanoa. Estridin näyttämä kuva oli tismalleen sama, minkä Rikke oli näyttänyt hänelle yliopistolla.


- Sanoitko, että tässä ovat Lisa ja Jere, Inkeliina kysyi hiljaa.
Estrid nyökkäsi ihmetellen toisten järkyttyneitä ilmeitä.
- Muistatko mikä oli Jeren sukunimi ? Rikke kysyi karhealla äänellä.
- Muistan, Estrid sanoi. Jeren sukunimi on Rekijoki.


- He ovat minun vanhempani, Rikke sanoi järkyttyneenä. He jättivät minut tämän kuvan kanssa lastenkodin ovelle, kun olin vasta vauva.
Estrid katsoi tarkasti Rikkeen. Nainen nousi hitaasi seisomaan ja tuli miehen luokse.


- Myöhemmin Lisa kirjoitti, että he olivat saaneet pojan, Estrid puhui hiljaa. Pojan nimeksi tuli Christer. Pian pojan syntymän jälkeen Lisa ilmoitti lähtevänsä ulkomaille, emmekä kuulleet enää hänestä sen jälkeen. Luulin, että otti lapsensa mukaan mutta hän jättikin sinut tänne.


Inkeliinaa hymyilytti jo koko yllättävä tilanne. Hän oli selvittänyt Arton kohtalon ja löytänyt vielä tämän lapsenlapsen. Se, että tapaus teki Inkeliinasta myös Riken , Christerin, sukulaisen, ei nyt haitannut. He olivat aika kaukaista sukua toisilleen ja ehkä tälläkin oli tarkoituksensa.


- Tiedätkö mitä vanhemmilleni tapahtui, Rikke kysyi vieläkin hiukan karhealla äänellä.
- En valitettavasti tiedä, Estrid sanoi. Enkä tiedä miksi he lähtivät noin vain ja jättivät lapsensa tänne.


Estrid ja Rikke juttelivat vielä pitkän aikaa kaikenlaisesta ja Rikke halusi katsoa sukunsa valokuvat vielä uudelleen läpi. Estrid lupasi lähettää heille pikimmiten kopiot kuvista.


Inkeliina jutteli sillä aikaa Lauran kanssa. Laura tuntui jo vanhalta ystävältä kaikkien puheluiden ja tapahtumien jälkeen. Inkeliina sopi pitävänsä yhteyttä molempiin jatkossakin.


Estrid halasi vielä lujasti Rikkeä ja oli selvästi liikuttunut tavattuaan ottopoikansa lapsenlapsen. Rikke oli selvästi helpottunut saadessaan tietää edes jotain vanhemmistaan mutta vielä jäi paljon asioita auki. Inkeliina jätti niiden pohdiskelemisen sikseen. Jos Rikke tahtoisi tutkia vielä vanhempiensa jälkiä, hän olisi apuna.


Halattuaan vielä kerran Lauraa  he lähtivät. Tapaaminen oli ollut hyvin antoisa ja valaiseva. Inkeliina mietti miten saisi sanan Ilselle, että oli suorittanut tehtävän loppuun. Mutta ehkä Ilse tietäisi tulla paikalle itse ? tai sitten pitäisi kutsua aave Fridan kautta.

********


Palatessaan talolle Inkeliina koko yllätyksen. Frida käveli heitä vastaan hymyillen salaperäisesti. Olisi pitänyt arvata, Inke ajatteli. Fridahan sanoi tulevansa aina, kun mä tarvitsen apua. Ja nyt hän tarvitsi apua taas Ilsen kutsumisessa. Inkeliina huomasi myös Riken katselevan Fridaa. Mies tuijotti vain silmät suurina eikä saanut sanaa suustaan.


