Ja sitten osa 2.
Lukemaan, mars ! Ja muistakaa kommentoida, ne ilostuttavat ja ennenkaikkea kannustavat :)
*******************
Eveliina oli tulossa koulun valokuvauskerhosta kotiin. Tyttö oli valinnut pikkuisen pidemmän reitin kuin tavallisesti. Tie kulki nyt sellaisen alueen halki missä hän ei aikaisemmin ollut käynyt. Alue oli aika rähjäistä ja siellä asui vähän outoa porukkaa.
Eveliina kulki reippaasti eteenpäin. Aurinko paistoi oli kirkas päivä, ei hänellä mitään hätää olisi. Samassa hän valpastui ja hiljensi tahtiaan. Rähjäisen talon asukkaat olivat selvästi tulleet ulos iltapäivän viettoon. Penkillä istui pystytukkainen poika ja katseli suoraan Eveen päin.
Tytön sydän tihensi tahtiaan ja kämmenet hikosivat jännityksestä. Talon edessä istuksiva porukka näytti aika sekavalta mutta kuitenkin kiinnostavalta. Vaikka Eveä jännitti kovasti, hän katseli kuitenkin kiinnostuneena nuoria. Ei kuitenkaan liian pitkään, etteivät nämä huomaisi hänen katselevan.
Tyttö kiersi jalkakäytävällä istujat kauempaa ja katseli samalla taloa. Talo oli aika kulunut mutta näytti asumiskelpoiselta, ainakaan missään ei ollut reikiä. Pihalla ja kadulla oli tyhjiä pulloja ja vanhoja lehtiä. Eveä värisytti. Tämä oli juuri sellainen paikka, mistä äiti oli varoittanut.
Hän oli päässyt jo melkein talon ohitse, kun vilkaisi vielä pihalle. Nuori, kaunis nainen luki kirjaa ja jutteli epämääräisen näköisen miehen kanssa. Mies selvästi hurjimman näköinen ja johtajan oloinen. Kylmät väristykset kulkivat pitkin Even selkää. Tämä oli samalla jännittävää ja hurjan kiinnostavaa.
Eveliinaa harmitti, että kamera oli jäänyt kouluun. Nyt hän olisi saanut paljon uusia kuvia. Toisaalta tämä porukka näytti sellaiselta, jota ei kysymättä kuvattu. Sitä paitsi Eve löisi vaikka paitansa vetoa siitä, että osa jengistä oli poliisille tuttuja. Hän oli päässyt nyt kunnialla talon ohitse, ainoastaan penkillä istuva poika oli huomannut hänet. Eve jatkoi matkaa kotiin päin kaikenlaiset ajatukset päässä pyörien.
Olohuoneessa Eve huomasi Inkeliinan. Hän kiiruhti siskon luokse ja kertoi mitä matkalla oli nähnyt.
- Tiedätkö sä, onko äiti maininnut jotain jostain jengistä? hän kysyi.
Inke näytti hetken miettivältä ennen kuin vastasi.
- Joo, kyllä se taisi yksi päivä isälle mainita jostain.
- Ai kuulitko tarkemmin siitä, Eve tivasi.
- Äiti oli lukenut kait lehdestä, että Leutolaaksossa majailee joku jengi. Ne hilluvat kuulemma kaupungilla ja tekevät kaikenlaista laitonta, Inke kertoi.
- Ai, Eve sanoi mahdollisimman välinpitämättömästi. Jos muut saisivat selville hänen kiinnostuksensa, asiasta nousisi varmasti iso meteli.
***********
Inke ja Frida olivat taas etsimässä autiotaloa. He olivat kiertäneet melkein kaikki lähikadut eikä taloa ollut vielä löytynyt. Inkellä oli sellainen tunne, että Frida tiesi missä talo oli muttei kertonut.
- Juostaanko kilpaa kotiin, Inke ehdotti.
- Selvä, Frida sanoi ja pinkaisi juoksuun.
