22.8.2012

16b. Yllätyksiä


No niin:) Se on vihdoin täällä rakkaat, uskolliset ja ihanat lukijani! Kaiken vääntämisen ja kiireiden jälkeen sain sen valmiiksi. Osassa on sitten aika paljon muokattuja kuvia, ja joiden laatu hiukan blurraantui käsitellessä. En koskaan muista laittaa valoja yöllä kuvatessa, heh...ja näköjään Gadwin tummentaa vielä kuvia lisää. 

No mutta pidemmittä puheitta...Lukemaan !

Lukumusiikki:Yiruma-Our same world
Olen sirotellut musiikkeja sinne tänne osaan myös :)

*********************



Adalmiina nojasi lautan kaidetta vasten ja antoi tuulen puhaltaa kasvojaan. Matkaa oli vielä vähän jäljellä, joten oli hyvää aikaa selvitellä hiukan ajatuksiaan, palata takaisin siihen, miksi hän nyt seisoi lautalla ja oli menossa kohti tuntematonta.



Rikke oli saanut hyvän työtarjouksen Kukkajoenlaaksossa vierailevilta työtuttaviltaan. Vakituinen paikka, hyvä palkka ja erinomaiset edut saivat miehen ottamaan tarjouksen vastaan vaikka se merkitsi paikan vaihdosta kaikille. Työ nimittäin sijaitsi tuhannen kilometrin päässä Vaahterajärvellä.



Niinpä perhe oli muuttanut. Eveliina oli halunnut ehdottomasti mukaan ja oli Maxin kanssa järjestänyt itselleen asunnon ja työpaikan. Nestori ja Inga eivät myöskään halunneet viettää vanhuuttaan yksin vaan muuttivat mukaan. Koko suku siis siirtyi asumaan heidän mukanaan uuteen paikkaan.

Nuoret joutuivat aloittamaan viimeisen opiskeluvuotensa uudessa Aivoriihen yliopistossa, joka sijaitsi parin sadan kilometrin päässä Vaahterajärvestä. Aivoriihen opetustaso ja kurssitarjonta oli maankuulua ja se oli hyvin arvostettu yliopisto.


Niinpä Adalmiina, Florian, Melina, Miska, Erik ja Ilmari seisoivat nyt lautalla ja ihmettelivät uusia, hienoja maisemia. Lautta pörisi ja murisi puskiessaan aaltojen läpi, Ada vaipui enemmän ajatuksiinsa. Inkeliina ja Rikke olivat jääneet Petjan kanssa kotiin heidän lähtiessään. Adalmiina kaipasi poikaansa ja vanhempiaan. 



Välimatka oli nyt niin pitkä, ettei joka viikonloppu voinut mennä kotiin. Kodista tuli mieleen myös Aaron.
Miten he nyt pääsisivät Arvidin talolle pelastamaan Aaronia? Adalmiina oli Melinan kanssa lähettänyt Aaronille kirjeen, missä oli uudet osoitteet ja kaikki tiedot, mutta vastausta siihen ei ollut vielä kuulunut. Filip oli kuitenkin ollut luottavainen pelastamisen suhteen, hän ja Florian pystyisivät kyllä siirtämään heidät talolle.



Lautta töräytti torveaan ja havahdutti Adalmiinan ajatuksistaan. Florian oli siinä samassa Adan kanssa ja kietoi kätensä tämän ympärille ja suukotti kevyesti Adan kaulaa. ”Mitä sä täällä niin mietiskelit?” Florian kysyi ja rutisti Adaa. ”Kaikenlaista” Ada huokaisi.



”Mulla on vaan niin ikävä kaikkia.” Adalmiina puuskahti ja halasi Floriania. ”Vuosi menee kyllä nopeasti.” Florian lohdutti silittäen Adan hiuksia. 



”Ja kyllä me kotonakin voidaan käydä ja sun isäsihän lupasi ottaa Petjan kanssa videopuheluita meille Simyken kautta. ”Florian jatkoi ja suukotti Adaa kevyesti. 



”Mennään nyt jo! ”Melina huudahti lautan alakannelta. ”Te voitte jatkaa kuhertelua asuntolassa”
Florian naurahti ja päästi Adan irti, tarttuen samalla tämän laukkuun. ”Tule!” Florian kehotti Adalmiinaa. ”Meillä on vielä paljon tehtävää tänään.”  



