Prologi osa b: Ilmestyksiä

Ja sitten osa 2.
Lukemaan, mars ! Ja muistakaa kommentoida, ne ilostuttavat ja ennenkaikkea kannustavat :)

 *******************

Eveliina oli tulossa koulun valokuvauskerhosta kotiin. Tyttö oli valinnut pikkuisen pidemmän reitin kuin tavallisesti. Tie kulki nyt sellaisen alueen halki missä hän ei aikaisemmin ollut käynyt. Alue oli aika rähjäistä ja siellä asui vähän outoa porukkaa.

Eveliina kulki reippaasti eteenpäin. Aurinko paistoi oli kirkas päivä, ei hänellä mitään hätää olisi. Samassa hän valpastui ja hiljensi tahtiaan. Rähjäisen talon asukkaat olivat selvästi tulleet ulos iltapäivän viettoon. Penkillä istui pystytukkainen poika ja katseli suoraan Eveen päin.

Tytön sydän tihensi tahtiaan ja kämmenet hikosivat jännityksestä. Talon edessä istuksiva porukka näytti aika sekavalta mutta kuitenkin kiinnostavalta. Vaikka Eveä jännitti kovasti, hän katseli kuitenkin kiinnostuneena nuoria. Ei kuitenkaan liian pitkään, etteivät nämä huomaisi hänen katselevan.

Tyttö kiersi jalkakäytävällä istujat kauempaa ja katseli samalla taloa. Talo oli aika kulunut mutta näytti asumiskelpoiselta, ainakaan missään ei ollut reikiä. Pihalla ja kadulla oli tyhjiä pulloja ja vanhoja lehtiä. Eveä värisytti. Tämä oli juuri sellainen paikka, mistä äiti oli varoittanut.

Hän oli päässyt jo melkein talon ohitse, kun vilkaisi vielä pihalle. Nuori, kaunis nainen luki kirjaa ja jutteli epämääräisen näköisen miehen kanssa. Mies selvästi hurjimman näköinen ja johtajan oloinen. Kylmät väristykset kulkivat pitkin Even selkää. Tämä oli samalla jännittävää ja hurjan kiinnostavaa.

Eveliinaa harmitti, että kamera oli jäänyt kouluun. Nyt hän olisi saanut paljon uusia kuvia. Toisaalta tämä porukka näytti sellaiselta, jota ei kysymättä kuvattu. Sitä paitsi Eve löisi vaikka paitansa vetoa siitä, että osa jengistä oli poliisille tuttuja. Hän oli päässyt nyt kunnialla talon ohitse, ainoastaan penkillä istuva poika oli huomannut hänet. Eve jatkoi matkaa kotiin päin kaikenlaiset ajatukset päässä pyörien.

Olohuoneessa Eve huomasi Inkeliinan. Hän kiiruhti siskon luokse ja kertoi mitä matkalla oli nähnyt.
- Tiedätkö sä, onko äiti maininnut jotain jostain jengistä? hän kysyi.
Inke näytti hetken miettivältä ennen kuin vastasi.
- Joo, kyllä se taisi yksi päivä isälle mainita jostain.
- Ai kuulitko tarkemmin siitä, Eve tivasi.

- Äiti oli lukenut kait lehdestä, että Leutolaaksossa majailee joku jengi. Ne hilluvat kuulemma kaupungilla ja tekevät kaikenlaista laitonta, Inke kertoi.
- Ai, Eve sanoi mahdollisimman välinpitämättömästi. Jos muut saisivat selville hänen kiinnostuksensa, asiasta nousisi varmasti iso meteli.

***********

Inke ja Frida olivat taas etsimässä autiotaloa. He olivat kiertäneet melkein kaikki lähikadut eikä taloa ollut vielä löytynyt. Inkellä oli sellainen tunne, että Frida tiesi missä talo oli muttei kertonut.

- Juostaanko kilpaa kotiin, Inke ehdotti.
- Selvä, Frida sanoi ja pinkaisi juoksuun.

Tytöt istuivat metsäpaikallaan vielä juttelemassa vaikka oli jo myöhä.  Inke oli enemmän äänessä kun taas Frida vaikutti hiukan poissaolevalta.
- Onko me varmasti etsitty kaikkialta, Inke varmisti.
- Eiköhän, toinen vastasi.
Inkeliina ei uskonut ystäväänsä, tämä tiesi varmasti enemmän kuin suostui paljastamaan.