Tytöt istuivat metsäpaikallaan vielä juttelemassa vaikka oli jo myöhä. Inke oli enemmän äänessä kun taas Frida vaikutti hiukan poissaolevalta.
- Onko me varmasti etsitty kaikkialta, Inke varmisti.
- Eiköhän, toinen vastasi.
Inkeliina ei uskonut ystäväänsä, tämä tiesi varmasti enemmän kuin suostui paljastamaan.
- Oletko sä koskaan nähnyt täällä sellaista metsätonttia? Inke jatkoi vielä.
- No, olen mä kai jossain, Frida aloitti epäröiden mutta vaikeni sitten.
- Ei meidän kannata enää sitä etsiä, Frida sanoi sitten päättäväisesti ja hymyili. Kyllä kaikki selviää aikanaan, hän jatkoi vielä salaperäisesti.
- Äh, aina sä olet noin salaperäinen, Inke sanoi pettyneesti. Mikset voi kertoa?
- En vaan voi vielä, Frida sanoi. Sitä paitsi eikö sun pidä mennä jo kotiin?
- Joo kai, Inke sanoi ja nousi lähteäkseen. Frida oli muuttunut niin salaperäiseksi viime aikoina. Eikä hän enää edes leikkinyt samalla lailla kuin ennen.
- Ai, yksi juttu vielä, Frida töksäytti pysäyttäen Inken lähdön. Mä joudun olemaan poissa jonkin aikaa, joten älä ihmettele.
- Harmi, Inke sanoi. Milloin sä tulet takaisin?
- En tiedä, Frida sanoi. Mutta me nähdään vielä.
Inke päätti olla kyselemättä enempää, ei tyttö kuitenkaan kertoisi salaisuuksiaan.
Frida oli nykyään outo, oudompi kuin ennen. Mistähän sekin johtui? Inke mietti. Hän ja Eve tulisivat pian teini-ikään, sekö oli syy? Fridan ikää hän ei tarkkaan ottaen edes tiennyt. Tämä vaikutti jotenkin iättömältä.
Ajatuksiinsa uppoutunut Inke ei huomannut, kuinka hänen takanaan Frida haihtui ja sulautui tummaan yöhön.
*******************
Tytöt söivät aamiaista kuunnellen Ingan ohjeita.
- Muistatte sitten tulla suoraan kotiin, Inga sanoi. Ette jää minnekään matkalle.
- Joo, joo äiti, Eve tokaisi. Ei me olla enää mitään vauvoja.
He joutuisivat tänään kävelemään yhdessä kotiin koulusta. Koulussa oli tänään disko eikä kukaan ehtisi heitä hakemaan kotiin.
Aurinko oli jo laskenut ja vain viimeiset säteet punersivat taivaanrannasta. Eve ja Inke kävelivät kotiin päin. Diskossa oli ollut hauskaa. Harmi, että se vain loppui liian aikaisin. Evekin oli pitkästä aikaa hymyillyt ja jutellut muillekin kuin Inkelle. Varsinkin sille yhdelle pystytukkaiselle pojalle.
Yhtäkkiä taivas synkkeni hetkessä tummaksi ja alkoi sataa. Tytöt kiiruhtivat tietä eteenpäin isojen pisaroiden läiskähdellessä katuun. Toivottavasti lähistöllä olisi jokin suoja, Inke ajatteli. Kohta he olisivat läpimärkiä, kuin uitetut koirat.
Samassa Inken silmäkulmaan osui jokin iso tumma möhkäle ja hän käänsi päätään. Kaukana tontin laidalla seisoi talo. Siellä näytti olevan ainakin kuisti, minne voisi mennä suojaan.
- Hei, odota Eve! Mennään tuonne suojaan, Inke sanoi viittoen taloon päin.
- Ei me voida kenenkään taloon noin vain mennä, Eve sanoi kääntämättä katsettaan.
- Ei siellä kukaan asu, Inkeliina sanoi kumman päättäväisesti. Se näyttää autiolta.
