6.1.2012

Osa 10. Paluu


Sen enempiä höpöttämättä, osa 10 ! Toivottavasti se on odotuksen arvoinen...

*********************


Eveliina seisoi huoneessa pieni vauva käsivarsillaan. Mielikuvat edeltävistä päivistä olivat hataria, eikä Eve edes uskaltanut muistella niitä kunnolla. Hän muisti vain sen kauhean puhelun .
Sairaalassa Eveliina oli herännyt ja joutunut saman tien kiireelliseen leikkaukseen. Lääkärien ripeä toiminta oli pelastanut sekä Even että vauvan hengen. Vauva oli pienehkö mutta muuten terve poika. Hätäkasteessa poika sai nimekseen Miska. Eve istahti sohvalle ja laski vauvan huovan päälle.


Hiukan ennen kotiuttamista, Eveliina oli käynyt Inkeliinan kanssa ruumishuoneella. Jo pelkkä haju sai Even voimaan pahoin ja hän meinasi pyörtyä uudelleen. Loppujenlopuksi, pyörtymisestä johtuen, häntä ei oltu päästetty katsomaan ruumista. Mutta hän oli saanut mukaansa vainajan kaulakorun, samanlaisen kuin Maxilla, ja kertonut, että miehen päällä olleet vaatteet olivat Maxin. Eve huokaisi syvään ja lähti yläkertaan Miskan kanssa. 


Kaikista todisteista huolimatta, Eveliina ei uskonut, että kuollut oli hänen miehensä. Sairaalakaan ei ollut asiasta mitenkään varma, ennen tarkempia lisätutkimuksia, joissa menisi aikaa monta kuukautta. Joten Eve palasi vauvan kanssa kotiin ja toivoi , että Max palaisi joskus.

*********************


Aika parantaa haavat, ainakin niin sanotaan. Even kaipuu ei kuitenkaan parantunut, sillä hän ei päästänyt miehensä kuoleman mahdollisuutta edes ajatuksiinsa. Sen sijaan nainen keskittyi lasten hoitamiseen ja pikkuhiljaa piristyi, sai taas elämästä kiinni.


Inke oli ollut huolissaan siskonsa henkisestä tilasta mutta nähdessään tämän hitaasti mutta varmasti toipuvan, huoli helpotti.  Eve kävi myös pitkiä keskusteluja Riken kanssa. Monesti keskustelun aihe oli Max ja kaikki mieheen liittyvä. Jonkinlaista sanatonta lohduttamista ja surutyötä käytiin näiden kahden välillä. Piti saada jutella jollekin toiselle, joka tunsi täsmälleen samoin kuin itsekin. Rikke oli myös varma, että Max palaisi joskus.


Kaksikko viettikin pitkiä aikoja jutellen ja lasten kanssa samalla leikkien. Aaron kuunteli välillä aikuisten juttuja ja keskittyi sitten leluihinsa tai ihmettelemään peitolla köllöttelevää, ähisevää vauvaa.


Miska ei paljon Aaronista välittänyt. Poika oli hyvin rauhallinen vauva ja helppo hoidettava. Melina oli onneksi niin iso jo, että pärjäsi hetkiä itsekseenkin, joten Eveliina saattoi rauhassa hoitaa vauvaa.


Kaikki kolme taaperoa viihtyivät hyvin keskenäänkin. Varsinkin Aaronilla ja Melinalla oli usein jotain keskinäistä hauskaa, kun Adalmiina piti hieman rauhallisemmista leikeistä.


Adalmiina vaikutti usein myös tuijottavan tyhjää ja Inkeliina pohti usein, näkikö tyttö jotain erikoista silloin. Inke ei ollut tavannut hetkeen Fridaa mutta hänellä oli vahva tunne siitä, että Adalmiinalla oli oma mielikuvituskaveri, oma suojelija.


Huolissaan Inkeliina ei asiasta ollut. Olihan hänelläkin ollut Frida.  Aaron höpisi vaativasti jotain ja kiinnitti samalla Inkeliinan huomion. Inke jatkoi lastenlorun lallattelemista ja sai pojan nauramaan.


Rikke opetti Adalmiinaa puhumaan. Tyttö ei vaikuttanut kovin halukkaalta mutta oppi kuitenkin jotain. Keittiöstä kuului hyräilyä, Even syöttäessä siellä Miskaa.


Melina käänsi päätään, äitinsä äänen suuntaan , mennessään nukkekodille. Tyttö oli jo muuttanut Even huoneeseen ja kiintynyt jo kovasti äitiinsä. Tällä kertaa nukkekoti vei kuitenkin voiton ja Melina leikitti pikkunukkeja pitkään.


Joskus kesken vauvan hoitamisen Eveliinan ajatuksiin tulvi muistoja Maxista. Niin kävi nytkin. Miska sai nauttia kauan lämpimästä vedestä , äidin ollessa haavemaailmassaan, hymyillen onnellisena.


Eveliina muisti miten oli tavannut Maxin.


Miten Max oli suudellut häntä koulun pihalla.


Kuinka ihanasti Max olikaan häntä kosinut Vanhassa Näkötornissa.


Miten komealta ja onnelliselta mies oli näyttänyt heidän häissään .


Ja kuinka Max oli löytänyt hänet jengin luota.


Sitten mielikuvat loppuivat, yhtä äkisti kuin alkoivatkin. Eveliina keskittyi taas Miskaan ja pojan vaativan nälkäkitinän tyydyttämiseen.

**********************


Aika porhalsi eteenpäin omaa kiireistä tahtiaan. Muutaman kuukauden kuluttua olisi Miskan yksivuotissyntymäpäivät. Rikke odotteli alakerrassa Inkeä ja Eveä syömään. Lapset olivat jo nukkumassa. Yläkerrasta kuului mutisevaa puhetta ja Rikkeä alkoi armottomasti väsyttämään odottelu.


Samassa kaikki unet karisivat miehen mielestä, sillä ovi avattiin ja joku astui eteiseen. Rikke ei saanut sanaa suustaan ja ajatukset laukkasivat villisti.


 ”Miten?” Rikke sai vaivoin mutistua, mutta kysymys jäi ilmaan roikkumaan, kun hän juoksi jo halaamaan tulijaa.


Max naurahti hiljaa mutta hyväntuulisesti ja halasi takaisin ystäväänsä. Hän tunsi jotain kuumaa olkapäällään ja tajusi Riken itkevän. ”Shh… kaikki on hyvin nyt.” mies sanoi hiljaa itsekin liikuttuneena.


Yläkerrassa Inkeliina oli lopettelemassa juttuaan Even kanssa. ”Tule sitten kohta syömään, mä menen jo edeltä.”  Inke sanoi ja hymyili siskolleen. ”Joo, mä tulen. Heti kun Miska nukahtaa.” 


Inkeliina laskeutui raput alas ja jäi keittiöön tuijottamaan outoa näkyä. Ilma purkautui viiveellä ulos keuhkoista ja ajatukset menivät sekaisin. ”Miten Max oli täällä?”


