19.12.2012

18.Pelastus


Se on täällä :) Uusi osa nimittäin :) 
Nauttikaa, toivottavasti pidätte ♥ 
_________________________________________________________________________________
Lukumusiikki: 
Heavenly Sword

Se aamu alkoi ihan tavallisesti niin kuin mikä tahansa aamu Mansikkaojien talossa. Inkeliina ja Rikke nukkuivat vielä, niin kuin joka lauantaiaamu, ja kuten kaikki muutkin talossa. Tai ei kaikki, sillä Florian ja Adalmiina olivat hereillä. Vaikka kello oli vasta jotain aamuyön tunteja, olivat he jo täysissä pukeissa ja aivan virkeitä.


Adalmiina hiipi hiljaa Fannin huoneeseen, katseli hetken nukkuvaa tytärtään ja silitti sitten tämän nukkaista, silkkistä päätä ja peitteli tämän paremmin. Fanni ynähti hiukan, avasi hetkeksi silmänsä ja heilautti pieniä käsiään ja jatkoi sitten uniaan.


Petjan huoneesta kantautui tasainen tuhina. Adalmiina avasi hiljaa poikansa huoneen oven ja käveli tämän sängyn viereen. Petja näytti suloisen viattomalta nukkuessaan siinä, pojan unta näkien.


Ada silitti myös poikansa päätä ja peitteli tämän paremmin. Petja potki aina kaikki peitot nukkuessaan lattialle. Adalmiinaa hymyilytti ja samaan aikaan sydämessä tuntui ikävää rutinaa. Toivottavasti kaikki menisi hyvin.


Florian odotteli jo pihalla, kun Ada saapui hiljaa ovesta. ”Mikä sulla kesti?” Florian kysyi ja oli selvästi jännittynyt. ”Halusin vielä suukottaa ja nähdä lapset.” Ada vastasi ääni tuloillaan olevasta itkusta paksuna. Florian huomasi sen ja oli hetkessä vetänyt Adan syliinsä.


”Voi sua. Älä huoli, mä ja Filip pidetään susta huolta. Kyllä kaikki menee hyvin. Tämä on sun tehtäväsi, tätä varten sä synnyit.” Florian muistutti ja halasi lujasti Adaa. Adalmiina päästi muutaman pienen nyyhkäyksen ja huokaisi sitten hiljaa. ”Mä tiedän, että sä olet oikeassa, mutta mua pelottaa silti. ”Adalmiina niiskaisi.


Florian otti Adalmiina leuasta kiinni ja pyyhki kädellään tämän kyynelistä märkää poskea. ”Sä tiedät, etten mä tai Filip anna tapahtua mitään ikävää sulle.” Florian sanoi lempeästi. ”Lakkaa huolehtimasta nyt.” mies jatkoi ja hipaisi huulillaan Adan huulia.


Adalmiina takertui Florianin kaulaan, kuin hukkuva köyteen. Suudelma sai veren kiertämään Adalmiinan varpaissa asti ja ihan samoin, kuin silloin kauan sitten metsäpaikalla, Adalmiinan täytti lämpöinen ja turvallinen tunne. Adalmiina hymyili huulet vielä vasten Florianin huulia. ”Sä sitten osaat” Adalmiina huokasi suudelman päätyttyä. ”Mä olinkin jo kaivannut vähän tuota.” hän jatkoi virnistäen.


”Hauska kuulla, että mä vielä osasin.” Florian sanoi ja hymyili takaisin. ”Mennäänkö sitten? Filip ja Ivan odottavat meitä.” Florian sanoi ja otti Adalmiinaa kädestä kiinni.


*************************************


Toisaalla Rasmus istui pienessä asunnossaan ja koetti keskittyä tulevaan. Kun hän oli kauan sitten lähtenyt etsimään sukulaisiaan, ei hän ollut osannut ollenkaan ajatella, että olisi tässä tilanteessa nyt. Rasmus hymähti hyväntuulisesti, ei hän olisikaan, ellei Matt olisi ottanut häntä siipiensä suojaan. Matt oli opettanut hänelle kaiken ja tarjonnut työtä. Sillä tiellä Rasmus oli edelleen.


Hän ei ollut kertonut kunnolla kenellekään, mitä työkseen teki. Petja luuli isänsä ajavan rekkaa, koska tämä oli välillä paljon poissa. Adalmiina tiesi, että Rasmuksen työ ei kestänyt päivänvaloa mutta ei muuta. Rasmus huokasi. Vuosien aikana hän oli oppinut taistelemaan ja tappamaan. Rasmusta värisytti vieläkin ensimmäinen tehtävänsä. Hänen oli pitänyt tuhota kaidalta tieltä hairahtunut vampyyri, joka terrorisoi pientä kylää aika jossain kaukana.


Häntä oli jännittänyt mutta loppujen lopuksi hän oli suorittanut tehtävän hyvin. Tehtävät olivat seuranneet toisiaan, toiset olivat vähemmän miellyttäviä ja toisia hän ei tahtonut edes muistella. Mutta tämä tuleva tehtävä olisi kaikista vaikein. Julian ei olisi helppo. Rasmus toivoi oppineensa niin paljon, että pysyisi hengissä läpi tämän koitoksen.


Huokaisten Rasmus nousi ylös ja puki takin päälleen. Adalmiina ja Florian odottivat häntä varmasti jo. Rasmus sammutti valot ja sulki oven takanaan. Tunkkainen tuoksu tunki hänen nenäänsä rapussa ja hän kiirehti askeliaan alas. 


Avattuaan ulko-oven hän huomasi kaksi tuttua jo odottamassa kadulla. ”No tulithan sä vihdoin.” Adalmiina sanoi punareunaisin silmin. ”Mennäänkö sitten?”

******************************


Petja heräsi aurinkoiseen aamuun, venytteli makeasti ja lähti sitten etsimään vanhempiaan. Poika kiersi koko talon mutta löysi vain siskonsa nukkumasta ja isovanhemmat nukkuivat vielä omassa huoneessaan. 
Petja kohautti olkiaan, kaipa vanhemmat jostain pian tulisivat.


Keittiön ovella Petja pysähtyi. Keittiössä istui kaunis punatukkainen nainen ja tyttö. Miten ihmeessä nämä olivat päässeet sisälle? Petjan sydän hakkasi kuin hullu ja poika oli sännätä herättämään isovanhemmat.


 ”Älä pelkää, Petja. Me olemme ystäviä.” Nainen sanoi lempeällä äänellä. Nainen oli kattanut pöydälle mustikkapannukakkuja, Petjan lempiruokaa ja pyysi tätä seuraavaksi pöytään istumaan.


Petja asteli vieläkin hiukan arastellen pöydän ääreen ja istui alas. Mistä sitä tiesi vaikka pannarit olisivat myrkytettyjä? ”Syö vain.” Nainen kehotti. ”Minä olen muuten Frida.” nainen jatkoi.


Silloin Petjalle valaistui, keitä he olivat. Suojelijoita tietysti. Äidilläkin oli sellainen, Filip ja Florian isi oli ollut sellainen aiemmin. Kyllähän Petja tiesi, että isoäidilläkin oli sellainen, se oli varmasti tämä Frida.


”Näen, että ymmärrät nyt keitä me olemme. Sinä olet tämän sukupolven valittu Petja, saat aikanaan oman tehtäväsi ja tietysti Suojelijan. Koska Filip on äitisi kanssa nyt eikä voinut tulla tänne tänään niin minä sain tehtäväkseni esitellä sinulle Suojelijasi. Tämä tässä on Greta.” Frida sanoi viittasi vieressään istuvaan tyttöön.


Petja tarkasteli tyttöä lähemmin. Tyttö vaikutti aika raisulta ja poikamaiselta, silmät tuikkivat iloisesti ja Greta hymyili lämpimästi Petjalle. ”Hei Petja! Hauska tavata.” Greta sanoi. Frida hymyili tietäväisesti ja kehotti sitten lapsia menemään ulos leikkimään ja tutustumaan.


 ”Muista, että vain sinä voit nähdä Gretan ja tietysti äitisi ja isoäitisi mutta muut eivät. Greta tulee, kun vain ajattelet häntä ja hänen tehtävänsä on suojella sinua. Joten kuuntele mitä hän sanoo, jos vaara uhkaa. ”Frida muistutti vielä.


Petja nyökkäsi ja juoksi ulos, Greta perässään. Loppupäivä kului leikkiessä pihalla ja Greta osoittautui varsin mukavaksi seuraksi. Petja oli oikeastaan onnellinen, että oli valittu. Hänellä oli nyt kaksi hyvää ystävää, Arttu ja Greta. Kaikki serkut kun olivat ihan liian pieniä vielä leikkikavereiksi.


Sisällä Inkeliina löysi mukavan yllätyksen keittiöstään tullessaan aamukahville. Frida istui pöydän ääressä hymyillen. Frida kertoi minne Adalmiina oli mennyt ja miksi. 


Frida kertoi myös, että Petja on seuraava valittu ja sen kuka tämän Suojelija on. Petjan tehtävä tulisi olemaan ihan erityinen, sen tarkoituksena olisi vahvistaa Mansikkaojien sukua tuleviin koitoksiin. Frida kertoi myös, että Petjan tehtävä oli jo osittain alkanut. Ja sen, että pahan puoli oli myös saanut vahvistuksia ja kokosi joukkojaan.


Inkeliinaa huolestutti, mitä kaikkea pikkuinen Petja joutuisi vielä kokemaan. Mutta sitten hän muisti, että olihan hän sekä Adalmiina kokeneet myös kaikenlaista ja selvinneet siitä. Kyllä Petjakin selviäisi. Olihan tässä kuitenkin hitunen vampyyriverta, isänsä perintönä. Kyllä Inkeliina tiesi Rasmuksen taustat ihan hyvin. Adalmiina oli sen kertonut.


Frida toi Inkelle toisen kupin kahvia ja pian huoneen täytti iloinen puheensorina, Riken liityttyä joukkoon ja pihalta kaikuivat Gretan ja Petjan iloisen huudahdukset. Aurinko paistoi ja päivästä oli tulossa selvästi kaunis. Mikään ei muistuttanut siitä, että tämän sukupolven valittu oli parhaillaan suorittamassa tehtäväänsä ja niin sen piti ollakin.