Katsellessaan taloa tyttö tunsi väristyksiä selässään. Tässä oli jotain tuttua.
Lopulta he lähtivät juoksemaan kuistille, kun sade vain yltyi yltymistään. Juostessaan Inke huomasi, että talo oli itse asiassa aika ränsistynyt ja selvästi autio. Talon vieressä oli pikkuinen metsä. Outo tuttuuden tunne valtasi uudestaan Inken. Oliko hän käynyt täällä ennen? Ei hän ainakaan muistanut.
Tytöt pääsivät kuistille ja huomasivat etuoven olevan auki. Vaikka Eve oli aluksi ollut vastahakoinen niin nyt hän marssi reippaasti sisään. Inke seurasi siskoaan taloon.
He tulivat isoon eteiseen, josta näkyi pari muutakin huonetta. Eteisessä oli nuhjaantuneet tapetit ja tunkkainen haju. Nurkassa kökötti yksinäinen ikivanha tuoli. Inkeliina pyyhki loput vesipisarat hiuksistaan ja katseli ympärilleen. Eteisen seinän takana näytti olevan keittiö tai ainakin se oli joskus ollut keittiö. Nyt se oli pahasti rapistunut.
Inke jatkoi eteenpäin tutkimaan toista huonetta.
- Tule, hän sanoi siskolleen. Katsotaan mitä täällä on.
- En mä jaksa, Eve puhahti ja istui rapistuneelle tuolille.
Olkoon sitten, Inke ajatteli. Menen sitten yksin.
Eve nousi kuitenkin tuoliltaan ja katsoi minne Inke meni. Ei kai se minnekään kauas tuosta pääse, Eve ajatteli ja meni takaisin istumaan. Inkeliina jatkoi kiertelyään ja käveli ympäri huonetta.
Samassa Inken selkää pitkin kulkivat kylmät väreet ja sydän löi pari ylimääräistä kertaa. Huone tummeni vielä lisää ja peilin eteen piirtyi utuinen hahmo. Kummitus, Inke kauhistui. Se sama kuin unessa ja laiturilla. Inke seisoi aivan hiljaa, hahmo ei ollut huomannut häntä vielä. Hän kyykistyi huoneen nurkkaan katselemaan tuota kiehtovan jännittävää hahmoa.
Nainen näkyi nyt niin selvästi kuin pimeässä huoneessa pystyi. Kummituksesta loisti hiukan valaisevaa hehkua, joka korosti hahmon utuisuutta. Jos Inke oikein näki niin nainen näytti surulliselta. Tyttöä ei oikeastaan pelottanut kuin vähän, nainen oli kuitenkin niin kiltin ja surullisen näköinen.
Hahmo nosti kätensä ylös ja teki niillä muutaman viehättävän kiepautuksen ilmassa. Samassa Inke tajusi että nainen tanssi. Hahmo liikutteli käsiään ja pyöri ympäri ottaen tanssiaskeleita. Nainen ei nähnyt Inkeä vaan katsoi selvästi näkymätöntä tanssipariaan.
Aaveen tanssi oli kiehtovaa katsottavaa ja Inke tuijotti tätä silmää räpäyttämättä. Jostain kuului hiljaista musiikkiakin vai oliko se vain Inken mielikuvitusta?
Välillä tanssi pysähtyi ja Inkestä näytti, kuin nainen olisi suudellut näkymätöntä pariaan. Ehkä aave oli joskus tanssinut täällä rakkaansa kanssa, Inke ajatteli.
Sitten liikkeet ja pyörähdykset taas jatkuivat. Nainen pyörähteli välillä yksin ja välillä näkymättömän parinsa kanssa.
Kummitusnainen lopetti kauniin yksinäisen tanssinsa istuma-asentoon ja käänsi oudon katseensa suoraan Inkeliinaan. Vaikka hahmo ei ollut hurjan pelottava, ei Inke halunnut tehdä tähän lähempää tuttavuutta. Tyttö nousi ylös ja juoksi eteiseen.