Adalmiina nyökkäsi hymyillen ja lähti Florianin perään, huomaten vasta nyt ison hälisevän opiskelijajoukon joka purkautui lautalta.  Tuskin hän ainoa koti-ikävää poteva oli tässä joukossa.

********************



Inkeliina kylvetti Petjaai ja poika kiljahteli aina yhtä iloisestivede räiskyessä yli ammeen laitojen. Inken paita ja hame olivat melkoisen märkiä mutta onneksi ne menisivät pesuun muutenkin.Inke katseli Petjaa, loiskimassa ja roiskimassa vettä ja vaahtoa, ja lämmin tunne, johon sekoittui hiukan kaipausta, täytti hänet. Petja oli kovasti vanhempiensa näköinen, pojassa oli paljon isänsä piirteitä, joukossa myös paljon piirteitä Adalta. 



Petja oli aina iloinen ja viihtyi paljon omissa oloissaan leikkien. Poika oli tottunut vaihtuviin lastenhoitajiin ja äidin puuttumiseen. Inke hiukan suretti se, että hän ja Rikke olivat vielä niin tiukasti kiinni työelämässä, etteivät voineet hoitaa Petjaa koko ajan.


Välillä Inke mietti Petjan isää, Rasmusta, mies ei tiennyt mitään pojastaan ja Petja täyttäisi jo kohta kolme. Inkeliina oli kysellyt asiasta Adalta, mutta ei ollut saanut mitään vastausta. Vaikka Adalmiina olikin nyt selvästi onnellinen Florianin kanssa niin Inke ei voinut olla ajattelematta sitä sotkua mikä syntyisi , kun Rasmus joskus palaisi, jos palaisi.



Adalmiina oli monesti sanonut, että poika muistutti kovasti isäänsä ja välillä Inke oli huomannut Adan katselevan kaukaisuuteen miettien, muistellen selvästi jotakin. Adalmiina ei ollut selvästikään vielä ihan selvillä vesillä tunteistaan poikansa isää kohtaan ja se pelotti hiukan Inkeä. Suhdekiemuroista ei koskaan seurannut kuin huonoa ja aina jollekin jäi käteen särkynyt sydän. Eikä Inke halunnut nähdä tyttärensä sydämen särkyvän enää uudelleen.

**************
MUSIIKKI:B.Mars-Just the way you are


Asuntola osoittautui varsin mukavaksi ja kodikkaaksi. Adalmiina onnistui varaamaan itselleen ison huoneen , kuten myös Melina ja muut saivat tyytyä pikkuhuoneisiin. Asuntola sijaitsi lähellä kampuksen keskusta ja keskustassa oli, opiskelupaikkojen lisäksi, kaikenlaista huvitusta tarjolla. 



Adalmiina oli juuri saanut kaiken laitettua huoneessaan paikalleen ja tuli nyt virkistävästä suihkusta, kun Florian tuli vastaan häntä käytävällä. Florian hymyili virnistäen ja otti pari askelta lähemmäksi Adalmiinaa. "Saitko sä kaiken järjesteltyä?" Florian kysyi ja hymyili , silmien tuikkiessa veikeästi. Adalmiina nyökkäsi. 



Florian harppasi Adan eteen ja kietaisi kätensä tämän ympärille, saaden Adan hätkähtämään yllätyksestä."Pue päällesi jotain sievää, jooko? Haen sut huoneesta noin kymmenen minuutin kuluttua." Florian kuiskasi Adan korvaan , halaten samalla lujasti.




"Mitä? Miksi?" Ada kysäisi vähän hölmistyneenä. Minne he nyt menisivät, vastahan he olivat tulleet asuntolaan. Florian ei kuitenkaan heti vastannut, hymyili vain. "Se on yllätys." Florian kuiskasi ja painoi pitkän hellän suudelman Adan huulille. Adalmiina huokaisi tyytyväisenä ja jäi odottamaan toista jalat velliksi saavaa suudelmaa, mutta sitä ei tullutkaan. 



"Mene nyt, ettei myöhästytä." Florian sanoi ja irrotautui Adasta. Sitten mies käveli kohti omaa huonettaan ja Adalmiina jäi vähän hölmistyneenä tuijottamaan Florianin perään. Jonkin ajan kuluttua hän havahtui kuitenkin ajatuksistaan ja kiirehti huoneeseensa vaatteita vaihtamaan, 



Adalmiina kaiveli kaapistaan sopivaa pääle pantavaa. Hetken kuluttua hän päätyi laittamaan ylleen mekon ja legginssit. Vaikka aivoriihi sijaitsi hiukan lämpiöisemällä aluella kuin Vaahterajärvi olivat illat kuitenkin vähän viileitä. 