Inkeliina ei jaksanut nyt välittää vaan juoksi halaamaan miestä. Sydän pomppi rinnasta melkein ulos, niin riemuissaan hän oli.


 Halauksen jälkeen Inke näytti kädellään yläkertaan ja Max lähti hiljakseen rappusia kohti. Vaikka kysymyksiä oli kummallakin tuhat kertaa tuhat, ei niiden aika ollut nyt. Eveliina oli tärkeämpi.


Max nousi rappuset ylös ja kääntyi portaiden päässä Even oven eteen. Hetken emmittyään hän avasi hiljaa oven ja astui huoneeseen.


Max tuijotti vain vaimoaan, joka laittoi vauvaa nukkumaan. Kurkkua kuristi ja kyyneleet pyrkivät silmiin. Hänellä oli ollut niin suunnaton ikävä.


”Mähän sanoin, että mä tulen just.” Eve sanoi nostamatta katsettaan. ”Vai oliko sulla jotain tärkeää vielä?” Vastausta ei kuulunut ja Eve ajatteli jo, että oli kuullut omiaan ja huone olisi tyhjä. Varovasti hän kääntyi ympäri.


Se hetki tuntui ikuisuudelta ja tunnemyrsky Eveliinan sisällä oli sanoinkuvaamaton. Hän tuijotti miestä kuin aavetta, osaamatta toimia tai ajatella mitään järkevää.


Jalat toimivat kuitenkin kuin itsestään ja Eve juoksi miehen syliin.  ”Mitä… Miten… Max?” sanat tulivat ulos vain käheänä pihinänä ja hiljaisina, toiveikkaina mutta samalla epäuskoisina.


Eve painoi kasvonsa miehen paitaan ja antoi kyyneleiden tulla, tunteiden myrskytä. Myös Max rutisti vaimoaan lujasti, hautasi kasvonsa tämän hiuksiin ja nuuhki niiden tuttua tuoksua.


Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen Max katsoi vaimoaan hellästi ja avasi suunsa sanoakseen jotain.
Eveliina painoi kuitenkin sormensa miehen huulille ja pudisti päätään. Sanojen aika olisi myöhemmin. 


Max tajusi vihjeen ja hymyili. Mies hipaisi huulillaan vaimonsa huulia, kuin kokeillen ensin tilanteen todellisuutta.


Sitten Max suuteli kunnolla Eveä, eikä kummankaan ajatuksiin mahtunut enää muuta. Even mielestä pyyhkiytyi kaikki kaipuu ja ikävä. Kamalat muistot tuntuivat enää pahoilta unilta. Kaikki oli nyt hyvin, Max oli täällä.


Muutaman suudelman jälkeen pari malttoi irrota hetkeksi toisistaan. Eveliina kietoi kätensä miehen niskan taakse ja katsoi tätä kunnolla, nauttien rakkaista kasvoista. ”Sano, ettei tämä ole unta” Eve kuiskasi ja tallasi omille varpailleen vielä varmistukseksi. ”Ei ole unta”. Max sanoi ja naurahti pehmeästi. 


♥♥♥


 ”Vauva…” Max kuiskasi vielä varovasti ja katsoi kehdossa nukkuvaa. Eve tajusi jo sanasta mitä mies tahtoi tietää.


 ”Miska. Meidän poika, terve ja kiltti lapsi ja sen pitää nyt nukkua.” Eve sanoi ja naurahti lopuksi. Max seurasi vaimoaan ovesta ulos ja alakertaan varsin hömelö virnistys naamallaan.

********************


Ruoka oli syöty nopeasti ja ystävät istuivat vielä pöydän ääressä. Max karautti kurkkuaan selväksi ja aloitti tarinansa. ”Mä en rupea kaikkia kohti tästä selvittämään mutta kerron ne tärkeimmät. Silloin yöllä siellä kämpillä, kun ne miehet hyökkäsivät sinne, niin me tapeltiin Willen kanssa ja jäin lopulta puoliksi tajuttomana lampeen makaamaan. Myöhemmin ne miehet tulivat ulos ja hakkasivat vielä mua ja Willeä, Willeä kuitenkin enemmän. Ne jättivät meidät siihen makaamaan todella huonossa kunnossa.”


”Mä olin kuitenkin sen verran tajuissani, että tajusin mahdollisuuteni päästä eroon Willestä lopullisesti. Mä raakuin niille miehille jotain ja ne tulivat takaisin mun luokse. Lupasin kertoa kaiken jengistä ja Willen toimista, auttaa ne Willeksi Willen paikalle, jos ne vaan auttaisi mua. Sitten mun vintti pimeni. ”


"Miehet olivat kuitenkin raahanneet mut jonnekin kämäiseen mökkiin, missä joku lääkärin näköinen hoiti mua. Kun olin tarpeeksi terve puhumaan, kerroin niille kaiken Willen toimista. Vastalahjaksi mun kertomasta ja siitä, että Wille ja mä pysyttäisiin poissa niiden touhuista vastedes, ne lupasi auttaa mua. Me lavastettiin mun kuolema, jotta Wille ei enää koskaan lähtisi mun perään. Tässä vaiheessa me tiedettiin, että se joskus toipuisi kokonaan vammoistaan."


"Toinen jengi lupasi pitää sen kiireisenä ja vallata sen alueet. Niinpä mä sitten yhtenä yönä vain katosin ja jengi hoiti sen lavastuksen. Mä olen pahoillani, että te jouduitte kokemaan tosi kovia mun takia, mutta tämä oli ainoa ratkaisu. Kun mä sitten olin piileskellyt hetken ja varmistanut, että Wille luuli mun kuolleen, mä aloin tehdä paluuta tänne.  Ja tässä mä nyt sitten olen. ” Max päätti kertomuksensa.


Rikke avasi suunsa kysyäkseen jotain mutta sulkikin sen sitten saman tien. Hänelle jäi jotain avoimia paikkoja mutta pitäköön Max salaisuuksia myös itsellään. Tärkeintä oli, että mies oli elossa ja täällä. Ja saman lailla tuntuivat ajattelevan Inke ja Eve, tai ainakaan he eivät sanoneet mitään.


”Tarkoittaako tämä sitä, että sä muutat tänne nyt pysyvästi?” Rikke esitti varovaisen toiveen, josta he olivat Inken kanssa jo puhuneet. Max katsahti kysyvänä Eveen, joka nyökytteli innoissaan. ” No, ei mulla muutakaan paikkaa nyt ole ja jos te huolitte todella mut.” Rikke naurahti iloisesti. ”Tietenkin huolitaan.”


Maxin ja Even asetetuttua vihdoin elämään normaalia elämää, asettui talonkin elämä hiukan paikoilleen. Max tutustui poikaansa ja tyttäreensä ja kummatkin olivat aluksi ihmeissään vaaleasta miehestä. Ajan kanssa kummatkin kuitenkin tottuivat ja iloiset ”Isi” huudot kaikuivat talossa.