- Mennään nyt, hän henkäisi Evelle.
- Mutta sade ei vielä loppunut, sisko vastasi.
- Ei se mitään, mennään nyt vaan, Inke hoputti.
Eve katsoi kummeksuen siskonsa valkoisia kasvoja ja nousi tuolista.
- No, okei, hän tuhahti.
Inke vilkaisi taakseen nopeasti, kummitus oli jo melkein ovella. Hän nappasi siskoaan kädestä ja juoksi ulos ovesta.
Tytön juoksivat tietä kohti. Sade ropisi ja lätäköt loiskuivat jalkojen alla. Inken sydän jyskytti korvissa ja häntä pelotti. Inke oli varman, että jos menisi tuohon pikkuiseen metsään siellä olisi hänen unensa aukio. Tämä oli varmasti sama paikka kuin unessa ja nyt ei ollut Fridaa edes auttamassa.
Inke vilkaisi vielä kerran, josko aave seuraisi heitä vielä. Hän näki utuisen hahmo seisovan kuistilla ja katselevan tielle. Inke ei ollut varma, mutta näytti siltä kuin hahmo olisi heilauttanut hänelle kättään.
Inke kiiruhti siskonsa perään sydän pamppaillen.
Kotona Inke päätti varmistaa siskolta erään asian. Oliko tämä nähnyt myös kummituksen vai näyttäytyikö nainen vain hänelle?
- Haluatko tietää yhden salaisuuden? Inke kysyi hiljaa. Eve nyökkäsi kiinnostuneena.
- Mä näin siellä talossa kummituksen, siksi mulle tuli kiire pois, Inke paljasti ja katsoi tarkasti siskonsa reaktiota.
- Häh, minkä kummituksen muka? Sulla taitaa olla liian vilkas mielikuvitus, siskoseni. Lukisit enemmän tietokirjoja kuin niitä satujasi, Eve sanoi. Tämä oli selvästi sitä mieltä, että Inkellä oli joku ruuvi löysällä.
Eve ei siis ollut nähnyt kummitusta, joten nainen näyttäytyi ainoastaan hänelle. Inke kaipasi nyt Fridan neuvoja mutta tyttöä ei ollut näkynyt pitkään aikaan vaikka hän oli toivonutkin tämän ilmestyvän. Eve lähti yläkertaan ja Inke jäi sohvalle miettimään asiaa.
****
Elämä kulki pitkään omaa rauhallista tahtiaan tilalla. Nestori hoiti pihaa ja peltoja ja kaipasi jo kivasti apumiestä. Mansikkaojat olivat laajentaneet peltojaan ja töitä oli nyt kaksin verroin.
Hän oli soittanut jo Lomittajatoimistoon ja kysynyt apumiestä, mutta vielä ei ketään ollut löytynyt. Kaikkialla oli kiirettä ja päteviä apumiehiä ei ollut juuri nyt saatavilla.
Nestori pyyhki hikeä niskastaan ja jatkoi kukkien kastelua. Tytöt olivat koulussa ja Inga töissä. Vielä olisi kasteltava kasvihuoneen tomaatit ja sitten voisi rentoutua lempisarja Simmerdalen parissa.
Iltapäivällä koulubussi pysähtyi jarrut notkahtaen talon eteen. Kaksoset suorastaan juoksivat iloisina ulos bussista koepaperia heiluttaen.
Inkeliina löysi isänsä olohuoneesta ja meni kertomaan tälle. Eveliina oli mennyt suoraan huoneeseensa tuuletettuaan pihalla numeroaan.
- Isi, me saatiin kympit siitä kokeesta, Inke hehkutti. Katso nyt, hän jatkoi sohien koetta sormellaan.
- Hienoa, Nestori sanoi tyytyväisenä Minä teenkin teille tänään sitten lempiruokaanne palkinnoksi.
Mutta tyttö ei enää kuunnellut vaan jutteli täyttä päätä jonkun koulukaverinsa kanssa.