Adalmiina sulki kaapin ja siirtyi peilin eteen. Pikainen meikkaus ja sitten vielä vielä lopullinen tarkistus peilistä. Adalla oli vielä viimestelyt kesken kun käytävältä kuului askelia.Samassa kuuluikin jo koputus ovelta ja Florian astui sisään. 



Florian käveli Adan viereen ja veti tämän lähelleen. Ada painoi päänsä vasten toisen olkapäätä ja hymyili onnellisen näköisenä. "Tule." Florian sanoi nauraen. "Sä olet aina yhtä kaunis, mennään nyt."


Pian he astuivat ulos taksista läheisen rantakahvilan edessä. Aurinko oli juuri laskemassa ja vaikka satoi vettä, rannalla oli todella kaunista. "Tule" Florian sanoi ja halasi Adaa sateen varjon alla.. "Mennään rantaan katsomaan auringonlaskua." 



"Sadekin näyttää lakkaavan." Florian sanoi ja rutisti Adaa suikaten pienen suukon tämän poskelle. Adalmiina hymähti, mitä ihmettä miehellä oli mielessään? "Kai sitä nyt saa tuoda tyttöystävänsä rannalle, ilman sen kummempia taka-ajatuksia." Florian sanoi vähän oudosti, kuin arvaten toisen ajatukset.



Kumpikin istui alas ja katseli auringonlaskua. "Miksi me oikeasti ollaan täällä? " Adalmiina päätti kysyä. Olihan aurinoglasku kaunis mutta olisi sen nähnyt asuntolastakin. Florian näytti hetken hiukan poissaolevalta mutta veti sitten Adalmiinan viereensä. 



Adalmiina unohti kysymyksensä ja keskittyi nauttimaan kauniista taivaasta. Välillä he löysivät hassumuotoisia pilviä ja nauroivat niille, välillä vain olivat sylikkäin ja nauttivat toistensa läheisyydestä.


Florian kuiskaili välillä kaikenlaista Adalmiina korvaan ja suukotteli ja halaili melkein koko ajan. Florian oli selvästi romanttisella tuulella tänään, Ada ajatteli. Ei se nyt tavatonta ollut, eikä  Ada sitä pahakseen pistänyt, ihmetteli vain.



Vasta kun viimeinen punainen pilvenkaistale oli kadonnut taivaalta he nousivat ylös. Nyt Ada muisti kysymyksensä ja toisti sen. Florian naurahti. "Me ollaan täällä, koska mun piti tehdä tämä jo kauan aikaa sitten mutta oikeaa paikkaa ei oikein löytynyt ennen kuin nyt. Florian selitti ja veti Adan ylös.


"Mikä sun on pitänyt tehdä tai mitä?" Ada kyseli vielä, oli utelias."Tämä" Florian sanoi. "Mä rakastan sua, Adalmiina." Florian kuiskasi ja hipaisi huulillaan Adan huulia. Hipausta seurasi vielä muutama pitkä suudelma, kunnes Adaa alkoi jo hiukan pyörryttämään.


Adalmiina kikatti hiukan. "Mäkin rakastan sua, hassu. Mutta oliko tämä nyt se yllätys, olisithan voinut suudella mua asuntolassakin."  Florian katsoi Adalmiinaa lempein silmin ja hymyili. "Ada." toinen kuiskasi sitten aivan kuin ääni olisi yht'äkkiä paennut jonnekin. Adalmiina katsahti ihmeissään Florianiin.


"Ei se ollut tuo äskeinen, höpsö vaan tämä." Florian sanoi sitten naurahtaen ja polvistui hiekkaan. Adalmiinalla meni hetki tajuta missä oikein mentiin mutta sitten hän pääsi kärryille. Sydän alkoi jyskyttämään kuin juna ja poskia kuumotti. Tuntui, että silmiännurkkiakin poltteli. Florian katsoi Adaan ja kaivoi sitten taskustaan jotain.


"En osaa pitää mitään hienoja puheita, enkä lausua runoja, mutta sä olet mun valittuni Ada ja mä rakastan sua enemmän kuin mitään muuta. Mä haluan sut, loppuelämäksi mun vierelle.Mä lupaan rakastaa sua vielä, kun olet vanha ja istut kiikkustuolissa kutomassa sukkia meidän lapsenlapsille, mä haluan sut. Tulethan sä?" Florian ojensi sormusrasiaa Adan nenän eteen.