- Mennään sisälle, Frida sanoi Inkelle. Sain Ilsen jo kutsuttua sinne. Sitten Frida katsoi Rikkeen. Sä olet komistunut sitten viime näkemän, nainen sanoi hymyillen Rikelle. Toivottavasti tämä ei nyt järkytä sua liikaa, olet jo kokenut aika paljon.
Rikke mietti hetkisen ja sai sitten ajatuksensa paikoilleen. Hän oli aina tiennut Inken olevan erilainen ja näkevän kaikenlaista. Kyllä hän tämänkin kestäisi.
- Kyllä mä kestän, Rikke sanoi Fridalle.


Kolmikko käveli ovelle ja Inkeliina katseli Rikkeä. Toivottavasti kaikki tapahtunut ei olisi miehelle liikaa. Inkeliina arvasi, että seuraavaksi myös Rikke tapaisi Ilsen.


He menivät suoraan olohuoneeseen Fridan johdolla. Inkeliina kuuli miten Rikke veti terävästi henkeä ja tarttui Inken käteen, nähdessään Ilsen seisovan keskellä huonetta. Ilse oli taas kiinteämmän näköinen eikä niin häilyvä kuin ennen.


- Minä jo odottelinkin teitä, Ilse sanoi rauhallisesti. Oletko saattanut tehtäväsi loppuun, Inkeliina?
- Olen, Inkeliina sanoi. Tiedän mitä Artolle tapahtui. Sitten Inkeliina veti Riken Ilsen eteen.
Tämä tässä on sinun poikasi tyttärenpoika Christer. Arto on valitettavasti kuollut jo vuosia sitten onnettomuudessa eikä hänen tyttärensä Lisan olinpaikasta ole tietoa.


Ilse hämmästyi ja Inkeliina näki edesmenneen sukulaisensa kasvoilla myös liikutusta.
- Olet suorittanut tehtäväsi loppuun, Inkeliina Mansikkaoja. Minä sain tietää poikani kohtalon ja vieläpä tavata lapselapsenlapseni. Paremmin et olisi voinut suoritua. Tehtäväsi on loppuun saatettu ja minun on aika poistua.


- Onko sinun pakko lähteä ? Inkeliina kysyi. Hän oli tottunut jo Ilsen läsnäoloon talossa.
- Valitettavasti, niin paljon kuin haluaisinkin jäädä teidän seuraanne. Mutta minä olen ylittänyt aikani täällä moninkertaisesti.


Ilse alkoi hävitä näkyvistä ja muuttui taas häilyväksi ja läpinäkyväksi. Inkeliina tunsi äkillisen haikeuden pistoksen. Ilse olisi kohta poissa.
- Olen silti aina kanssanne, Ilse sanoi. Fridan kautta saatatte saada minuun yhteyden, jos tarve vaatii.


Sitten Ilsen sisältä alkoi loistaa valonsäteitä ja ne peittivät hahmon kokonaan alleen. Viimeinen minkä he näkivät, ennekuin Ilse katosi valoon, oli tämän kauan sitten eläneen naisen hymyilevät kasvot. Hän oli saanut rauhan.


Inkeliina katsoi Rikkeen ja Fridaan. Mitä nyt tapahtuisi ?
- Nyt te jatkatte elämäänne, Frida sanoi, kuin vastauksena Inkeliinan ajatuksiin.
Minä joudun nyt lähtemään mutta me näemme taas pian.
Frida käveli eteiseen ja hävisi näkyvistä.


Inkeliina istui sohvalle ja mietti kaikkea tapahtunutta. Rikke tuli istumaan Inkeliinan viereen ja veti tämän kainaloonsa. Hetken verran kumpikin mietti hiljaa tapahtunutta eikä huoneessa kuulunut kuin kellon tikitys. Sitten Rikke nosti Inken syliinsä ja katseli naista vakavana.


- Kaikki ok ? Inkeliina kysyi huolissaan.
- On, Rikke sanoi hymyillen. Mietin vain, oliko sillä tarkoituksensa, että me tavattiin ?
- Ehkä, kuka tietää, Inkeliina vastasi.
- No se sun kaunis ystäväsi tai mikä lie, tietää ainakin, Rikke sanoi.