Pikku Miska muistutti paljon isäänsä. Pojalla oli lähes yhtä vaaleat hiukset ja iho. Max ei saanut tarpeekseen pojan sylissä pitämisestä. Hän oli jäänyt ihan liian kauan kaikesta paitsi.


Max vietti aikaa myös Adalmiinan ja Aaronin kanssa. Varsinkin Adalmiina piti vaaleatukkaisesta sedästään kovasti. Ada piti Maxista lähes yhtä paljon, kuin Melina piti Rikestä. Kaksikko olikin usein jossain nurkassa harjoittelemassa kävelyä tai leikkimässä.


Välillä vietettiin aikaa koko perheen kesken. Rikke soitti pianoa ja muut kuuntelivat tehden omia puuhiaan. Kukaan ei edes muistanut, että miehellä oli sellainenkin taito, ennen kuin Nestori toi heille pianon lahjaksi.


Aika kului ja talon elämä sujui rauhallisesti. Pian Miska kasvoi taaperoksi ja valloitti pysyvästi paikan kaikkien talon asukkaiden sydämessä.


Adalmiina ja Aaron pitivät kaksosten tapaan yhtä ja leikkivät usein samoja leikkejä. Tosin Adalmiina oli selvästi rauhallisempi, kun taas Aaron ehti aina jonnekin keppostelemaan ja sai usein Melinankin mukaan jekkuihinsa.


Vuodet kuluivat nopeasti lasten touhuja seuratessa. Pian Miskakin aloitti koulunkäynnin ja talon lapset olivat yhdessä melkein erottamaton nelikko. Talo oli täynnä elämää ja lasten kavereita. Riken sisko oli saanut toisetkin kaksoset ja kaikki neljä serkkua vierailivat usein kylässä.


Aaron ja Melina juttelivat Lenan kanssa ja iloinen rupattelu täytti huoneen. Lena kävi usein Mansikkaojilla kylässä ja varsinkin Melina viihtyi tytön seurassa. Molemmat olivat luonteeltaan aika vilkkaita ja Aaron täydensi kolmikon.


Adalmiina vetäytyi usein syrjään leikeistä ja vietti aikaa itsekseen. Nytkin tyttö keskittyi leikkimään nukkekodilla ja kuunteli samalla puolella korvalla muiden juttuja. Joskus, kun Ada tunsi olonsa yksinäiseksi, ilmestyi Florian paikalle, kuin tyhjästä.


Adalmiina oli jo varhain tajunnut, että vain hän pystyi näkemään pojan. Tyttö nautti Florianinkin seurasta kovasti vaikka vietti kuitenkin aikaa mielellään myös yksin. Oli mukavaa, olla joskus vain itsekseen ja nauttia hiljaisuudesta.

******************


Pihalta kuului iloista huutoa ja naurunpyrskähdyksiä. Rikke ja Max ottivat toisistaan mittaa rankkarikisan merkeissä ja miehet ottivat kisan melko tosissaan. ” ”Et voi mulle mitään, nyt tulee maali!” Rikke hihkui potkaistessaan.


Melina ja Miska keinuivat Maxin laittamissa rengaskeinuissa. Vaikka Miska oli siskoaan hivenen rauhallisempi, niin nyt kovaa kiljuntaa lähti kummastakin. Keinut heiluivat korkealle ja kummatkin kirkuivat vatsanpohjat vihloen.


Inkeliina ja Eveliina ottivat kesän viimeisiä auringonsäteitä. Miehet olivat hiukan naureskelleet vaimojensa touhuille mutta Eve ja Inke olivat pysyneet päätöksessään. Vielä ehtisi saada hiukan väriä nahkaan, ennen syksyn pimeyttä ja sateita.


Adalmiina leikki metsäaukiolla Florianin kanssa. Kaksikko puhalteli saippuakuplia ja nautti niiden väriloistosta. Aukio oli melkein täynnä kuplia ja ne kimaltelivat auringonvalossa tuhansissa väreissä.


Joskus Ada mietti mikä tai kuka Florian oikein olikaan. Poika ilmestyi aina silloin, kun Ada häntä ajatteli. Kerran Adalmiina oli kuullut äidin puhuvan jostain Suojelijasta ja muutaman päivän asiaa tuumailtuaan tyttö totesi Florianin olevan sellainen. Ja joskus, kun hän oli Florianin kanssa, äiti katsoi häntä oudosti, vähän tytöstä ohi ja silloin Ada mietti, näkikö myös äiti pojan.


”Mun pitää mennä nyt.” Florian sanoi Adalle. Tyttö nyökkäsi hiukan pettyneenä mutta poika tuli ja meni miten mieli. ”Nähdään taas sitten.” Ada sanoi haikeasti. ”Hei, mä tulen heti, kun vain ajattelet mua.”  Florian lohdutti, saaden tytön hiukan hymyilemään.


Florian halasi vielä ystäväänsä sanojensa vahvistukseksi. Adalmiina hymyili huomatessaan, että poika tuoksui kesälle, kukkasille ja saippuakuplille.


Inkeliina oli lopettanut auringonottamisen ja kävi ostamassa hiukan virkistävää mehua Aaronilta. Poika oli mielissään siitä, sillä mehun myynti oli välillä hiukan yksinäistä puuhaa vaikka asiakkaita olikin välillä jonoksi asti.


Juotuaan Inkeliina huomasi Adalmiinan tuijottavan taas jonnekin kuusten katveeseen. Katse oli tuttu ja nostaessaan oman katseensa kuusten katveeseen Inkeliina näki ystävänsä. ”Mitä sä näet siellä?” Inke kysyi tyttäreltään. ”Florianin, jonkun nuoren naisen ja jonkun vanhan naisen.” tyttö sanoi häkeltymättä. ”Ketä nuo naiset on?”


”Ystäviä vain, kulta.” Inkeliina sanoi hymyillen ja laskien kätensä tytön olkapäälle. Pian kolmikko muuttui läpinäkyväksi ja katosi pian näkyvistä. Inkeliina oli tyytyväinen ja onnellinen. Hän oli nähnyt vielä kerran Ilsen, Fridankin, vaikka tämä vierailikin heillä usein, ja Adan Suojelijan, Florianin. 


Jostain syystä Inken mielen valtasi haikeus, hän oli omat seikkailunsa seikkaillut, nyt olisi toisten vuoro. Hiukan häntä huoletti mitä elämä toisi lasten eteen, mutta kyllä he selviäisivät. Olihan hänkin selvinnyt loppujen lopuksi oikein hyvin. 

**************************
Epilogi:


Erään laakson pimeässä nurkassa seisoi vanha linna. Sitä pidettiin autiona mutta tänä iltana sen ikkunoista loisti himmeä valo. Taivas oli uhkaavan synkkä ja satunnaiset ohikulkijat vaihtoivat toiselle puolella katua linnan ohi mennessään.