Lisa oli juuri muuttanut Leutolaaksoon ja heistä oli melkein heti tullut hyvät ystävykset. Lisan kanssa oli melkein yhtä mukavaa jutella kuin Fridan ja tämä keksi myös hyviä leikkejä.
Välillä he tirskuivat yhdessä jollekin hupsulle jutulle ja juttelivat kuiskaillen pojista. Kaksikon mielestä pojat olivat kuitenkin vielä aika typeriä, varsinkin heidän luokallaan olevat.
Lisa oli lähtenyt jo ajat sitten kotiinsa ja perhe istui ilta-aterialla. Vanhemmat juttelivat apumiehen palkkaamisesta ja muista tilan asioista. Tytöt eivät kiinnitäneet muuten huomiota keskusteluun, kuin välillä katsahtamalla lautasestaan ylös.
- Meillä on kohta synttärit, Inke sanoi siskolleen. Mitä tehdään, pidetäänkö juhlat?
- En mä ainakaan halua, Eve sanoi. Jos juhlittaisiin vaan perheen kesken?
- No, kyllä se mulle sopii, Inke sanoi olkapäitään kohauttaen.
Myöhemmin Inga oli harjoittelemassa puhetta työpaikan tärkeää kokousta varten. Nestori teki keittiössä seuraavan päivän lounasta, maistellen välillä kauhasta keitostaan.
Tytöt tanssivat olohuoneessa. Kukaan perheestä ei aavistanut tai nähnyt mitä ulkona tapahtui. Seuraavat tapahtumat vaikuttaisivat moniin asioihin.
Tietä pitkin lähestyi joku. Pojan tennarit lätsähtelivät vielä muutamiin lätäköihin tämän kävellessä taloa kohti.
Poika katsoi kuin miettien taloon päin. Ikkunoista loistivat valot kutsuvasti ja koko talosta huokui lämmin tunnelma. Ehkä täällä onnistaisi? hän ajatteli.
Hän veti syvään henkeä ja asteli kuistille. Talossa kaikui pian ovikellon pirinä. Poika odotti henkeään pidätellen jotakin tapahtuvaksi.
Nestori avasi oven ja miltei törmäsi poikaan. Tämä tarttui heti hämmästyneen Nestorin käteen ja esitteli itsensä. Nestori tuijotti tätä kuistilleen ilmestynyttä outoa nuorta.
- Mä olen Rikke, poika sanoi. Teiltä kuulemma puuttui apumies? Rikke katsoi Nestoriin järkähtämättä ja puristi jämäkästi tämän kättä.
- Tota joo, edelleen hämmästynyt Nestori ähkäisi.
Nestori tokeni pian hämmästyksestään ja katsoi poikaan kuin arvioiden.
- Minä odotin kyllä miestä, en poikaa, Nestori sanoi. En tiennytkään, että ne käyttävät nuoria apuna.
- Mä kyllä pystyn siihen mihin muutkin apumiehet, Rikke sanoi itsevarmasti.
- Mutta entäs koulu ? Nestori varmisti, poika näytti niin nuorelta.
- Mä pystyn kyllä hoitamaan kummatkin, Rikke sanoi. Sitä paitsi mulla on tosi lyhyet päivät, tämä jatkoi.
Inga oli tullut myös pihalle ja kuunteli pojan selityksiä. Tämä vaikutti kovin nuorelta mutta varmalta asiastaan ja he kyllä kaipaisivat apulaista tilan töihin.
- Tehdäänkö niin, Inga ehdotti, Nestorin pähkätessä asiaa, että tulet meille nyt yöksi ja aamulla me selvitämme taustasi.
- Sopii, Rikke sanoi. Älkää pelätkö, en mä ole mikään himomurhaaja, hän jatkoi hymyillen.
- No, et siltä kyllä näytäkään, Inga sanoi ja halasi poikaa. Tule niin näytän sinulle huoneesi ja saat jotain syötävääkin, hän jatkoi.
Rikke päästi syvän huokauksen. Hänet oli hyväksytty tänne ainakin väliaikaisesti.