**********************************
Lukumusiikki: Heart of Courage


Aaron ja Fred nukkuivat tai oikeastaan lepäsivät Aaronin huoneessa, oli varhainen aamuyö ja muualla oli hiljaista. ”Fred?” Aaron kysyi hiljaa. ”Mhm.. Mitä?” Fred sanoi ja avasi silmänsä. ”En tiedä, mulla oli tunne, että jotain tärkeää tapahtuu kohta mutta en tiedä mitä.” Aaron selitti. Fred katsoi ystäväänsä, kääntyi tähän päin huolestuneena. Aaron halusi hänet mukaansa, elämään ihmisenä, mutta Fred ei tiennyt pystyisikö siihen. Aaronia odotti kaunis kihlattu ja vauva kotona, häntä ei mikään. Ei kukaan. Ilman Aaronia hän ei voisi, ei pystyisi elämään tavallista elämää, se ainakin oli tullut viime päivien kuluessa selväksi.


Kuin arvaten toisen ajatukset, Aaron huokasi. ”Sä et taida lähteä mun mukaan?” Aaron kysyi matalasti. Kurkussa tuntui pala ja sydämessä ikävä puristus. Aaron huokasi uudestaan, Fred ollessa hiljaa. Kyllä hän tiesi vastauksen jo etukäteen, mutta piti silti vielä varmistaa. Heidän yhteinen aikansa oli päättymässä, Aaron vaistosi sen. ”Pysy sitten taka-alalla, en halua nähdä sun kuolevan. ”Aaron huokasi.


Fred nousi ylös, veti Aaronin mukanaan. Aaron tunsi sydämensä sykkeen kiihtyvän ja hän pidätti hengitystään, Fredin kasvot olivat niin lähellä, todella lähellä. ”Toki.” Fred sanoi yllättävän karheasti ja sopuisasti.


 ”Äläkä sitten unohda mua. Kyllä me vielä nähdään.” Fred sanoi hiljaa, äänen vaimentuessa melkein kuulumattomiin lopussa.


Aaron sulki silmänsä, tunsi Fredin hengityksen kasvoillaan, tämän käden sivelemässä hänen leukaansa, käyvän niskassa ja palaten takaisin leualle ja lasketuen alas vyötärölle. Aaron tunsi kohta pyörtyvänsä, sydän jyskytti lähes rinnasta ulos ja poskia kuumotti. Hänestä tuntui, että hän seisoi siinä ikuisuuden vaikka oikeasti aikaa kului vain muutama sekunti.


Fredin huulet melkein hipoivat jo Aaronin omia, kun ovi tempaistiin auki ja Julian rynnisti huoneeseen. Julian seisahtui hetkeksi, katseli ivallisena hämillisen näköisiä nuorukaisia ja naurahti sitten kuivasti. 


”En kai keskeyttänyt mitään tärkeää, muruset? ”Julian naurahti, harppasi askeleen eteenpäin ja kaappasi Aaronin käden otteeseensa.


Tuossa tuokiossa, Aaronin kättä väännettiin ylöspäin ja Aaron älähti tuskan kivutessa kättä pitkin. Fred oli aikeissa harpata eteenpäin, auttaa, mutta Julian ärähti vihaisesti estäen Fredin aikeet. ”Älä edes yritä, luopio.” Julian sihahti hampaidensa välistä. ”Yksikin liike ja voit sanoa poikaystävällesi hyvästit.” Fred seisahtui niille sijoilleen.


 ”Niin sitä pitää.” Julian totesi tyytyväisenä. ”Tuolla ulkona on tämän ääliön sisko ystävineen, joten jos ei haittaa me poistumme tästä huoneesta nyt.” Julian sanoi ilkeästi naurahtaen. ”Tämä nahjus olkoon minun valttikorttini.” Julian sanoi ja poistui huoneesta raahaten Aaronin mukanaan.


Fred jäi seisomaan huoneeseen, miettien kiivaasti mitä tekisi. Se oli siis alkanut. Adalmiina oli täällä. Tyttö suuntaisi varmasti suoraan Arvidin luokse, jotenkin Fred tiesi sen. Suojelijat menisivät varmasti mukana, joten Rasmus tulisi etsimään yksin Juliania. Fred luottaisi poikaan, toivoisi, että tämä ymmärtäisi Fredin olevan hyvien puolella. Sitten he voisivat yhdessä pelastaa Aaronin Julianilta, Fred ei halunnut sen enempää kostaa Julianille, vanhat jutut olivat jo menneitä, mutta Aaronia ei saanut vahingoittaa.

*************************************


Rasmus käveli varoen pitkin talon terassia. Adalmiina ja Suojelijat olivat menneet pääovelle päin. Oli vielä pimeää, aurinko ei ollut vielä noussut. Rasmus tunsi jännityksen pistelevät, suorastaan kihelmöivän kaikkialla. Sydän löi kovempaa kuin normaalisti ja mieli oli levoton. Viime hetkessä, edellispäivänä, hän oli saanut viestin Vargilta, ikään kuin työkaveriltaan, että talossa oli Vargin pikkuveli, jota ei saisi vahingoittaa.


 Fred, niin Varg oli sanonut, oli vakoillut heidän puolestaan jo vuosikausia ja nyt olisi aika vapauttaa hänet. Rasmus muisti kyllä Fredin. Hiljainen miekkonen, Rasmus ei ollut koskaan uskonut, että Fred oli paha. Fred oli ainoa, joka hänelle oli suonut mitään huomionosoituksia talossa, ainoa joka oli välittänyt, edes vähän.
Rasmus hiipi hiljaa ovelle, linnassa olisi varmasti vahteja, ei kukaan järkevä jättäisi takaovea vartioimatta. 


Rasmus kiersi oven viereen, kurkisti varovasti läheisestä ikkunasta, mutta ei nähnyt kuin pimeyttä. Hän kokeili ovea varovasti, se oli ihme kyllä auki, Rasmus astui varoen sisään. Tunnustellen, odottaen jonkun hyökkäävän. Eikä hän odottanut turhaan, Rasmuksen päästyä sisään, kulman takaa syöksyi esiin viittaan verhoutunut hahmo.


Hyökkääjä hyppäsi, koetti kaataa tunkeilijan. Rasmus väisti hyökkäyksen kuitenkin helposti. Viittaan pukeutunut hahmo, kaatui lattiaan vaimeasti älähtäen, mutta nousi ketterästi pian ylös. Rasmus koetti saada selvää ahdistelijansa henkilöllisyydestä mutta ei tunnistanut tätä. Enempiä hän ei ehtinyt ajatella, kun toinen hyökkäsi uudestaan.


Rasmus sai kuitenkin lisäaikaa tarkkaan suunnatulla potkulla, joka lennätti vastustajan taas lattiaan. ”Piru vieköön” pääsi toiselta. ”Julian sanoi, että olisit helppo homma.” vampyyri jatkoi nousten pystyyn. 


Nyt Rasmus näki hieman paremmin, kun kynttilänvalo osui toisen kasvoihin. Mustatukkainen vampyyri oli selvästi koulutettu palkkamurhaaja, varmasti joku Julianin tuttu. Niitä oli joskus pyörinyt talossa, kun Rasmus oli ollut vasta poikanen.


”Jaa.” Rasmus totesi lyhyesti. ”Ei kannata aina uskoa mitä kuulee.” Rasmus jatkoi ja lennätti vastustajansa taas päin seinää. Vampyyri löi päänsä seinään ja vajosi lattialle.


Rasmus oli samassa jo toisen päällä ja lähetti tämän lopullisesti untenmaille tarkalla iskulla. Vampyyrin tappaakseen hänellä olisi pitänyt olla vaarna mukanaan, mutta hän oli jättänyt sen kotiin. Liian sotkuista puuhaa ja aikaa vievää, sitä paitsi Julianiin ei tehonnut vaarna, tämä kun ei ollut kokonaan vampyyri. Julianiin tehoaisi erilainen ase.

Rasmus nousi ylös, tarkasti vielä että toinen oli varmasti tajuton. 


Sidottuaan toisen kädet selän taakse, hän hiipi läpi keittiön ja löysi portaan yläkertaan. Samassa hän näki toisten tulevan, olohuoneen puolelta. Ivan johti joukkoa , Florian ja Filip seurasivat perässä Ada välissään. ”Sori, että kesti.” Ada kuiskasi. Etuovella oli pari vahtia, meni aikaa tainnuttaa ne ja sitoa. Rasmus nyökkäsi ja he lähtivät yhdessä yläkertaan Ivanin johdolla.

*******************************


Julian raahasi Aaronia kädestä tempoen pieneen huoneeseen ja läjäytti oven kiinni. Aaron tönäistiin kovakouraisesti nurkkaan ja hän löi kätensä kipeästi kiviseinään. ”Äläkä sitten yritä mitään temppuja!” Julian murahti ja vilkaisi Aaronia varoittavasti. 


Aaron mulkaisi takaisin vaaleaan vampyyriin ja tuhahti. Kyllä hän voisi tietysti yrittää peitota Julianin vaikka yllätyshyökkäyksellä mutta Julian saattaisi kostaa sen pahasti takaisin. Vaikka Aaron oli vahva ja ketterä, oli vaalea vampyyri kokenut taistelija ja ovela, joten Aaron jätti asian harkinnan asteelle.


Aaronin miettiessä ja hieroessa kipeää kättään, Julian vilkuili ovea kohti hermostuneesti. ”Sä taidat oikeasti pelätä Rasmusta.” Aaron sanoi huomatessaan toisen hermostuneisuuden. ”Sillä tännehän se tulee, se haluaa kostaa sulle, Julian. Sä olet ollut paha poika.” Aaron sanoi ihan vain ärsyttääkseen toista. ”Äh! Suu kiinni! ”Julian kivahti takaisin ja vilkuili taas ovelle.


Ei hän sinänsä Rasmusta pelännyt vaan tulevaa valekuolemaansa. Julian totisesti toivoi, että Mestari pitäisi lupauksensa ja herättäisi hänet jälleen eloon. Julian vilkaisi ärtyneesti Aaronia, mitä tuokin kuvitteli tuossa uhoavansa. Mokoma typerys, aina vain roikkui Fredin seurassa. Kun hän oli tullut huoneeseen, olivat ne kaksi pompanneet toisistaan erilleen ja näyttäneet hiukan hämillisiltä. Julian oli varma, että Fredin ja Aaronin väleissä oli jotain ystävyyttä enemmän. se pitäisi ottaa huomioon, sillä rakkaus sotki yleensä kaikki asiat.