- Oletko sä koskaan nähnyt täällä sellaista metsätonttia? Inke jatkoi vielä.
- No, olen mä kai jossain, Frida aloitti epäröiden mutta vaikeni sitten.

- Ei meidän kannata enää sitä etsiä, Frida sanoi sitten päättäväisesti ja hymyili. Kyllä kaikki selviää aikanaan, hän jatkoi vielä salaperäisesti.
- Äh, aina sä olet noin salaperäinen, Inke sanoi pettyneesti. Mikset voi kertoa?

- En vaan voi vielä, Frida sanoi. Sitä paitsi eikö sun pidä mennä jo kotiin?
- Joo kai, Inke sanoi ja nousi lähteäkseen. Frida oli muuttunut niin salaperäiseksi viime aikoina. Eikä hän enää edes leikkinyt samalla lailla kuin ennen.

- Ai, yksi juttu vielä, Frida töksäytti pysäyttäen Inken lähdön. Mä joudun olemaan poissa jonkin aikaa, joten älä ihmettele.
- Harmi, Inke sanoi. Milloin sä tulet takaisin?
- En tiedä, Frida sanoi. Mutta me nähdään vielä.
Inke päätti olla kyselemättä enempää, ei tyttö kuitenkaan kertoisi salaisuuksiaan.

Frida oli nykyään outo, oudompi kuin ennen. Mistähän sekin johtui? Inke mietti. Hän ja Eve tulisivat pian teini-ikään, sekö oli syy? Fridan ikää hän ei tarkkaan ottaen edes tiennyt. Tämä vaikutti jotenkin iättömältä.

 Ajatuksiinsa uppoutunut Inke ei huomannut, kuinka hänen takanaan Frida haihtui ja sulautui tummaan yöhön.

*******************

Tytöt söivät aamiaista kuunnellen Ingan ohjeita.
- Muistatte sitten tulla suoraan kotiin, Inga sanoi. Ette jää minnekään matkalle.

- Joo, joo äiti, Eve tokaisi. Ei me olla enää mitään vauvoja.
He joutuisivat tänään kävelemään yhdessä kotiin koulusta. Koulussa oli tänään disko eikä kukaan ehtisi heitä hakemaan kotiin.

Aurinko oli jo laskenut ja vain viimeiset säteet punersivat taivaanrannasta. Eve ja Inke kävelivät kotiin päin. Diskossa oli ollut hauskaa. Harmi, että se vain loppui liian aikaisin. Evekin oli pitkästä aikaa hymyillyt ja jutellut muillekin kuin Inkelle. Varsinkin sille yhdelle pystytukkaiselle pojalle.

Yhtäkkiä taivas synkkeni hetkessä tummaksi ja alkoi sataa. Tytöt kiiruhtivat tietä eteenpäin isojen pisaroiden läiskähdellessä katuun. Toivottavasti lähistöllä olisi jokin suoja, Inke ajatteli. Kohta he olisivat läpimärkiä, kuin uitetut koirat.

Samassa Inken silmäkulmaan osui jokin iso tumma möhkäle ja hän käänsi päätään. Kaukana tontin laidalla seisoi talo. Siellä näytti olevan ainakin kuisti, minne voisi mennä suojaan.
- Hei, odota Eve! Mennään tuonne suojaan, Inke sanoi viittoen taloon päin.

- Ei me voida kenenkään taloon noin vain mennä, Eve sanoi kääntämättä katsettaan.
- Ei siellä kukaan asu, Inkeliina sanoi kumman päättäväisesti. Se näyttää autiolta.
Katsellessaan taloa tyttö tunsi väristyksiä selässään. Tässä oli jotain tuttua.

Lopulta he lähtivät juoksemaan kuistille, kun sade vain yltyi yltymistään. Juostessaan Inke huomasi, että talo oli itse asiassa aika ränsistynyt ja selvästi autio. Talon vieressä oli pikkuinen metsä. Outo tuttuuden tunne valtasi uudestaan Inken. Oliko hän käynyt täällä ennen? Ei hän ainakaan muistanut.