Sisällä talossa joku tuijotti punaiseen tuleen, mutisten jotain loitsun tapaista. Valo värjäsi miehen kasvot ja mutina koveni hieman. Liekin leimahtaessa kerran suuremmaksi sanojen myötä.  Joku tuli yllättäen huoneeseen ja liekki pieneni ikään kuin säikähtäen tulijaa.


”Kutsuitte, herrani? ” tulija sanoi varoen. Mies ei kääntänyt katsettaan tulijaan, tuijoitti vain tuleen. ”On tullut aika. ”mies sanoi hiljaisella äänellä. ”Mene ja tuo minulle ne tiedot mitkä pyysin ja varokin epäonnistumasta. Tai…” mies päätti käskynsä pahaenteiseen hiljaisuuteen.


Tulija poistui yhtä vähin äänin kuin oli tullutkin. Mies polvistui tulen ääreen ja mutisi vieraskielisiä sanoja. Pian mutina alkoi muistuttaa jo messuamista. Liekki kasvoi samassa tahdissa äänen kanssa.    ” Balzeu, Grimir ja Erdon….te paholaisen omat…auttakaa minua...”


”…auttakaa minua kostossani !” viimeiset sanat tulivat jo huudettuina kovaan ääneen ja niiden voimasta liekki ryöpsähti säkenöimään ja löi lieskat kattoon asti. 

**************************

Uskomatonta :) Ensimmäinen sukupolvi on saatettu onnellisesti seikkailujensa päätökseen ! Huh! 
Tämä osa oli yllättävän vaikea kuitenkin tehdä, ja en ole itse siihen kaikilta osin tyytyväinen, mutta toivottavasti te piditte tästä :) 

Ensi osassa sitten enemmän kakkossukupolvea. Rakastan nyt jo noita lapsosia, kaikki ovat niin ihania :)

Mutta sitten kommenttia, kommenttia :) Tässä avuksi vielä pari kysymystä:
1. Jäikö joku kohta ekan sukupolven seikkailuista erityisesti mieleen ? 
2. Kuka on suosikkihenkilösi ? 

*************
Vielä tähän loppuun ekstrakuvia: 



 Aaron
 Adalmiina
 Miska
 Melina
 Miskan synttärit






 Tyttö hameessa on Lena, Riken siskontyttö.



 Lastenhuone
 Tyttöjen nurkka
 Poikien nurkka
 Inke kylvettää Miskaa
Kohti tuntematonta tulevaisuutta !

*****************
Vupii kiittää ja muistakaahan kommentoida !!

33 kommenttia:

  1. Yääääää... Miks mä itken ku joku hullu tääl D': Aloin itkee ku Eveliina alko muistelee maxia, ja sit aloin parkumaa tääl ku se tuli takas. Ja ei yhtää auttanu se, että taustalla soi Inan Fall niminen kappale. Hehe.. eka kerta ku itken lc:n takia xD Tuli seki koettua.

    VastaaPoista
  2. Sulta löytyy upea kyky luoda tarinota, jotka saa ihmisillä tunteet pintaan. Pitäskö täs olla kade...? Byhyhy.. Nenäliinaa? :'o

    VastaaPoista
  3. Joo.. nyt ku sain vihdoin koottua taas itseni niin tässä mielipiteeni: Ihana osa. Tuo lopussa oleva hyyppä, joka vaanii kostoa jäi askarruttamaan >:) Kyllä sekin varmaa selviää.. Kenties uusi seikkailu 8DD odotan jatkoa : ) Ja seuraavalla kerralla nenäliinat tuohon viereen :P

    VastaaPoista
  4. Oli aivan upea osa! :) Tosi hienosti toteutit nuo Even muistelmat ja Inken sekä Adan läpinäkyvät suojelijahenkilöt. Mutta hui hui tuo osan loppu, kuka kumma rukoilee paholaisilta apua kostossaan? D= Jatkoa jään odottelemaan innolla ja kysyisin, mistä tyttöjen lastenhuoneen nurkkauksen leppäkerttukuvioinen sänky on ladattu? :)

    VastaaPoista
  5. Apua, mistä mä alottaisin... Oon ihan sekasin, se oli vaan nii hieno.. Siis tää oli mahtava, yks ehkä parhaista osistasi!

    Itsekin otti sydämeen tuo Even haikeus...<3 Onneksi Max tuli takaisin, tai siis pääsi takasin.:) Ne kuvat Maxin ja Even jälleennäkemisestä oli ihan... ihan... valtavan hienoja ja aahh, voi ei, nyt mä parun täällä!:'D

    Niin, pitäiskö laittaa lempikuva?:D No, tää ainakin, mut koko kohtaus kuuluu lempikuviini, en vaan viitti kaikkien kuvien osotetta laittaa:D : http://2.bp.blogspot.com/-gdaQGZp-5xA/TwcHAoM13BI/AAAAAAAAPxQ/MTwzGkrIQVw/s640/kuva1350.jpg

    Voi apua, mitä ihmettä mä en osaa sanoo mitää, tää oli vaan nii ihana... No nii, jos noihin kysymyksii vastailis!
    1. Se kun Inke käy heidä nykyisessä talossa ekaa kertaa ja näkee Ilsen. Ja sit se ku Rikke osoitti rakkauttaan Inkelle tämän tajuamatta... Voi mä muistan yhen kuvan mielessäni nyt mikä on niin IHANA! Ja sit se kohta kun Rikke pelastaa Inken niilt miehilt.. Joo, tais tulla liikaa kohtauksii!:D
    2. Eikä, miks sä kysyt tällasii?! Öö.. Rikke, Inke, Florian, Evekin on kiva ja Max ja... NO mut lapsista on Miska ja Aaron ja Adalmiina ja vähän kaikki!:) Ota siitä sitten selvää. Okei sanon suoraan et EN TIIÄ MITÄÄN!!!!

    Ihana muuten toi Riken pianoharrastus.:) Lapsista tuli tosi somia, rakastan noita Adalmiinan ja Aaronin pisamia.:)

    Ei ei, eihän tästä tuu loppua, Niin ja toi loppu... Mä en tajuu. Mut silti mä pelkään Adan puolesta!:| Siis, joo, nyt mä lopetan ja päästän muut vuoroon.:D

    VastaaPoista
  6. Ai että viivästyi? Alle viikkohan tässä meni. Huikeaa vauhtia :D Voi kun itsekin pystyisin. Hyvä osa, selkeästi kerrottu ja kuvatkin olivat upeita. Hienoa muokkausta! Varsinkin tuossa kuvassa, missä Inke ja Ada katselevat Fridaa, Floriania ja Ilseä.

    Hui, tuo loppu. Lopetit kyllä jännään paikkaan ensimmäisen sukupolven!