”Mä en pelkää mitään.” Julian sanoi jatkaakseen edellistä aihetta. ”Varsinkaan sitä nahjusta ja typerystä, jos se olisi hoitanut asiansa kunnolla, niin kaikki olisi jo ohi. ”Julian tuhahti. ”Mutta ei, sen piti mennä rakastumaan siihen typerään sisareesi ja pilata kaikki.” Vaalea vampyyri äkäili vielä. ”Ei kai se sille mitään voinut.” Aaron naurahti.” Sä et taida paljon rakkaudesta tietää.” Aaron tuhahti. ”Ei sitä voi hallita, sillä sydäntään ei voi kahlita. Ai mutta, ethän sä voikaan tietää, kun sulla ei ole sydäntä.” Aaron ärsytti lopuksi.


”Ole jo hiljaa” Julian kivahti.” Käy hermoihin tuo sun lässytys. Lopeta tai saatan tehdä jotain harkitsematonta,” Julian uhkaili. Aaron naurahti. ”Et sä uskalla mua tappaa. Se olisi myös sun loppu.” Julian käänsi päätään Aaronin päin ja samassa harppasi tämän luokse. Vaalean vampyyrin silmät hehkuivat vihasta ja hän repäisi Aaronin ylös lattialta.


 Julian toi kasvonsa ihan lähelle toista, Aaron tunsi tämän hengityksen kasvoillaan. ”On pahempiakin asioita kuin kuolema, typerys. Ole hiljaa nyt tai mä en vastaa seurauksista.” Julian ärisi hiljaa kasvot melkein kiinni Aaronin kasvoissa.


Aaron työnnettiin takaisin lattialle ja Julian ryhtyi jälleen kyttäämään ovea. Aaron hymyili mutta piti hymynsä sisällään. Julian oli aika helppo saada tolaltaan ärsyttämällä, siitä voisi olla apua. Aaron nojautui seinään ja sulki silmänsä. Alakerrasta kuului hyvin hiljaisia ääniä, apua oli siis tulossa.

*****************************


Rasmus lähti portaiden yläpäässä eri suuntaan kuin muut. Ivan näytti tietävän missä Arvid oli ja hän, Adalmiina sekä suojelijat menivät sinne. Rasmus kulki pitkin käytävää, oli pimeää eikä hän nähnyt juuri mitään. Yhtäkkiä hänet tempaistiin rajusti ovesta sisään ja painettiin seinää vasten.
Rasmus löi päänsä kiviseinään ja älähti hiljaa. ”Sori.” Fred kuiskasi. Rasmus avasi silmänsä ja hieroi päätään. ”Fred? ”Rasmus kysyi. Fred nyökkäsi. ”Julian otti Aaronin panttivangiksi ja ne ovat tuossa huoneessa.” Fred sanoi hiljaa ja viittoi toiselle puolelle käytävää.


”Selvä.” Rasmus sanoi.” Onko sulla jotain suunnitelmaa?” Fred pudisti päätään. ”Onko sulla siihen tepsivä ase.” Fred kysyi puolestaan. Rasmus taputti taskuaan ja nyökkäsi. Fred hymyili. ”Ajattelinkin, että olet fiksu poika. Mikään muu ei tehoa siihen.” Rasmus nyökkäsi uudelleen ja hymyili takaisin, Kyllä hän oli kuullut ja oppinut tarpeeksi ollessaan talossa. 

Julian ei ollut vain vampyyri vaan kahden  sekoitus. Julianin äiti oli ollut ihminen, parantaja ja isä taas ihmissusi. Julian oli muuttunut myöhemmin vampyyriksi, kun hänen vanhempansa oli tapettu, erään vampyyrin toimesta. vampyyri oli purrut nuorta Juliania ja tämä oli muuttunut, Ja koska Julian oli enemmän ihmissusi kuin vampyyri, saattoi hänet tappaa vain hopealuodilla. Ja se Rasmuksella oli mukanaan.

*************************'
Lukumusiikki:Never Forget


Adalmiina kulki Ivanin perässä sydän jyskyttäen. Hän tunsi Florianin käden hipaisevan rohkaisevasti omaansa ja tarttui miehen käteen. Adaa jännitti, kohta he tapaisivat taas Arvidin. Ivan näytti tietävän onneksi tien tämän luokse. Ada oli hiukan huolissaan Rasmuksen puolesta mutta kyllä tämä varmasti selviäisi.

Äkkiä Ivan pysähtyi. ”Tuon oven takana Arvidin pitäisi olla.” Ivan sanoi ja viittoi takanaan olevaan oveen. ”En voi vielä seurata teitä sinne näkyvänä, joten näyttää kuin astuisit huoneeseen yksin.” Ivan selitti. samassa kuin yhteisestä ajatuksesta, kaikki kolme muuttuivat läpinäkyviksi. Adan täytti heti yksinäisyyden tunne vaikka hän tiesikin muiden olevan ihan lähellä.


Adalmiina avasi oven, se narahti hiukan auetessaan. Ada otti muutaman varovaisen askeleen ja pysähtyi kuulleessaan Arvidin hiukan narisevan äänen. ”Tervetuloa, Ada. Olenkin jo odottanut sinua.” Arvid sanoi ja heilautti kättään Adaan päin. 


Ele oli pieni mutta kädestä sinkosi muutama kipinä kohti Adaa. Vaistomaisesti Adaa nosti kätensä suojatakseen itseään ja huomasi yllätyksekseen kipinöiden sinkoavan takaisi kohti Arvidia.


Samassa Ada tunsi kosketuksen olkapäällään ja hänen ympärilleen kiertyi joukko pieniä valopalloja. ”Suojaverkko” Florian kuiskasi hänen mieleensä. Arvid katsoi terävästi Adalmiinaa, siristi silmiään ja sinkosi uuden kipinäryöpyn kohti Adaa.


Suojaverkko torjui iskun mutta Florianin ja Filipin päissä tuntui jysähdys. He olivat nostaneet verkon Adan ylle ja iskut, jotka siihen osuivat, tuntuivat varpaissa asti. Samassa Adalmiina nosti kätensä levälleen ja kohosi hiukan ilmaan. ”Lopeta.” Ada sanoi tiukalla äänellä. ”Tuosta ei ole mitään hyötyä.”


Arvid naurahti kuivasti.” Äläpäs uhkaile minua tyttönen. Kostoni on odottanut aivan liian kauan. ”


Samassa Arvid alkoi muuttua, ensin hänen kasvonsa tummenivat, Arvid koukistui hiukan kyyryyn ja isot mustat siivet tulivat esiin.


Kun Arvid nousi ylös, oli entisestä vanhasta vampyyristä tuskin mitään jäljellä.


Heidän edessään seisoi demoni, mustine siipineen ja punaiset silmät loistaen. Adalmiina pelotti mutta hän koetti pitää pelkonsa kurissa. Nyt ei olisi varaa panikoida ja sortua virheisiin. Florianin ääni kuiskaili jotain hänen mieleensä ja siihen sekoittuivat Filipin kommentit. Samassa Adalmiina tunsi kädet olkapäillään ja voiman virtaavaan itseensä.


Siihen sekoittui myös sitä lämmintä, hyvää oloa, jota yleensäkin Florianin tai Filipin kosketus aiheutti. Nyt se rohkaisi Adalmiina ja pian tämä tunsi olevansa niin täynnä voimaa, että sormet kipinöivät. ”Päästä voima irti, ohjaa se käsiisi ja vapauta” Filipin ääni sanoi hänen mielessään.


Adalmiina ojensi kätensä ja antoi voiman virrata. se osui kaikella voimallaan Arvidiin lennättäen tämän päin seinää. Adalmiina laski jalkansa lattialle ja huohotti hiukan. Florian ja Filip pitivät yllä suojakenttää, vaikka Arvidin siihen antamat iskut tuntuivat jyskyttävän vieläkin heidän päässään.  Adalmiina vilkaisi taakseen, se oli virhe, sillä Arvid oli jo takaisin pystyssä ja tajusi huoneessa olevan muitakin.


Nopea silmien siristys ja heitä kohti lensi joukko kipinöitä. Ne iskivät voimalla suojakenttään, Florian ja Filip putosivat iskun voimasta polvilleen ja pitelivät päätään. Isku romahdutti suojakentän ja Adalmiina oli nyt suojaton. ”No niin tyttöseni.” Arvid sanoi vieraalla äänellä. ”Sano terveisiä Ilselle.” Arvid tiuskaisi ja kohotti kätensä. Adalmiina haukkoi henkeään kauhusta ja kohotti kätensä. Oliko tämä heidän loppunsa?

*****************************
Lukumusiikki: Into the fire


Rasmus nojasi seinään ja koputti hiljaa huoneen oveen. Fred seisoi oven toisella puolella. ”Avaa ovi, Julian ja päästä Aaron” Rasmus sanoi tiukasti. Huoneesta ei kuulunut vastausta, eikä Rasmus ollut olettanut että Julian vastaisi.Rasmus ja Fred potkaisivat oven auki ja siristivät silmiään pimeässä pikku huoneessa. 


”Askelkin vielä niin Aaron kuolee.” Julianin ääni kuului jostakin pimeydestä. Fred ja Rasmus jähmettyivät niille sijoilleen. ”Päästä Aaron. Tämä on meidän välinen juttu.” Rasmus vaati.
”Turha luulo.” Julian naurahti.” Typerys olkoon mun passini vapauteen.” Julian jatkoi ja tuli esiin työntäen Aaronia edellään. Julianin kädessä oli veitsi . ”Päästä Aaron.” Fred sanoi ja otti askeleen eteenpäin. ”Sä et pääse tästä muuten”


Julian vilkaisi Frediä ja tuhahti. ”Oi miten suloista. Prinssi saapuu pelastamaan armaansa.” Julian sanoi happamasti. Rasmus vilkaisi nopeasti Frediä, oliko tämä Aaronin kanssa oikeasti vai oliko kaikki vain Julianin juonia? Fredin katse paljasti kuitenkin Rasmukselle kaiken tarpeellisen. Rasmus huokasi, toivottavasti kaikki menisi nyt hyvin.


”Fred on oikeassa. Päästä Aaron. Tämä on meidän välinen juttu.” Rasmus sanoi saadakseen Julianin huomion itselleen. Juliania ei kuitenkaan narutettu niin vain.


 Vaalea vampyyri irvisti ilkeästi, työnsi Aaronin voimalla päin Rasmusta, joka ei ollut osannut varautua moiseen. Kumpikin kaatui lattialle. 


Julian harppasi eteenpäin ja työnsi veitsen voimalla Fredin kylkeen. Fred kaatui ähkäisten lattialle ja jäi siihen silmät kiinni makaamaan.  Rasmus ja Aaron olivat toipuneet jo olivat pystyssä.