- Fridako? Varmasti mutta se ei paljasta salaisuuksiaan. Vai kaunis ? Inke sanoi kiusoitellen muka pahastuneena.
- Onhan se kaunis, mutta sä olet kauniimpi, Rikke sanoi hellästi ja suuteli Inkeliinaa.
Inkeliina naurahti pehmeästi ja kietoi kätensä tiukemmin Riken ympärille. Elämä oli täydellistä juuri nyt.

*******


Eveliinan maha kasvoi ja elämä kulki eteenpäin omia rauhallisia polkujaan. Eve viihtyi paljon omassa huoneessaan ja odotti jotain viestiä Maxilta. Hiljaisuus sen suhteen oli kuitenkin rikkumaton.


Inkeliina oli kävelyllä ja vaikka satoi se ei häntä haitannut. Inke nuuhki raikasta ilmaa ja katseli kaunista metsää. Inkeliina päätti oikaista kotiin metsän kautta.


Vähän matkaa kuljettuaan, hän melkein törmäsi Fridaan, joka oli taas salaperäisesti ilmestynyt paikalle. Inkeliina nyökkäsi pienesti ystävälleen. Frda katseli ystäväänsä vakava ilme kasvoillaan.


- Sun on mentävä kotiin heti, Frida sanoi. Eve on vaarassa.
Inke vetäisi syvään henkeä järkytyksestä. Eveliinako vaarassa, mitä Frida oikein tarkoitti ?


- Eveliina on vaarassa. Kiirehdi nyt! Frida kehoitti kiivasti, melkein suuttuen.
Inkeliina tajusi ystävänsä olevan tosissaan, hän ei ollut nähnyt ikinä Fridaa noin vaativana ja vihaisena.


Inkeliina kääntyi ympäri ja lähti juoksemaan kotiinpäin. Mikä Eveä uhkasi ? Frida oli kerran ennekin varoittanut näin jostain. Oliko jengi löytänyt Even ?


Inkeliina juoksi ovesta sisään ja huhuili siskoaan. Talo oli kuitenkin epäillyttävän hiljainen. Inkeliina nousi rappuset yläkertaan muutamalla harppauksella ja huomasi Even oven olevan auki. Pahat aavistukset valtasivat Inkeliinan mielen. Oliko hän liian myöhässä kuitenkin ?


Eveliinan huone oli sotkuinen ja siellä oli selvästi tapeltu. Tavaraa, lehtiä ja muuta oli pitkin lattioita. Nurkassa oli Even kännykkä rikkinäisenä. Jengi oli löytänyt Eveliinan, Inke totesi. Toivottavasti sisko on kunnossa.


Pöydän alta Inkeliina löysi hutaisten kirjoitetun, ruttuisen kirjeen. Paperille oli kaatunut jotain ja kirje oli rypistetty, ehkä tahallaan, ettei kukaan tajuaisi sen tärkeyttä.


“Inke !
Ne löysivät mut. Vievät takaisin jengin luo. Sano Maxille, että olen siellä, jos se tulee tänne. Älä huolehdi mun puolesta, äläkä ainakaan soita poliisille. Niin kauan, kun Max on elossa, ei Wille voi tehdä mulle mitään ihan kamalaa. Otan yhteyttä niin pian kuin mahdollista !
T: Eve


Inke piti kirjettä kädessään vielä, kun Rikke tuli huoneeseen. Mies oli huomannut auki olevan ulko-oven ja kiirehtinyt yläkertaan. Inke näytti kirjettä Rikelle.


- Arvasin tämän, Rikke sanoi. Oli liian helppo päätellä Even tulleen meidän luokse, ihme ettei jengi aikaisemmin tajunnut. Mutta niin kuin Eve sanoi, niinkauan, kun Max on elossa, ei Wille voi mitään hirveitä tehdä Evelle. Wille pelkää kuitenkin Maxia jossain määrin.


