Osa 7.Viesti

Menihän taas yöjulkaisuun mutta eipä tuo haittaa ;)
Siis osa  7 (jo !) kohta olemme seikkailleet läpi ensimmäisen sukupolven ja toinen sukupolvi pääsee kertomaan oman tarinansa ;) Näillä näkymin pyrin sinne viidenteen sukupolveen ja osia tähän tarinaan tulee kaiken kaikkiaan n.45.
Osa on vähän lyhyempi kuin yleensä mutta aika tietoa pursuava. Seuraava osakin on vielä suht rauhallinen ja kahdessa viimeisessä sitten hiukan enemmän toimintaa.
Juu ja vauvoja tässä osassa näkyy myös... Joten lukemaan ja muistakaa kommentoida ahkerasti :)
**************

Osa 7. Viesti

Inkeliina katseli ihmetellen outoja vieraitaan. Kuka oli tuo Fridan seurassa oleva olento?  Ja mitä asiaa heillä oli tähän aikaan aamusta ? Sitten Inke tajusi olevansa epäkohtelias ja pyysi vieraat sisälle.

Frida ja Inkeliina jäivät seisomaan eteiseen ja odottamaan, että outo naishenkilökin pääsisi sisälle. Frida katsoi hymyillen ystäväänsä.
- Tässä on Serena, Frida esitteli viittoen olentoon päin. Istutaan pöydän ääreen juttelemaan mutta käy ensin herättämässä miehesi. Tämä asia koskee häntäkin.

Inkeliina oli saanut Riken hereille ja kummatkin istuivat ihmeissään pöydän ääressä. Rikke ei ollut juuri ihmetellyt outoa ilmestystä, ehkä hän oli jo niin tottunut siihen, että talossa lappasi outoa väkeä.
- Meillä on teille tärkeää asiaa koskien koko Mansikkaojan sukua ja erityisesti teidän jälkipolvia, Frida selosti. Serena selittää teille tarkemmin.

Serena katsoi hymyillen kohti Rikkeä ja Inkeliinaa, sitten hän aloitti tarinansa.
- Tiedättehän, että kaikissa asioissa tässä maailmassa on aina jotain hyvää ja jotain pahaa. Ikuisista ajoista lähtien näiden kahden perusvoiman välillä on vallinnut tietynlainen tasapaino. Eli jos tapahtuu jotain hyvää, niin tapahtuu myös jotain pahaa.
Inkeliina kuunteli ihmeissään. Miten ikuinen hyvän ja pahan tasapaino häneen liittyy?

Maailmassa on ollut kuitenkin alusta asti aikoja, jolloin paha on yrittänyt ottaa vallan ja pyrkiä voitolle. Kaikenlaiset sairaudet, sodat ja suuronnettomuudet ovat olleet pahan aikaansaamia. Paha ei voi toimia itse vaan käyttää erilaisia kätyreitä ja välikappaleita.
Rikkekin kuunteli hiljaa Serenan asiaa. Miten tämä kaikki liittyisi heihin?

Hyvällä on kuitenkin myös omat keinonsa vastustaa pahaa. Me osaamme myös käyttää hyödyksemme muita tasapainon tavoittelussa. Jo pitkään on tiedetty, että paha on vahvistamassa asemiaan ja pyrkimässä yli sallitun rajan. Nämä kaksi voimaa itsessään, eivät voi koskaan kohdata, se johtaisi maailmanloppuun.

Joten kummankin voiman on käytettävän erilaisia keinoja tavoitteensa saavuttamiseksi. Mietitte varmasti miten tämä kaikki liittyy teihin? Teidän sukuhaaraanne on syntyvä myöhemmin se henkilö, jolla on voimia kääntää tasapaino takaisin. Halusimme ilmoittaa tästä jo nyt, koska jokaisella sukupolvella on oma tehtävänsä vahvistaa ja tukea tulevaa tehtävää.