    VastaaPoista
  7. Ensireaktioni on: Gaaaah! 0_o

    Köh, noniin, nyt kun sain ilmaista tuinteitani...
    Veikkasin kyllä että Even vauva ja Max ovat elossa, kun kerroit jossakin pitäväsi onnellisista lopuista ;) Pidin kovasti alussa olleista lasten touhuista, kuvailet vain niin hyvin ja pienet ovat suloisia♥ Myöskin Even flashback oli kiva, siinä oli juuri sellaisia aikaisempien osien kuvia joista olin itsekin pitänyt :)
    Ii, itsekin liikutuin kun Max asteli sisään. Tuo Even ja Maxin uudelleenkohtaaminen oli myös suloisuus, ihania kuvia♥ Max myös selittää katoamisensa&ilmestymisensä hyvin. Kenetköhän se toinen jengi oli listinyt vale-Maxin ruumiiksi *virn*. Miska on hurmaava taaperona♥
    Lapsinakin ovat suloisia, hyvä että kaikki erottaa toisistaan. Suloinen saippuakuplakuva: http://1.bp.blogspot.com/-D6pFsmeKktk/TwcInW6n0OI/AAAAAAAAQKY/nr1hLMvT9r0/s1600/kuva1477+%25E2%2580%2593+Kopio.jpg
    Ja nuo kuvat missä Frda, Ilse ja Florian näyttäytyvät Inkelle ja Adalle, olen madekade noista muokkaustaidoistasi♥
    Ja olisitpa nähnyt ilmeeni kun näin tuon epilogin ensimmäisen kuvan. Heti iski sellainen muahhahhaa-reaktio kun aavistin, että luvassa on jotain jännää. Mustaa magiaa vai ne pahan voimat joista Serena varoitti? Säpiköin täällä ihan onnessani tuon loppukoukun johdosta♥

    Muttasiis:
    1.) Hankala valita mutta se, kun Inke ja Rikke näkivät Ilsen haamun hautausmaalla ja Even ja Maxin seikkailut jengin klanssa ja varsinkin se, kun Max antoi Willelle köniin *virn*
    2.) Hmmmrrh... Sanoisin että Eveliina, tuo räiskyvä tyttö varasti huomioni.

    Aaronista ja Melinasta varmaan tulee vielä tiiviimpi kaksikko, saman väriset hiukset ja vaatteet ja kaikki. Jos en tietäisi, veikkaisin ennemminkin Melinaa ja Aaronia siskoksiksi. Miska näyttää jo lapsena aikamoiselta sydämtenmurskaajalta ja Ada-hania rakastan.
    Mutta mien pitänee alkaa etsiä iltapalaa, tässä kun unohtaa autuaasti syömisen sun muut ;D

    VastaaPoista
  8. Siis vau mikä jakso ja jäikin todella jänniin merkkeihin.
    Ei taas millään mahtaisi odottaa seuraavaa osaa. :)
    Muuten miten tuolla Maxilla tuntuu aina vaan olevan tuo käden jälki naamallaan? :D Ei sellainen nyt kovin kauaksi aikaa naamaan jää, jollei sitä nyt oo suorastaan poltettu siihen tms.
    Tossa kohdassa missä Max tuli takasin, taustalla soi just nätti biisi, tai siis telkkarissa soi ja se kuului tuolta olkkarista tänne ja sopi just eikä melkein tuohon tunnelmaan. Melkein itsekin sain kyyneleet silmiini.
    Mut joo, jään odottamaan sitä seuraavaa osaa ja toivon, ettei tuo lopussa nähty ilkiö onnistuisi siinä, mitä ikinä yrittääkin.

    VastaaPoista
  9. Ihana osa !!! :D
    Tuli ihanan hyvö mieli, kun Max pääsi perheensä luokse ja kaikki on hyvin :> Ilkeesee kohtaan kyl lopetit, kuka kumma se mies on :o Toisen voisin veikata olevan Wille...
    Mut jooh, jatkoa innolla oottaen ! :)
    PS , Hardwickeilt tullut 4. osa :)

    VastaaPoista
  10. Suklaasydän6.1.2012 klo 22.07

    Hyvä osa!
    Onneksi Miska selvisi ja Max löytyi elävänä :)
    En kyllä osaa sanoa mikä olisi jäänyt jotenkin erityisesti ekasta sukupolvesta mieleen, ehkä se kun Inke selvittää Ilsen arvoituksen?
    Lempihahmoni ekasta sukupolvesta on varmaan Inkeliina. :)
    Olisikohan tuo epilogin mies Wille, tai sitten joku muu outo heppu :)

    VastaaPoista
  11. Oih, olipa ihanan onnellinen osa, vaikka alku synkältä vaikuttikin. .-) Jotenkin arvasin, ettei Max ollut kuollut. .-D Arvelin oikein myös sen, että hän olisi mahdollisesti lavastanut kuolemansa päästäkseen Willestä eroon. .-D Hih, oonpa minä hyvä. x-) Olisi kyllä ollut jännää, jos Eve olisi jotenkin seonnut, ja kutellut Maxin palaavan tai jotain, mutta onnelliset loput ovat parhaita. .-3 Toivottavasti Willestä ei enää ole harmia Mansikkaojan perheelle. .-)

    Pohdiskelinkin jo, missä vaiheessa taaperot mahtavat kasvaa, hehän ovat jo usemman osan ajan olleet taaperoina. .-) Ihanaa, kun Miska ja Melinakin hyväksyivät Maxin isäksi, vaikka tämä noin vain yllättäen ilmestyi heidän elämäänsä. .-) Kivaa, että lapset tapailevat sukulaisiaan ja ovat bestiksiä keskenään. .-) Jotenkin tuntuu, että olet kehitellyt nelikolle jotakin jännittävää teini-iälle. .-)

    Hmm... loppukohtaus liittyy johonkin juoneesi. .-) Todennäköisesti Ada saa taistella tuon litkunkeittäjän kanssa. .-D Jännää! Jäänpä uutta osaa odottamaan. .-)

    Ainiin ne kysymykset. .-D Mulle jäi mieleen se alku, kun mummeli haamutteli. .-D Inken ja Even lapsuus jäi hyvin mieleen myös. .-) Lisäksi toi loppu-epilogi. .-D Oli niin erilainen ja synkkä. Siinä nyt jotain. .-> Suosikkihenkilöni on Aaron, koska hänellä on mahtava nimi! <3 Aion nimetä omassakin lc:eessä jonkun samalla nimellä, en tosin tiedä, milloin. .-)

    -simssiliini-
    (simssiliininsimsseilyt.vuodatus.net)

    VastaaPoista
  12. Täytyy myöntää, että olen jäänyt aivan toivottomasti koukkuun... Ensimmäisen sukupolven aikana tuli laitettua sellaiset raamit, suojelijoita yms. että seuraavienkin sukupolvien tapahtuvien täytyy olla jännittäviä! Ja yllättävän nopeasti ensimmäinen sukupolvi menikin.

    Täytyy myöntää, että kun Max ja Rikke tapasivat multa pääsi ääneen "aww". Oli ihanaa, kun Max palasi ja kaikki saavat olla yhtä isoa perhettä... Pikkuisen oli ongelmaa seurata, mikä taapero tai lapsi oli kulloinkin kuvassa. Mutta eivätköhän ne selkiydy nyt kun keskitytään enemmän tähän toiseen sukupolveen. Ja Ada ja Florian näyttävät kivoilta yhdessä ^^ Miskasta tuli aiavn ylisuloinen!