Rikke huomasi Inkeliinan järkyttyneet kasvot ja mielentilan. Inken katse harhaili ja hän oli selvästi pyörtymäisillään.
- Toivottavasti, Eveliina on kunnossa, Inkeliina sanoi hiljaa tärisevällä äänellä.
- Varmasti on, Rikke sanoi lohduttaen.


Rikke veti Inkeliinan syliinsä ja silitti tämän hiuksia niin pitkään, että nainen rauhoittui. Pitkän ajan kuluttua pahin oli laantunut ja Inkeliina oli taas oma itsensä.


- Kyllä kaikki järjestyy, Rikke lohdutti. Nyt me ilmoitetaan tämä poliisille vaikka Eveliina kielsikin. Eve on kuitenkin turvassa jengin luona ja Max siellä missä onkaan, Wille ei voi tietää, kuka mitäkin kertoi, jos ikinä tajuaakaan, kuka laverteli, Rikke jatkoi tuhahtaen Willen nimelle.


Inkeliina tunsi miten Rikke tarttui hänen leukaansa ja pakotti kohtaamaan katseensa. Keltaiset silmät katsoivat Inkeliinaan huolehtien ja rakastavasti. Rikke painoi suunsa Inken huulille ja suuteli naista pitkään. Sitten he lähtivät yhdessä alakertaan soittamaan poliisille.

*******
Epilogi:


Nurmikko ja lehdet rahisivat miehen jalkojen alla, kun hän käveli eteenpäin. Hän oli ollut liian kauan poissa mutta tehtävä  oli pitänyt suorittaa loppuun. Toivottavasti, hän ei olisi liian myöhässä.Huolestuttavat uutiset olivat kiirineet hänelle vasta äskettäin.


Talon valot loistivat tielle asti lämpimästi. Toivottavasti, hän löytäisi etsimänsä täältä. Mies kiristi askeliaan kohti taloa, huolen pusertaessa rinnassa.

*********************

Ja ei ihan niin raflaava loppu kuin viimeksi, mutta jotain kuitenkin ;)
Ja sitten kommenttia, kysyttävää, ihan mitä vaan... :)
Jotain salaisuuksia selvisi ja jotain jäi vielä selvittämättä....

Lukuiloa!

~ vupii




21 kommenttia:

  1. Luin nyt tämän tuoreimman osan ja tää vaikuttaa tosi kiinnostavalta. Mutta mua häiritsee, kuten toisessakin blogissasi, se että osia on vaikea löytää ja niin paljon kaikkea (linkkejä, kuvia jne) etusivulle, ettei meinaa tietää, mitä pitäis lukea, jollei tuolta ylärivistä älyä kaivaa. Mä onneksi älysin.
    Mut muuten molemmat blogit tämä ja säpinät (muistaakseni) on oikein hyvin kirjoitettu.
    Odotan nytkin melkoisella innolla, että miten tuo Even ja Maxin sotku selviää, vai koituuko Willestä vielä paljonkin harmia.
    Toivottavasti paha saa palkkansa, eli tämä naisten hakkaaja itse saisi turpiinsa ja oppisi tietämään paikkansa.

    Niin joo piti tännekin nyt sitten kommentoida, kun sinäkin kommentoit tuonne mun blogiini. :)

    VastaaPoista
  2. Olipas tapahtumantäyteinen osa! Aikajana tuntui vain hieman vinksahtaneelta, jos kerta Estrid oli vielä näkemässä veljensä pojan tyttären pojan aikuisena... Aikamoinen teräsmummeli! :D
    Onneksi Inke ja Rikke eivät ole toisilleen sen läheisempää sukua, se olisi saattanut olla muuten hieman kieroutunutta, heh!

    Jengin tapahtumat olivat todella kiinnostavia, pidät lukijoitasi hyvin jännityksessä. Toivottavasti Eve on (vauvavatsoineen) kunnossa...!