-Se, että te tapasitte, oli tarkoituksellista tulevia sukupolvia varten. Teidän liittonne ansioista he voivat kutsua joukkoihinsa apuvoimia, jotka muuten olisivat kadonneet hallintapiiristämme. Tulevan tehtävän johdosta pyydämme teitä olemaan avoimia kaikelle, mitä lapsille tapahtuu.  Teidän tehtävänne on nyt suoritettu muilta osin loppuun.
Inkeliinan valtasi äkkiä haikea mieli, mutta sitten hän mietti mitä Serena oli oikein sanonut.

- Siis tarkoittaako tämä sitä, että myös tulevissa sukupolvissa on Inkeliinan kaltaisia henkilöitä ja outoja tapahtumia?  Kuinka me voimme sitten suojella lapsiamme? Mistä ihmeestä me tiedetään, mikä on turvallista? Rikke kysyi huolestuneesti.
Serena katsoi lohduttavasti huolestuneen näköiseen pariin.

- Sitä varten on Frida, Serena sanoi ja viittasi Fridaan päin. Fridan tehtävänä on suojella teidän sukuhaaranne jäseniä mahdollisilta vaaroilta. Frida kuuluu Suojelijoiden ikivanhaan sukuun. Heidän tehtävänsä on aikojen alusta ollut sama. Suojella tiettyjä sukuja niin, että tasapainon palauttamiseen valitut henkilöt voivat syntyä. Suojelijoilla on tiettyjä ominaisuuksia mitä muilla ihmisillä ei ole. Frida on kuitenkin suurimmaksi osaksi ihminen, joten hänellä on omat haasteensa suojelutehtävässään.

- Milloin tämä valittu sitten syntyy? Inkeliina kysyi hiukan ahdistuen. Ei hän haluaisi ainakaan syntyvälle lapselleen moista taakkaa.
- Valittu on syntyvä viidenteen sukupolveen, Serena vastasi. Koska tämä henkilö joutuu kohtaamaan haasteensa yksin, ilman apujoukkoja, häneen kertyy kaikki sukunne hyvät piirteet ja ominaisuudet. Vaikka valittu joutuukin taistelemaan yksin, edelliset sukupolvet voivat kutsua omiin tehtäviinsä
apujoukkoja tarvittaessa. Paha asettaa omat haasteensa joka sukupolvelle.

Jokaisesta sukupolvesta valikoituu yksi suorittamaan tehtävää. Ja tämä valittu saa myös rinnalleen suojelijan.
- Miten me tiedetään, kuka lapsista on sitten valittu? Inke kysyi nyt puolestaan huolestuneena.
- Häneen periytyy edellisen sukupolven tärkeimmät ja parhaimmat ominaisuudet ja kyvyt. Ja lisäksi vain valittu pystyy näkemään suojelijansa, ellei tilanne vaadi muuta. Jos valitulle käy jotain ja hän estyy suorittamasta tehtäväänsä, tehtävä annetaan seuraavalle.

Inkeliina ja Rikke pohtivat asiaa hiljaa, yrittivät sulatella kaikkea saamaansa tietoa. Serena ja Frida keskustelivat kuiskaten keskenään. Ilmeisesti asia ei ollut tarkoitettu heille. Inkestä näytti siltä, kuin Serena olisi muistuttanut Fridaa jostain ja Frida näytti hiukan vihaiselta. Hän oli saanut jotain vihdoin selville Fridasta mutta oli vielä asioita selvittämättä.

- Onko teillä nyt jotain kysyttävää? Serena kysyi yllättäen.
- Mitä meidän pitää nyt sitten tehdä? Inkeliina vastasi kysymyksellä.
- Jatkatte elämäänne normaalisti mutta pidätte silmänne ja mielenne avoimina kaikelle, Serena sanoi. Sinun tehtäväsi oli löytää eräs tietty henkilö ja olet tehtäväsi suorittanut.

Serena nousi tuolistaan ja aikoi lähteä. Frida jäi vielä halaamaan Inkeliinaa, Riken katsellessa vieressä.
- Muista, että tulen aina, jos vain tarvitset, Frida sanoi.
- Muistan, Inkeliina vastasi halaten ystäväänsä.

Sitten oudot vieraat poistuivat ja Inkeliina ja Rikke jäivät mietteliäinä istumaan pöydän ääreen. Oli tullut niin paljon uutta ja outoa tietoa kerralla, että kumpikin vain istui mietteissään. Piti sulatella kaikkea itsekseen, saada ajatukset selviksi.

