9.10.2012

17. Kotiinpaluu


Tässäpä teille vallan uunituore osanen :) Lukuiloa !

**************************

Lukumusiikki: Within Temptation - A Demon's Fate


Julian hengitteli raikasta ja kylmää syysilmaa keuhkoihinsa. Linnan ilma oli aina niin kostean tunkkaista, että oli välillä pakko päästä ulos. Muutenkin Julian kaipasi rauhaa ja tilaa omille ajatuksilleen. Arvid eli Al, oli muuttunut viime aikoina hyvin omituiseksi.


 Vanhus messusi alttariensa kanssa päivittäin monta tuntia ja Julian oli hivenen huolissaan, vaikka he eivät olleetkaan mitään sydänystäviä olivat he jo pitäneet yhtä sata vuotta. Arvid oli aina ollut teräväpäinen ja jossain määrin maltillinen suunnitelmissaan mutta nyt Julianista tuntui, että kosto Mansikkaojille oli ainut mitä vanha vampyyri enää halusi.


Vanhusta ei kiinnostanut enää Aaronkaan. Fred oli saanut vapaat kädet huolehtia Aaronista miten parhaiten näki, kun ei toista voinut vapauteenkaan päästää. Miksi Al ei antanut vain käskyä tappaa Aaron sitä Julian ei ymmärtänyt. Ehkä vanhusta pidätteli joku pelko, jonkun pelko, pelko jostain mitä hän saattaisi suututtaa jos tappaisi Aaronin. Mansikkaojilla oli kuitenkin sellaisia taustajoukkoja, joiden mahti voittaisi Alin demoniystävätkin. Käyttäisivätkö nämä kuitenkaan sitä Aliin tai häneen, sitä Julian ei tiennyt.


Oli miten vain niin kosto Mansikkaojille ajoi Arvidia eteenpäin. Taloon oli saapunut jopa muutama Mestarin palkollinen auttamaan. Julian tunsi hyvin nämä apurit, he olivat metsästäneet usein yhdessä ja täyttäneet Mestarin antamia tehtäviä. Vlad ja Gene olivat raakoja ja säälimättömiä, omatuntoa vailla olevia palkkasotureita, niin kuin Julian itsekin.


Talosta kuului vaimeita ääniä ja Julianin ajatukset kääntyivät taas Aaroniin ja tämän siskoon. Al oli sataprosenttisen varma, että Adalmiina ystävineen ja auttajineen tulisi pelastamaan veljensä. Al oli puhunut pitkään sisarusrakkaudesta ja siitä kuinka se auttaisi heidän pyrkimyksiään.  Julian ei pitänyt Aaronista. Tämä oli liian itsevarma pelastumisestaan, ei suostunut mihinkään, vietti aikaa vain Fredin kanssa huoneessaan.



Julian tuhahti turhautuneesti, Aaron oli pilannut myös Fredin. Nuori vampyyri oli nykyään kaikki vapaahetkensä Aaronin luona ja joskus, joskus Julian arveli näkevänsä Fredin katseessa jotakin muutakin kuin ystävyyttä Aaronia kohtaan. Katseen Julian oli nähnyt ennenkin, silloin kun hän oli riistänyt Elizan Frediltä. Hän tiesi, että Fred janosi kostoa mutta hän oli tuplasti vahvempi nuorta vampyyriä, eikä hänelle tuottaisi vaikeuksia lähettää Frediä rakkaansa seuraan.


Aaronin ja Fredin ajatteleminen toi mieleen Adalmiinan. Se nokkava tyttö kävi Julianin hermoille. Miten vain hän uhkaili heitä, oli tällä aina nenäkäs vastaus valmiina. Julian nauttisi kun saisi iskeä hampaansa Adalmiinan kaulaan, huviteltuaan ensin hetken tämän pelolla. Hän halusi nähdä pelkoa Adalmiinan silmissä. Suojelijat olivat myös ärsyttäviä, Julian muisti vielä miten nenäkkäästi Florian oli häntä kohdellut metsässä silloin vuosia sitten. Poika oli vahva ja voimakas, mutta tämän rakkaus Adalmiinan heikensi häntä. Floriania Julian ei uskaltaisi tappaa, mutta satuttamalla Adalmiinaa, hän saisi kostettua myös Florianille.


Adalmiinalla oli toinenkin rakastettu, Julian tiesi sen. Julian oli ollut varjoissa katselemassa ja tarkkailemassa Adalmiinan asuntolaa, kun yhtäkkiä Adalmiina oli astellut ulos Rasmuksen kanssa. Julian muisti Rasmuksen hyvin, se rääpäle, se petturi. Jos Rasmus olisi toiminut niin kuin oli määrätty, hänen ei tarvitsisi enää kestää Alin outoja mielenoikkuja ja pahenevaa kostonhimoa, mikä sumensi tämän järjen. Rasmus. Julian kiristeli hampaitaan tuohduksissaan. Rasmus muistutti paljon isäänsä, yhtä hyvä ja oikeamielinen, yhtä typerä, Julian tuhahti halveksuvasti. Rasmus tulisi varmasti muiden mukana ja silloin hän voisi vihdoin tehdä tästä selvää.



”Mitä täällä oikein noin ankarasti mietitään?” kuului pehmeä, lämmin ääni äkkiä kysyvän jostain pimeydestä.  Julian hätkähti, tuota ääntä hän ei ollut kuullut vuosiin. Ääni toi muistoja Julianin mieleen ja vino hymy kohosi miehen kasvoille. ”Belladonna?” Julian sanoi pehmeän kysyvästi. Piha oli kuitenkin hiljainen mutta Julian vaistosi silti jonkun toisen olennon läsnäolon vaikka tämä ei näyttäytynytkään heti.

Julian nojasi seinään ja odotti, hymy edelleen huulillaan. Belladonna. Julianin mieleen iskeytyi kuva heidän edellisestä tapaamisestaan jokunen vuosi sitten. Belladonna oli ainut olento , joka sai Julianin tuntemaan jotakin muuta kuin vihaa ja julmuuksia. Belladonna oli ainoa, joka tunsi hänet hyvin, hänen ainut todellinen ystävänsä, hänen rakastettunsa.


”Et ole muuttunut, Julian.” ääni jatkoi ,pian tumma hahmo astui esiin pihanurkan pimeydestä. Julian siristi silmiään rapinan ja äänen suuntaan. Hahmo oli solakka ja liikkui pehmeästi. Kevyesti, lähes äänettömästi Belladonna liukui Julianin luokse.


”Pitkästä aikaa, Belladonna. Mikä suo minulle tämän kunnian?” Julian sanoi kynttilälyhdyn valon paljastaessa kauniit kasvot.  Julian otti Belladonnan käden omaansa ja suuteli sitä kevyesti. ”Hölmö.” Belladonna sihahti mutta Julian tiesi miten mielissään toinen kuitenkin oli eleestä, kyllä hän tunsi tämän tarpeeksi hyvin.


”Mestari lähetti minut tänne.” Belladonna sanoi. ”Varoittamaan uhkaavasta vaarasta.” Julianin kasvoille levisi kummastunut ilme. Mikä vaara heitä nyt täällä uhkaisi? ”Arvid ei ole enää Mestarin suojeluksessa, hänen kostonsa Mansikkaojille ei enää liikuta veljeäni. On syntynyt jo kolmas polvi Mansikkaojien sukuun ja siihen poikaan me keskitämme tästä lähin kaikki suunnitelmamme. ”Belladonna selitti ja painautui samalla lähemmäksi Juliania. ”Veljeni haluaa kuitenkin varoittaa sinua, siksi olen täällä. Se tyttö liittolaisineen tulee tuhoamaan Arvidin, etkä sinä saa puuttua siihen millään tavalla. Ukko kärsiköön virheistään. ” nainen jatkoi.


”Entäs muut?” Julian kysyi. ”Vladilla ja Genellä on omat ohjeensa selviytymiseen, mutta mitä tulee sinuun, niin sinulle on varattuna ihan oma erikoinen suunnitelma. Mansikkaojien pitää luulla, että sinä olet kuollut, joten jossain vaiheessa sinun on luovutettava. ” Belladonna selitti. ”Miten, Miksi?” Julian sai ihmeteltyä väliin, ennekuin Belladonna jatkoi.


 ”Sinun täytyy juoda minusta, Julian. Olet tehnyt sen kerran ennenkin , sen pitäisi olla helppoa. Vereni yhdistettynä sinun vereesi, tekee sinusta kuolemattoman. Olet kuitenkin vielä haavoittuvainen, mutta sen sijaan, että kuolisit, sinä vain vaivut todella syvään tajuttomuuden tilaan, siitä sinut voi herättää vain Mestari. ”

”En halua tehdä sitä Belladonna.” Julian sanoi epävarmana. ”En ehkä pysty lopettamaan ajoissa.” vaalea vampyyri sanoi epäröiden.  Belladonna nauroi matalaa, miellyttävää nauruaan. ”Ei hätää, rakkaani, veljeni juotti minulle juomaa, joka lisäsi vereni taikaa mutta antoi minulle myös voimaa, työntää sinut pois kun on aika. ” Belladonna sanoi melkein kehräten, tavalla, joka sai Julianin ihokarvat nousemaan pystyyn.


”No, jos olet kerran varma ja veljesikin on sitä mieltä.” Julian sanoi hymyillen ja veti Belladonnan lähemmäksi itseään. Makea, mausteinen tuoksu täytti kaikki Julianin aistit ja hiukan huumasi tätä. Belladonna kietoi kätensä Julianin ympärille ja paljasti kaulansa.


Julianin silmät välähtivät vaarallisesti ja tämä paljasti hampaansa. Julian laski huulensa Belladonnan kaulalle ja upotti sitten hampaansa tämän kaulasuoneen.
Belladonnan veri syöksyi hänen elimistöönsä ja täytti sen huumaten miestä vain lisää ja hän halusi lisää, lisää tätä ihanuutta. Julian imi kovempaa, kiristi otettaan Belladonnasta.


Belladonnan veri vaikutti aina häneen samalla tavalla, huumaten, saaden hänet lähes järjiltään. Siksi hän oli epäröinyt tätä mutta nyt hän halusi vain lisää. Belladonnan hoikka vartalo taipui hänen käsiensä varaan ja tämä hymyili huumaantuneen näköisesti. Sen takia tämä oli aina vaarallista, kumpikaan ei osannut vastustaa sitä. Viimeksi oli käydä huonosti.