Tytöt pääsivät kuistille ja huomasivat etuoven olevan auki. Vaikka Eve oli aluksi ollut vastahakoinen niin nyt hän marssi reippaasti sisään. Inke seurasi siskoaan taloon.

He tulivat isoon eteiseen, josta näkyi pari muutakin huonetta. Eteisessä oli nuhjaantuneet tapetit ja tunkkainen haju. Nurkassa kökötti yksinäinen ikivanha tuoli. Inkeliina pyyhki loput vesipisarat hiuksistaan ja katseli ympärilleen. Eteisen seinän takana näytti olevan keittiö tai ainakin se oli joskus ollut keittiö. Nyt se oli pahasti rapistunut.

Inke jatkoi eteenpäin tutkimaan toista huonetta.
- Tule, hän sanoi siskolleen. Katsotaan mitä täällä on.
- En mä jaksa, Eve puhahti ja istui rapistuneelle tuolille.
Olkoon sitten, Inke ajatteli. Menen sitten yksin.

Eve nousi kuitenkin tuoliltaan ja katsoi minne Inke meni. Ei kai se minnekään kauas tuosta pääse, Eve ajatteli ja meni takaisin istumaan. Inkeliina jatkoi kiertelyään ja käveli ympäri huonetta.

Samassa Inken selkää pitkin kulkivat kylmät väreet ja sydän löi pari ylimääräistä kertaa. Huone tummeni vielä lisää ja peilin eteen piirtyi utuinen hahmo. Kummitus, Inke kauhistui. Se sama kuin unessa ja laiturilla. Inke seisoi aivan hiljaa, hahmo ei ollut huomannut häntä vielä. Hän kyykistyi huoneen nurkkaan katselemaan tuota kiehtovan jännittävää hahmoa.

Nainen näkyi nyt niin selvästi kuin pimeässä huoneessa pystyi. Kummituksesta loisti hiukan valaisevaa hehkua, joka korosti hahmon utuisuutta. Jos Inke oikein näki niin nainen näytti surulliselta. Tyttöä ei oikeastaan pelottanut kuin vähän, nainen oli kuitenkin niin kiltin ja surullisen näköinen.

Hahmo nosti kätensä ylös ja teki niillä muutaman viehättävän kiepautuksen ilmassa. Samassa Inke tajusi että nainen tanssi. Hahmo liikutteli käsiään ja pyöri ympäri ottaen tanssiaskeleita. Nainen ei nähnyt Inkeä vaan katsoi selvästi näkymätöntä tanssipariaan.

Aaveen tanssi oli kiehtovaa katsottavaa ja Inke tuijotti tätä silmää räpäyttämättä. Jostain kuului hiljaista musiikkiakin vai oliko se vain Inken mielikuvitusta?

Välillä tanssi pysähtyi ja Inkestä näytti, kuin nainen olisi suudellut näkymätöntä pariaan. Ehkä aave oli joskus tanssinut täällä rakkaansa kanssa, Inke ajatteli.

Sitten liikkeet ja pyörähdykset taas jatkuivat. Nainen pyörähteli välillä yksin ja välillä näkymättömän parinsa kanssa.

Kummitusnainen lopetti kauniin yksinäisen tanssinsa istuma-asentoon ja käänsi oudon katseensa suoraan Inkeliinaan. Vaikka hahmo ei ollut hurjan pelottava, ei Inke halunnut tehdä tähän lähempää tuttavuutta. Tyttö nousi ylös ja juoksi eteiseen.

- Mennään nyt, hän henkäisi Evelle.
- Mutta sade ei vielä loppunut, sisko vastasi.
- Ei se mitään, mennään nyt vaan, Inke hoputti.
Eve katsoi kummeksuen siskonsa valkoisia kasvoja ja nousi tuolista.
- No, okei, hän tuhahti.
Inke vilkaisi taakseen nopeasti, kummitus oli jo melkein ovella. Hän nappasi siskoaan kädestä ja juoksi ulos ovesta.

Tytön juoksivat tietä kohti. Sade ropisi ja lätäköt loiskuivat jalkojen alla. Inken sydän jyskytti korvissa ja häntä pelotti. Inke oli varman, että jos menisi tuohon pikkuiseen metsään siellä olisi hänen unensa aukio. Tämä oli varmasti sama paikka kuin unessa ja nyt ei ollut Fridaa edes auttamassa.