*************

Viikot vierivät eteenpäin ja Inkeliinan masu kasvoi. Rikke oli varsin innoissaan tulokkaasta ja silitteli ja hassutteli masulle melkein päivittäin.

- Kukkuu! Rikke kutkuili, Inkeliinan nauraessa miehensä höpsöydelle. Samalla hän oli onnellinen, että Rikke suhtautui noin innokkaasti tulokkaaseen. Tilannehan voisi olla ihan toinenkin.

- Onkohan se tyttö vai poika? Mitä luulet? Rikke kysyi Inkeltä.
- En yhtään osaa arvata mutta pidän kummastakin vaihtoehdosta yhtä paljon, Inkeliina vastasi.
Rikke silitteli vielä hetken vaimonsa pyöristynyttä vatsaa ja veti sitten Inken lähelleen.

-Oli kumpi vaan, vauva on varmasti yhtä suloinen kuin äitinsä, Rikke sanoi halatessaan.
- Höpsö, Inkeliina totesi hellästi.

Rikke katsahti vaimoonsa vinkeästi ja suuteli tätä sitten pitkään ja hellästi. Inkeliina kietoi paremmin miehen kaulaan ja vastasi mielellään suudelmaan.

- Rakastan sua kaunokainen, Rikke sanoi ja katsoi rakastuneesti vaimoaan.
- Mäkin sua, Inkeliina vastasi yhtä rakastuneesti.
Rikke katseli Inkeä vielä hyvän aikaa ja piti tätä lähellään, haluamatta päästää irti.

***********

Inkeliina oli valmistamassa päivällistä, kun ovikello soi. Rikke nousi sohvalta ja meni avaamaan. Ovella seisoi poliisi vakava ilme kasvoillaan.

- Iltaa, olen komisario Virtanen ja tuon teille hiukan tietoja Eveliinan Lintusen katoamisesta, poliisi sanoi.
Rikke nyökkäsi ja päästi miehen sisälle.

- Olemme tutkineet jo jonkin aikaa jengin liikkeitä, Virtanen kertoi. Wille on kuitenkin toimissaan niin varovainen, että saimme vasta äsken selville minne päin jengi on piiloutunut. Emme kuitenkaan olleet tällä kertaa riittävän nopeita, joten Wille ehti poistua ennen kuin tulimme paikalle. Ilmeisesti muut jengin jäsenet, mukaan lukien sisarenne, seurasivat Willeä.

Rikke ei voinut olla miettimättä, olivatko Max ja Eveliina kunnossa. Mitään viestiä ei heiltä ollut tullut kuukausiin. Myös Inkeliina oli selvästi huolissaan siskostaan ja tämän vauvasta. Eveliinan vauva olisi pitänyt Riken käsityksen mukaan syntyä jo hetki sitten. Toivottavasti he ovat kunnossa.

- Saimme kuitenkin jonkinlaisia vihjeitä uudesta paikasta, missä jengi voisi piileksiä. Tiedotamme teitä sitten tarkemmin asiasta. Kun sitten joskus saamme jengin olinpaikan selville, joudumme varmasti tekemään yllätyshyökkäyksen taloon. Hyökkäyksen ajankohtaa emme voi missään nimessä paljastaa etukäteen, joten kuulette asiasta varmasti vasta uutisista, poliisi selitti.

- Ennen kuin lähden, niin tahtoisin kysyä vielä yhtä asiaa teiltä Herra Mansikkaoja, Virtanen totesi tiukkaan sävyyn.
Rikkeä puistatti hieman. Ei hän ollut tehnyt mitään väärää, mutta ehkä poliisi oli saanut selville jotain hänen ja Maxin menneisyydestä.
- Tunnetteko te jengiläisen nimeltä Max Lintunen ? poliisi kysyi.
- Tunnen, Rikke vastasi totuudenmukaisesti. Kuinka niin ?