 ”Nyt riittää, rakkaani.” Belladonna sanoi ja työnsi Julianin äkkiä kauemmaksi itsestään. Julian löi selkänsä seinää vasten ja isku selvitti hiukan häntä Belladonnan veren lumouksesta. Jos Mestari ei olisi ollut vahvistanut siskoaan, olisi tämä ollut nyt kuollut.


Nyt kuitenkin Belladonna seisoi hyvin elävänä ja reippaana, Julianin edessä. Belladonna painoi kätensä kaulalleen ja mutisi muutaman sanan matalasti, Julianin hampaiden aiheuttamat haavat paranivat hetkessä. Julian pyyhki suupielensä ja katsoi naista vain lumoutuneena. ”Haluan esitellä sinulle jonkun, Julian.” Belladonna sanoi ja pyyhkäisi Julianin poskea.


Samassa pihan pimennosta astui esiin poika. Pojalla oli tummat hiukset ja tumma iho. Poika käveli hiukan epäröiden Belladonnan luokse ja katsahti naista nopeasti. ”Julian” Belladonna sanoi matalasti. ”Tässä on poikasi, Lucias.” Julian tuijotti poikaan suu ammollaan ja ällistyneenä. Hänen poikansa? Belladonna naurahti matalasti. ”Sano isällesi päivää, Lucias.” tämä kehotti ja tönäisi poikaa hiukan eteenpäin.


”Hauska tavata teitä, isä.” Lucias sanoi kohteliaasti. Julian kyykistyi hiukan ja katseli poikaansa silmiin. Julian pörrötti pojan hiuksia ja oli edelleen aivan sanaton koko asiasta. Ei hän ollut voinut kuvitellakaan, että hänellä olisi poika.


Äkkiä pienet, kapeat pojankädet kietoutuivat hänen kaulaansa. "Olen iloinen, että sain viimein tavata teidät isä. Äiti on kertonut teistä niin paljon." Pojankädet hänen kaulallaan kiristyivät tiukkaan halaukseen, johon hän kömpelösti vastasi.Julian tunsi jotain kutinaa siellä missä hänen huolella kovetettu sydämensä sijaitsi. Se oli hiukan hämmentävää, sillä tunteet olivat sellaisia, jotka hän oli oppinut syrjäyttämään.


 ”Menehän nyt leikkimään, Lucias.” Belladonna sanoi pehmeästi. ”Äiti keskustelee vielä isän kanssa hetkisen.” Lucias nyökkäsi ja juoksi takaisin pimeyteen leikkimään. Julian katseli pojan juoksua pää kallellaan. ”Enpä olisi sinusta uskonut, Julian. Sydämessäsi taitaa ollakin yksi hellä kohta.” Belladonna nauroi.


”Miten?” Julian sai kysytyksi. Belladonna naurahti ja astui askeleen eteenpäin, varmistettuaan ettei Lucias ollut missään lähistöillä. ”Miten nyt yleensä lapset saavat alkunsa? Kai muistat edellisen kerran, kun tapasimme? Sen, jonka jälkeen tollo veljeni lähetti sinut tänne pois luotani?” Belladonna sanoi ja kirskautti hampaitaan veljensä kohdalla.


Julian nyökkäsi ja mielikuvat Belladonnan alastomasta, kurvikkaasta vartalosta syöksyivät mieleen ja täyttivät ajatukset. ”Näköjään muistat.” Belladonna kehräsi ja toi kasvonsa lähelle Juliania. ”Aika verestää muistoja, rakkaani.” Belladonna kuiskasi ja suuteli Juliania.


Julian kiepautti Belladonnan vasten seinää ja katsoi tätä vakavana. ”Belladonna, veljesi kielsi meitä olemasta yhdessä. Lopetetaan vielä kun voimme.” Julian sanoi hengästyneenä. Belladonna huitaisi kädellään. ”Äh, kuka siitä ääliöstä välittää. Minä olen kaivannut sinua, Julian.” Belladonna sanoi ja naisen silmät lumosivat Julianin. Julian painoi uudestaan huulensa vasten Belladonnan huulia ja pian hän ei enää muuta ajatellutkaan, Belladonna oli lumonnut hänet taas mutta tällä kertaa Julian ei tahtonut herätä lumouksesta.


Kauempana leikkinyt Lucias näki talon kulmalta, kuinka hänen vanhempiensa vartalot kietoutuvat yhteen ja huulet kohtasivat toisensa uudelleen ja uudelleen. Lucias katseli pitkään vanhempiaan, niinkuin kaikki lapset, Luciaskin rakasti vanhempiaan ehdoitta.


Posket punottaen Lucias nojasi seinään. Hän tiesi, että tästä pitäisi kertoa Devon-enolle. Eno oli pyytänyt häntä kertomaan, jos asiat menisivät liian pitkälle Belladonnan ja Julianin välillä.Mutta sillä hetkellä Luciaksesta tuntui, ettei hän halunnut. Äiti oli selvästi onnellinen, eikä Lucias halunnut pilata äitinsä onnea. Ja jos Devon-eno saisi tietää tästä, voisi käydä niin, että hän menettäisi juuri tapaamansa isän.


Eikä Lucias halunnut niin käyvän, joten poika käänsi selkänsä parille ja meni jatkamaan leikkejään kauemmaksi.

*****************************
Lukumusiikki: Savage Garden - I want you


Adalmiina antoi ajatustensa vaeltaa istuessaan nukuttamassa vauvaa. Tyttö täyttäisi kohta kaksi kuukautta. Aika oli mennyt kuin siivillä valmistumisesta tähän iltaan. Adalmiina huokasi hiljaa, niin paljon kaikkea oli tapahtunut, piti hetki miettiä ja pohdiskella sitä kaikkea.


Hän ja Melina olivat iloinneet samanaikasista raskauksistaan ja viimeiset kuukauden asuntolassa olivat olleet opiskeluntäyteisiä. Adalmiinasta oli tuntunut, että jaksaminen oli ihan äärirajoilla ison mahan ja kaikkien raksauvaivojen kanssa mutta sitten viimen kaikki oli tehty.


He olivat pitäneet juhlat asuntolassa. Kaikilla oli hauskaa ja vieraat olivat viihtyneet pitkään. Adalmiina oli ollut ulkona haukkamaassa happea, selvitellyt ajatuksiaan ja nauttinut raikkaasta ilmasta. Sisältä oli kuulunut musiikin pauhu, eikä hän ollut kuullut askelien lähestyvän.


”Ada.” tuttu ääni oli sanonut hänen takanaan. Adalmiina oli kääntänyt päätään ja nähnyt Rasmuksen seisovan siinä vieressä. Tämä oli ilmestynyt siihen aivan yhtä yllättäen kuin aiemminkin. Adan sydämessä muljahti oudosti, eikä hän osannut hetkeen muuta kuin tuijottaa toista. Rasmus oli sykähdyttävän komea, se Adalmiinan piti myöntää.


He olivat istuneet kivelle vierekkäin. Ada oli kysynyt , mitä toinen oli puuhannut. Rasmus oli selittänyt poissaolonsa työkiireillä. He olivat jutelleen kaikenlaista talolle menoon liittyvästä, Adalmiina oli kertonut Petjasta lisää ja lopulta Rasmus oli sanonut jotain Adalmiinan sydäntä sykähdyttävää.


”Sä olet kaunis, Adalmiina. Hehkut oikein, äitiys pukee sua.” Rasmus oli sanonut ja katsonut häneen hiukan surumielisesti. Adalmiina oli jostain syystä heikottanut ja hän oli nojannut seinään hetken verran. Rasmus oli kuitenkin ollut nopeampi ja tullut hänen eteensä muutamalla harppauksella. Mies oli painanut kätensä seinään ja katsonut Adaa suoraan silmiin.


Adalmiina oli vastannut katseeseen häkeltymättä, oli ollut itsekin yllättynyt miten helppoa se oli ollut. Rasmuksen silmät olivat olleet hiukan surulliset mutta päällimmäisenä näkyi rakkaus Adalmiinaan. Ja kun Rasmus sitten oli suudellut häntä, hän oli vastannut suudelmaan samanveroisesti.


Se oli ollut viimeinen herätys niille kaikille tunteille, mitkä Adalmiina oli padonnut sisäänsä ja koettanut unohtaa. Myrskytuulen lailla ne olivat vallanneet paikkansa takaisin, syrjäyttämättä kuitenkaan muita tunteita.


Adalmiina oli seisonut Rasmuksen kanssa pitkään pihalla, sanakaan ei ollut sanottu, kumpikin tiesi tilanteen ja missä oltiin.Adalmiina oli nauttinut tuntiessaan Rasmuksen kädet ympärillään ja  tämän lämpimän ihon itseään vasten. Hän oli nauttinut toisen läheisyydestä ihan liikaa. Takaraivon pieni ääni oli jankuttanut koko ajan, että hän teki väärin, mutta Ada ei ollut välittänyt siitä.


 Rasmus oli viimein lähtenyt, kun Florianin ääni oli kuulunut sisältä ja tämä oli tullut Adaa etsimään. Adalla oli huono omatunto vieläkin, siitä ettei ollut kertonut Florianille tapahtuneesta, mutta mitään hän ei katunut. Se olisi tapahtunut enemmin tai myöhemmin kuitenkin, ei Ada mitään tunteilleen voinut. Hän rakasti yhä Floriania mutta yhtälailla Rasmusta.


He olivat asettuneet taloksi, kukin omiin koteihinsa. Florian ja Adalmiina Mansikkaojien taloon , Melina Lintusille ja Miska ja Erik löytäneet lähistöltä oman pikkuisen kodin. Suku piti edelleen tiiviisti yhtä ja Mansikkaojien isossa talossa  tai Lintusilla oli lähes aina vierailulla joku sukulainen.


Petja oli onnessaan saadessaan heidät takaisin kotiin pysyvästi. Ensin poika oli kapinoinut pitkää poissaoloa vastaan, kiukkuilemalla kovasti varsinkin Adalle, eikä ollut suostunut olemaan kenenkään muun kuin Riken kanssa. Isoisä oli Petjalle tärkeä. Päivien ja viikkojen kuluessaoli poika pikkuhiljaa rauhoittunut. Naapurin  Artusta oli paljon apua siinä, pojat leikkivät yhdessä joka päivä ja perheet viettivät paljon aikaa keskenään.