Inke vilkaisi vielä kerran, josko aave seuraisi heitä vielä. Hän näki utuisen hahmo seisovan kuistilla ja katselevan tielle. Inke ei ollut varma, mutta näytti siltä kuin hahmo olisi heilauttanut hänelle kättään.
Inke kiiruhti siskonsa perään sydän pamppaillen.

Kotona Inke päätti varmistaa siskolta erään asian. Oliko tämä nähnyt myös kummituksen vai näyttäytyikö nainen vain hänelle?
- Haluatko tietää yhden salaisuuden? Inke kysyi hiljaa. Eve nyökkäsi kiinnostuneena.
- Mä näin siellä talossa kummituksen, siksi mulle tuli kiire pois, Inke paljasti ja katsoi tarkasti siskonsa reaktiota.

- Häh, minkä kummituksen muka? Sulla taitaa olla liian vilkas mielikuvitus, siskoseni. Lukisit enemmän tietokirjoja kuin niitä satujasi, Eve sanoi. Tämä oli selvästi sitä mieltä, että Inkellä oli joku ruuvi löysällä.

Eve ei siis ollut nähnyt kummitusta, joten nainen näyttäytyi ainoastaan hänelle. Inke kaipasi nyt Fridan neuvoja mutta tyttöä ei ollut näkynyt pitkään aikaan vaikka hän oli toivonutkin tämän ilmestyvän. Eve lähti yläkertaan ja Inke jäi sohvalle miettimään asiaa.

****

Elämä kulki pitkään omaa rauhallista tahtiaan tilalla. Nestori hoiti pihaa ja peltoja ja kaipasi jo kivasti apumiestä. Mansikkaojat olivat laajentaneet peltojaan ja töitä oli nyt kaksin verroin.

Hän oli soittanut jo Lomittajatoimistoon ja kysynyt apumiestä, mutta vielä ei ketään ollut löytynyt. Kaikkialla oli  kiirettä ja päteviä apumiehiä ei ollut juuri nyt saatavilla.

 Nestori pyyhki hikeä niskastaan ja jatkoi kukkien kastelua. Tytöt olivat koulussa ja Inga töissä. Vielä olisi kasteltava kasvihuoneen tomaatit ja sitten voisi rentoutua  lempisarja Simmerdalen parissa.

Iltapäivällä koulubussi pysähtyi jarrut notkahtaen talon eteen. Kaksoset suorastaan juoksivat iloisina ulos bussista koepaperia heiluttaen.

Inkeliina löysi isänsä olohuoneesta ja meni kertomaan tälle. Eveliina oli mennyt suoraan huoneeseensa tuuletettuaan pihalla numeroaan.
- Isi, me saatiin kympit siitä kokeesta, Inke hehkutti. Katso nyt, hän jatkoi sohien koetta sormellaan.
- Hienoa, Nestori sanoi tyytyväisenä Minä teenkin teille tänään sitten lempiruokaanne palkinnoksi.
Mutta tyttö ei enää kuunnellut vaan jutteli täyttä päätä jonkun koulukaverinsa kanssa.

Lisa oli juuri muuttanut Leutolaaksoon ja heistä oli melkein heti tullut hyvät ystävykset. Lisan kanssa oli melkein yhtä mukavaa jutella kuin Fridan ja tämä keksi myös hyviä leikkejä.

Välillä he tirskuivat yhdessä jollekin hupsulle jutulle ja juttelivat kuiskaillen pojista. Kaksikon mielestä pojat olivat kuitenkin vielä aika typeriä, varsinkin heidän luokallaan olevat.

Lisa oli lähtenyt jo ajat sitten kotiinsa ja perhe istui ilta-aterialla. Vanhemmat juttelivat apumiehen palkkaamisesta ja muista tilan asioista. Tytöt eivät kiinnitäneet muuten huomiota keskusteluun, kuin välillä katsahtamalla lautasestaan ylös.

- Meillä on kohta synttärit, Inke sanoi siskolleen. Mitä tehdään, pidetäänkö juhlat?
- En mä ainakaan halua, Eve sanoi. Jos juhlittaisiin vaan perheen kesken?
- No, kyllä se mulle sopii, Inke sanoi olkapäitään kohauttaen.