- Olemme saanet selville, että olette kasvaneet samassa lastenkodissa ja olette olleet yhteydessä sen jälkeenkin. Olettehan varmasti kertoneet meille kaiken mitä tiedätte ystävänne toimista ja olinpaikasta? poliisi tivasi.
- Kyllä mä olen kertonut ihan kaiken mitä tiedän, Rikke sanoi hiukan totuutta kiertäen. Ette kai te luule, että Max ilmoittaa mulle olinpaikkansa ?

- Arvelimme sen olevan mahdollista, sillä onhan hän naimisissa vaimonne sisaren kanssa,Virtanen sanoi tuimasti. Jos saatte mitään viestiä tai tiedonantoa heiltä, ilmoittakaa siitä välittömästi meille, poliisi sanoi vielä ja nousi sitten ylös.

Poliisin mentyä Rikke ja Inkeliina istuivat vielä sohvalla jutellen ja televisiota katsellen. He olivat jo vaihtaneet yöpuvut päälleen ja menisivät kohta nukkumaan.

- Toivottavasti Eve on kunnossa, Inkeliina sanoi huolestuneena halatessaan.
- Varmasti on, Rikke sanoi ja rutisti vielä lujasti Inkeä sanojensa vahvistukseksi.

***********

Rikke ja Inkeliina makailivat sängyllä viettäen rauhallista iltaa. Rikke silitteli Inkeliinan jo aika isoa vatsaa ja Inke yritti torkkua.

- En saa unta, kun sä kutittelet siellä, Inkeliina sanoi unisesti.
- Jaa, Rikke vastasi hymyillen. Sehän on hyvä.
Inkeliina nosti katseensa ja katsoi miestä kysyvästi.

Samassa Rikke siirtyikin hiukan ja katsoi vihjailevasti vaimoonsa.
Inkeliina tunsi miehen käden siirtyvän hiukan ylemmäksi ja näki iloisesti tuikkivat silmät.
- Mulla olikin mielessä ihan muuta, kuin nukkuminen, Rikke kuiskasi.
Inkeliina katsoi mieheensä hiukan hymyillen, arvaten tämän ajatukset.

Mies suuteli hellästi Inkeä. Inke vastasi suudelmaan mielellään . Eikä yksi suudelma riittänyt mihinkään vaan vasta monien pitkien, hellien suukkojen jälkeen Rikke lopetti ja päästi vaimonsa nukkumaan.

Vaikka Rikkeä ei varsinaisesti väsyttänyt, hän sammutti valot ja kävi kuitenkin vaimonsa viereen. Kuunnellessaan nukkuvan vaimonsa tuhinaa, mies nukahti itsekin, kädet turvallisesti Inkeliinan ympärillä.

Inkeliina heräsi keskellä yötä outoon kolahdukseen. Se oli varmasti vain tuulen liikuttama oksa, Inke ajatteli ja lähti vessaan. Olohuoneeseen tultuaan Inkeliina kuuli toisen kolauksen, tällä kertaa se kuului ovelta. Inkeliina päätti mennä katsomaan, kuka ovella oli.

Inkeliina avasi oven ja tunsi kylmän syysilman ihollaan. Missään ei näkynyt ketään ja Inkeliina oli jo vetämässä oven kiinni, kun kuuli outoa ääntä, ikään kuin pientä kitinää.

Hän päätti katsoa vielä tarkemmin rappusilta ja meni ulos. Äänen aiheuttaja makasi heidän terassillaan. Inkeliina ei voinut uskoa ensin silmiään ja  hieraisi niitä pari kertaa.

Yhä hämmästyneenä Inkeliina kyykistyi alas. Terassilla makasi vauva. Pikkuinen makasi siinä vain potkupuvussaan silmät kiinni. Ensin Inke luuli, että vauva oli kuollut jo ulkoilman kylmyyteen mutta näki sitten vauvan rintakehän kohoilevan hiljaa.

Vauvan alle oli laitettu, jokin kirje, samassa Inkeliina tajusi kenen vauva oli. Terassilla oli Eveliinan ja Maxin vauva ja kirje olisi varmasti myös heiltä. Mutta missä sisko oli vai oliko vauvan tuonut heille joku muu?

Inkeliina otti vauvan syliinsä ja vei sen sisälle.
Rikke oli myös herännyt ja katseli vauvaa ihmeissään.