Olohuoneessa Inga esitteli tulijan tytöille.
- Siis täh, tuo muuttaa meille asumaan vai? Eve tiukkasi vihaisesti.
- Kyllä, jos asiat eivät mutkistu huomenna, Inga vastasi. Isä tarvitsee apua tilan töihin.
Inkeliina ei sanonut mitään katseli vain poikaa mykkänä. Eveliina murjotti suu mutrussa.
Inken mielestä tulija oli jotenkin surullisen oloinen ja outo. Poika käänsi katseensa Inkeen ja tyttö huomasi tämän jännät keltaiset silmät. Rikke hymyili Inkelle ja kuin itsestään tyttö vastasi hymyyn. Tästä riittäisi huomenna juteltavaa Lisan kanssa, hän ajatteli.
*****************
Huh! tällainen osa tällä kertaa.
Ensi osa on jo melkein valmiina. Se onkin varsinainen eka osa ja juonen kiemurat aukeavat ehkä lisää... ;)
Ja kommenttia sitten vaan, ihan millaiset kommentit vaan kelpaavat :) Ja piilolukijat huom! jättäkäähän myös merkkiä, että olette lukeneet :D
Ihana osa! Tykkään tarinassa eniten kauniista kuvista .) Metsät ovat kiehtovia! En nyt enempää kommentoitavaa keksi, jatkoa.
VastaaPoistaHurr, pidän kaikista kehittelemistäsi kiemuroista. Sekä Inkelle että Evelle tapahtui kaikkea kiinnostavaa. Olen samaa mieltä Hunajaisen kanssa, kuvat ovat ihania! Pidin eniten niistä kuvista joissa kummitus taas näkyi, kohtauksista eniten siitä jossa oli Frida. Lempikuvani osasta oli ehkä tämä: http://3.bp.blogspot.com/-T6NYNBJQJhE/Th9g2NgKemI/AAAAAAAAEx8/61aASu_HGqQ/s1600/kuva1210.jpg
VastaaPoistaJa lisää hahmoja, odotan innolla mitä Rikestä paljastuu ;D
Iih, en pysy nahoissani, tämä on niin jännittävä! :O
VastaaPoistaMahdottoman taitavasti paljastat aina vähän lisää kiemuroita..
Jännittäviä uusia hahmoja!
Asun itsekin maatilalla, ja meilläkin on ollut kohtalaisen komeita miehiä töissä :D
Harmi, että olen ollut silloin niin pieni (5-10wee) ;P
Haluan jo tietää miten haamu liittyy Mansikkaojiin!
Jatkoa, mutta ei paineita! :)
Kommaan nopeesti, koska on vähän kiire .)
VastaaPoistaJännä osa! Haamu ja Frida ovat mielenkiintoisia, samoin tuo Rikke. Kauniita kuvia ja sujuvaa tekstiä: Kysyisin vielä, että mistäs olet ladannut Inken ja Even pyjamat, ja mistä yleensä latailet noita kasveja, joita etenkin viime osassa esiintyi? Jos tajusit sekavasta selityksestäni jotain .) Odotan jännityksellä jatkoa!
Jatkoa, ehdottomasti!
VastaaPoistaSanon nyt vähemmän järkevään tapaani, että lavastat ja muokkaat kuvia tosi hyvin, ja tykkään tekstistä, ja jännään aina seuraavaa tapaa :D Nyt tosin meni aika pahasti sekaisin, että kumpi tytöistä oli se lukutoukka :D
Jännään kohtaan jätit ja osa oli muutenkin todella mielenkiintoinen.
VastaaPoistaInke on todella kaunis. Toivottavasti hän kasvaa nopeasti teiniksi jne...
Kummituksesta olisi kiva nähdä pian lisää. Vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. No, jatkoa odottelen
Tykkäilen sinun kuvanmuokkauksista :))
VastaaPoistaTämä oli hyvä ja Rikke on kiinnosta sekä komia nuori poika. Tytötkin ovat todella nättejä ja kaunistuvat varmasti kasvaessaan teineiksi.