Sitten eräänä syksyn todella sateisena päivänä vauva oli päättänyt syntyä. Florian oli vienyt hänet sairaalaan missä todella pitkän ja hikisen, leikkaukseen päätyneen, urakan päätteeksi Adan syliin oli laskettu pieni käärö


He olivat onneet onnellisia ja helpottuneita, hiukan pelokkaita miten hoitaminen sujuisi, mutta onnellisia kuitenkin. Petjakin oli pian tottunut pikkusisarukseensa.


Pian vauvan syntymän jälkeen syntyi Melinan ja Aaronin vauva ja suku iloitsi jälleen yhdestä uudesta jäsenestä. Melina oli onnellisempi kuin pitkiin aikoihin, ainut mitä kaipaisi oli Aaron. Eveliina ja Max tekivät kaikkensa, että Melinalla olisi hyvä olla ja auttoivat tytärtään vauvan hoidossa.




Miska ja Erik olivat pitäneet pienet häät omalla takapihallaan. Paikalla olivat vain lähimmät sukulaiset. Tilaisuus oli ollut kaunis ja lämminhenkinen ja Adalmiinan mielestä Miska ja Erik olivat näyttäneet aidosti onnellisilta.


Eveliina ja Maxkin olivat olleet ihan onnellisia poikansa puolesta vaikka vanhemmilla, varsinkin Maxilla, oli ollut aluksi vaikeuksia hyväksyä Erikin suhdetta poikaansa. Miska ja Erik olivat laittaneet myös adoptiohakemuksen vireille ja odottelivat vastausta.



Rasmuskin oli vihdoin käynyt katsomassa Petjaa. Tilanne oli ollut ihan lämminhenkinen vaikka Florian olikin näyttänyt hiukan kärttyiseltä. Rasmusta oli selvästi hiukan jännittänyt mutta pian tunnelma oli vapautunut hiukan. Florian oli kyllä ollut huonolla tuulella koko ajan. Rasmus ja Florian eivät tulleet toimeen keskenään, vieläkään.




Petja oli aluksi arastellut isäänsä mutta pian he olivat tulleet toimeen , kuin vanhat ystävät. Adalmiina oli ollut yllättynyt, miten luontevasti Rasmus oli leikkinyt poikansa kanssa. Petja oli halunnut näyttää kaikki lelunsa ja taitonsa isälleen, joten vierailu oli kestänyt aika kauan. Rasmuksen kanssa oli sovittu, että Petja viettäisi kaksi viikonloppua kuukaudesta Rasmuksen luona.


Adalmiina huokasi, Petjan hakutilanteet olivat olleet alusta asti vaikeita. Florian ei oikein mielellään hoitanut niitä ja usein ne jäivät Adalmiinan harteille.



 Vaikka mitään ei tapahtunut, kun Petja oli siinä vieressä koko ajan hyörimässä, oli tuskallista nähdä toisen silmien rakastava katse, voimatta koskettaa tai halata.


Petja oli aina yhtä innoissaan lähdössä isänsä mukaan ja Adalmiina jäi usein hiukan haikein mielin vilkuttamaan lähtijöille. Rasmus oli vaihtanut asuntoa, muuttanut hiukan lähemmäksi poikaansa ja myös vähän parempaan asuntoon.


Silti Ada joka kerta toivoi, että olisi voinut lähteä Petjan mukaan. Hän olisi halunnut viettää aikaa myös Rasmuksen kanssa mutta tässä tilanteessa se ei ollut mahdollista. Hän olisi halunnut nähdä , olla vieressä, kun isä ja poika viettivät yhdessä aikaa. Olla perhe, edes hetken.


Usein Adalmiina käveli iltalenkillään Rasmuksen asunnon ohitse, usein ikkunat olivat pimeinä, mutta joskus hän näki vilauksen miehestä.Adalmiinasta tuntui, että sydämen toinen puoli käpristyi aina tuskasta, kun hän ajatteli Rasmusta. Oli vaikeaa tasapainoilla tunteidensa kanssa.



Sitten oli ollut Petjan syntymäpäivät ja poika oli aloittanut esikoulun.Synttäreille oli kutsuttu myös isovanhemmat ja Inga ja Nestori sekä Lintuset. Suku piti yhtä ja kaikilla oli keskenään läheiset välit.
Adalmiinaa harmitti, ettei Rasmus voinut osallistua juhliin, mutta tämä ja Florian eivät kertakaikkiaan tulleet toimeen keskenään. Rasmus oli sanonut juhlivansa synttäreitä sitten pojan kanssa kahdestaan myöhemmin.



Naapurin Arttu leikki edelleen heillä päivittäin tai sitten pojat olivat Blackbulleilla. Joskus Petja otti Riken mukaansa, sillä Rikke viihtyi myös Blackbullien talossa hyvin, jutellen Artun isän kanssa.Pojat pelasivat palloa tai vain juttelivat. Petja houkutteli Artun usein mukaansa jonnekin ja joskus pojat olivat karanneet kaupungille kahdestaan, Petjan ehdotuksesta tietenkin. Petja oli kaksikon toiminta ja Arttu tiimin aivot.



Petja ja Arttu olivat parhaat ystävät, aina yhdessä. He jakoivat keskenään kaikki salaisuudet ja kertoivat toisilleen kaikenlaista. Ystävykset olivat menneet samalle luokalle, joten koulussakin parivaljakko piti yhtä. Arttu oli luonteeltaan rauhallinen ja harkitseva. Hän tasapainotti hiukan Petjan räiskyvämpää puolta ja satunnaista ajattelemattomuutta.


 Joskus Petja vietti aikaa myös yksinään, takapihan pienessä metsikössä. Poika tapasi istua siellä joskus tunteja, eikä Adalmiina tiennyt mikä siellä niin poikaa kiinnosti. Petja itse sanoi tutkivansa luontoa, puhaltelevansa saippuakuplia tai vain haaveilevansa mutta Adalmiina vaistosi, ettei poika ihan puhunut totta.


Metsä oli hyvin pieni mutta aika tiheä. Adalmiina oli käynyt siellä monesti, eikä ollut huomannut mitään erikoista. Silti hänellä oli sellainen tunne, ettei siellä kaikki ollut kohdallaan. Hänen piti kysyä Filipiltä asiasta ja siitä kuka hänen lapsistaan saisi Suojelijan. Mutta kaikenlaiset kiireet olivat haudanneen asian aina unohduksiin.


Floriankin oli käynyt aukiolla mutta hänkään ei ollut huomannut mitään erityistä. Florian oli sanonut, että asia saattoi liittyä seuraavan sukupolven tehtävään, jolloin he eivät voineet tai saaneet vaikuttaa asiaan.


Ada havahtui ajatuksistaan tytön uniseen inahdukseen. Adalmiina hieroi otsaansa kädellään, miksi hänen sydämensä piti olla näin jakautunut? Miksei hän osannut päättää? Ei voinut päättää? Adalmiina ei halunnut luopua kummastakaan, mutta näin ei voinut kauaa jatkaa.


***********************
Lukumusiikki: Savage Garden - Promises

Vanha talo seisoi pimeässä, hiljaisena ja uhkaavana. Talo oli sellainen, jonka paikalliset kiersivät kaukaa. Siellä huhuttiin asuvan kaikenlaisia outoja olentoja, joista kuuli vain taruissa. Taloa suojasi korkea kuusiaita ja vain rohkeimmat uskalikot olivat käyneet talon pihalla, päivänvalossa tosin.


Nyt kuitenkin talon sisällä oli elämää. Julian soitti pianoa, musiikki rauhoitti hänen hermojaan. Arvid teki iänikuisia kokeitaan, jossakin lukuisissa tutkimushuoneissaan ja muut olivat omissa puuhissaan. Vlad ja Gene pelasivat korttia keittiössä ja Aaron ja Fred olivat yläkerrassa.


Julian antoi sormiensa liukua koskettimilla surumielisen kappaleen tahtiin. Belladonnan käynnin jälkeen hän oli ollut hermostunut, hänen pitäisi siis kuolla ja sitten taas herätä henkiin. Julian ei ollut innostunut kokeilemaan miltä kuoleminen tuntuisi, ja entäs sitten jos Mestarin loitsu ei toimisi ja hän jäisi kuolleeksi. Julian pudisti päätään, parempi olla ajattelematta liikoja. Mestari oli antanut hänelle kuitenkin vielä tilaisuuden. Yhtä hyvin Mestari olisi voinut antaa hänen kuolla, sen verran pahasti hän oli rikkonut eräitä sääntöjä langetessaan Belladonnan syliin.


Julian havahtui yläkerrasta tulvivaan meluun, Mitä ihmettä ne kaksi puuhasivat siellä ylhäällä? Julian haki keittiöstä luudan ja kolisti sillä kattoa niin että kivet kolkkuivat. Meteli vaimeni mutta ei loppunut. Julian huokaisi , hieroen niskaansa ja meni jatkamaan soittoaan.


Yläkerrassa Aaron ja Fred nauraa räkättivät tornihuoneen lattialla täyttä päätä. Fred oli jostain löytänyt sellaista vahvaa viiniä ja muita juomia, jotka imeytyivät  myös vampyyrin verenkiertoon ja he alkoivat olla jo aika humalassa. Aaron nojasi tuoliin ja Fred makoili lattialla.


 Kumpikin siemaili lasistaan ja välillä he nauroivat katketakseen toistensa päättömille jutuille. Musiikki soi kovalla vieläkin vaikka, Julianin luudan kolistelun jälkeen, he olivat pienentäneet sitä.


Aaron tarkensi harittavaa katsettaan Frediin. ”Fred…” Aaron sammalsi hieman silmät harittaen. ”En ole koskaan kiittänyt sua tästä kaikesta.” Aaron sanoi ja lopetti jo hiukan selkeämmällä äänellä.


Fred tuli hänen viereensä ja Aaron nojautui ystäväänsä vasten. Fred tuntui lämpimältä ja turvalliselta, tornin viileässä ilmassa. Fred hymyili. ”Ei se mitään, ihan mielelläni sen tein. Parempi näin, kuin antaa Julianin käsitellä sua.” Fred puuskahti. Aaron katsahti ystäväänsä, tämän silmistä heijastui muisto vuosikymmenien takaisesta tapahtumasta.