    VastaaPoista
  3. Anteeksi tuosta, mutta halusin varmistaa ettei kukaan vaan pääse kommentoimaan ennen mua sillä aikaa kun kirjoitan "piiiitkäää kommenttia".

    Eikö tuo lopun salaperäinen mieshenkilö ole Max? O_o Tai jotenkin vaan näytti siltä...

    Tosi upeita kuvia (jälleen). Se vaan että mitä noille kuville tapahtui tossa Ilse-kohdassa? Tai siis, ei se mua yhtään haitannu, ajattelin vain, että kuuluko se tarinaan? .-O No jaa.

    Tosi kivoja ladattuja taas, en nyt jaksa alkaa yksittäisesti kyselemään, sanon vain että ne yleisesti ottaen olivat kivoja .-)

    Nyt jäi taas aika monia asioita mieleen tästä osasta. Ihan eka tuo Frida. Frida, Frida, Frida, miksi olet aina niin hermojaraastavan salaperäinen? Siis kyllä kai ne arvoitukset joskus selviää..? Sori en halua vaikuttaa kärsimättömältä kakaralta (no joopa ehken halua vaikuttaa siltä, mutta se minä todellakin olen...) mutta kun... .-D Ymmärrät kai, tarkoitan että Frida on ihana henkilö <3

    Toinen juttu on tuo Riken ja Maxin jännä lapsuudenystävyys, ja jengi. Kunpa Eve ja Max saisivat asiansa selvitettyä jengin kanssa. Mietin vain että eikö Eveä pelottanut muuttaa rikollisten luo asumaan? Siis kaipa hän itsekin joutuisi vangituksi, jos jengi jää joskus nalkkiin... Tai ehkäpä rakkaus on vain vaaroja suurempaa .-3

    Ja kolmas juttu olisi tuo Ilsen ja Arton arvoitus, mutta sehän tässä osassa jo saatiinkin selvitettyä .-DD Aika jännää että Lisa ja Jere paljastuivat Riken vanhemmiksi! Riken oikea nimi on siis Christer? Hooh! Ajattelin eka, että onko toi Lisa-tyyppi Inke, mutta sitten tajusin, etteivät vuosiluvut oikein natsanneet .-D No, Green kuittaa ja jää odottelemaan jatkoa!

    VastaaPoista
  4. Krhm, tätä juuri tarkoitin... Joku/jotkut kerkesivätkin kommaamaan ennen mua. Mut alotin ton kirjottamisen varmaa puolt untii sitte! Eikun.. mitä mä oikein puolustelen? o_O Niin ja sori, tämä on jo kolmas kerta kun kommentoin, mutta halusin olla eka-eka-eka! x-D

    Tiedän olevani outo. GP goes away now, good night darlings -------------->

    VastaaPoista
  5. Oi ♥ miten paljon kommentteja jo tullut, kiitokset kovasti niistä :)


    Yavannah: Hyvä, että löysit luettavat. Etusivu on vähän sekava mutta ,uusin osa, kohdasta löytyy aina uusin osa :) Kiitokset kommentistasi :)

    Paperitahra: Heh, Estrid on kuolematon. Ei vaan Ilse kuoli aika nuorena vanhuksena ja Arvidin ja Estridin välilä on ikäeroa mutta on mummeli varmaan meidän tavisten maailmassa jo liki satavuotias. Mansikkaojat tapahtuu hiukan tuolla toisella puolen, joten en jaksanut ihan hirmuista stressiä ottaa asiasta :) Ja mulla ei ollut pelissä ihan kauhan vanhoille maskeja, joten noilla piti pärjätä. Ja Arto sai Lisan tosi nuorena ja Lisa Riken :)
    Sukulaisuus oli ihan suunniteltua ja palvelee tulevia sukupolvia ;) Kiitokset taas kommentistasi :)