    Hmm... Mulla jäivät mieleen ekasta sukupolvesta kaikki ihanat häät! Niissä oli aina porukka onnellisimmillaan vastapainoksi kaikelle ikävälle, mitä myös sattui.

    Ja Rikke on edelleen se lemppari ^^ Evekin on kyllä mielenkiintoinen hahmo, nyt kun sitäkin naista on näkynyt enemmän kun siskokset asuvat saman katon alla.

    Kovasti odotan jatkoa!

    VastaaPoista
  13. KIITOKSET KAIKISTA IHANISTA KOMMENTEISTA !!!!
    Carkki :
    Heh, ihanaa, jos teksti ja kuvat saivat sinut liikuttumaan :) Olen otettu !
    Mukavaa, että pidit osasta ja kiitokset ihanasta kommentistasi !

    Aamutähti:
    Mukavaa, että pidit osasta ! Hyvä, jos kuvat olivat onnistuneesti muokattu :) Lopun hyypiö selviää toisen sukupolven seikkailujen aikana :) Kiitokset kommentistasi !

    Gooble:
    Oh, kiitokset kehuista :)Hyv-, jos oli onnistunut osa :) Tuota kohtausta missä Max palaa olii oikein ihanaa tehdä :)
    Sullahan on hyvin jäänyt mieleen kaikenlaista :) Kiitokset ihanasta kommentistasi :)

    Jamie:
    No, mä lupasin tämän jo edelliselle päivälle, joten siksi laitoin että viivästyi :) Kiva, että kuvat oliva onnistuneesti muokattu. Kiitokset kommentistasi :)

    Jade Essence:
    Heh :) Juu, onnelliset loput, niistä pidän paljon. Olen sitäpaitsi niin hellämielinen etten voi edes kirjoittaa mitään hirmuisen kamalaa tapahtuvaksi. Kiva, jos kuvat ja osa oli onnistunut ja nostatti tunteita. Ilahduttaa niin kovasti :) Jääköön Vale-MAx henkilöllisyys salaisuudeksi, ehkä se oli joku katupummi...
    Jännää on kyllä seuraavalle sukupolvelle luvassa ;) Aaron ja Melina ovat todella samannäköisiä kuin kaksoset :) Adalmiina muru taas hiukan poikkeeaa veljestään samoin kuin Miska Melinasta. Mukavaa, että pidit osasta ja kiitokset vallan ihastuttavasta kommentista :)

    Yavannah :
    Jännää on luvassa ;) Sovitaanko, että se kädenälki on Maxin erikoinen syntymämerkki ;) Se on ollut miehen naamassa niin kauan että en osaa sitä poistaakaan...Aina ilahduttavaa kuulla, jos joku teksti tai kohtaus saa tunteita aikaan, silloinpas sitä on jossain onnistunut :) Lopun hyypiöstä tullaan vielä kuulemaan... Kiitokset ihanasta kommentistasi :)

    Sofia :
    Kiitokset kommentista :) Lopun hyyppä vielä paljastuu, mutta toinen mies ei ole Wille, sen verran voin kertoa :)

    Suklaasydän:
    Hyvä, jos osa oli hyvä ja kiitokset mukavasta kommentista :) Epilogin mies ei ole Wille mutta heistä tullaan vielä kuulemaan. Noista lopun miehistä ei Willestä :)

    Kasa :
    Kylläpäs osasit arvata hyvin;) Mä olen niin hellis etten voi kirjoittaa mitään todella kamlaa sitäpaitsi Eve on kokenut jo niin kovia, että ansaitsi onnea elämäänsä :) Taaperot kasvoitvat ja ovat vielä ensi osassa lapsia, sitten teini-iässä alkaa kunnon toiminta ;) Sukulaiset on kivoja :)
    Litkunkeittäjästä vielä kuullaan....Aaronilla on mahtava nimi. MInäkin pidän siitä :) Kiitokset jällleen mahtavan, ihanasta kommentistasi :)

    Maroo:
    Vai koukkuun ;) No mäkin olen koukussa Jalaviin ;) En meinaa itsekään uskoa, että eka sp on seikkailunsa seikkaillut mutta toisellekin sukupolvelle olen kyllä suunnittellut kaikenlaista. Tylsä ei pitäisi tulla :) Lapsia on aika paljon mutta eiköhän niistä perille pääse. Kaikista lapsista tuli aika söppänöitä :) Häät ovat aina kivoja :) Eveliinasta tuli varmaan monelle läheisempi näiden kahden vikan osan myötä. Rikke kuuluu munkin suosikkeihin :) Kiitokset ihanasta kommentistasi :)

    VastaaPoista
  14. Omasta mielestä Eveliina ja Max on mielenkiintosia henkilöitä pienine salaisuuksineen! Mutta Adalmiinasta ei ehdottomasti voi olla pitämättä juurikin sen takia, että hän näkee jotakin mitä toiset eivät näe ;)

    Parhaiten on varmaan jäänyt mieleen se, kun Rikke ja Inkeliina hiippailivat hautausmaalla selvittäessään Ilsen salaisuutta ja se, kun Frida tulla pompotti tavallista kansalaista vastaan kesämekossa talvisäässä. Pisti naurattamaan, pisteet siitä! :)

    Jälleen kerran hyvä osa eikä laatukaan omasta mielestäni kamalasti poikennut edellisistä. Erilaisuus on aina hyvä asia, sillä tämäkään ei missään nimessä jättänyt kylmäksi.

    VastaaPoista
  15. Jahuu, mie tiesin, ettei Max voinu olla kuollut! Tiesin, ettet sä voi olla niin julmis.
    Onneksi mies tuli takaisin, häntä totisesti kaivattiinkin. Toivottavasti Wille nyt pysyisi poissa. Pahoin pelkään kuitenkin, että perhe ei vielä ole kaikista pahiksista selvinnyt, sillä tuo viimeisten kuvien ukkeli vaikutti aika paholaiselta.
    Huh, seuraavaksi tuleekin sitten jo Adalmiinan vuoro päästä tahtipuikkoihin. Mitenköhän tuo mies mahtaa liittyä tyttöön ja miten Florian nyt suojelee häntä. Mielenkiintoista, jään odottamaan vastauksia.
    Hmm... kysyit tuossa jotain, jospa vastailisin niihin hieman.
    1. Hmm... mitäköhän jäi mieleen. Voi ei, olen niin surkea näissä muistelujutuissa, koska olen aika preesens-ihminen :D Mutta voisin mainita ainakin Riken ja Inken suhteen kehittymisen tai sitten sen, kun (kamalaa, unohdin jo naisen nimen, hyi minua...) vanha nainen kertoi menneisyydestään ja lapsesta, jonka sai.
    2. Oon pahis, enkä nimeä Inkeliinaa lempparikseni, koska Rikke ja Max ovat niin ihania, että he valtaavat nyt yhdessä ykköspaikan. Seuraavassa sukupolvessa sydämeni tulee luult. valtaamaan Miska, koska poitsu on kovin suloisen näköinen. Hänestä tuskin tosin tullaan kuulemaan kovin paljon, jos Adalmiina tulee nyt päälavalle.
    Jään odottelemaan jatkoa :)

    VastaaPoista
  16. November:
    Mukavaa, että osa oli onnistunut . Eve ja MAx on mielenkiintoisia persoonia kyllä. Heistä on mukava kirjoittaa. Frida taas on omalaatuisensa. Kiitokset kovasti mukavasta kommentista !