Aaron kurotti ja kosketti ystävänsä kättä. ”Mä olen pahoillani, Fred. Julian on inhottava, kyllä se vielä saa palkkansa kaikesta mitä on tehnyt.”  Aaron lohdutti toista. Fred huokasi tukahtuneesti. ”Mä päätin silloin , että se ei enää vahingoita yhtäkään mulle läheistä ihmistä tai muutakaan. Onneksi se ei ole vahingoittanut sua ensimmäisten päivien jälkeen.” Fred tuhahti.

”Mä arvostan kaikkea mitä olet tehnyt mun puolesta, Fred. Ilman sua en olisi pärjännyt näin pitkään. Sä olet mun Prinssi Rohkea.” Aaron sanoi hymyillen. ” En kyllä ole mikään prinsessa, mutta kiitokset suojelusta, rakas prinssi.” Aaron jatkoi vielä leikkiään. Fred lähti leikkiin mukaan. ”Eipä kestä, arvon prinsessa.” Fred sanoi kohteliaasti ja moiskautti liioitellun suukon Aaronin kädelle. Naurunpurskahdukset täyttävit huoneen.


Pitkän ajan kuluttua, pahin heikotus ja tahattomat naurunpurskaukset olivat helpottaneet, Fred ja Aaron makoilevat vielä lattialla jutellen. ”Mä pääsen toivottavasti pian pois täältä Fred.” Aaron sanoi. ”Mun tulee ikävä sua.” Aaron jatkoi samaan henkäisyyn. Fred käänsi katsettaan niin, että saattoi nähdä Aaronin kasvot ja silmät. ”Munkin tulee ikävä sua ja toivottavasti en kuole siinä hötäkässä.” Fred naurahti kuivasti. Aaronin kasvot muuttuivat huolestuneeksi, se olisi kamalaa. Miten hän saisi Adalle tiedon, ettei Frediä saisi vahingoittaa?

Fred näki huolen ystävänsä kasvoilla. ”Älä huoli, kyllä mä pärjään. Pääasia, että sä pääset täältä pois. ”Fred sanoi lohduttaen. ”Kuule, Fred.” Aaron sanoi asiaa hetken mietittyään. ”Mä en tiedä voinko olla ilman sua tuolla.” Aaron sanoi viittilöiden ulos. ”Niin?” Fred vastasi ymmällään, ymmärtämättä mitä toinen nyt yritti selittää.


Aaron huokasi. ”Mä mietin, että jos tulisit meidän mukaan? Adalmiinalla on varmasti sitä vampyyrin vasta-ainetta sullekin, sopeuduttaisiin ihmisten elämään yhdessä.” Aaron sanoi ja katsoi kysyvänä Frediin. ”En… En mä tiedä, Aaron. Olen ollut niin pitkään jo vampyyrina, en tiedä osaanko olla tavallinen.” Fred sanoi epäillen. ”Kyllä sä osaat!” Aaron huitaisi kädellään.” Ja onhan sulla mut.”


Fred nousi ylös ja haroi epätietoisena hiuksiaan. ”En tiedä. Entäs jos muut vie sun ajan, etkä ehdi olla mun kanssa. Mitä mä sitten teen? En osaa olla ihminen ilman sua. Ei tämä ole hyvä idea.” Fred tuhahti ja nojasi seinään. ”Kyllä sä osaat, me pärjätään yhdessä. Mä tiedän, että sulla on sydän vielä tallella, Fred. Kuuntele sitä.” Aaron aneli. Fredin olkapäät laskivat vähän mutta toinen kuitenkin huokaisi syvään epätoivoisena.


Äkillisestä mielenjohteesta  Aaron harppasi Fredin luokse. Aaron kietoi kätensä Fredin ympärille halaukseen ja rutisti tätä hätäisesti, painaen leukansa Fredin olkaa vasten. ”Fred, en tiedä voinko elää ilman sua enää. Tule mun mukaan?” Aaron aneli hiljaisella äänellä ja samassa muutama kyynel tipahti Fredin kädelle.


Fred kääntyi ympäri, yllättyneenä, erilaisten tunteiden myllertäessä hänen sisällään. Kukaan ei koskaan ollut vuodattanut yhtäkään kyyneltä hänen vuokseen. Ei kukaan. Ja nyt Aaron seisoi siinä, kyyneleitä silmissään ja surullisena. Fredin sydämen täytti lämpöinen tunne, jota oli vaikea määritellä.


Fred otti Aaronin käden omaansa ja katseli tätä hymyillen. ”Aaron… Älä itke. Kyllä kaikki järjestyy. Ja kyllä mä tiedän, että mulla on vielä sydän tallella, koska sä olet siellä." Fred lopetti ja painoi Aaronin käden rintaansa vasten. 

**********************
Lukumusiikki: Gloriana - Come and Save me


Florian, Adalmiina ja Rasmus seisoivat tavallisen näköisen talon edessä. Talo oli ehkä tavallinen mutta sen asukas ei. He olivat menossa Ivanin luokse tekemään viimeisen suunnitelman Aaronin pelastamiseksi.


 Pitkän harkinnan jälkeen oli päädytty jättämään Melina, Miska ja Erik pois pelastussuunnitelmasta. Florian ja Filip eivät voineen suojella kaikkia, ainoastaan Adaa. Rasmus taas osaisi huolehtia itsestään.


Adalmiina seisoi miesten välissä ja aisti kummastakin lähtevän ärtyneisyyden. Rasmus ja Florian eivät vain voineet sietää toisiaan ja se oli Adalmiinan syytä. Kumpikin rakasti Adalmiinaa, tahtoi tämän itselleen. Kun nyt Aaron saataisiin pelastettua, voisi Adalmiina keskittyä kunnolla kolmiodraamansa hoitamiseen. Miten hän asian ratkaisisi, sitä hän ei tiennyt.


Filip avasi oven ja kutsui heidät sisään. Yhdessä he astuivat sisälle, melko vaatimattomasti kalustettuun avaraan asuntoon. Ivan istui olohuoneessa jo odottamassa. 


”Tervetuloa! Mukavaa, että pääsitte tulemaan. Tehkää olonne mukavaksi ja sitten aloitetaan.” Ivan tervehti ja virnisti iloisesti.


Adalmiina istui sohvalle ja Florian istui hänen viereensä. Rasmus istahti Adalmiina toiselle puolelle ja jostain syystä Adaa alkoi naurattaa koko tilanne. Ivankin vilkaisi kulmaansa kohottaen sohvalla istuvaa kolmikkoa. 


Filip haki itselleen tuolin ja istui Ivanin viereen. Adalmiina piti tuosta vaaleasta, arvoituksellisesta miehestä. Ihan tavallinen Ivan ei  ollut muttei tämä ollut vaarallinenkaan. Ivanin oikea henkilöllisyys oli edelleen heiltä peitossa vaikka Filipiltä olikin lipsahtanut, että Ivan tunsi hyvin, todella hyvin, heidän vastustajansa ja olisi heidän valttikorttinsa.


Rasmus katseli sohvalta Ivania ihmeissään, hänen mielestään Ivan muistutti häntä jostakin, jostakin joka pitäisi olla tuttua, mutta ei tullut nyt mieleen. Ivan oli jotenkin tutunnäköinen, vaikka Rasmus oli varma, ettei ollut tavannut häntä aiemmin.


Aivan kuin Ivan olisi lukenut Rasmuksen ajatukset, sillä tämä katsoi seuraavaksi ihan suoraan Rasmusta kohti. Hymyillen, Ivan iski silmää Rasmukselle, kuin heillä olisi ollut joku yhteinen salaisuus. 


Sitten tämä käänsi katseensa Adalmiinaan.”No niin aloitetaan sitten.” Ivan naurahti. ”Meillä on pitkä ilta edessä.”


Pian huoneen täytti puheensorina, erilaiset ehdotukset talolle menosta, miten Aaron saataisiin sieltä ulos ehjänä ja mitä kaikkea piti ottaa huomioon. Lopulta , tuntien kuluttua, kun kaikki oli melkein suunniteltu, Ivan pyysi Adalmiinan mukaansa hetkeksi. Muut olivat hiukan ihmeissään, mutta Filip oli sanonut, että se oli välttämätöntä, että Adalmiina suoriutuisi tehtävästään. Ivan tiesi jotain, mitä muut eivät.

*******************
Epilogi: 

Sillä välin Mansikkaojien talon takan olevassa pienessä metsikössä. 


"Petjaa.... Tuuuuleee.....Petjaa...."

*******************************

Ivanin salaisuudet selviää sitten ensi osassa ;) Ja Aaron saadaan vihdoin pelastettua ;) 

Aaronin ja Melinan vauva, ei ehtinyt valitettavasti vielä tähän osaan, sillä sekä Ada että Melina saivat kummatkin jostain syystä keskenmenon ja jouduin hankkimaan tytöt uudelleen raskaaksi.

Saatte pian luettavaksenne Miska ja Erik ekstran ;) 

Kommentointi on aina suotavaa ja piristää mieltäni suunnattomasti ♥

Mutta sitä ennen tässä muutama sattumus ja ylimääräinen kuva: 





 Petja, paljon isänsä näköinen....
 Vähän tuunattuna
 Älysöpö tapaus ♥
 ja jos ette osan lopusta arvanneet, niin Petja on kolmannen sukupolven perijä eli saa Suojelijan ;) 





 Herra Vihreä, Mansujen hovimestari.

 Voi...Kyllä harmitti muakin...
 Arttu

 ♥
 Rasmus ei pidä oikeasti Florianista yhtään....
 toinen kerta toden sanoo
 Herra Salaperäinen ja tyttöystävä (raskaana oleva...) ja Ivan on romantiikka sim....
 Filip ja Tiia
 Kenenkän tyttösiä arvelette näiden olevan?

 Fred raukka sekosi kesken kuvausten, kun tontille saapunut Aaron ei ollutkaan vampyyri ;)



 :D



 Julian ja Belladonna
Lucias
Belladonna

**********************
Hei sinä !
 :D Ethän unohda kirjoittaa pientä kommenttia tuohon alas? 

♥ Vupii

48 kommenttia:

  1. Aivan mahtava osa.
    Hih, Julian ei ehkä olekaan ihan niin paha. Sen pitäs vaan päästä mestarin ulottumattomiin, mutta jotenkin musta tuntuu, että mestarista kuullaan vielä pitkään, ennen kuin siitä päästään kokonaan eroon.