    GP: Joo, se on Max :)
    Kuvat on jäänyt suurentamatta, nyt asia on korjattu, kiitos. Jos sitä tarkoitit, sumeus ja hohto kuului asiaan....
    Frida on salaperäinen tyyppi... :) Se elää ihan toisessa maailmassa, kuin muut ja sillä on tietty tarkoitus tässä tarinassa. Paljastan kaiken sitten...joskus..Ei, vaan ensi osan lopussa jotain paljastuu :)
    Eve on rohkea ja Max suojelee. Sitäpaitsi rikolliset on suurimmaksi osaksi Even koulukavereita ja onhan Max ja Eve hengailleet yhdessä jo kauan. En tiedä mitkä suunnitelmat Maxilla ja Evellä on kiinnijäämisen varalle. Evehän ei varsinaisesti osallistu mihinkään laittomaan, niinkuin ei muutkaan talon naiset :)
    Heh, Riken ja Inken sukulaisuus oli ihan suunniteltu juttu mutta sen piti olla aika kaukaista etteivät nyt ihan lähisukua ole :)
    Kiva, että olit eka :D Ja ei haittaa useampi kommenttikaan :)

    VastaaPoista
  6. Voi miten tapahtumarikas osa olikaan taas! ;o Nyt kun saatiin yksi arvoitus/juoni ratkaistua, kehiin astuu pahisjengi ja kaapattu eve. Max kuitenkin näyttää saapuneen takaisin reissuiltaan, ja yhdessä inken ja riken kanssa he varmasti hyökkäävät jengin taloon ja antavat Willelle köniin! Tai ainakin toivon niin :D hienoa että pääsit kirjoittamaan uutta osaa jo näin nopeasti! Ja laatu oli taattua mansikkaojia :)

    VastaaPoista
  7. Sadepäivä: Kiitokset kovasti :) Jengihän on pyörinyt hiukan sivuosassa tähän asti, nostan sen nyt hiukan esille ennekuin seuraavan sukupolven haasteet valtaavat Estradin...
    Katsotaan mitä Max meinaa... :)

    VastaaPoista
  8. Nyt ei kyllä pysty heti nukahtamaan... Ensinkin, hyvä että kone on saatu kuntoon!
    Tuo Even ilmestyminen ovelle oli ihailtavan yksityiskohtaisesti selietty vaikkakin hieman odotettavissa olevaa että Willie siihen jotenkin liittyi. Ja hienosti olit saanut aidonnäköisiä kuvia! Voi Nana-rukkaa, toivottavasti vauva on kunnossa.
    Oih, Inga ja Nestori saavat iltatähden♥
    En kyllä osannut arvata, että Rikke ja Inke olisivat sukua :O Tutultahan tuo keltasävyinen kuva näytti, mutta ei heti osannut yhdistää sitä oikein. Hienoa että Ilse sai tietää lapsestaan :')
    Apua, Wille tuli takaisin! *Panikoi* Toivottavasti poliisit tulevat ajoissa, toivottavasti Max tulee ajoissa. Tosin Maxin saapumisesta seuraa nyrkkirysy, veikkaan ma.
    Mutta anyhoo, upea uusi osa♥ Jade kiittää ja kuittaa ;D

    VastaaPoista
  9. Tääää oli todella hyvä osa :DD
    Ekaks, hienoa, että kone on saatu kuntoon ja pystyt jatkamaan tarinoita :)
    Rikkekin sai tietää vähän perheestään/suvustaan, olin kyllä vähän sellaista arvaillutkin :D
    Even saapuminenkin oli hienosti tehty.

    Jatkoa jään odottelemaan

    -Tohya

    VastaaPoista
  10. Jade: Kiitos kommentistasi:) KÄytin tuossa alussa tätä käännettä hiukan hyödykseni ja Eve sai kertoa hiukan elämästään. Nana oli oikeasti raskaana tuossa kohtaa mutta täytyy katsoa saako vaavin peliin takaisin. vauva taisi kadota uudelleenasennuksessa....
    Nestorilla ja Ingalla on tylsää isossa talossa yksin :) Ja halusin katsoa miltä näyttää niiden vauva, Inke ja Eve, kun on luotu CAS-tilassa suoraan lapsiksi tuttipainikkeella.
    Sukulaisuus oli ihan suunniteltua alusta asti ja silläkin on tietty tarkoituksensa.
    Ilse sai tosiaan hetkeksi rauhan.
    Kiitokset taas pitkästä kommenetista :)

    VastaaPoista
  11. Tohya: Kiitokset :)Tosi kivaa, että pidit osasta. Arvelinkin, että joku saattaa keksiä yhteyden tehtävän ja Riken välillä. Kiitos kommentistasi vielä.