    Tinttis:
    Heh, no mä en tunnetusti voi tehdä mitään kovin julmaa simeilleni ;) Willestä ei pitäisi olla enää harmia mutta viimeinen hyypiä tulee aiheuttamaan ongelmia... ;) Vanha nainen, varmaankin Ilse, elelee nykyään muualla. ilse oi kiinnostava hahmo :) Rikke ja Max , ne on vaan niin ihania :) MIskasta kuullaan kyllä jonkin verran mutta toki Ada perijänä on pääosassa :) Kiitokset jälleen niin ihanasta kommentistasi !

    Ezme :
    Huh, Ezme, mikä pitkä kommentti ;) No eipä tuo haittaa ! Kiitokset kovasti kehuista. Onneksi osa teistä tuntee mut tarpeeksi hyvin ja tietää ,etten oikeasti voi tehdä mitään kamalaa mun simeille... :) Olen siinä suhteessa hiukan ennalta-arvattava :D Nelikolle olen suunnittellut melkoiset kiemurat... ;) Vipinää on luvassa... :) Ada ja Florian on sööttejä. Ada on vähän syrjäänvetäytyvä, onneksi on Florian. Hyvä, jos loppu oli onnistunut :) Taaperot on kieltämättä suloisia. Kattelen noi ladatut pelistä :) Kiitokset ihan superihanasta kommentista :)

    VastaaPoista
  17. Heissan, Ametistinotkolle kävi pikku probleema joka nyt on melkein korjattu (loin blogin täysin uudestaan). Joten nyt kaikki linkit, jotka viittaavat tarinaani, herjaavat "blogi on poistettu". Joten jos viitsit päivittää linkin, kiitän! Terv. tekniikan ihmelapsi

    VastaaPoista
  18. Okei:) kävinki jo katselemassa sitä kun ihmettelin ....

    VastaaPoista
  19. Tätä osaa oli kyllä todella ihanaa lukea, todella taitavasti kirjoitettua jälkeä. Hienoa, että Miska selvisi, ja ihanaa myöskin, että Max palasi. Tässä oli monta kivaa ja ihanaa kohtausta, esimerkkinä tuo Even ja Maxin uudelleenkohtaaminen sekä tykkäsin myös tuosta, kun Eve muisteli Maxia. Kaiken kaikkiaan loistava osa!
    Ada ja Florian ovat hirmuisen suloisia yhdessä! Ja Miskasta näytti tulevan aika söppänä. Mutta, mutta, vallan kiintoisiin ja jännittäviin merkkeihin osa kyllä jäi, mitähän lie tästäkin nyt sitten mahtaa seurata?

    Odotan jatkoa ^^

    VastaaPoista
  20. Odotin kovasti tätä osaa ja oli kyllä odotuksen arvoinen, vaikket itse ollutkaan kaikkeen tyytyväinen :D! Ryntäsin heti julkaistuasi lukemaan, mutta joko en muistanut kommentoida tai sitten kommentti katosi bittien taivaaseen... Nyt en millään muista kumpi tapahtui, mutta kommentoin nyt samalla, kun odottelen Pinewoodin siirtymistä uuteen koneeseen ;) !

    Aivan ihana osa ja melkein kiljahdin, kun tajusin kuka lopulta palasi! Ajattelinkin, ettet voisi tehdä sitä Evelle, että similtä menisi vauva sekä mies! Eve sai molemmat! Melkein tihrustin näytön toisella puolella, kun Eve muisteli Maxia ja vielä enemmän tihrustin, kun näin Maxin katselevan vaimoaan ovelta! Olit kirjoittanut kohdat järkyttävän hyvin, niin että siihen oli todella helppo eläytyä. Eläydyn kyllä muutenkin ja olen ollut mukana tappeluissa Willeä vastaan, mutta jotenkin tähän eläytyi vielä paremmin.

    Mukava, että Inkeliina näki Adalmiinan suojelian. Jostain syystä toivoin kovasti, että Florian (jos muistin oikein) näyttäytyisi myös Inkelle. Jotenkin kohtauksesta välittyi tunnelma, että seikkailut on Inken kohdalta nyt ohi ja on Adalmiinan vuoro jatkaa, kuten osan lopussa sitten sanoitkin.

    Lapsista kasvoi todella suloisia tapauksia. Odotan innolla mitä olet seuraavaa sukupolvea varten kyhäillyt. Loppu oli suorastaan ärsyttävän jännittävä! Nyt en millään taas malta odottaa milloin kyseinen henkilö ja tämän suunnitelmat paljastuvat ;) !

    Jatkoa odotellessa kihisen täällä itsekseni! Nyt menen katsomaan onnituiko Pinewoodin siirto ja lopetan jaarittelun :D

    VastaaPoista
  21. Gísli:
    OO, Kiitos, kiitos paljon! Kyllä lämmittää lukea näitä kommentteja, ilmeisesti olen kehittynyt kirjoittamisessa kun tekstiä tämän osan osalta kovasti kehutaan :) Mukava, tietää ja kyllä mimeltä lämmittää, kiitos ! :) Mukavaa, jos osa oli onnistunut. Even ja MAxin jälleennäkeminen oli itsellekin ihana kirjoittaa ;) ja kuvata. Kiitokset oikein ihanasta kommentista, aina niin mukavaa lueskella näitä :)

    Mesinen:
    Ihanaa, että oli odotuksen arvoinen. Sitä on itse kriittinen omille teelmyksilleen ja mieltä lämmittää tällaiset kommentit, Näiden avulla saa potkua tehdä lisää :) Kiitokset !
    Heh, mä en millään voisi olla niin julma. Ainakaan Evelle...raukka on kokenut jo niin kovia muutenkin. Siitä tuli kiva kohtaus ja sitä oli mukava tehdä(huolimatta siitä, että jouduin kuvaamaan sen kahdesti) ehkä se välittyi tekstiin. Mutta ihanaa, että osaan eläydytään, mäkin eläydyn aina sun kirjoituksiin :)
    Mietin pitkäät, että näkeekö Inke Florianin mutta tulossa on sellaisia juonenkäänteitä että ihan huomaamatta toinen sukupolvi ei niitä selvitä, joten ehkä oli paikallaan että äiti tietää tyttärensä olevan kutakuinkin turvassa...Lopun hyypästä kuullaan vielä kyllä, dont' worry! Kiitokset ihanasta kommentista, aina niin mukavaa niitä lukea :)