 Rasmus lennätti tarkalla potkulla Julianin huoneen nurkkaan ja Aaron harppasi lattialla makaavan Fredin luokse. ”Fred…” Aaron kuiskasi järkyttyneenä.

***************************


Adalmiina vilkaisi ympärilleen kauhuissaan. Florian ja Filip olivat vielä poissa pelistä Arvidin iskujen voimasta, eikä hän tiennyt mitä nyt tekisi. Voima häneen oli virrannut Suojelijoista ja he olivat nyt poissa pelistä. Arvid kohotti kättään. ”Kostoni tulee viimein olemaan täydellinen.” Arvid sanoi kumeasti ja valot alkoivat ritistä hänen kädessään.


”Lopeta” kuului kepeä ääni äkkiä Adalmiinan takaa ja Ivan asteli Adalmiinan eteen, hymyillen. ”Et voi voittaa tätä taistelua.” Ivan jatkoi ja hymyili edelleen. Arvid jähmettyi ja katsoi vain uhkarohkeaa vaaleaa, nuorta miestä, Jossakin aivojen sopukoissa, muisto jostakin, kolkutteli häntä. ”Mikäs ihmeen nulikka sinä olet? Kukaan ei pysty vastustamaan minua.” Arvid uhosi ja valopallo hänen kädessään kasvoi.


Ivan hymyili itsevarmasti varmasti vain ärsyttääkseen toista lisää. ”Varo” Adalmiina kuiskasi” Se on vaarallinen.” Adalmiina kuiskasi Ivanin selälle. ”Älä huoli, Ada. Meillä ei ole mitään hätää, tuo ruppana ei meitä kaada.” Ivan ivasi ja sai Arvidin silmät leimuamaan punaisena.


Samassa ritiseviä valopalloja lensi heitä kohti, mutta Ivan kohotti vain kätensä, muutti niiden muotoa ja huitaisi ne pois. ”Etkö sä parempaan pysty?” Ivan sanoi ivallisesti. Arvid karjahti ja samassa koko valo täyttyi huikaisevan hehkuvista valoista. Adalmiina suojasi silmiään ja kumartui mutta Ivan seisoi vain vakaasti ja hymyili. Muutamalla käden heilautuksella valot katosivat.


”Sanoinhan jo. Et voi voittaa tätä taistelua. Et mitenkään. ”Ivan sanoi rauhallisesti mutta äänessä oli tietty jäätävyyttä ja uhkaavuutta. Arvid karjaisi vihaista ja keräsi voimiaan uuteen iskuun. Ivan huokasi turhautuneena. ”Miksi sä olet noin jääräpäinen isä?” Ivan kysyi, saaden huoneen laskeutumaan täyteen hiljaisuuteen.


Silloin Adalmiina tajusi, kuka Ivan oli. Arto, hänen edessään seisoi Arto, Ilsen ja Arvidin poika. Myös Florian ja Filip olivat jo jalkeilla ja kuulivat paljastuksen. Filip oli tiennyt asian jo aikaisemmin mutta Florianille asia tuli yhtä isona yllätyksenä kuin Adalle. Ivan hymyili ja jatkoi vielä ärsyttämistä.


”Muistaakseni sanoin, että on hyödytöntä yrittää vastarintaa, isä. On turha jatkaa.” Ivan sanoi ja samassa alkoi hehkua kummallista valkoista valoa. Arvid, joka oli menettänyt uhoaan, jokaisen Arton sanan myötä, halusi kuitenkin vielä kostaa. Heitä kohti lensi valopalloja mutta Ivan oli odottanut jotain tällaista.


Ivan hehkui voimallisemmin ja kohosi ilmaan, koko olemus muuttui valkohehkuiseksi. Artosta lähti joka suuntaan voimakkaita valonsäteitä, jotka loistivat huikaisevan kirkkaasti.


Osuessaan Arvidiin valonsäteet lävistivät tämän, polttivat demonia sisältäpäin. Arvid alkoi hehkua punaista valoa ja vajosi lopulta kokoon lattialle. 


Arto ei kuitenkaan lopettanut hehkumistaan vaan jatkoi vielä voimakkaammin, kunnes koko demonista oli jäljellä vain kasa tuhkaa.


Adalmiina, Florian ja Filip olivat suojanneet silmiään voimakkaimmilta säteiltä ja huomatessaan huoneen valon hiukan vähentyvän he avasivat ne. Arto oli kääntyneenä nyt heihin päin, hehkuen vielä voimakkaasti mutta ei enää silmiä särkevästi. ”Olen pahoillani. En voinut muuta. Hulluus oli saanut jo isäni mielen aivan sekaisin.” Arto sanoi ja viittaisi kädellään huoneen keskellä olevaan tuhkakasaan.


”Meidän oli pakko käyttää valitettavasti sinua tämän välikappaleena, Ada. Ilman tämä ei olisi onnistunut, henkilöllisyyteni olisi voinut paljastua ja isä löytää keinon kaiken tuhoamiseksi. Sinä pidit häntä kiireisenä ja minä pystyin tulemaan mukaan.” Arto selitti eikä enää hehkunut.  ”Ja sain sitä paitsi tavata tyttäreni pojan tyttären.” Arto jatkoi ja hymyili Adalle.


Adalmiina harppasi eteenpäin ja halasi sukulaistaan lujasti. Arto oli ensi hiukan hämmentynyt mutta halasi sitten lujasti takaisin, ”Olen pahoillani kaikesta sotkusta ja arvoituksellisuudesta mutta tämä nuori olemus on siihen syy.” Arto virnisti. ”En voinut vastustaa kiusausta.”


Adalmiina hymyili, Hänen isoisoisänsä taisi olla nuorempana melkoinen veijari. Äkkiä Arton kasvot synkkenivät. ”Meidän pitää mennä. Ystävänne tarvitsevat apua.”

************************************
Lukumusiikki: Spritual Awakening


Fredin kasvot olivat vääristyneet tuskasta ja Aaron katseli niitä huolestuneena. Taustalla Rasmus tappeli kaikin voimin Julianin kanssa. Julian oli vahva ja ovela ja Aaron toivoi, että Rasmus olisi tarpeeksi taitava.
Rasmus suuntasi tarkan iskun kohti vastustajaansa ja sai tämän menettämään tasapainonsa. Julian oli kuitenkin heti uudelleen pystyssä ja hyökkäsi vuorostaan kohti Rasmusta. Rasmus ehti juuri väistää ja kääntyä. Julian ärähti turhautuneena. ”Mikä hätänä? Etkö pärjää rahjus?” Rasmus ivasi ja sai Julianin suuttumaan entisestään.


Julian harppasi kohti Rasmusta valmiina iskemään hampaat tämän kurkkuun mutta Rasmus oli nopeampi ja väisti. ”Tappele reilusti, rääpäle. Älä ole niin kuin isäsi, mokoma epäluotettava lurjus.” Julian sylki sanoja suustaan. Rasmuksen silmissä välähti, tähän asti hän oli pysynyt melko tyynenä mutta isän mainitseminen sai vihan nousemaan pintaan.


Rasmus harppasi, tarttui Julianiin ja työnsi tämän vasten seinää. Julian hymyili ilkeästi.” Noh… Tee se nyt. Saata kostosi loppuun. ”Rasmus katsoi tarkkaan vastustajaansa, haparoi kädellään asetta . Samassa jostakin kuului kovia räsähdyksiä ja pamauksia. Ne veivät hetkeksi Rasmuksen huomion ja Julian pääsi livahtamaan.


Julian kierähti ketterästi Aaronin ja Fredin luokse. Tempaisi Aaronin jälleen mukaansa ja alkoi perääntyä ovea kohti. ”Älä tee mitään hätiköityä pentu. Tai rakkaan Adalmiinasi veli on mennyttä. ”Rasmus osoitti edelleen aseellaan kohti Juliania. Hän voisi ampua Aaronin läpi mutta hopealuoti voisi viedä hengen myös tältä. Oli myös mahdollisuus, että Aaron selviäisi.


”Tee se, Rasmus. Tee se ennen kuin on liian myöhäistä. ”Aaron sanoi hiljaa. ”Ole hiljaa!” Julian kivahti Aaronille ja tiukensi otettaan. Rasmus aisti Julianissa hivenen hermostuneisuutta ja syystäkin, Eihän kuolleella panttivangilla ollut merkitystä. ”Tee se. Se on ainoa mahdollisuus.” Aaron kuiskasi vielä.
Kuului kova pamaus ja luoti lensi halki pienen huoneen. 


Se osui ensi Aaroniin ja sitten Julianiin. Julianin silmät levisivät hämmästyksestä ja tämä vajosi polvilleen lattialle. Aaron vajosi Julianin viereen. 


Julian piteli vielä hetken mahaansa ja vajosi sitten kasvoilleen lattialle eikä enää liikkunut. Samassa ovi aukesi ja Adalmiina, Suojelijat ja Arto asuivat sisään.


Adalmiina kiljaisi nähdessään lattialla liikkumattomana makaavan veljensä ja riensi tämän luokse. ”Aaron… Ei nyt… Herää…” Adalmiina sanoi ja ravisteli veljeään. Kyyneleet kihosivat silmiin ja pelko puristi sydäntä. Aaron ei saanut kuolla, ei saanut. Nyt kun hän oli vihdoin löytänyt veljensä.


”Käytä antivampiriinia, Ada” Florianin ja Filipin yhteisääni kuului hänen päässään. Adalmiina kaivoi taskustaan pullon ja avasi sen.  Hän tipautti muutaman pisaran Aaronin suuhun ja toivoi sydämensä pohjasta, että juoma auttaisi. Samassa Aaron liikahti ja avasi silmänsä. ”Ada?” 


Adalmiina juotti pullon viimeistä pisaraa myöten veljelleen. Juotuaan tämän nousi istumaan ja katseli huoneessa olijoita. Aaron ojensi kättään ja näki sen olevan taas tavallisen näköinen, ei kylmänvaalea vampyyrin iho. Aaron nousi horjahtaen ylös.


Rasmus seisoi yhä keskellä huonetta ja katseli kaikkea. Hänestä tuntui tyhjältä ja kamalalta. Syyllisyyden tunteet meinasivat suorastaan musertaa hänet. Oliko hän kuitenkaan tehnyt oikein? Hän oli saattanut Aaroninkin vaaraan janotessaan kostoaan. Julian oli nyt hoidettu mutta Aaron ei ollut kunnossa.