Jatkoa odotan
-Tohya
Iiihana osa. Klmiä väreitä tulee vieläkin :) Rikke on salaperäinen, mutta jotenkin ihana x D Kirjoitustyylisi on aivan ihana ja kuvat ovat selviä. Toi haamujuttu oli mahtava :) Jatkoa odottavasti odottava odottelee (?) :)
VastaaPoistaIhanan tunnelmallinen ja ehkäpä jollain tavalla jännittävä osa :)
VastaaPoistaRikke vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta henkilöltä ja toivon, että hänelle tulee jotain sutinaa jomman kumman tytön kanssa :DD
Frida mietityttää minua. Toivottavasti hänestä kuullaan vielä jotain jossain vaiheessa.
Kaipaan lisää tietoa kummituksesta. Mahtaakohan hänellä ja Fridalla olla jotain yhteistä...
Hmm... seuraava osa kiitos :D!
Kiva osa :D
VastaaPoistaMielenkiintoinen juoni tässä kyllä ainakin on :D Ja kummitus on tosi kiva, vähän vain häiritsi että joissain kuvissa sen peilikuva näkyi selvemmin kuin se itse.
Rikke on jännä hahmo :D En siis malta odottaa jatkoa!
Hunajainen: Kiitos kommentista :) Metsä onnistui omasta mielestänikin hyvin.
VastaaPoistaJade: Kiitos :)Kiva, että pidit kuvista :) ja juonikiemuroista.
Volarea: Heh, jatkoa tulee kyllä :) Kiitos kommentista. Mietin pitkään miten tuon Riken saan ujutettua taloon ja sitten keksin ;)
GP: Kiva,e ttä pidit osasta. Laitoin kysyttyihin nuo yökkärit ja kukat.
Maya: Oi, kiitos kovasti ihanasta kommentista! Eve oli se tietokirjatoukka, Inke pitää enemmän saduista.
Ezme: Kiitos kovasti kommentista :) Kummituksesta paljastuu lisää vielä...
Tohya: Kiitos ihanasta kommentista :)
Papaja: Kiitos mukavasta kommentista! Kiva, että pidit osasta haamuineen kaikkineen :)
Tinttis: kiitos kommentista :) Rikestä ja kummituksesta kuullaan vielä...ehkä jotain sutinaakin johonkin suuntaan tulee :D
Brylen: Joo, sumeus meni osassa kuvista hassusti kun ohjelma jumitti jotenkin just siinä. Kiva, että pidit juonesta kaikkine kiemuroineen :)
Juu, eli kuten tuolla boksissakin jo ilmoittelin, saavuin tänään lukemaan tätä tarinaasi. ,-) Tänään luin nuo proligin a- ja b-osat, ja ihastuin todella Mansikkaojiin. <3 Haluaisin jo lukea lisää, mutta jatkan sitten joskus toiste, pitäisi nukkumaan jo mennä. .-DD
VastaaPoistaTykkäsin, kun Inkeliina tapasi salaperäisen Frida-tyttösen ja tytöt ystävystyivät. .-) Mieleeni tuli siitä kohtauksesta, jossa Fierte kertoi tietävänsä paljon Inkeliinan perheestä, Tuija Lehtisen Mirkka-sarjan ensimmäinen kirja, jossa oli vähän samankaltainen tilanne, paitsi, että sen vakoilijan kaikki näkivät. .-D Seuraavaksi alan pohtia, mahtaisitko olla Tuija Lehtinen? x-D Olen paria muutakin tarinan kirjoittajaa epäillyt täksi kirjailijaksi. .-D Minun pitäisi varmaan lukea välillä muunkin kirjailijan kirjoja, mutta kesällä tuli luettua tuo koko Mirkka-sarja uudelleen läpi. .-D