Vähitellen Adan aivot tajusivat sanat, Florian kosi häntä! "Tulen, tulen , tulen , tulen! " ranta kaikui Adalmiinan  iloisista huudahduksista. Adalmiinan sydän jyskytti kuin rumpupatteri ja hän olisi voinut hyppiä ilosta.


Silmät vähän kimmeltäen Ada pujotti sormuksen sormeensa. Ihaili sitä hetken kuunvalossa ja hyppäsi sitten Florianin syliin niin,että he olivat kaatua hiekalle.Vaivoin  toinen sai tasapainonsa pidettyä mutta kumpaakin kyllä nauratti. Adalmiina painoi kasvonsa miehen olkaa vasten ja mumisi jotain epäselvää.


Florian vei Adan vielä uimaan, mies oli viisana varannut uimapuvut mukaan,ja hetkosen he nauttivat viileästä vedestä kikatellen ja uiden. Rannalla oli hiljaista ja hämärää. Adasta tuntui kuin he olisivat koko maailmassa vain kahden.Pian vesi alkoi kylmettää kuitenkin varpaita ja piti nousta kuivattelemaan.


Florian kaappasi Adan syleilyynsä ja suuteli tätä niin , että varpaissa alkoi jälleen veri kiertää ja korvissa kohisi. Vesi oli viilentänyt Adan ihon mutta Florianin kädet olivat lämpimät ja ne tutkivat innokkaasti uimapuvun paljastamaa ihoa. "Mennäänkö sitten?" Florain kysyi kohta hiukan ilkikurisesti. "Meillä on vielä sun sänky testaamatta" Adalmiina naurahti ja pukkasi toista kylkeen keveästi. "Ehkä, jos sä olet kiltisti, voit yöpyä mun huoneessa." Ada virnisti, kiusoitellen.


Kun he olivat saaneet taas vaatteet päälle,Florian tanssitti häntä muutaman askeleen ja taivutti sitten kuunvalossa pitkään ja kuumottavaan suudelmaan. Pian suudelma vaihtui toiseksi ja taas uudeksi, kunnes kumpikin oli jo aivan hengästynyt. "Mennään " Florian kuiskasi lukien Adan ajatukset.


Clothes are not required, for what we got planned
Ooo girl you're my desire, your wish is my command
Treat you like a princess, oooh girl you're so delicious
Like ice cream on a sunny day, gonna eat you before you melt away 




Is that alright?
Is that okay?
Girl, I need to be nervous 
Cause, I , got, you , all, night
Don't you worry bout a thing 

***********************


Viikot kuluivat nopeasti. Opiskelut ja uusiin paikkoihin tutustuminen vei aikaa ja tuota pikaa elettiin jo myöhäistä syksyä. Vaikka Vaahterajärveä piiskasivat runsaat syyssateet niin Aivoriihessa aurinkoa riitti.


Adalmiina ja Florian olivat käyneet kotona edellisenä viikonloppuna. Petja oli ollut innoissaan ja jutellut vielä hassulla lapsenkielellään heille kaikenlaista. Rikke ja Inke olivat tutustuneet naapureihin, joilla oli samanikäinen poika.


Petja oli ystävystynyt ikätoverinsa kanssa nopeasti ja Rikke ja Inkeliinakin vanhempiin vaikka nämä olivat hieman erikoinen perhe. Pojan, Artun, isä oli yksinhuoltaja ja asui veljensä ja tämän vaimon kanssa. Blackbullit olivat kuitenkin ystävällistä ja avuliasta porukkaa.


He olivat vierailleet perheen luona viikonloppuna ja Florianin ja Adan lähdettyä Inke oli jäänyt vielä Petjan kanssa sinne. Florian ja Ada olivat saanet hiukan kahdenkeskistä aikaa ja käyttäneet sen kierrellen Vaahterajärven pukuliikkeita ja katselleet muita häihin liittyviä valmisteluja.


Florian ja Ada ottivat viikonlopusta kaikki irti. He viettivät aikaa Petjan kanssa ja perheen kesken. Florian pelasi Inken ja Riken kanssa iltaisin, joskus Nestorikin liittyi seuraan. Adalmiina leikki Petjan kanssa.


Kun muut menivät nukkumaan, nauttivat he kahdenkeskistä aikaa televisiota katsellen. Florian tuijotti nytkin jotain tiedeohjelmaa, joka liittyi hänen lopputyöhönsä, Adalmiina katseli samaa mutta silmät lupsahtelivat kiinni.