Inkeliina laittoi vauvan nukkumaan valmiiksi ostettuun kehtoon. Hän peitteli pikkuisen vielä lämpimästi.
- Onko se Even ja Maxin, Rikke kysyi hiljaa.

Inkeliina nyökkäsi ja muisti sitten kirjeen. Vauva oli nukahtanut samantien ja nukkui jo sikeästi.
- Mukana oli kirje. Tule luetaan se, Inkeliina sanoi ja meni kohti olohuonetta.

Rikke istui sohvalle ja Inke otti kirjeen käteensä.

“ Inke ja Rikke”

Wille päätti muuttaa jälleen kämppää, joten ollaan taas menossa jonnekin. Tyttö ei voi tulla meidän mukana, eikä täällä voi vauvaa kasvattaa. Tytön nimi on Melina ja hän täytti juuri puoli vuotta.

Voitteko huolehtia Melinasta niin kauan, että ainakin toinen meistä palaa takaisin ? Siihen voi mennä aikaa, joten jos kertoisitte sitten tytölle hänen oikeista vanhemmistaankin. Sitten , kun hän jotain ymmärtää. Sydäntä särkee jättää Melina, mutta tällä hetkellä elämä on liian riskialtista pienelle.

Wille on tullut entistä vainoharhaisemmaksi ja luulee koko ajan poliisin olevan meidän jäljillä. Maxilla on suunnitelma jengin jättämiseen, mutta sitä ei voi toteuttaa vielä. Älkää  huolehtiko meidän puolesta, kyllä me pärjätään.

Rakkain terveisin, Eve ja Max “

Inkeliina laski kirjeen kädestään. Paperi oli joistain kohdista läiskikäs ja teksti tuhruista, ilmeisesti Eve oli itkenyt kirjoittaessaan sitä. Inkeliinaa itketti. Toivottavasti kaikki päättyisi hyvin ja Melina saisi vielä nähdä oikeat vanhempansa.

Rikke istui sohvalla myös ja ikävä tunne puristi sydämessä. Hän oli huolissaan ystävästään ja Eveliinasta. Jos Wille oli vielä hullumpi kuin ennen, mies saattaisi tehdä vaikka mitä. Rikke toivoi, että poliisit pääsisivät jengin jäljille, ennekuin Wille tekisi jotain typerää. Vaikka Rikke ei halunnutkaan nähdä parasta ystäväänsä vankilassa, olisi Max siellä kuitenkin paremmassa turvassa kuin Willen hullujen suunnitelmien uhrina.

**********

Pikkuhiljaa arki vauvan kanssa alkoi sujua. Aluksi Melina oli hieman vierastanut heitä mutta tottunut pian. Melina oli rauhallinen tyttö eikä juuri valvoittanut öisin. Riken mielestä oli oikeastaan aika mukavaa, että sai hoitaa Melinaa. Siinä sai hyvää harjoitusta tulevaa varten. Mies piti kovasti pikkuisesta tytöstä ja jutteli tälle kaikenlaista höpsöä.

- Nyt pääset kylpyyn, Rikke totesi Melinalle.
Melina katseli kylvettäjäänsä ihmeissään ja jokelteli innoissaan. Tyttö tuntui ihmettelevän aina yhtä paljon vettä ja sen läiskyttämistä.
- Tiedätkös olen huolissani isästäsi, Rikke puheli Melinalle. Tietäen, ettei tyttö häntä ymmärtäisi.

- Tiedänhän mä, että Max pärjää mutta olen silti huolissani. Wille voi keksiä vaikka mitä ilkeää varsinkin, jos Max höykytti sitä saman lailla kuin viimeksi. Et varmaan tiennytkään sitä , että isäsi puolustaa läheisiään viimeiseen asti ? Melina ei vastannut Rikelle, katseli vain miestä suurin silmin.

Rikke kaivoi kaapista seuraavaksi maitopullon. Syöttäessään hän mietti erästä päivää vuosia sitten. Hän oli juuri Maxin avustuksella päässyt käymään jengin kämpillä. Silloin hän oli ollut vähällä liittyä jengiin. Hän ei kuitenkaan halunnutkaan sitten liittyä ja Wille oli suuttunut. Wille oli halunnut hiukan kovistella häntä, ettei hän lavertelisi ja Max oli puolustanut häntä. Max oli voittanut Willen ja kiristänyt tältä lupauksen ettei Rikkeä enää ikinä häirittäisi. Maxin kanssa he olivat sen jälkeen suhtautuneet toisiinsa kuin tuntemattomat, varmuuden vuoksi.