    Ja vaikka Arvidista taitaakin tulla raato (vaikka elävä raatohan tämä jo on) tulevaisuudessa, ehtinee hän vielä aiheuttaa jos jonkinlaista kiusaa Mansikkaojille.

    Ai hitto, että mä nauroin Aaronin ja Fredin pöljäilylle. Ihana kaksikko. :)
    Vai että ihan prinssi ja prinsessa. :D

    Jotenkin tuntuu siltä, että tämä tuntematon herra (tai rouva) mestari on samanlainen kuin suojelijat, mutta niiden täysi vastakohta.

    Tuo Rasmus-Aada-Florian kolmio vaikuttaa tällä hetkellä hieman takkuavan, vaikka en minäkään haluaisi, että kumpikaan kuolee pois. Eikö ne miehet vois jo tulla toimeen toistensa kanssa, ihan vain Aadan ja lasten takia.
    Saapa nähdä, mitä Melinalla on sanottavanaan Fredistä ja Aaronin ja Fredin väleistä, jotka näyttävät olevan enemmän kuin vain ystävyys.

    Nyt tässä ei sitten malttaisi millään odottaa uutta osaa, kun niin paljon on taas tekeillä.
    Ja onko se suojelija vai mikä kun kutsuu Petjaa luokseen?
    Jätitpä jännään kohtaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Julian, mieli pahikseni. Heh, on se kyllä aika pahis mutta on sen sydämessä muutama hellä kohtakin.Ainakin Belladonnaa ja Luciasta varten.
      Ja Mestarista kyllä kuullaan, herra on oikea iljetys. Mestaria nähdään ehkä ensi sukupolven aikana mutta lopullisesti hänet sitten kohtaa vasta viidennen sukupolven perijä. Pahikset on sinänsä hyviä tarinassa, kun ovat tuollaisia ei ihmisiä, niin elävät ikuisesti ;) Keksin kyllä uusiakin mutta Julian, Belladonna, Mestari ja muut saavat olla tarinassa vielä pitkään.
      Arvid kyllä pääsee nahoistaan ;)

      Aaron ja Fred ihan lempipari tällä hetkellä♥

      Tuntematon Mestari on itse ilkimys, joku alkupaha tai sellainen...
      Kolmiodraamojen luvattu sukupolvi. Adalla on vähän vaikeaa ja miehet ei kyllä tule toimeen keskenään ;) Melina taas on serkkuaan avomielisempi mutta katsotaan.
      Kiva, että pidit osasta ja Ei ole suojelija mikä siellä huhuilee ;)
      Kiitokset ihanasta kommentista:)

      Poista
  2. Ai muuten tää soi tänään radiosta ja siitä tuli niin mieleen sun vampyyrit.

    http://www.youtube.com/watch?v=yAcMG7VKo1M

    Lisäks mielessäni aloin jo vääntää traagista stooria Julianille. :D

    Pitää vielä sanoa, et kuin ihanaa tekstiä sä osaatkin kirjottaa ja lisäks osaat ottaa ihan mahtavia kuvia pelistä. :)

    VastaaPoista
  3. Mukaansatempaava osa. Hyvin kirjoitettu ja kuvattu - ja täynnä komeita simherroja! Vampyyripoikien välien todellinen laita jäi kuitenkin vielä hiukan vaivaamaan. Vähän sellaista vinkkiä, mutta ehkä ei sitten kuitenkaan? Ystävä vai enemmän? Entäs Aaronin tyttöystävä?!? Jään odottamaan jatkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiva, että pidit :) Simherrani ovat kovin kuvauksellisia ;)
      Vampyyripoikien suhde vielä selviää..
      Kiitokset kommentista ♥

      Poista
  4. Ja suorinta tietä asiaan ja pahisten

    pesään. Pidin Julianin näkökulmasta

    kertomisesta - tai noh, pidän yleensäkin

    hyvin kirjoitetusta pahishahmosta. Ja

    Belladonna - sopiva nimi naiselle. On

    sekä erittäin myrkyllisen kasvin nimi

    mutta tarkoittaa käännettynä "kaunista

    naista". Ja Lucias? Lisää ulottuvuutta

    taas Julianin tustoihin, me likes :)
    Järkeväkin poika tuntuu olevan, enolle ei

    moisesta kannattane kannella -

    ainakaan vielä.
    Hienoja kuvia alkukohtauksesta:
    http://2.bp.blogspot.com/-7-NJBGuvLno/

    UDQH04vgndI/AAAAAAAAcfw/rtst9UkG

    yQ4/s1600/1-kuva1316.jpg

    http://4.bp.blogspot.com/-0ZcbjfBIhZQ/

    UHRcSkXsDLI/AAAAAAAAeGg/ro6G5

    WYw5gc/s1600/1-kuva2106.jpg

    http://2.bp.blogspot.com/-MEaH-h5-eM

    4/UHRcXBDer_I/AAAAAAAAeHA/1GoY

    HCp05c8/s1600/1-kuva2239.jpg


    Voi meidän Adalmiinaa, kahden miehen loukussa eikä ulospääsyä näy olevan - hetkinen, mitäs minä surkuttelen? Kaksin verroin komeita miehiä ympärillä. Vaikka Florian ei taida varmaan ilahtua jos ja kun Rasmuksen vierailut paljastuvat. Ja tähän väliin on pakko huomauttaa sydäntensärkijä-Miskasta ♥
    Pääsihän tämäkin poika - tai no, mies hänkin jo - liittoon Erikinsä kanssa :)

    Ja molemmat lapsetkin syntyivät jo. Ovatkos uusimmat tulokkaat tyttöjä vaiko poikia?
    Petjahan on söpö kasvettuaan - eikä naapurin Arttu jää paljoakaan jälkeen.
    Kuvia taas:
    http://1.bp.blogspot.com/-18GxKCs3YZ8/UHRHQBfIFJI/AAAAAAAAd6c/hxNPM8ztj58/s1600/1-kuva1813.jpg

    http://3.bp.blogspot.com/-FlMjEePNV-Y/UHRHTwMtu-I/AAAAAAAAd68/_VRhvjr14Nw/s1600/1-kuva1822.jpg

    http://1.bp.blogspot.com/--lz42nXPcjs/UHR_GfyEJZI/AAAAAAAAeh0/LPFLIOSvybw/s1600/1-kuva3181.jpg
    Varsinkin tässä ihana ja kekseliäs asettelu! ;D

    Tulen kohta kateelliseksi kaikista näistä komeista miehistä, Fred varsinkin. Vai olivat pojat löytäneet viinivaraston - ja näköjään jotakin muutakin. Onkos Mansijjaojien toisesta sukupolvetsa tulossa virallinen kolmiodraamojen sukupolvi vai? Ei sillä, että minulla mitään sitä vastaan olisi - ihanan tunteellinen kohtaus muutes. Tästä kommentista taitaa tulla aika kuvapitoinen mutta mitäs otat niin hyviä:
    http://2.bp.blogspot.com/-2Rp68wcG9fg/UGdrdMN0YCI/AAAAAAAAdl8/Ff6W7T6YKZg/s1600/1-kuva1680.jpg

    http://4.bp.blogspot.com/-HqeazOGeKUQ/UGdreemPCfI/AAAAAAAAdmA/-6WPsjd8Nno/s1600/1-kuva1682.jpg

    http://3.bp.blogspot.com/-PdPPDIx0FSQ/UGdrk_H2aBI/AAAAAAAAdmw/yyvttMmZPx4/s1600/1-kuva1698.jpg


    Ja suunnitelmia koetettaan panna täytäntöön. Tuli jotenkin mieleeni, että Rasmuksella ja Ivanilla on jotakin samaa piirteissään - jotakin kaukaisempaa tai kenties läheisempää sukua? Ja Adalla on suloinen ilme:
    http://3.bp.blogspot.com/-fquFOo8B6Dc/UHR_hlM7CdI/AAAAAAAAekk/3J3GnJruVu4/s1600/1-kuva3228.jpg

    Ja pakko vielä laittaa tuo
    http://2.bp.blogspot.com/-LxJX-6vB_PA/UHR_VQVZUzI/AAAAAAAAejY/1zy1oWVTmqY/s1600/1-kuva3203.jpg
    epilogin ainoa kuva. Dämn, miten noin lyhyellä kohtauksella voi olla vielä näin voimakas vaikutus?

    Ja kenenköhän tyttösiä nuo ekstrakuvissa olevat lapset ovatkaan? En osaa kyllä itse arvata, pakko myöntää. Pitänee vain odottaa paljastusta ;) Ja viiiielä kaksi kuvaa iski näköhermoon:
    http://4.bp.blogspot.com/-RfmBarVimZ8/UHRHiIzAcbI/AAAAAAAAd80/PSh1I2AsHDM/s1600/1-kuva1933.jpg

    http://1.bp.blogspot.com/-JygvH2pHEJg/UHSUB8Xe8FI/AAAAAAAAeqI/JRRFhWdPUJ0/s1600/1-kuva2245.png.jpg

    Ah niin, vielä osan musiikeista on tarkoitukseni antaa krediittiä, pidin nimittäin jokaisesta ;D Ekstrakuvien aikana kuuntelin tosin tätä:
    http://www.youtube.com/watch?v=3xZmlUV8muY&feature=relmfu
    Nyt joudun päästämään fysiikkani ruuan kimppuun, mieli jää vielä hetkeksi aikaa tänne fiilistelemään ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Belladonna, nimi on juurikin tarkoituksella hänelle annettu. Belladonna näyttää kauniilta ja viattomalta vaan on kaikkea muuta...
      Florian ei pidä juu Rasmuksesta yhtään mutta kyllä kaikki selviää, eikä Adalla ole tosiaan valittamista, Kaksi komeaa miestä ympärillä pörrää ;)
      Tämä sukupolvi on tosiaan sellainen kolmidraamapitoinen. Edellinen sukupolvi kun oli niin auvoinen armaidensa kanssa ;)
      Rasmus ja Ivan ei ole sukua keskenään;)
      Kiva, että pidit osasta ja musiikeista ja kaikesta ja kiitokset ihanasta kommentista :)

      Poista
  5. Petjasta tuli aivan ihana ♥ Ja Rasmus on ylikomea! Ja no... Kaikki sun simit on älyttömän hyvännäkösiä :D

    Oijoijoi, mitenköhän tossa Adan kolmiodraamassa käy... Toisaalta en tahtois että perhe rikkoutuu, toisaalta pieni draama ei ois koskaan pahitteeks. Jään jännäämään, miten käy.