Ja sitten voisin taas hetken puhua osastakin jotain, ennen kuin karkaan taas aiheesta. .-D Hitsi säikähdin sitä aavetta, tuli heti mieleen Muumien aavelaiva. .-s Kamalaa, pelkäsin niissä aave kohdissa oikeasti. .-D Minun ei pitäisi katsella Muumeja, sillä olen saanut tuosta aavelaivasta jotain traumoja. .-D Liian pelottavia lastenohjelmia... Katselin tuossa syysloma viikolla youtubesta Muumi-jaksoja, mutta pettymyksekseni en löydä niitä enää, tekijä ilmeisesti poisti ne, enkä ehtinyt katsoa kuin vasta muutaman. .-( Ja taas karkasin aiheesta, hupsis. .-D
Pidän paljon tarinan kuvista! Mansikkaojien talo on ihanan värikäs ja kodikas (kirjoitin vahingossa "koodikas" .-D), sellainen kiva maalaistyylinen. .-) Myös piha, ja varsinkin metsä, ovat hienon näköisiä ja värejä löytyy sieltäkin. .-) Tuli sellainen kesäisämpi olo kylmän syksyn keskelle, kiitos. .-3 Myös kuvanmuokkaus on taitavaa, ertyisesti pidin siitä haamun (hyrr..) sumennoksesta. .-D
Rikkekin tuli avustuspuuhiin! Mahtaakohan pojalla olla tarinan kannalta jokin muukin tarkoitus? .-D Sepä jää nähtäväksi. .-D Jännittää myös Inken tilanne. .-) Hän on kuin joku "taikatyttö", joka pystyy näkemään yliluonnollisia asioita. .-D Hän varmasti löytää sinne jännään metsään takaisin! .-D Olen sairaan innoissani tarinastasi! Ylitti kaikki odotukseni tuplasti! .-D En pysty enää edes kuvittelemaan, mitä muita kummatuksia olet keksinyt mukaan. .-) Tulen taas jokin ilta jatkamaan luku-urakkaa. .--)
Simssiliini:
VastaaPoistaValitettavasti en ole Tuija Lehtinen :) Olen kyllä lukenut kyseisen MIrkka-sarjan monesti ja kirjalijan muutkin kirjat.
Ihanaa, että pidit Mansikkaojista :) Rikella on tehtävänsä ja Inkeliinalla myös... ;)
Harmittavasti tuo Mansikkaojien talo jäi uudelleenasennuksen alle. Pidin siitä myös kovasti.
Omaan erittäin vilkkaan mielikuvituksen ja nuo haamukohdat olivat itselle jännittäviä kirjoittaa :)
Olen nyt tekemässä omaa LC:tä ja katson vähän muitten että millaisia ideoita on syntynyt jos vaikka oppisin niistä ja siksi laitan kommenttia vasta nyt, mutta nämä molemmat ekat ovat olleet tosi jänniä ja tosi hyviä. ;)
VastaaPoistaRayMan: Tosi kiva, että tykkäsit :) Aina kiva saada uusia lukijoita :) Kiitokset kommentista :) Ilmoittele sitten kun eka osa on valmis, tulen lukemaan kyllä :)
VastaaPoistaAloittelin nyt viimein mansikkaojien lukemista ja voin vain sanoa, että koukussa ollaan ja kunnolla :D
VastaaPoistaHarmi kun nyt pitää alkaa töihin päin kipsuttamaan, mutta jatkanpahan sitten kohta taas uudelleen :P
Kuvat ovat aivan ihania, kuvakulmat yms on ihanasti otettu huomioon. Lapsoset sekä myös Inken ja Even vanhemmat ovat todella taidokkaasti tehty ja erittäin hurmaavia.
Nyt jo jänskättää millainen mies tuo Rikke onkaan miehiään ;)
Kiitokset kommentista :) Kiva, että päätit aloittaa lukemisen :)
PoistaPahoittelen jos koukutuit...
Vallan mukavaa, että tykkästi ja kiitokset piristävästä kommentista ! Hauskaa, että vanhoihin osiinkin vielä kommentoidaan :)