Inkeliina odotti olohuoneessa. Hän oli luvannut nukuttaa Melinan tällä kertaa. Rikke antoi varoen Melinan tätinsä syliin.
- Hei , pikkuinen. Mennäänpäs nukkumaan, Inkeliina lörpötteli tytölle.
Melina viihtyi tätinsä sylissä yleensä hyvin, sen verran samannäköisiä Eveliina ja Inkeliina olivat.

Inkeliina laski tytön kehtoonsa ja silitteli vielä hiukan tätä. Melina oli jo aika väsynyt ja nukahti nopeasti. Inke peitteli vielä tytön hyvin ja kävi jo itsekin pikku päiväunille. Iso maha väsytti häntä ja vaati veronsa.

***********

Rikke ja Inkeliina istuivat sohvalla katsellen iltauutisia. Inkeliinaa väsytti jo aika kovin ja olo tuntui tukalalta ison mahan takia. Samassa puhelin soi. Inkeliina nousi vastaamaan.

Kuka siellä tähän aikaan voi olla? Inkeliina ihmetteli. Inke nosti luurin ja vastasi puhelimeen.
- Täällä komisario Juutilainen, poliisi esittäytyi. Pahoittelen, että soitan näin myöhään mutta meillä on uutta tietoa sisarenne tapauksesta.

- Erikoisyksikkömme teki rynnäkön erääseen asuntoon, jossa oletimme jengin majailevan. Valitettavasti asunto oli tyhjä. Emme tiedä vielä minne jengi on lähtenyt mutta selvitämme asiaa. Kuten komisario
Virtanen varmasti teille selitti, emme voi sitten paljastaa seuraavan iskun ajankohtaa. Kehotan teitä seuraamaan tarkasti uutisia.

- Onko sisarenne tai Max Lintunen ottanut teihin mitään yhteyttä ?
Inkeliina päätti olla saman tien kertomatta Melinasta ja kirjeestä. Ei poliisi niillä tiedoilla kuitenkaan mitään tekisi. Joten Inke vastasi kieltävästi poliisille.

- Jos he ottavat jotain yhteyttä niin ilmoittakaa siitä välittömästi meille, Juutilainen muistutti vielä. Pahoittelen vielä näin myöhäistä häiriötä. Näkemiin.

Inkeliina sulki puhelimen. Even ja Maxin katoamisesta olisi muutaman kuukauden päästä vuosi. Toivottavasti siskolla on kaikki hyvin, Inkeliina ajatteli. Sitten hän lähti kohti olohuonetta kertoakseen poliisin terveiset Rikellekin.

**********

Inkeliinan laskettu aika oli jo mennyt viikko sitten. Iso maha haittasi jo naista ja oli koko ajan tiellä. Vauva myös potki ihan kamalasti ja välillä Inkestä tuntui, että pikkuisella oli neljä kättä ja neljä jalkaa. He istuivat tapansa mukaan katsomassa iltauutisia, jos jengi olisikin jo tavoitettu.

 Kesken säätiedotuksen Inken tunsi vatsassaan poksahduksen, kuin korkki olisi vedetty pullosta. Samalla hän tunsi lämpimän tulvahduksen ja hyppäsi ylös sohvalta.

Rikke katsoi huolestuneen vaimoaan joka seisoi mahaansa pidellen keskellä mattoa.
- Rikke, soita äidille ja käske sen tulla, Inkeliina komensi miestään. Multa meni just lapsivedet, meidän pitää lähteä sairaalaan.

Samassa ensimmäinen supistus meni Inkeliinan vartalon läpi puristaen. Inke valitti hiukan kivusta ja Rikke huolestui vielä enemmän. Sitten mies muisti mitä piti tehdä ja juoksi puhelimeen. Inga lupasikin tulla heti.