    Jee, Aaron saadaan viimein ulos tuolta! Sitä ollaankin jo odotettu :D (Se ja Fred ♥ Aavistelen pientä romanssia, en tiedä aavistelenko väärin, toivottavasti en (; )
    Ja JEE, Miska ja Erik -ekstra! ♥♥

    Tuhannet kiitokset tästä osasta, oli mielenkiintoista ja jännää luettavaa! Petja on mitä loistavin perijävalinta (: Jään odottelemaan seuraavaa osaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Petjasta tuli tosiaan ihan ylisöpö. Hyvät geenit ♥ Isäänsä poika tullut ;) Ja Rasmus, siinä vain on sitä jotakin ;)
      Adalla draamaa riittää vielä muutamaan osaan...
      Aaron pelastuu vihdoin ;)Ja Fredin ja Aaronin välit selkenevät kyllä ;)
      Kiitokset ihanasta kommentista !

      Poista
  6. Ihana osa kerrassaan!
    Rasmus on kyllä ihana, ja samoin on Petja!
    Toivon mukaan kolmiodraama päättyy hyvin, ja osa kävikin jännäksi noissa vampyyrikohdissa yms.

    Mitäs muuta tähän keksisi, ihana osa kuitenkin oli!

    Terv. Viiputin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin mieltä lämmittävää, kun Rasmusta on suorastaan inhottu osia sitten ja nyt kaikki hehkuttaa sitä :) Rasmus kiittää ja kumartaa ja lähettää lentosuukon ihalijoilleen ♥ ;)
      Kiitokset ihanasta kommentista ♥

      Poista
  7. Vitsi kun jo eilen aloitin tämän lukemista mutta en saanut luettua loppuun kuin vasta nyt. Mutta ihana osa kaikin puolin. Kuvat oli taas mahtavia.
    Jostain syystä en kyllä lämpene tuolle Aaronin ja Fredin suhteelle joka näyttäisi olevan enemmän kuin pelkkää ystävyyttä. Ihan vaan siksi kun Aaronin pitäisi olla Melinan kanssa.
    Myös Adalmiinan kolmiodraama ihmetyttää. Mikä noita sisaruksia oikein vaivaa kun ei voida uskollisia olla puolisolleen.
    Mutta siitä huolimatta tykkäsin osasta. Mitenhän koko pelastusoperaation käy kun kaikkien tunteet on vähän sekaisin kun Juliankin sai selville että hänellä on lapsi. Voi, en malta odottaa.
    Saanko kysyä mistä olet ladannut Aaronin hiukset/pipo jutun? Haluisin tuollaiset omaankin peliini. Mutta tulikohan nyt kaikki. Ainiin, arvelisin että nuo tyttöset ovat Adalmiinan ja Melinan lapset. Ja Petjakin on suloinen.
    Jatkoa odotellen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että pidit :)
      En tiedä mikä niitä vaivaa, niiden simijumalattaren ilkeä mieli, ehkä? No mutta olen pahoillani kaikesta suhdesotkusta mutta kun edellinen sukupolvi oli varsin auvoisan onnellinen siippojensa kanssa niin halusin vähän sotkea pakkaa...
      Aaronin hiukset on täältä; http://www.digitalperversion.net/gardenofshadows/index.php?topic=24957.210 selaa ketjua aladpäin ja Hair kohdasta Bundled up beanie
      Tytöt ei ole Aaronin ja Melinan.
      Kiitokset ihanasta kommentista ♥

      Poista
  8. Voi juku, olipas hyvä osa! Ja pitkä! En oikein tiedä mistä aloittaisin ja jotain jää kuitenkin sanomatta!

    Tykkäsin kovasti tuosta Julianin näkökulmailusta, Belladonnasta ja Luciasista. Suloisia!

    Petja siis perii? Poika on kyllä todella söpö (ja taas the sims 3 store hiukset :D:DD) ja mie odotan malttamattomana millaisen suojelijan poika saa.

    Mieluusti olisin odottanut ja nähnyt muutkin lapset ennen perijän valintaa, mutta ymmärrän tilanteen. Silloin Petja olisi jo ollut vähän "vanha" perijäksi. Siis kun tässä perinteisesti on lapsina perijyys aloitettu :D:D:D

    Mitähän mie taas selitän ^^

    Joo sit mie vähä mietin tota Aaronia ja Frediä, eikai ne nyt ala homoilemaan yhdessä? Ei siis mulla mitää asiaa vastaan olis, päinvastoin, suloisia molemmat! Mutta kun Melina... :P :D

    Muistan bonganneeni yhden kirjoitusvirheen tuolta tekstistä, mutta se ei ole kauhean vakavaa enkä edes enää löydä sitä virhettä. Siinä kuitenkin oli varmaan lyöty vahingossa väärä kirjain, ei muuta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahiksetkin voivat olla ihania ;)
      Petja perii juu, päätin sen jo ajat sitten. En näyttänyt siksi muita, kun tiesin, että se perii.
      Joo ja se piti nyt päättää tarinassakin sillä muuta lapset on ihan vauvoja vasta... Ja Petjan pitää vielä tavata Suojelijansakin...
      Melina, älkää huoliko Melinan puolesta, se tyttö kulkaa kestää aika paljon ;) Ja sen enempää en Fredin ja Aaronin suhdetta ala selittämään ;)
      Joo virheitä voi jäädä vaikka kuinka Wordilla oikolukee ...
      Kiitokset ihanasta kommentista !♥

      Poista
    2. Mistä oot muuten ladannu noita sims 3 hiuksia kakkoseen?

      Poista
    3. Muistaakseni tuolta Trappinhin LiveJOurnalista aika monet :)http://trappingit.livejournal.com/

      Poista
  9. Tässähän oli vaikka mitä mielenkiitnoista! Julianin ja Belladonnan suhde oli aika yllättävä lisäys. Belladonna on mielenkiintoinen ja nätti hahmo :) Nyt en ole enää ihan varma siitä, haluaisinko Julianin kuolevan kivuliaasti ja hitaasti enää... Kun sillä on se poikakin ja ehkä jotain sydäntä jäljellä...

    Kaikilla muilla näyttää menevän hyvin paitsi Adalla itsellään. Tosi kiusallinen kolmiodraama, varmasti ahdistava, miten se voi oikein setviytyä niin että kaikki olisivat tyytyväisiä huh... Petjasta tuli tosi söpö pikku poika :D Ja olisi kiva nähdä, millainen Adan ja Florianin tytöstä vielä kasvaa. Annoitko vielä nimeä tälle uusimmalle jäsenelle? Vai missasinko vain?

    Rasmus on aina yhtä hyvän näköinen :9 voittaa kaikki muut tällä hetkellä ja yllättävää kyllä Rasmus on melkein lempihenkilöni Mansuista tällä hetkellä... Aaron vain saattaa viedä vielä voiton.

    Aaronin ja Fredin suhde on aika mielenkiintoinen. Jotain lämmintä ja vahvaa kuitenkin, jota on vaikea kategorisoida :D Ovat ilmeisesti selvinneet niin kaikesta vaikeasta yhdessä. Toivottavasti Fred selviäisi ja löytäisi paikkansa linnan ulkopuolella tavalla tai toisella... Ettei vain tulisi mitään sankariuhrautumista tyyliin Aaronin selviämiseksi :< On Fred sellainen surullinen hahmo kuitenkin.

    Ja kuka ihme on Ivan, jotenkin kolkuttelee jotain muistin perukoilla minullakin...

    ps. ekstrakuvissa Julianilla on aivan mahtava ilme yhdessä otoksista, se ihmme hymy XD

    Kiitos mahtavasta ja pitkästä osasta! Piristää muuten opiskeluntäyteistä iltaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Halusin vähän lisää syvyyttä Julianin hahmoon sillä se tulee heilumaan mukana pitkään :) Ja Belladonna on kiva hahmo, pidän siitä itsekin. Noh, eihän sitä nyt tuollaisia voi toivoa perheen isälle ;D
      Kolmiodraama selviää kyllä vielä ennen tämän sukupolven loppua...
      Petjasta tuli kyllä söpö :) Tytön nimeksi tuli Fanni, se taisi jäädä osasta pois.

      Rasmus , mä olen aina tykännyt siitä, mutta kiva kuulla, että olen onnistunut muuttamaan mieltäsi Rasmuksen suhteen. Mä pidän kanssa siitä mutta Aaron vie kyllä voiton, enkä kyllä tiedä osaanko näitä järjestykseen laittaakaan...

      Jeh, ne ovat kokeneet kaikkea yhdessä. Talossa tai Linnassa on aika ankeaa menoa muuten...Arvid kun on hiukka pöpi ja Julian kaikille ilkeä... Ja onhan ne viettäneet aikaa keskenään, kun talossa ei oikein muuten tekemistä ole.