    VastaaPoista
  12. Hienoa, että koneesi on kunnossa ja pääset jatkamaan tarinoitasi! (pitäisi muuten jossain välissä ehtiä muuten tutustumaan noihin toisiin stooreihisi~)

    Tosiaankin tapahtumarikas osa, pidin paljon. Lavastukset ja kuvat olivat oikein onnistuneita :-) Osa sisälsi myös mielenkiintoisia käänteitä, huu, saa nähdä, mitä jatkossa seuraa...

    VastaaPoista
  13. Ihana ja kamala osa!
    Hienoa, että Arton ja Riken tarinat selvisivät, nyt vielä kun löytyisivät ne Riken vanhemmat.
    Toivottavasti Eve ja lapsi ovat kunnossa!
    Onpas hauskaa, että Ingakin on raskaana. :)
    Jatkoa!

    VastaaPoista
  14. Gisli: Kiitokset kommentistasi :) Kiva, jos lavastukset ja kuvat hyviä :)
    Kiitokset vielä kommentistasi :)
    Volarea: Hmm. voi olla , että Riken vanhempien kohtalo ei selviä mutta katsotaan...Jotain olen sille miehelle kehitellyt ;)
    Ingan ja Nestorin lapsonen esiintyykin ensi osassa...
    Kiitokset tuhannesti kommentistasi, niitä on aina kiva lukea :)

    VastaaPoista
  15. TODELLA hyvä osa ja jotenkin arvasin, et Rikke on jotain sukua :---D Ihanaa, et arvoitus ratkes

    VastaaPoista
  16. Jellu: Kiitokset :) Täytyy aina joskus jotain ratkaistakin ;)

    VastaaPoista
  17. Ehdinpäs lopultakin Mansikkaojiakin lukemaan. Tämä on kyllä sellainen sims-tarina, jota yritän päästä lukemaan mahdollisimman nopeasti, mutta päättöharjoittelu on vienyt kyllä kaikki mehut ja vapaa-ajan. Simssiäkään en ole ehtinyt pelata ja aina kun lukee tarinoitasi tulee kauhea mieliteko. Ehkä voisin kurkistaa huomenna hieman omaa tarinaani ;D.

    Onneksi sait Simsin jälleen kuntoon, sillä pelkäsin kovasti, että Mansikkaojien seuraavaa osaa täytyy odottaa todella kauan!

    Mutta sitten itse osaan... :D Joka oli muuten todella hyvä ja vaihde rikas.

    En tiedä miksi, mutta viime osan päätteeksi olin ihan varma, että Max oli pahoinpidellyt Eveliinan. Tekijä olikin Wille, eikä Max. Mies hakkasi kaksi raskaana olevaa naista ja vielä ilmeisesti Nana oli sellainen, joka odotti miehen omaa lasta. MIkä sika! Noin, nyt olen vaahdonnut Willestä, vaikka tekisi mieli vaahdota lisää, niin annan asian olla! Täytyy vain vielä sanoa, että se oli todella hyvä juonen käänne ja tekee tarinaan tiettyjä värähdyksi ;D !

    Mielenkiintoinen tuo käänne, että Rikke olikin Ilsen pojan tyttärenpoika. Mutta mihin on kadonnut Liisa? Selvitit kyllä monia kysymyksiä ja annoit vastauksia, mutta loit yhtä monta uutta ;)! Kirjoitat todella hyvin ja törkeän koukuttavasti xD !