- Inga tulee kohta, Rikke sanoi vaimolleen. Miten sä voit?
Inkeliina ei vastannut vaan koetti hengitellä ja äännellä supistusten aikana niin kuin synnytysvalmennuksessa oli opetettu.

Juuri kun kipu oli jo niin kovaa, että Inke huusi jo ääneen, Inga saapui ja pari pääsi lähtemään. Rikke talutti vaimonsa taksiin ja kuski ajoi sairaalaan.

Monen tunnin urakan jälkeen Rikke soitti vihdoin Ingalle kertoakseen uutiset. Inkeliina oli synnyttänyt lopulta kaksoset, tytön ja pojan. Huolimatta hikisestä ja pitkästä urakasta äiti ja lapset voivat hyvin. Synnytys oli ollut kuitenkin sen verran hurja, että vauvat oli hätäkastettu. Tyttö sai nimekseen Adalmiina ja poika Aaron. Inkeliina pääsisi viikon kuluttua kotiin ja vauvat myös.

***********

Jeh, kaksoset tulivat ihan luomuna ja yllätyksenä minullekin :)
Seuraavassa osassa sitten hiukan enemmän heitä ja Melinaa, joka kasvaa jo taaperoikään ;)
En nyt keksi tähän oikein muuta, joten laitan kysymyksiä :)

1. Jäikö vielä jotain kysyttävää, joku asia mietityttämään ?
2. Mistä kuvasta pidit eniten ?
3. Alla olevan kuvan henkilöt liittyvät tähän tarinaan, mutta miten ?

Ja sitten vaan vastailemaan vapaasti ja kommentoimaan kiivaasti... :)
Kiitokset vielä edelliseen osaan tulleista kommenteista :)

Ja vastaus suht. usein kysyttyyn kysymykseen: Miten mulla riittää aika tähän kaikkeen ?
* Noh, mun työni ei vaadi kuin työajalla työntekoa joten mun ei tarvitse tuoda töitä kotiin.
*En opiskele enää/tällä hetkellä mitään eli olen valmistunut jo :)
*En oikeastaan harrasta kuin kävelyä, lukemista ja elokuvia, musiikin kuuntelua ja simsiä. Ja kaikkea muuta noista, kuin kävelyä, voi tehdä simsiä pelatessa ;)
*Olen yökukkuja, yöt ovat mulle hyviä hetkiä kirjoittaa, lukea ja pelata. Tulen toimeen aika vähillä yöunilla.
*Mun ystäväpiiri koostuu lähinnä työkavereista, enkä heitä jaksa aina vapaa-aikana treffailla :)
*Harrastuksiani rajoittaa ainoastaan mun perhe-elämä ja arki. Joskus voi tulla ja varmasti tuleekin, sellaisia hetkiä että päivitysväli venyy.
*Tämä  on harrastus mutta hyvin mieluinen sellainen :) ja siksi tulee varattua tähän aikaakin :)

Laitanpa tähän nyt vielä pienen tietoiskun musta eli tällainen on VUPII
1. Olen romanttinen persoona... sen ehkä arvasittekin :)
2. Olen ammatiltani lastentarhaopettaja eli tarhantäti.
3. Rakastan ihanaa aviomiestäni, joka jaksaa vaimonsa loputonta simssailua :)
4. Minulla on kolme pikkusiskoa.
5. Olen kahvin suurkuluttaja :)
6. Soitan pianoa ja musiikkimakuni on...Noh aika laaja, mutta Madonna ja Jamie Cullum on ainakin listan kärjessä.
7. Pidän fantasiasta ja scifistä
8. Leffoista lemppareitani ovat romanttisten komedioiden lisäksi: LOTR- trilogia, Harry Potterit, Star Wars. leffat.
9. Pidän matkustamisesta mutta mieheni valitettavasti ei pidä.
10. Nikkini vupii koostuu sukunimestäni ja lempinimestäni.

Heh tulipas siinä jotain musta :) Jos jäi vielä jotain mitä ehdottomasti haluat kysyä niin kysy pois. Vastaan kaikkeen, paitsi jos kysyt ikääni...

Noh, päästän teidät nyt kommentoimaan ja lähden itse nukkumaan :)