Aaron käveli hiukan horjuen Rasmuksen luokse. ”Se sattui kuule ihan pirusti, mutta saat anteeksi.” Aaron hymyili leveästi, oli jo oma itsensä. Rasmus tunsi kiven vierähtävän sydämeltään ja hymyili Aaronille takaisin. 
Samassa Aaron huomasi Fredin makaavan edelleen maassa.


”Fred” pääsi Aaronin huulilta ja pian tämä oli ystävänsä vieressä. Fred makasi liikkumatta, hiljaa, kasvot hyvin kalpeina ja vain heikosti elossa. Rasmus katsoi huolissaan kaksikkoa. Hän tiesi, ettei Fred selviäisi tästä. Joskus kun vampyyri menettää paljon verta, on sitä tankattava kaksin verroin takaisin. Eikä sitä riskiä, että Fred herätessään tuhoaisi heidät kaikki, voisi ottaa.


Rasmus tuli Aaronin viereen ja näki tämän kasvoista toisen tajunneen saman asian. Kyyneleet vierivät pitkin Aaronin poskia ja epätoivo kuvastui tämän kasvoilta. ”Ei… Ei näin.. Sä lupasit, ettet jätä mua.” Sanat tulivat Aaronin huulilta vain epätoivoisena kuiskintana. ”Aaron.” Rasmus sanoi hiljaa.


”Haluatko, että mä teen sen?” Rasmus kysyi ja jäi odottamaan vastausta. Aaron ei reagoinut mitenkään, kuiski vain samoja lauseita Fredille. ”Aaron?” Rasmus sanoi kysyvästi ja käänsi sitten katseensa muihin huoneessa olijoihin. Muut näyttivät järkyttyneiltä. Adalmiina itki Florianin sylissä ja Filip ja Arto näyttivät hämmentyneiltä.


”Ei! ”Aaron sanoi ja nousi seisomaan, ”Kukaan ei te Fredille mitään. Jään vaikka itse tänne sen kanssa. Fred pitää saada kuntoon.” Aaron sanoi ja katsoi vihaisesti kaikkia huoneessa olijoita. ”Aaron, kun Fred herää, sen verenpuute on niin suuri, ettei sitä riitä täyttämään yksi eikä kaksi ihmistä.” Rasmus yritti vielä. Aaronin silmissä häivähti epäilys ja tämä näytti miettivän asiaa.


”Ei… Ei näin pitänyt käydä.” Aaron sanoi hiljaa ja vaipui epätoivoisena istumaan Fredin viereen. Rasmus astui jo askeleen kohti Frediä mutta samassa Arto tuli Aaronin luokse. ”Aaron?” Arto sanoi lempeästi.


”Mitä? Kuka sä olet?” Aaron niiskaisi. Arto hymyili . ”Aaron, mitä tämä vampyyri sinulle merkitsee?” Arto kysyi oudon virallisesti. Aaron kohotti kyynelten juovittamat kasvonsa ja katsoi ihmeissään Artoa. 


”Merkitsee? Meidän piti olla yhdessä, meidän piti vielä nähdä.” Aaron niiskutti. ”Ja.. Ja.. Mä…” Aaron takelteli hiukan. Arto hymyili edelleen lempeästi, kuin kehottaen jatkamaan,


”Mä rakastan sitä.” Aaron sanoi äkkiä päättäväisesti. Arto hymyili vastaukseksi, tätä hän oli odottanutkin. ”Adalmiina, ota taskustasi se toinen antivampiriini ja juota se varovasti Fredille, minä hoidan sitten loput. ”Arto käski.


Adalmiina teki niin kuin käskettiin. Arto laittoi kätensä Fredin vatsalle ja niistä alkoi hohtaa valoa, ei kirkasta mutta sellaista lämmintä hehkua. Samassa Florian ja Filip olivat Arton vieressä ja pian kaikkien kolmen kädet hehkuivat lämmintä valoa. Huone oli hiirenhiljainen.,


Adalmiina nousi ylös ja meni Rasmuksen luokse. ”Mitä ne tekevät? Eikö toi ole vaarallista?” Adalmiina kysyi huolissaan. ”En usko” Rasmus hymähti.” Ne taitavat antaa vähän lisävoimia Fredille, se on nyt ihminen ja ihminen ei voi selvitä tuollaisesta ilman ihmettä.” Rasmus selitti. ”Mutta miksi vasta nyt eikä heti?” Adalmiina kysyi enemmän itseltään ja ihmetellen.

”Rakkaus.” Rasmus sanoi hiljaa. ”Aaron sanoi rakastavansa Frediä. ”Rakkaus saattaa olla maallistunut meidän tavallisessa maailmassamme mutta tässä todellisuudessa missä me nyt olemme, se on yhä voimista kaikkein suurin. ”Rasmus selitti. Adalmiina yritti ymmärtää, jotenkin tämä kaikki oli tapahtunut niin nopeasti. Adalmiina oli onnellinen veljensä puolesta, tämä oli kärsinyt niin paljon ja pitkään, mutta miten Melina suhtautuisi tähän kaikkeen?


”Se ei ole sun asia. ”Florianin ääni kuului Adalmiinan päässä. ”Aaron selvittää itse välinsä Melinan kanssa, se asia ei kuulu meille. ”Filip lisäsi. Adalmiina käänsi päätään Suojelijoidensa suuntaan ja hymyili. Molemmat olivat saaneet työn päätökseen ja katselivat hymyillen Adaa.


Aaron syöksyi halamaan Frediä. ”Fred” Aaron kuiskasi. ”Sano jotain.” Fredin silmäluomet värähtivät ja pian tämä avasi silmänsä. ”Aaron” Fred sanoi karheasti ja hiljaa. ”Shh.. puhutaan kohta. ”Aaron sanoi ja painoi kasvonsa kiinni tämän olkaan ja halasi lujasti.

******************************
Lukumusiikki:  Yuku Kaze ni, Omoi Hasete


He seisoivat kaikki talon ulkopuolella hiukan hämmentyneinä. Aurinko paistoi kirkkaasti ja korkealta, päivä oli kaunis ja linnut lirkuttivat. Fred ja Aaron seisoivat lähekkäin ja Fred oli kiertonut kätensä Aaronin ympärille.


Adalmiina tunsi Florianin pujottavan kätensä hänen vyötärölleen. ”Sanoinhan että kaikki menisi hyvin.” Florian sanoi. Adalmiina rutisti Floriania lujasti. Samassa Rasmus oli siinä heidän vieressään.


Adalmiina syöksähti halaamaan myös Rasmusta ja ihme kyllä Florian ei edes estänyt. Florian katsoi Rasmusta ja Rasmus vastasi katseeseen Adan olkapään ylitse. ”Kiitos” Florian sanoi yllättäen Rasmukselle. Adalmiina hätkähti kuullessaan Florianin puhuvan ja astui askeleen taaksepäin. Florian tuli hänen viereensä ja kieto ikätensä Adan ympärille, vetäen Rasmuksenkin halaukseen.


”Jos sä et olisi pitänyt Juliania kiireisenä, niin se olisi vaikeuttanut meidän tehtävää. Kiitokset siitä, hyvin tehty.” Florian sanoi ja Adalmiina yllätykseksi hymyili Rasmukselle. Rasmus oli ensin hiukan ihmeissään mutta sitten hymy valaisi myös Rasmuksen kasvot. ”Eipä kestä, et toiminut hullumasti itsekään.,” Rasmus sanoi hymyillen. 


Adalmiina katsoi kahta miestään ihmeissään. Ne kaksi hymyilivät toisilleen, ei se vielä mitään täydellistä sovintoa ollut, mutta joku alku nyt kuitenkin.


Filip, joka oli jutellut Arton kanssa, huhuili heitä tulemaan luokseen. ”Arton pitää lähteä.” Filip sanoi. 


”Näin on. ”Arto sanoi. ”Olisin mielelläni jatkanut elämääni täällä, teidän kanssanne mutta ihmisellä on vain yksi elämä. Minä sain tilaisuuden ja nyt olen sen käyttänyt. Aikani on loppu.” Arto hymyili mutta silmissä näkyi hiukan haikeutta.


Samassa Arton vierelle ilmestyi kaksi muuta heikosti loistavaa hahmoa. Pian ne tulivat näkyviksi ja Adalmiina tunnisti kummatkin. Ilse ja toinen oli varmasti Arton tytär, hänen isoäitinsä Lisa. Kaikki kolme menneisyyden hahmoa hymyilivät lempeästi ja alkoivat pian kadota näkyvistä. Samassa Adalmiina sai ajatuksen.


”Isoäiti! Lisa siis. Voisitko käydä katsomassa isää? Voisitteko jotenkin kiertää sitä kautta, olen varma, että äitikin haluaisi vielä nähdä Ilsen?” viimeiset sanat jäivät leijumaan ilmaan ja kaikki kolme olivat jo kadonneet näkyvistä.


Florian kietoi kätensä Adan ympärille.” Tule mennään kotiin. ”Florian sanoi. ”Meitä odotetaan, ” 

Epilogi:


Askeleet kaikuivat tyhjässä talossa. kengät kopsahtelivat kivilattiaan ja takin liepeet pölläyttelivät pölypilviä ilmaan. Kengät astuivat pieneen huoneeseen, kulkivat lattialla makaavan mytyn luokse. Sanoja, vieraskielisiä, taianomaisia kuului mutinana huoneessa. ”Julian herää! ”Hahmo sanoi kuuluvasti ja mytty liikahti.


”Mestari?”

_________________________________________________________________________________

Jeh! Sellainen osa :) 
Kommentteja otetaan ilolla vastaan, niin kuin aina ennenkin. Niistä vasta saakin intoa tehdä seuraava osa :)

Kuvanlaatu saattoi olla vähän vaihteleva, koska kuvankäsittelyohjelmani kieltäytyi välillä yhteistyöstä ja jouduin käyttämään toista.

Ensi osassa sitten nähdään miten Aaron sopeutuu arkeen ja miten hän selvittää asiat Fredin ja Melinan kanssa. Katsotaan myös miten Ada setvii oman kolmidraamansa.  Luvassa siis sotkuja ja solmuja suhteissa ;)

♥ vupii

Ekstrakuvat: 
 Petja,paljon Rasmuksen näköinen ;)
Petjan seikkailut alkavatkin jo parin osan jälkeen..muhahhaaa..

 Joka osaan yksi kuva Rikesta, huoh... ♥

 Iloksenne paidaton Rasmus ;D

 Arvid baby♥ Goodbye darling...
Aika komistus ollakseen pahuuden ruumillistuma ;)

 Peli pauselta ja kaikki vilkuttaa ja tervehtii....