      Heh, vihdoin jollakin kolkuttaa jotakin:) Noh, ensi osassa selviää kuka herra on.

      se hymy on ihana, oli pakko kuvata. Mun superpahis nallekarhuilme naamallaan ♥

      ole hyvä vain, kiitokset itsellesi piristävästä kommentista !♥

      Poista
    2. Juliania on kiva nähdä enemmän. Meikäläisen tarinassa kun se tunkee vain koiranputkea. :D
      Täytyy sanoa, että mukavaa käyttöä olet keksinyt meitsin pahiksille, vaikka jotenkin mä toivon, että Julian kuitenkin käätyisi paremmille poluille.
      Ei kai sekää koko ikuisuutta halua jonkun palkkarenkinä juoksennella?
      Minä kun mietin mielessäni siis, sellaista skennaariota, että jos Julian joutuisikin pulaan ja Mansikkaojat pelastaisi sen ja sen pojan ja naisystävän hengen, jolloin Julian ikäänkuin jäisi kiitollisuuden velkaan.
      Toki kirjoitat omaan tarinaasi juuri sellaiset juonenkäänteet kuin haluat. Mulle vain tuli tuollainen mieleeni. :)

      Poista
    3. Täytyypä harkita ;) Belladonna ei kyllä juurikaan pidä veljestään, joka tahtoo estää yhdessaolon Julianin kanssa. Hmmm... pistetään mieleen :)

      Poista
  10. Piti jakaa luku-urakka kahdelle päivälle, kun eilen illalla iski ärsyttävä loppuviikon väsymys vajaiden yönien takia, mutta nyt lukaisin osan loppuun. .-) Jännää, miten kerrot tarinaa myös pahisten näkökulmasta, pääsee vähän selville heidänkin aikeistaan. ,-> Adan tilanne on kiintoisa, kun naikkonen on kahden mielen pauloissa. .-D Vaikka pidän sekä Rasmuksesta että Florianista, toivoisin Adan kuitenkin päättävän, kumman miehen kanssa todella haluaa olla. Ongelmia tietysti tuo mukanan nuo huoltajuus-jututkin, kun Adalla on kummankin miekkosen kanssa jälkikasvua siunaantunut. .-D Petja on muuten varsin ihastuttava ilmestys vihreässä sammakkopuvussaan. .-3 Kivaa, että hänestä tulee perijä! Milläköhän konstila Aaronin pelastuminen tullaan hoitamaan? Jään sitä ja montaa muutakin asiaa jännittämään tänne. .-) Sitten vielä utelisin, haluaisitko neuvoa, miten olet tehnyt nuo Ada & Florian ja Melina & Aaron videot tubeen? .-D Tahtoisin oppia tekemään videoita, ja tuollaisista pysäytyskuvista olisi helppo varmaan aloittaa. .-D Mutta jos et ehdi/jaksa neuvoa, niin ei siinä mitään, täytyy minun koittaa itse keksiä jotain. .-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää vähän heidänkin ajatuksiaan valottaa ;)
      Adalmiinalla on vähän vaikea tilanne, enkä totta puhuen tiedä ihan tarkasti vielä mitä sen kanssa teen.
      Petja on suloinen, kyllä ♥ Hyvät geenit :)
      Aaron saadaan kyllä ulos talosta. Adalmiina on sentään tämän sukupolven perijä tuplasuojelijoilla ja yhdellä vampyyrintappajalla vahvistettuna, eikä unohdeta salaperäistä Ivania ;)Ja tuskin Aaronkaan ihan tumput suorana odottelee pelastusta ;)
      Täytyy katsoa josko kehittelisin video tuton. Käytin noihin gadwinilla otettuja kuvia, pelistä otettuja videopätkiä ja Windows movie maker nimistä ohjelmaa. Mutta katson josko vaikka jonkun tutoriaalin tekisin ;)
      Kiitokset vallan mukavaisesta kommentista ♥

      Poista
  11. Ihana osa taas ja kamalaan kohtaan jäi!:D
    Oisko noi tytöt Ivanin tai Filipin? jos toine ois vaikka Petjan suojelija?
    Joo nää mun arvaukset :DDD

    mutjoo kirjotat kivasti ja näi, uutta osaa odotellessa(:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset :)
      Hyvä arvaus :)
      Kiitokset mukavasta kommentista !

      Poista
  12. No jo tuli omituisen kummalliset vibrat Aaronin ja Fredin kohtausta lukiessa. Tuntui kuin kaikki lukunystyrät oisi menneet jotenkin kieroon :D. Huh! Miltein salaa jo odotin "jotain" mutta samaan hengenvetoon oli "voi ei-voi ei-voi ei" mantra voimissaan :D.

    Ada ja Florian, sydämenvalittujen puolesta äänestän etten ajattele enää Aaronia ja Frediä naked with each other- saagassani. Rasmus kyllä nyt tuppaa sotkemaan kuviota, mutta onhan tuommonen pusuhetki sallittu kun kuitenkaan heidän eronsa ei ollut tunteiden puutteesta johtuva. Mutta kyllähän tuossa pitää rauhattomammankin mielen tyytyä kun vauva tulossa (miten ironinen hetki että ensin Ada odotti Rasmuksen nappulaa ja Florian tuli kehiin ja nyt sama toistuu toisin päin). Florian kuitenkin tavallaan uhrasi tarkoituksensa naisen puolesta, niin se jos mikä on minusta aikamoinen osoitus Adalle. Toivon mukaan Ada myös itse asian ymmärtää eikä sotke elämäänsä liikaa. Jää kohta vaille miestä kokonaan.

    Belladonnan ja Julianin kohtaus oli odottamaton ja tuli kyllä ihan puskista. Mukavaa kuitenkin, että Julianin terävät särmät vähän muokkaantuivat pehmeämmiksi Belladonnan esiin astumisen myötä.

    Jatkoa taasen ootellen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omituiset ;) Heh kaiken oli tarkoituskin jäädä hiukan epäselväksi...
      Ajattele ihan vapaasti ;)
      Florian ja Adalmiina pysyy yhdessä, ei ne voi erota sillä ovat toistensa sydämenvalitut, senhän takia Florian joutui luopumaan suojelija osasstaan, kyllä se Adalmiina sen tietää, kunhan vaan vanha suola janottaa...
      Julian ei ole ihan vielä menetetty vaikka onkin aika ilkimys...
      Kiitokset ihanasta kommentista !

      Poista
  13. Olipa ihana osa, mutta tavallaan aika järkyttävä...
    En tiedä miksi järkytyin niin kovasti Adan kolmiodraamasta. Florian käy vain todella sääliksi, mutta niin myös Rasmus. Jotenkin epäilen, ettei porukalla onnistu eläminen kolmistaan, tai Adalla ehkä onnistuisi, mutta sitten nuo kaksi varmaan tappaisivat toisensa mustasukkaisuudesta.
    En kyllä osaa itse sanoa, mitä Adan pitäisi tehdä ja kumman valita. Molemmat ovat niin ihania ♥

    Petjan ja Rasmuksen välit olivat muuten todella suloiset. Ihana kuva tuo, missä Rasmus käy hakemassa poikansa luokseen, pakkaa laukun ja nostaa hartioille ♥ ! Poika on todella isänsä näköinen ,)

    Oi voi! Melina taitaa saada Fredistä itselleen kilpailijan... Toivottavasti Aaron saa viestin siskolleen, eikä Fredille tapahdu mitään ja söpö vampyyri-miekkonen saataisiin pelastettu myös.. Ehkä tämä löytää Elizan ilmentymän jostain tai jotain muuta. Tai sitten suolaisen katkera kuolema, jossa Eliza odottaa rakastaan... ♥

    Kovasti jäi mietietityttämään mitä tuleman pitää Julianin suhteen... JOtenkin voin arvata, että Lucius tulee vielä sotkeutumaan kuvioihin ja varmasti todella vahvana olentona, kun on Juliuksen ja Belladonnan sekoitus...

    Jatkoa innolla ja enemmänkin odotellen!
    Kiitos jälleen maukkaasta sekä viihdyttävästä tee hetkestä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, mukavaa kuulla että onnistuin jotain tunteita tuottamaan. ´:) Onhan se aika kamalaa, kun rakastaa kahta ja vain yhden voi oikeasti valita...
      Petja ja Rasmus on kyllä ihania yhdessä. Siitä kuvasta pidän itsekin vaikka se vaati jonkin verran lavastamista.
      Fred on kutakuinkin 100 vuotias ja tapasi Elizan vasta muutettuaan vampyyriksi, joten Eliza taitaa olla mennyttä mutta katsotaan mitä Fredin eteen kohtalo heittää :) Fred on kyllä mulle liian läheinen, että voisin sen tappaa...muutenkaan kun en voi simejäni tappaa edes kirjoittamalla ;)
      Lucias on voimallinen mutta onko poika kuitenkaan omiensa puolella täysin? se nähdään vielä ;)
      Ole hyvä vain :) Ja kiitokset itsellesi ihanasta kommentista !

      Poista
  14. Hmm... Mitäköhän tästä kaikesta nyt mahtaakaan oikein seurata? Pojat ottaisivat mieluusti Adan vaimokseen molemmat, mutta se ei taida oikein toimia. Jollain tapaa itse olen kuitenkin aina ollut Florianin puolella, mutta epäilyttävästi Adaa tuntuu vanha suola janottavan. Noh, toivottavasti nainen tietää, mitä on tekemässä.

    Ja Miska ja Erik! Voi, söpöt ♥ Sydän suli siinä vaiheessa, ja toivottavasti adoptiotoimista olisi armollinen heille :)

    Aaron ja Fred onkin kokonaan toinen asia. Hmm... Jotenkin nuo kuvat henkivät jotain kaveruutta syvempääkin, mutta sitä ei kuitenkaan välttämättä sanomisista välittynyt. Osaavatko kummatkin todella salata tunteensa niin hyvin, vai onko molempien puolesta pelkkää kaveruutta? Tilannehan olisi aivan täydellinen, jos Melinakin hyväksyisi Fredin.

    Olin myös iloissani, kun näytit Julianinn hieman pehmempää puolta. Ja Luciankin on niin suloinen vekara :D Hieno yhdistelmä Belladonnan kauneutta ja Julianin komeutta.

    Ivan. Hmm... Mitäköhän mieltä hänestä voisikaan olla? Jotenkin ihme jätkä, ilmaantui vain jostain, ja tietää kaiken vastustajasta. Jotenkin mielen sopukoista tuli ajatuksiin, että jos hän omaakin melko läheiset verilinjat itse Arvidiin. Molemmat melko vaaleita tapauksia...

    Sait nyt mieleni taas hyrräämään, enkä malta odottaa, että pääsen lukemaan hyvää kirjoitusta ja mahtavia kuvia taas jossain vaiheessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskoisin, että enemmistö on Florianin puolella. Helppoa aikaa ei kolmikolle ole hetkeen tiedossa...
      Miska ja Erik on söpikset ;) Ja Adoptiotoimisto kuuli heidän toiveensa toi vauvoja taloon ;)
      Aaron ja Fred, sitähän ei tiedä mitä oikeasti tuntevat. Kumpikin kuitenkin tuntee toisensa hyvin ja talossa on todella ankeaa elää.Melina on kyllä aika avoin mutta katsotaan...