    Toivottavasti Even ja Maxin kohtalo selviää pian. Rikke teki mielestäni ihan oikean päätöksen, kun päätti ilmoittaa poliiseille, mutta silti olen hieman huolissani miten parin käy, kun sotkeentuvat jengin asioihin.

    Tuli muuten mieleen tässä osassa, että tämähän vähän muistuttaa Aavekuiskaajaa. Tai siis Inkeliinan taidot, jonka nimeä muuten rakastan edelleen. (Täytyy aina ylistää sitä, kun se on vain niin hyvä.) En tiedä tiedätkö Aavekuiskaaja-sarjaa, mutta itse pidän siitä ja tuo Ilsen auttaminen ja valoon saattaminen oikeasti toi mieleen sen sarjan.

    Nyt täytyy varmaan lopetella tätä kirjoittelua, vaikka tekisi vielä mieli nostaa monta kohtaa esille. Et jaksa kohta lukea kommenttejani, jos vain jaarittelen ja jaarittelen! Muuten oli hauska yhteen sattuma, että Eve ja tyttöjen äiti on yhtäaikaa raskaana. Toivottavasti Eve ei vain menetä lastansa Willen takia.

    Pakko vielä mainita, että ksi kuva, tai ei kuva, vaan tausta hyuvitti minua suuresti. Tuo muki Inken taustalla, tämän puhuessa puhelimeen sai minut jostain syystä purskahtamaan nauruun. (perjantai väsymys?!)

    http://4.bp.blogspot.com/-jSkNim0dgpQ/ToBPV-ZkKDI/AAAAAAAAHm4/0C1ahjKWY60/s1600/kuva045.jpg

    Jatkoa odotellen.... :D

    VastaaPoista
  18. Mesinen : Ihanaa,että kerkesit kommentoimaan. Sinun kommenttejasi on aina niin kiva lukea :)
    Kiva, että pidit osasta, sen tekeminen oli hauskaa ja uskon, että se hekä välittyi myös lukijoille.
    Vai kirjoitan koukuttavasti...täytyyhän jotain olla, että palaatte tänne aina uudestaan ;D Ja Mansikkaojat ovat sellainen tarina mihin voi ujuttaa vaikka ja mitä...Liisan kohtalo selviää ehkä tai sitten ei....
    Wille on kuumentanut monenkin tunteita kyllä mies saa vielä kärsiä tekonsa seuraukset...Lapsi jota Nana odotti oli tosiaan Willen...
    Jengin kiemurat on kimurantteja, mutta kyllä Rikke ja Inkeliina selviävät.
    Olen joskus seurannut Aavekuiskaaja sarjaa, Ilse pääsi hetkeksi rauhaan mutta ehkä näemme sitä vielä...
    Ja kyllä minä jaksan lukea pitkiäkin kommentteja ;) kirjoittele ihan rauhassa niin pitkiä kuin haluat :)
    Joo mä huomasin sen mukin myös ja se ärsytti,e ttä se jäi siihen...XD
    Kiitoksia vielä ihanan pitkästä kommentistasi :)

    VastaaPoista
  19. BRYLEN:
    Bloggerin kommentointi kusee taas, joten kommentoin tänne tuota viitos osaa :D :

    Hieno osa :D

    Aww, mahtavaa että Inke sai suoritettua tehtävänsä loppuun :D Mä vähän arvelinkin, että RIkke voisi olla jotain sukua Ilselle ;)

    Harmittaa Even tilanne :/ Toivon mukaan lapsi ei tule mitenkään Willen pahoinpitelemäksi siellä talossa!

    Jatkoa! :D

    VastaaPoista
  20. Brylen: Ikävää, että kommentointi ei toimi. se on tosi ärsyttävää... :(
    Mutta kiitokset kovasti kommentistasi :)
    Inke sai tehtävänsä tehtyä ja Ilsekin pääsi rauhaan :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista :)

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.