 Miten susta tuli näin komea...
 hyvästit vampyyri Fredille
 Fred ei tykännyt uudesta ulkonäöstään ;)
 Tässä muuten Fredin toiveita, yksi niistä on Aaronin kihlaaminen....
 Kuva, joka on yli supersuloinen ♥ Jeh, tätä paria minä rakastan..... Tuolla SIMBLRini puolella on tälläkin hetkellä yksi off tarina näistä kahdesta. Jos haluatte voin laittaa näistä ekstrakuvia omana juttunaan ;) Mainintkaa kommentissa jos haluatte Aaron♥Fred ekstran ;)

 ♥


 Jostain kumman syystä pelini päätti, että Melinan ja Aaronin tytär, Ava, asuu vampyyrien luona.
Tässä Pahis Julle ;)
:D
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------
Älkääpäs lähtekö kommentoimatta ;) 





36 kommenttia:

  1. Huh! Olipa hengästyttävä jakso, sydän hakkaa vieläkin.
    Onneks kovin moni ei kuollu. Ai muuten, vieläkö Vladia tullaan näkemään, kun Rasmushan ei tappanut sitä, ainoastaan tainnutti, jos en aivan väärin lukenut.
    Niin ja nyt kiinnostaisi nähdä mestarin kasvot, mutta jos suhun taitoihin on luottaminen, niin herra taitaa olla yhtä kuolattavan hyvän näköinen lurjus, kuin muutkin miespuoliset simisi. :D
    Mutta onneksi perhe on taas koossa, kunnes pian alkaa sattua ja tapahtua, nuoremman sukupolven jatkaessa siitä, mihin vanhemmat jäivät. :)
    Tullaankos muuten Petjan kaveria näkemään enemmän tulevaisuudessa, siis yhtä lailla kuin Petjan suojeliaa. :)

    Ja tuo paidaton Rasmus on aivan.... aaaaaa!! En löydä sanoja, mutta sen verran voin sanoa, että mulla on kuuma, vaikka ikkuna on auki ja makkari kylmä kuin jääkaappi. :D
    On tuo Rasmus vaan niin niin hot ja toi asu, sekä tatskat sopii sille paremmin kuin hyvin.
    Tosin kuten sanottua, sulla oikein tää tarina vilisee komistuksia.

    Mä jäänkin nyt jännäämään tulevia Mansikkaojien seikkailuita. Etenkin kun Aaronillakin on melkoinen selvitys edessään Melinalle, tapaus Fredin vuoksi. :)
    Mä tässä mietin, että mitenkähän sä saat noi suhteet nyt toimimaan, kun Adakin on vähän niin kuin kahden tulen välissä, kun rakastaa sekä Floriania, että Rasmusta.
    Mutta, mutta sun tarinoitas on aina suuri ilo lukea ja tosiaan jään nyt odottamaan Mansujen uusia seikkailuita. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiva kuulla :) Itselläkin pulssi nousi tuota kuvatessa ja kirjottaessa ;)
      Vlad joo, eihän se kuollut, kun Rasmus ei iskenyt siihen vaarnaa...Vlad palasi häntä koipien välissä Mestarin luokse ;) Kyllä sitä vielä nähdään, ehkä :)
      Mestari, heeh, mä voin sanoa, että se on aika komea juu...vaikka nyt itse sanonkin:D
      Perhe on taas koossa ja kohta päästään seuraavan polven kimppuun. Tottakai, Arttu on Petjan bestis, kyllä sitä näkyy, sille on varattu ihan oma osanen tässä tarinassa...Ja tietty Suojelija on mukana myös, sinne minne Petja menee, tarvitaan suojelusta, poikaa vaanii monet vaarat.
      Rasmus, juu...se on aikamoinen. Tatuointeja simeltäni puuttuikin, oli kiva kun niitä löysin :)Rasmukselle ne passaa, Ja Aaronille ja Fredille, kaikki kolme vähä kovissa oloissa olleita, karaistuneita. Tai jotain...
      Suhdesotkut selviää ensi osassa...
      kiva, un pidit ja kiitokset piristävästä ja ihanasta kommentista !

      Poista
  2. Olipas se osa. Hienosti toteutettu ja lavastettu. Tykkäsin kovastikin.
    Onneksi Aaron selvisi ampumiselta. Mitenhän Fredin käy kun hänhän ei halunnut ihmiseksi ja nyt sit kävi näin.
    Rasmus on kyllä niin ihana. Välillä vaan jäin katselemaan sen kuvaa ja unohdin lukea. Voisit vaikka laittaa miehen ladattavaksi jos viitsisit. Lataisin ihan takuulla.
    Jotenkin tuntuu että Melina ei ihan lämpene että joutuisi jakamaan oma mies toisen miehen kanssa. Jänä nähdä mitä olet suunnitellut simien päänmenoksi.
    Petja on kanssa todella suloinen pakkaus, mutta mitenkäs muutenkaan kun RAsmus on isukki.

    Tosi ihana osa ja loppu jäi jännään kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset :) Noh, olisi ollut mulle liian vaikeaa tappaa Aaron taikka Fred lopullisesti, ihan liian läheisiä hahmoja mulle ;)
      Fred paralla voi olla hivenen sopeutumisongelmia, olihan tämä sentään lähes 100 vuotta vampyyri.
      Melinallakin on varmasti sulattelemista sekä Aaronin paluussa että kaikessa muussa.
      Rasmus on aika ihana kyllä:)Mä mietin, josko laitan sen ladattavaksi.
      Kiitokset mukavasti piristävästä kommentista !

      Poista
  3. Heti alussa meinasi päästä poru miullakin, kun Adalmiinaa niin pelotti - ja ymmärrettävästä syystäkin, eihäs sitä voi tietää onnistuuko vai eikö. Florian näytti yhä kärttyiseltä nähdessään Rasmuksen, vaikka tämä nyt auttaakin heitä.

    Vai Greta sitten pääsi Petjan suojelijaksi :) Pidin kyllä tuosta kohtauksesta mustikkapannukakkuineen kaikkineen. Tuo vihreä mekko kyllä sopii Gretalle. Ja suloisten kuvien sarjaan lisää:
    http://2.bp.blogspot.com/-2IUXV38XXWo/UNDImSd-LvI/AAAAAAAAhjM/2VDDDFA2wio/s1600/1-1-kuva084+%25E2%2580%2593+Kopio.jpg

    http://4.bp.blogspot.com/-J2w__8w101g/UNDIuYfE5qI/AAAAAAAAhkc/B5Gw_MMbKaI/s1600/1-1-kuva107+%25E2%2580%2593+Kopio.jpg
    Ja Petjan tehtäväänkin saatiin tarkennusta, mielenkiintoiselta kuulostaa.

    Miten Fred voi näyttää samaan aikaan jotenkin - julmalta ja luotettavalta? Kuten juuri tässä:
    http://2.bp.blogspot.com/-QwjrthGmzGQ/UNDOwHxa3bI/AAAAAAAAh9A/4dKnvfi48ek/s1600/1-kuva181.jpg
    Pidän ;) Ja Julian taas saapuu erittäin "hyvään" aikaan paikalle. Hyvä että Rasmus on saanut viestin Fredistä, ei tule ainakaan sillä suunnalla kohtalokkaita vahinkoja. Nuorukaisella on onneksi muutenkin kokemusta, olkootkin että sen hankkiminen on ollut kaikkea muuta kuin miellyttävää. Nyt sitä tarvitaan.
    Hyvä Aaron, härnää Juliania ihan rauhassa. ;) Ärsyyntyneenä ajatus ei kulje aivan niin suoraan kuin mitä pitäisi, siitä saattaa olla apua, vaikka uskonkin tuon Mestarin (kuka tuo pirulainen lie onkaan) juonen seuraavan vaiheen onnistuvan jostakin syystä. Julianinkin perimä ja erikoisuus sai hieman selvitystä, pidän siitä että limität toimintakohtaukset ja taustatiedon, tulee jotenkin oikeampi tunne siitä.

    Okei, nyt Arvid onnistui säikäyttämään minut. http://3.bp.blogspot.com/-rV3cG1iCASA/UNDKB_D-gOI/AAAAAAAAhw0/5BYbWo-rmcQ/s1600/1-1-kuva657.png.jpg
    Hienoa ja aika karmivaa samaan aikaan. Ää, miten minun pitäisi vielä pysyä tuolillani tätä lukiessa?

    Ja olen kyllä kade siitä miten järjestät noita taistelukohtauksia. Kunhan Fred ei nyt saanut kovin pahaa vammaa... ja Ivan/Arto on Arvidin poika? Okei, tätä en kyllä odottanut. Toivottavasti Arvidista on nyt sitten päästy kerralla eroon, ainakin olen toiveikas.

    Ehdin jo luulla, että Aaron ja Fred molemmat olisivat mennyttä kalua, mutta onneksi Ivan/Arto ja suojelijat näyttävät varautuneen melkein kaikkeen. *pyyhkii hikeä otsalta* Selkäpiitä kieltämättä karmaisi kun Aaron käski Rasmusta ampumaan heitä molempia...

    Kuvanlaatu oli mielestäni hyvä läpi osan, en ainakaan itse huomannut mitään vaihtelua. :) Lukumusiikitkin natsasivat hienosti paikoilleen :) Hah, Arvid on kyllä kieltämättä komea, vaikka onkin aika mölli. Aaron & Fred ekstra? Jeespoks, sanon minä! :D Mitäköhän pelisi oikein miettii tuolla sijoittelullaan?
    Suhdesolmuja ja kolmiodraamoja odotellessa <3 Jade kiittää ja kumartaa ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, Florian ei oikein vieläkään pidä Rasmuksesta vaikka jotakin sovintoa hieroikin...ne kaksi ei vain tule toimeen...
      Mukavaa, että pidit kohtauksesta. Halusin vähän saada Fridaa mukaan kun sitä on niin vähän näkynyt;)
      Jeh, Julian saapui oivaan aikaan ;D Liekö oikeasti kateellinen noille kahdelle :)
      Rasmus tarvittiin tähän mukaan, sillä piti olla joku joka osaa taistella ja tietää mitä tekee;)
      mUkavaa kuulla, että pidit taistelukohtauksista niitä oli ihan kiva tehdä.
      Aaron on sellainen uhrautuja, hänhän uhratui adalmiinankin puolesta jäämään taloon.
      Suojelijat ja Arto on hyvä yhdistelmä, mystistä enkelivoimaa ja suojeluvoimaa.
      Kiitokset vallan ihanasta kommentista !