      Julian on niin ihana, en voinut siitä ihan sydämetöntä tehdä vaikka pahis onkin ;)

      Aika hyvin arvattu ;)

      Kiitokset itsellesi ihanasta kommentista !

      Poista
  15. Mahtava osa! Vihdoinkin kaikki alkaa mennä paremmaksi.

    Kiva, kun Aaronilla on Fred seuranaan. Voi kun Fredkin suostuisi muuttumaan takaisin ihmiseksi ja elämään normaalia elämää. Fredistähän on tullut oikein läheinen ystävä Aaronille.

    Voi Adalmiina. Pidä kiinni vaan Florianista äläkä päästä Rasmusta väliin. Vaikka olisihan Rasmuskin ihan hyvä isähahmo lapsille, niin jotenkin tykkään enemmän Florianista. En tahdo, että Ada valitsee Rasmuksen kun Florian on aina ollut tytön tukena ja kaikkea.

    Jatkoa odottelen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset :)
      Noh, ensi osassa selviää miten käy :) Siitä onkin tulossa aikamoisen toiminnantäyteinen...
      Florian ja Adalmiina on toistensa sydämenvalittuja, eivät voi erota...mutta Rasmus voi heittää kapuloita rattaisiin aika lailla.

      Kiitokset itsellesi ihanasta kommentista !

      Poista
  16. Aaai että mikä osa taas! (: Ja nyt vasta kommentoin...:/ Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikö? :D
    Pidin nyt aivan erityisesti kuvistasi! Aivan mahtavia!<3 Jäin joka kuvaa tuijottamaan ja ihailemaan työsi tulosta :D
    Mahtavaa, kun kerroit Julianistakin lisää, se sai huomattavasti taas kiinnostustani nousemaan häntä kohtaan :D Aivan ihana kohtaus, jälleennäkeminen (':
    NYt en enää tiedä, mitä mieltä olen Adan kolmiodraamastakaan... Rasmus on niin suloinen tapaus! Ja kun mielestäni Florianin ulkonäkö kärsi uudelleenasennuksessasi..:/ Kävi mielessä, jos Ada vaikka löytää itselleen jonkun kolmannen :D Mutta sen näkee sitten ;) Sun ratkasut on aina yllättäviä!
    Ja aaws, toi poikien kohtaus oli niin suloinen :3 Fred on kyllä niin lutunen tapaus! Upeasti kirjoitettu kohtaus!
    Nyt mua kyllä pelottaa toi loppu.... Mitä ihmettä se Ivan nyt tietää?! Ja eii, mitä Petjalle käy?? D: Apua.... Nyt teet äkkiä jatkoa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :)
      Kiva, ettäpidit kuvista.
      Julian on oikeasti pelissäni ihan pehmo, varsinainen pahis... ;) Oli koko ajan suukottelemassa Belladonnaa ja puuhaili poikansa kanssa...;)
      No mä luulen, etten tunge Adan elämään enempää miehiä, rassulla kun on näidenkin kanssa jo ongelmia...
      Fred on ihana ♥ ihan suosikkejani, siksi pääsiskin vähän enemmän esille :)
      Ivan tietää kaikenlaista, Petja selviää kyllä...
      Yritän kiirehtää... ;)
      Kiitokset ihanasta kommentista !

      Poista
  17. Huh, olihan siinä pitkä osa!

    Ihan mukavaa että Adalmiina pääsi vihdoin lähtemään kotiin. Tosin melkein koko opiskelu- ja yliopistoaika taisi mennä vauvoja odotellessa ja rakastettujaan miellyttäessä.. ;--D Toivottavasti nainen nyt jotenkin päin valitsisi, jotenkin ärsyttää kun hän satuttaa koko ajan kumpaakin roikkumalla kummassakin suhteessa, lopettaisi toisen ja antautuisi toiseen, niin toinen mies saisi kokonaisen onnen ja Adan sitten itselleen, vaikkakin toiselle tulisi kova isku, mutta selviäisi kuitenkin jonkin ajan päästä, mutta ei tarvitsisi vain roikkua epätietoisuuden kalvaessa suhteita.

    Jahas, Petjakin saa suojelijan. Taitaa olla aikakin saada viimeinen silaus ja takuu siitä, että on kunnon Mansikkaojien jäsen :D

    Pakko myöntää, että vampyyrien kanssa olin toisinaan vähän sekaisin.. Siis, Lucius on blondin Julianin poika BD:n kanssa saatu, ja Aaron pääsee pian pois, ja pyytää blackia Frediä mukaansa? Toivottavasti olen pysynyt kärryillä ihan oikein =)

    Autsh, ihan tottako, kumpikin ensimmäisellä kerralla kohtalokseen keskenmeno? Kuinka surullista. Onneksi toisella kerralla onnisti, toivottavasti seuraavassa osassa nähdään Melinankin käärö ja kuullaan Adan tyttären nimi ;-----)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Adan miessotkuja puidaan vielä tulevissakin osissa vaihtelevin juonenkääntein, kyllä ne siitä suttaantuu ;)
      Petja saa Suojelijan joo ;)
      Juurikin niin ;) Fred on se tumma, ystävällinen ja Julian se vaalea ilkeä.
      Adan tytön nimi on Fanni. se jäi vain osasta pois.
      Kiitokset ihanasta kommentista ♥

      Poista
  18. Löysin Mansikkaojat vasta tänään ja oon ihan koukussa!! Piti heti lukee kaikki osat et tietää kaiken:D
    Varsinki Fred & Aaron on lemppareita!! Ja sitten oon ihan fiiliksissä Ivanista ja Julian yllättävästä isyydestä :OOOO

    Lisää tätä kiitos<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäsit ja onnittelut isosta luku-urakasta :)
      Jatkoa tulee kyllä ♥ Kiitokset kommentista !

      Poista
  19. Huh huh, olipas mukavaa lukea Mansikkaojia pitkästä aikaa, multa kun on tainnut jäädä muutama viime osa väliin... No, onneksi löysin taas tänne, ja nautin osasta täysin siemauksin! Kuvat olivat huuuuippuhienoja, aivan perfect<3

    Ääh, alun Julian-kohtaus oli hieno :) Ihanasti siitäkin kovasydämisestä vampyyrinrotjakkeesta löytyy aavistus lämpöä pojalleen ja.. rakkaalleen. Vanha vampyyri taitaa tosiaan olla menettämässä järkeään, mutta.. Näemmä Julianista ei kuitenkaan päästä niin helpolla.

    Paljon jäi vielä auki, Adan miesongelmista, Fredin ja Aaronin väleistä, Ivanista, ja varsinkin Petjasta ja tuosta oudosta metsäaukiosta.. Jään todellakin innolla odottelemaan seuraavaa osaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvid on jo ihan latvasta laho, juu...Epävakaa ja kaikkea :)
      Kiva, että pidit osasta ja kuvista, mukavaa kuulla. Lämmittää mieltä kummasti moinen ♥
      Kiitokset ihanasta kommentista !

      Poista
  20. Luin kaikki osat tässä viikonloppuna ja....pakko sanoo et aivan ihana legacy :) Meinasin iha hermostuu ku tuol arkistossa on seuraavan osan nimi ja yms. mut sitä ei tietty voinu lukee :D

    Mut siis tosi hyv lc ja jatka samaan malliin! (;

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset :) Ja ihana saada uusia lukijoita :)

      Poista
  21. Aivan ihana osa! Päädyin siis pitkästä aikaa lukemaan, ja ihana yllätys oli, että tänne oli tullut uusi osa :) Kuvat oli iania, juoni on ihana! <3 En malta oottaa seuraavaa osaa, sen verran tapahtumarikasta on tiedossa :) Ja mitenhän Ada päätyy ratkaisemaan kolmiodraamansa? Tätä jään siis innolla oottelemaan.
    - Sabrina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset ihanasta kommentista ♥ eiköhän draamat vielä selviä ;)

      Poista
  22. Olipas mukavaa luettavaa! Ihanasti kuvailtu tuo Adan ja poikien kolmiodraama! Varmasti on Adalmiinalla vähän sulateltavaa, kun entinen rakastettu pyörii vielä aktiivisesti kuvioissa. Ja hauska, että pojat eivät oikeastikaan voi sietää toisiaan. Toivottavasti kolmiodraama selviää ja jotenkin ja Ada pääsee selville tunteistaan, ilman että kumpikaan miehistä loukkaantuu kovin pahasti. Tai, että välit lapsen kanssa kärsivät sen takia. Täytyy sanoa, että olen kyllä enemmän Florianin puolella, koska tämä on hurmaavampi ja luotettavampi. Herttainen on toki myös Rasmus.

    Lapsista kasvoi suloisia. Petja on tosi herttainen ja näyttää paljon isältään! Florian varmasti arvostaa! ;)

    Fred ja Aaron ovat ystävystyneet varsin läheisiksi. Vaikutti vähän siltä, että miesten välillä ystävyys oli syvenemässä joksikin, mistä kummallakaan ei oikein ollut vielä aavistusta. Saa nähdä miten käy ja miten se tulevaisuudessa vaikuttaa Aaronin ja Melinan elämään!

    Julianista taas tuli esille ihan uusia puolia! Belladonna vaikuttaa hieman juonivalta ja mysteeriseltä naiselta, mutta samalla myös oikeasti rakastuneelta. Julianin poika taas on suloinen. Ihana, että isän ja pojan kohtaaminen sujui noin hyvin! Nyt alkaa ihan toivomaan, että Julianillekin kävisi lopulta hyvin ja mies pääsisi poikansa ja rakastettunsa luokse. Ehkä sitten jäisi pahiksen hommatkin vähän vähemmälle.

    Jatkoa innolla odotellen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen,että enemmistö on Florianin puolella ;) Rasmus on oma suosikkini kyllä joten kovin kurjasti en voi miestä kohdella.
      Petja on herttainen, näyttää paljon Rasmukselta;) Ne kaksi on ihania yhdessä :)Isä ja poika...
      Fredin ja Aaronin välit selviää ensi osassa ;)
      Julian on pahis ja Belladonna on kyllä ihan pahisten puolella vaikka Juliania rakastaakin. Naikkosella on oma tehtävänsä mutta se liittyy enemmän kolmanteen sukupolveen ;)
      Kiitokset ihanasta kommentista !

      Poista

Kiitos kommentista :)

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.