Myöhemmin Inga oli harjoittelemassa puhetta työpaikan tärkeää kokousta varten. Nestori teki keittiössä seuraavan päivän lounasta, maistellen välillä kauhasta keitostaan.

Tytöt tanssivat olohuoneessa. Kukaan perheestä ei aavistanut tai nähnyt mitä ulkona tapahtui. Seuraavat tapahtumat vaikuttaisivat moniin asioihin.

Tietä pitkin lähestyi joku. Pojan tennarit lätsähtelivät vielä muutamiin lätäköihin tämän kävellessä taloa kohti.

Poika katsoi kuin miettien taloon päin. Ikkunoista loistivat valot kutsuvasti ja koko talosta huokui lämmin tunnelma. Ehkä täällä onnistaisi? hän ajatteli.

Hän veti syvään henkeä ja asteli kuistille. Talossa kaikui pian ovikellon pirinä.  Poika odotti henkeään pidätellen jotakin tapahtuvaksi.

Nestori avasi oven ja miltei törmäsi poikaan. Tämä tarttui heti hämmästyneen Nestorin käteen ja esitteli itsensä. Nestori tuijotti tätä kuistilleen ilmestynyttä outoa nuorta.

- Mä olen Rikke, poika sanoi. Teiltä kuulemma puuttui apumies? Rikke katsoi Nestoriin järkähtämättä ja puristi jämäkästi tämän kättä.

- Tota joo, edelleen hämmästynyt Nestori ähkäisi.
Nestori tokeni pian hämmästyksestään ja katsoi poikaan kuin arvioiden.

- Minä odotin kyllä miestä, en poikaa, Nestori sanoi. En tiennytkään, että ne käyttävät nuoria apuna.
- Mä kyllä pystyn siihen mihin muutkin apumiehet, Rikke sanoi itsevarmasti.

- Mutta entäs koulu ? Nestori varmisti, poika näytti niin nuorelta.
- Mä pystyn kyllä hoitamaan kummatkin, Rikke sanoi. Sitä paitsi mulla on tosi lyhyet päivät, tämä jatkoi.

Inga oli tullut myös pihalle ja kuunteli pojan selityksiä. Tämä vaikutti kovin nuorelta mutta varmalta asiastaan ja he kyllä kaipaisivat apulaista tilan töihin.

- Tehdäänkö niin, Inga ehdotti, Nestorin pähkätessä asiaa, että tulet meille nyt yöksi ja aamulla me selvitämme taustasi.
- Sopii, Rikke sanoi. Älkää pelätkö, en mä ole mikään himomurhaaja, hän jatkoi hymyillen.

- No, et siltä kyllä näytäkään, Inga sanoi ja halasi poikaa. Tule niin näytän sinulle huoneesi ja saat jotain syötävääkin, hän jatkoi.
Rikke päästi syvän huokauksen. Hänet oli hyväksytty tänne ainakin väliaikaisesti.

Olohuoneessa Inga esitteli tulijan tytöille.
- Siis täh, tuo muuttaa meille asumaan vai? Eve tiukkasi vihaisesti.
- Kyllä, jos asiat eivät mutkistu huomenna, Inga vastasi. Isä tarvitsee apua tilan töihin.
Inkeliina ei sanonut mitään katseli vain poikaa mykkänä. Eveliina murjotti suu mutrussa.

Inken mielestä tulija oli jotenkin surullisen oloinen ja outo. Poika käänsi katseensa Inkeen ja tyttö huomasi tämän jännät keltaiset silmät. Rikke hymyili Inkelle ja kuin itsestään tyttö vastasi hymyyn. Tästä riittäisi huomenna juteltavaa Lisan kanssa, hän ajatteli.

*****************

Huh! tällainen osa tällä kertaa.
Ensi osa on jo melkein valmiina. Se onkin varsinainen eka osa ja juonen kiemurat aukeavat ehkä lisää... ;)

Ja kommenttia sitten vaan, ihan millaiset kommentit vaan kelpaavat :) Ja piilolukijat huom! jättäkäähän myös merkkiä, että olette lukeneet :D