      Poista
  4. Yövuoron jälkeinen pulssin voimakas kiihtyminen voi johtaa vakaviin häiriöihin... tai jotain... =D
    Olipa osa! Wow! Jännitystä riitti viime metreille, rytmitit osan äärimmäisen taitavasti. Lavastukset ja itse kuvat olivat huikean hyviä, samoin tarina. Sydän lyö vieläkin vähän epäsäännöllisesti ( eikä 16 tunnin yövuorolla TIETENKÄÄN ole asian kanssa mitään tekemistä... ).

    Ihan malttamattomana tässä odottelee jo seuraavaa osaa =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, toivottavasti sait nukuttua osan jälkeen:)
      Mukavaa, että pidit tarinasta ja kuvista. Mansikkaojien tarina on itselleni se tarina johon panostan kaikkein eniten. Pidän tästä tarinasta ja sen tekemisestä ♥
      Kiitokset ihanasta, piristävästä kommentista !

      Poista
  5. Oih, aivan mahtava osa! Rakastan sun kuvia, silmänruokaa oli enemmän kuin silmät jaksoivat ahmia ♥ (voiko noin edes sanoa? :D) Olisin suuttunu verisesti, jos olisit tappanu Fredin, koska Aaron ♥ Fred ♥♥ Ja minä ainakin haluan sellaisen ekstran joskus! :)) Suhdesotkut on muutenki mielenkiintosia, nyt onki jännää miten Melina suhtautuu siihen että Aaron hakee seksuaalisuuttaan, muah.
    Toi demoni ♥__♥ Harmi että se kuoli.
    Hahmot on menny vähän sekasin, en parhaalla tahdollanikaan muista ketä nää Ilset ja Artot ja Liset oikee oli, mutta pitäis kai vilkasta sukupuuta ni vois selkiytyä hieman :D

    Suuret kiitokset tästä osasesta! Nauti nyt joulusta äläkä aherra liikaa, jään odottelemaan uutta osaa kärsivällisenä (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ? Tappaa Fred? NEVER...Enhän mä pysty tappamaan ketään omaa simmiäni saati toisten edes kirjoittamalla. Eikä niitä voi erottaa ne on ehdoton pari yhdessä ♥
      Saad nähdä mitä Melina pitää, Aaron on ollut sellaiset kevyet 4-5- vuotta pois ja Melina on viimeksi nähnyt Aaronin reilusti yli vuosi sitten...
      Noh herra demoni elelee vielä linnassaan, hyvin henki pihisee siinä. Tarinassa se ei kuitenkaan enää esiinnut eikä Arvidkaan.
      Sukupuusta saa tosiaan muistiapuja. Mutta lyhyesti Arvid vietteli nuoren Ilsen, joka tuli raskaaksi. Ilse risti lapsen Artoksi ja vei tämän Arvidin perheen hoiviin. Arto sai myöhemmin tytttären Lisan, joka on siis Riken äiti. Selkeää eikös? :D
      Hyvää JOulua myös sinne ja kiitokset ihanasta kommentista !

      Poista
  6. Huh olipas mieletön osa! Hypin innosta kun näin uuden osan ilmoituksen ja sitten pureskelinkin kynsiäni suurimman osan ajasta tätä lukiessa voi että miten oli jännää... Kun tässä olisi voinut käydä miten tahansa.

    Kyllä huomasi, että kuvien laadut vähän vaihtelivat suuntaan jos toiseen... Mutta päällisin puolin kaikkea oli kiva katsella. Hieno erityisesti muokakukset siinä kohtaa kun Arvidille kävi puf. Ja arvelin juu että vaalea Ivan on taas joku Mansikkaojien esivanhemmista... Vaikkaan tarkkaa henkilöllisyyttä en ihan.

    Aws kun Florian ja Rasmus tulivat ainakin vähän paremmin toimeen lopussa. Ja Rasmus on älykomeanamkaikkea siitä on oikeasti tullut mun lempihahmo :O

    Ihan mahtavaa kun Fred ei kuollutkaan ja Aaronkin selvisi siitä luodista, aika läpästi vain suhtautui koko juttuun... Toisaalta voisi kuvitella, että olis vähän laimeaa, että kaikki kääntyi lopulta näin hyvin. Mutta toisaalta esim. sekin selitettiin, miten vakavasti haavoittunut Fred pystyi selviämään. Siitä seuraavaan asiaan.

    Fred ja Aaron <3 Todellakin haluan nähdä mahdollisimman paljon ekstramatskua noista kahdesta :D Mietityttää nyt vain mitä Melina tuumaa... Ja seuraavissa osissa on jälkisotkujen selvittelyjen lisäksi lisää Petjankin tehtävästä vai? Noh, joka tapauksessa, en malta odottaa!!! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmitti tuo kuvanlaatu juttu, mutta Photoshoppini teki ensin tenät sitten toinenkin ohjelma ja osa kuvista on siis käsitelty moneen kertaan ja eri aikoihin, eikä jälki ole tasaista...pöh....
      Rasmus on ihan superihana:) Kyllä ne jotekin tuossajotain sovintoa yrittävät mutta pääasiassa herrat inhoavat toisiaan...
      Fred ja Aaron,jotenkin arvelin, että kenties haluat;) Melinan suhtautumisen näkee sitten seuraavassa osassa...;)
      Ja tosiaan pikku hiljaa aletaan olla kolmanessa sukupolvessa ;) Petjan on aika ottaakohtalonsa käsiinsä:)
      Kiva, että tykkäsit osasta ja kiitokset ihanasta kommentista !

      Poista
  7. Todella hyvä osa!
    Tapahtumia ainakin riitti, ja onneksi paha sai melkein ainakin palkkansa. Hieman tuo loppu jätti auki, että jatkaako joku kuitenkin vielä Mansikkaojien elämän hankaloittamista.
    Onneksi Aaron saatiin lopulta pelastettua, vaikka eipä se vankina olo loppujen lopuksi niin kamalaa tainnutkaan olla, kun oli Fred pelastamassa. Mitenköhän Melina mahtaa nyt reagoida, kun kuulee miehensä muuttaneen mieltänsä? Vai jatkavatko he elämäänsä kolmikkona? Jospa Melina ja Fred vielä ihastuisivat toisiinsa... :DD heh, joo, ei ole pakko kuunnella mua.

    Myös Adalmiinan kolmiodraamaa on mielenkiintoista seurata. Mitäköhän nyt mahtaakaan tapahtua, kun ei enää ole mitään vaaraa. Ainakin hiukan aikaa saadaan ehkä olla rauhassa... Ehkä.

    Oli hän isä! Hah, melkein arvasin :D Todella hienoa (oon jotenkin outo ja kaikkea), että oma poika uskalsi nousta isäänsä vastaan ja tuhota tämän. Onneksi hänellä oli kanttia ja halua pysyä hyvän puolella.

    Hyvä osa ja rutosti taas mieskomeutta, se on hyvä asia aina... =DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottahan pahiksia Mansuille riittää, viidenteen sukupolveen on vielä hetki ;)
      Tuskin linnassa mukavaa oli mutta kyllä Fred varmasti mukavasti lämmitti♥ vaikka pojat vasta tunnustivatkin tunteensa tässä osassa... Pelissähän ne on olleet jo ikuisuuden yhdessä;)
      Adakin kolmiodraama selviää kyllä:)
      Jeh, sä olit niitä harvoja jotka arvasivat oikein ! Ajattelinkin, että joku arvaa;) Artonhan kohtaloa Inkeliina ei ikinä kunnolla selvittänyt, kuin että tämä kuoli. Ja ajattelin pojan olevan oiva palauttamaan isänsä raiteilleen. Arvidia ei siis enää tässä näy, mennyttä on koko ukkeli:)
      Mieskomeus, pikselimuodossa, on ihan parasta ♥
      Kiitokset mukavasta ja piristävästä kommentista !

      Poista
  8. Jopas oli huisin toiminnantäyteinen osa! Pahikset sai (ainakin osittain) köniinsä, ja Aaron kumppaneineen pelatettiin. Saapas muuten nähdä, tuleeko mies nyt kokonan kaapista kun palataan "arkielämään", kerta Fred jäi myös henkiin. ;p

    On ihailtavaa nähdä, kuinka olet kehittynyt kuvien ja muokkausten kanssa sitten ensimmäisten osien! Hyvä kirjoittaja olet ollut aina, joten siitä on paha parantaa ;) Käyn aina lukemassa osat, mutta jotenkin aina kommentointi jää. Toivottavasti annat tämän anteeksi :<

    Oikein hyvää joulua ja uutta vuotta sinulle, vupii! Hienoa, että jaksat pyörittää näitä kaikkia tarinoita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että pidit ♥ Mulla on tietynlainen juonikuvio päässä Aaronin, Fredin ja Melinan varalle.
      Eipä tuo haittaa vaikka ei joka osaa kommentoi :) Kyllä noista tilastoista näkee , että tätä on luettu;), joten saat anteeksi :)
      Kiitokset ja kiitokset ihanasta kommentistasi!

      Poista
  9. Jopas oli pitkä ja tapahtumarikas osa upeiden musiikkien kera! Pääsin pitkästä aikaa kuuntelemaan osamusiikkeja, kun tänään ostettiin uusi koneja tämä toimii niin ihanan nopeasti, että kykenee taas tubea käyttämään. .-) Huih, moneen kertaan oli käymässä köpelösti, mutta loppujen lopuksi kaikki hyvikset selvisivät, jee! Onneksi Adalla oli isot tukijoukot auttamassa taistelussa Arvidia vastaan, ja Arton avulla pahis sitten kukistettiin. >.-) Onni, että Aaron ja Fred saatiin pelastettua antivampiirin + muun hienosäädön avulla, olisi ollut kurjaa menettää nämä iloiset veikkoset! Olet kuviakin muokkaillut upeiksi kaikilla sumennuksilla ja taikapalloilla. .-> Kaikin puolin oikein onnistunut osa, ja jään odottelemaan jatkoa. .-) Onnea ja voimia uuden osan valmistamiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että kone toimii:) Ja pidit musiikeistakin. Koetin valita vähän erilaisemmat biisit tälläkertaa:)
      Mukavaa,että pidit osasta ja kuvista. Olisi ollut kurja menettää Fred, enkä sitä paitsi voi tappaa simejäni....joten veikkoset saavat olla yhdessä.
      Kiitokset ihanasta kommentista !

      Poista
  10. Wouuuh, upeaa! Hämmentävää, ihastuttavaa, upeaaupeaaupeaa. Sanat ei riitä. :--D
    Luin taustamusiikkien kanssa, vaikka ei oo mun tapaista, ja hyvin olit musiikit valinnu. Huhhuh.