    VastaaPoista
  22. Voi AJYTFDNHDETGAKMNKSDJUHYGDHB! Ysi osaakaan ei tllut utllut huomattua... Mutta joo, elämä on virta ja me lastuja sen laineilla. Eikun..? Vietin äsken aivojen lepuutushetkeä ja pelasin simssiä ja.. No josolet joskus pistänyt simisi opiskelemaan (tota olikohan se nyt varmasti..? O_O) elämän.. iloisuutta? tietoa? taitoa? asennetta? Nyt pitää kyllä tarkistaa, ootas hetki. *google, google, google*
    Joo no, mitään ei löytynyt. Mutta kuitenkin se onnellisen elämän opiskelu -juttu. .-D

    Anteeksi tämä varsin sekava tapa aloittaa kommentti, oli puhumassa siitä miten unohdin 9-osan kokonaan välistä... No mutta, käydäänpä itse asiaan --->

    Oi kyllä, pidin osasta! Pidin juu paljonkin .-) Mitäs nyt muuta? Ainakin se, että olen tosi iloinen kun Max olikin elossa. Olin nimittäin niin varma ettei mies ollut kuollut. Kieltäydyin uskomasta sitä, kuten Evekin näköjään. Lapset ovat muuten söpöjä, etenkin Melina <3 Olen tainnut sen mainita ennenkin, mutta tyttö on kyllä suosikkini .->

    Loppu oli aika... dramaattinen. Uskallan odottaa, että Adalmiinalle on vielä vaikeuksia luvassa ,-)

    VastaaPoista
  23. GP: Mukavaa, että pidit :) Max taisi olla aika pidetty, kun niin moni toivoi sen elävän :) Melina on kyllä söötti :) Loppu oli aika railakas, ja lisää on tulossa :)

    VastaaPoista
  24. Voi kamala. Tiesin tämän päivän tulevan, mutta silti se vaan jaksaa yllättää.
    Inke astuu sivuun ja parrasvalot valtaa Ada. Aivan uskomattoman suloinen tyttö! Ja kaikki muutkin lapset, mutta muuttuiko Miska bruneteksi? o.O

    Oon kai hirviö, mut toivoin salaa, et Max olis kuollu :D Se ois tuonu sitä jotain, mutta hyvä näinkin!

    VastaaPoista
  25. Eiku oho, sekotin sen toiseen poikaan. Hupsista. :D Miskan siis.

    Ja sori tuplapostaus :D

    VastaaPoista
  26. 1. Jäikö joku kohta ekan sukupolven seikkailuista erityisesti mieleen ?
    - Paljon tapahtui ja kaikki oli hyviä, joten vaikea sanoa :)

    2. Kuka on suosikkihenkilösi ?
    - Rikke

    Hyvä osa ja nyt on sitten toisen sukupolven vuoro, huhhuh :D Ihanaa myös, ettei Max ollutkaan kuollut. Ja kaikki lapset ovat todella ihania :)

    Jatkoa odotan

    VastaaPoista
  27. Jellu:Kiitokset kommentista :) Lapset menee helposti sekaisin, joten ei hätää :) Ada on ihan ylisuloinen :)
    Olishan se Max voinut kuollakin, mutta en voinut tehdä sitä Evelle...Jeh, mä Hellämieli :)

    Tohya: Kiitokset kommentista :) Toiden sukupolven seikkailut alkavat todella nyt, piti oikein itsellkin muistuttaa asiasta :)

    VastaaPoista
  28. Pitäisiköhän tätäkin kommentoida jossain vaiheessa? Sori... mutta se aina jää :S

    Ihanaa, Max on elossa! Onse kyllä ihan älyttömän komea sim, kyllä on Evellä onnea. Ja awws, Rikke rupes oikein itkeen ku Max tuli, sulosta :') Nyt onki sitten seuraavan sukupolven vuoro! Adalmiinan seikkailuja päästään kokemaan, ja osahan tulee ihan piakkoin! Miten tää kommentointi jääkinaina niin viime tippaan...?

    Mistä olet ladannut ton maalaustelineen, siis tossa jälkimmäisissä kuvissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Simsfan: Noh, parempi myöhään kuin ei ollenkaan :) Max on kyllä komea :) Maalaustelineen katson pelistä :) Oli joku Recolor orginaalista :)Kiitokset kommentistasi :)

      Poista
  29. Aivan ihana tämä sinun tarina. Sydän syrjällään tullu luettua tämä ilta ja yö. Muistelukohtaus sai kyllä kanss niin tipan linssiin ettei tosikaan. Mistä näin ihania tarinoita tulee :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset mukavasta kommentista :) Linkitin sinut ja kävin vastavierailulla :)

      Poista
  30. Voiiiii... Kirjoitin tässä äsken pitkät pätkät, mutta jätin kommentin lähettämättä?! Joten ei kai tässä auta, kuin toistaa itseäni ja kirjoittaa koko sepustus uusiksi! Heh!

    Huh, olipas ihana osa! Tuli ihan haikea olo tuossa lopussa, omituista ajatella, että tämän sukupolven tarina oli nyt tässä...En tosin malta odottaa, mitä olet suunnitellut seuraavan sukupolven varalle!! Epilogi oli ainakin kovin lupaava :)

    Miska on aivan IHANA POIKA<3 Rakastuin! Toivottavasti häntä nähdään myös tulevissa osisssa.
    Ja JES, TIESIN, ettei Max voinut olla kuollut! Sinä senkin... :D Melkein onnistuit puijaamaan!

    Ja tänään taitaakin sitten olla jo seuraavan osan aikataulutettu ilmestymisaika...? Taidankin tässä roikkua tovin koneella ja odotella sen ilmestymistä ja kommentoida tälläkertaa AJOISSA. :D Olen epäonnistunut siinä viimeaikoina, heh!

    Tämä kuva oli muuten aivan ihana! http://1.bp.blogspot.com/-D6pFsmeKktk/TwcInW6n0OI/AAAAAAAAQKY/nr1hLMvT9r0/s1600/kuva1477+%25E2%2580%2593+Kopio.jpg

    Ja vielä vastaukset kysymyksiin: 1. Ehkäpä Ilsen mysteerin selvittäminen on kaikkein eniten jäänyt mieleen. Sekä koko tuo jengi-kuvio on ollut oikein kiinnostava!
    2. Kuten edellisessä osassa taisinkin sanoa, Rikke on ollut suosikkini, mutta loppumetreillä Eve on tainnut varastaa sen paikan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmin paikka :( Onneksijaksoit toistaa itseäsi :) Mukavaa, että pidit osasta :) Miska näyttää olevan monen suosikki ja poikaa nähdään kyllä vielä :) Juu, eihän nyt Max minnekkään kuole... ;)
      Kuplakuvista tuli kaikista kovin kesäisiä, pidin niistä itsekin :)
      Kiitokset kovasti kommentista :)

      Poista

Kiitos kommentista :)

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.