    Frediiiiiiiiiii <3

    Uhoh, Ivan oli Arto. :----O :---D En olis arvannu, heheh. Kerranki mä en arvannu jotai! :---D

    Hitto nauroin pahis Jullelle. :-----DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset :) Mukavaa, että pidit musiikeista
      Ivan oli Arto juu:D hihittelin täällä kun, sen henkilöllisyyttä arvailtiin:) Arto on kyllä niin söpö, että voi olla että miekkonen vielä palaa:)
      Pahis Jullessa on hempeämpi puoli:) Avaa ei ihme kyllä pelottanut olla vampyyrien kanssa, ehkei ihme kun isäkin oli hetkisen sellainen:)
      Kiitokset ihanasta kommentista !

      Poista
  11. Ehdinpäs nyt vihdoinkin lukea tämän :)

    Alussa kaikki meni ihan mukavasti, mutta tulihan niitä ongelmiakin sitten. Onneksi kaikki päätyi kuitenkin lopulta hyvin.
    Hämmästyin kyllä todella, kun Ivan kutsui Arvidia isäkseen. Tiesin kyllä, että jotain erikoista Ivanissa on, mutta en kyllä arvannut mitään tällaista
    Kiva, kun Fred selvisi vaikkei tainnutkaan ihan vapaaehtoisesti ihmiseksi muuttuakaan. No ehkäpä hän oppii olemaan ihminen Aaronin avulla. Ovat he kyllä niin suloinen pari :)
    Jännän lopun kyllä keksit. Luulin, että näistä pahiksista oltaisiin jo päästy eroon, mutta ihan liian helposti se kävikin.

    Jatkoa odottelen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainahan niitä ongelmia tulee :)
      Ivan on todella Arividn ja Ilsen poika, itse asiassa ihan geneettisestikin sillä olen luonut sen muistaakseni sen CASissa lapsekse ja kasvattanut siellä aikuiseksi. Pelissänihän Arvid ja Ilse on ihan yhdessä edelleen, ovat itseasiassa suloisia vanhuksia;)
      Fred oppii kyllä ihmisyyden taidot vaikka ei ihan vapaaehtoisesti muuttunutkaan:)
      Eikä pahiksista päästä eroon vielä pitkään aikaan:)
      Kiitokset ihanasta kommentista !

      Poista
  12. Noniin, viimein joulukiireiden (syömisen siis:D) jälkeen löysin pienen välin, jossa istua alas ja lukea uutta osaa oikein ajatuksen kanssa!
    Kerrassaan hieno päätös Arvidin jatkuvalle piinalle! Ivanin oikea henkilöllisyys oli oikea shokki! Aikamoinen käännös tosiaan!
    Ehdoton lempparikuva osassa: http://3.bp.blogspot.com/-rV3cG1iCASA/UNDKB_D-gOI/AAAAAAAAhw0/5BYbWo-rmcQ/s1600/1-1-kuva657.png.jpg UPEA!

    Petja on aivan ihana! Odotan jo innolla uuden sukupolven seikkailuja! Fred ja Aaron on kyllä aivan ihana pari. Käy kyllä sääliksi Melinaa :(

    Jatkoa innolla odottaen...!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh:)
      Petja on kyllä aika suloinen, odotan millainen Fannista (Florianin ja Adan tytöstä) kasvaa, sillä oli jo synttärit mutta peli kaatui... tallentamatta tietenkin:)
      Fred ja Aaron on soma pari ja Melina kyllä pärjää:)
      Kiitokset ihanasta kommentista !

      Poista
  13. Noniin, tämäkin neiti sai ryhdistäydyttyä ja tuli kommentoimaan!
    Tämähän nyt toistuu aina, mutta aivan upea osa. Ei voi kuin ihailla kättesi jälkeä, aivan mahtavaa! :3

    Osan alku oli todella kaunis, pidin tosi paljon hämäränpuoleisista kuvista, ja teksti oli todella kaunista (:

    Ja Rasmus.....;D Grrr... Odotan innolla Petjan kasvua!!

    Ja niin, Petja, siinä on kyllä niin suloinen poju ;3 Tosiaan, en malta odottaa, että näen hänet teininä! Ja Greta sopii hyvin hänen suojelijakseen (: Todella kaunis tytöstä on tullut.

    Ja voi herttilei, sinä se osaat tehdä ihania sim-pareja! :3 Aaron ja Fred... he ovat kyllä niiin suloisia yhdessä! Melkein jo ihan harmittaa Melinan olemassaolo :D Ei vaan, jännä nähdä miten tämä kolmiodraama ratkeaa ;)

    Upeasti toteutettu tuo taistelukohtaus. Ja onneksi Aaron saatiin vapaaksi! Mutta eihän Vupii osaansa jätä ilman itkettävää kohtausta :D Taas tuli tirautettua kyyneleet kun luulin Fredin kuolleen!

    Ja Ivan!!! :DD Aivan mahtava, ja en ollenkaa tajunnut! xD Mutta upea henkilöllisyys ;) Harmi että hänen piti lähteä ):

    Tämän parempaa legacyä ei kyllä löydy...<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset:9 Sun kommentteja on aina niin mukava lukea kun näkee miten aina eläydyt osaan kiitokset ♥
      Harmi tosiaan että Ivanin piti mennä mutta tavallaan hän oli elämänsä jo elänyt:)'Kiitokset♥
      Kiitokset ihanasta kommentista !

      Poista
  14. Huhhuh miten toiminnantäytteinen osa! Onneksi Aaron ja Fred selvisivät ja yksi ongelma on näinollen takanapäin. Edessäpäin on kuitenkin varmaan lisää suuria ongelmia tiedossa, ainakin Melinan ja Fredin kohtaamista ajatellen. Mielenkiinnolla jään kyllä odottelemaan, että mitäs kaikkea olet sinne keksinyt. Oli kyllä taas aivan loistava osa ja oottelen jo innolla jatkoa tähän! :)
    - Sabrina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän noita ongelmia piisaa :)
      Kiitokset ihanasta kommentista ♥

      Poista
  15. Kauheasti myöhässä, mutta paikalla kuitenkin ;) !

    Olipa jännittävä jakso... taas jälleen kerran ja aina niin kutkuttava lopetus. Sä sitten osaat. Mansikkaojia on aina ilo tulla lukemaan, kun tietää saavansa laatu lukemista.

    Kyllähän on Mansikkaojien toinen sukupolvi, Ada ja Aaron, onnistuneet sotkemaan rakkauselämänsä. Näillä näyttää olevan enemmän rakkautta jaettavanaan, kuin mitä yhdelle henkilölle voi antaa. Toisaalta olisi kyllä mahdotonta vastustaa Fredin ja Rasmuksen kaltaisia komistuksia, vaikka eihän Melina ja Floriankaan näille ulkomuodossa ja luonteessa mitenkään häviä!
    Jään odottamaan mielenkiinnolla, miten Melina suhtautuu Aaronin mukana tulevaan Frediin. Ehkä nämä onnistuvat järjestelemään jonkun toimivan ratkaisun ;) !

    Vai tultiin Julian vielä herättämään. Hetken jo ajattelin, että tästä päästiin ja seuraava pahis olisi tämän poika, mutta eipä näköjään vielä koittanut Julianin lähtö. Tämä palaa varmasti vaarallisempana takaisin, kun kuten hän itse sanoi, on pahempiakin asioita kuin kuolema ja yksi on varmasti mestarinsa pettäminen.

    No nyt kierrän tuon jouluextran kautta takaisin vallan rakenteiden pariin.

    Kiitos taas päivän piristyksesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Julianista ei niin vain päästäkään:)
      Sisaruksilla on todellakin suhteet solmussa :)
      Kiitokset ihanasta kommentista ♥

      Poista
  16. Mahtava osa! En malta odottaa jo seuraavaa.. <3

    VastaaPoista
  17. Anteeksi kamalasti myöhäinen kommentointi, mutta blogspot on taas ollut täynnä vastarintaa koneellani, aina kun vuodatuksen puolelta Mansuille yrittää, niin 95% kerroista päättyy "Internet lakkasi vastaamasta..." Että näin, siinä pienenpientä selitystä, joka on ihan tottakin, usko tai älä.

    Olihan taas tavanomaisesti pitkä osa ja täynnä tapahtumaa. Adan lapset ovatkin kasvaneet suloiseksi, eikä uusi suojelija-Gretakaan hassumpi ole ;--D Toivottavasti Petjalla on suht hyvä tulevaisuus, vaikka oman tehtävänsä saikin jo nyt.

    Olen iloinen, että Aaron pelastettiin. Pakko kuitenkin sanoa, etten ihan ymmärrä, mitä niin ihanaa on hänen ja Fredin "jutussa", eikös se kotona hartaasti odottava Melina riitäkään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh Melina ja Aaron eivät ole nähneet neljään vuoteen kuin yhden kerran.Ja oikeasti jo ajatellaan niin vaatii aika paljon teinirakkaudelta että se kestää kaikki nämä vuodet. Ja sitten on sekin seikka, että Melina ja Aaron ei oikeasti ole edes asuneet vielä yhdessä seurustelleet vain eikä tiedetä miten Aaronkaan suhtautuu vapautumiseensa. Monimutkaista mutta kaikki selviää:)
      Kiitokset kovasti ihanasta kommentista ♥

      Poista
  18. Hoh hoh hoo mikä osa!

    Olipas hienosti toteutettu osa - kuvista nyt puhumattakaan. Mahdottomasti olet taas vaivaa nähnyt ja lavastanut kohtaukset aivan uskomattomalla tavalla. Meni pitkä tovi päästä eteenpäin kun jumituin jokaiseen kuvaan pitkäksi toviksi. Saatoinpa ehkä lukaista tekstinkin pariin otteeseen xD.

    Greta oli supersuloinen ilmestys, ja varmasti hyvä ystävä pikkuiselle Petjalle, joka kyllä todella aikuismaisesti ymmärti tapahtuvan - ja tuntui ottavan asemansa tunnolleen kuin aikamies :).

    Mielenkiinnolla jään kyllä fiilistelemään, että miten aiot pienen pienen perhedraaman toteuttaa kun Aaron ja Fred on noin suloisen söpösiä ;>

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh kiitokset :)
      Petja on niin suloinen, ja voin vinkkaa että pojusta varttuu varsin komea:)
      seuraavassa osassa draamaa riittää :)
      Kiitokset ihanasta kommentista ♥

      Poista

Kiitos kommentista :)

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.