"Ei kai sua kyllästytä?" Florian kysyi silitellen Adan hiuksia. Adalmiina ynähti jotain epäselvää. "MMmh, mä taidan mennä nukkumaan." Ada sanoi ja nousi sohvalta. Hän ei kuitenkaan päässyt paria askelta pidemmälle, kun oli jo takaisin Florianin sylissä.


"Sä et näe sun ohjelmaa." Adalmiina hymyili nenä lähes kiinni Florinin nenässä. Florian naurahti. " Ei sillä niin väliä, sulla on." Florian kietoi kätensä paremmin Adan ympärille ja rutisti tätä lujasti, Adan kylkiluut rusahtelivat jo uhkaavasti.


"Mä tiedän tuon virneen." Ada sanoi nauraen. Ja arvasi oikein, seuraavassa hetkessä Florianin huulet hipoivat jo hänen omiaan ja hän kallistui alas sohvaa vasten. Onneksi muut olivat jo nukkumassa. Adalmiina kikatti hiljaa kun Florianin kädet sujahtivat mekkonsa alle kutitellen ja tutkien.


Telkkarissa selostaja jatkoi tylsää selistystään ja ruudusta loisti kelmeä valo. Ketään ei kuitenkaan kiinnostanut enää tieteen salat. Nuorella parilla oli jotain aivan muuta nyt mielessään päälimäisenä.

*********************
MUSIIKKI: Yiruma-The moment


Seuraavana iltana Ada keskittyi jo täysillä taas opiskeluun. Florian nakutti omassa huoneessaan lopputyötään ja Ada yritti keskittyä kirjoittamaan muita tehtäviä. Adalla oli kuitenkin Simkirjanen auki koko ajan ja Florian lähetteli hänelle romanttisia hassuja viestejä aina välillä. Ne piristivät mutta saivat ajatukset kyllä muualle kuin opiskeluun.



Kone piipahti viestin merkiksi ja Ada nosti katseensa ruutuun. Florianilta oli tullut taas viesti.
Ø  Flor: Kaikki hyvin muru? Tulenko hieromaan sun hartioita?
Adalmiina naurahti, hupsu.
Ø  Ada: Ei tarvitse, muru. Hartiat voi ihan hyvin, sua vaan on ikävä ;)



Adalmiina keskittyi hetkeksi taas työhönsä, mutta kuuli kohta Florianin oven käyvän ja askeleiden kaikuvan käytävällä.



Samassa Florian astui huoneeseen ja veti Adan tanssimaan kanssaan. ”Pikkuinen verryttely, tekee meille hyvää.” Florian totesi vetäessään Adan lähelleen. ”Sä olet sitten hupsu!” Adalmiina naurahti mutta ei irrottanut otettaan.



Florian pyöräytti hänet pari kertaa ympäri ja Adalmiina olisi voinut pysyä siinä hetkessä vaikka ikuisuuden. Muualla asuntolassa oli aika hiljaista, muut olivat joko lukemassa tai luennolla. Florian pyöräytti Adalmiina vielä ympäri ja taivutti sitten hänet sitten taaksepäin.



”Mä sitten rakastan sua.” Florian kuiskasi ja suuteli Adaa hengästyttävästi. Adalmiina uppoutui vastaamaan hellään suudelmaan, eikä kuullut uusia askeleita ulkoa.



 Askeleet kulkivat sitten hiukan epäröiden ovelle, jossa oli Adan kuva.


Oveen koputettiin ja suuteleva pari irtosi toisistaan. Florian huokasi, aina joku tuli häiritsemään. Ada käveli ovelle, ihmetellen kuka siellä nyt voisi olla. Florian toivoi, että asia olisi lyhyt ja jäi odottelemaan. 



Ada käänsi kahvasta ja aukaisi. Sanat takertuivat puolitiehen ja suu jäi auki hämmästyksestä, kun hän näki kuka ovella oli.



Rasmus seisoi oven takana epäröivän näköisenä ja katseli Adaa. Hiljaisuutta tuntui kestävän useita minuutteja vaikka todellisuudessa niitä kului ehkä yksi. Florianin kasvot synkistyivät, kun hän näki tulijan.



”Miten? Mitä sä täällä teet?” Ada sai vihdoin sanotuksi. Rasmus hymyili Adalle pienesti. ”Oli aika vaikeaa löytää sut, täällä on aika monta asuntolaa. Onneksi kuntosalilla tiedettiin, missä Mansikkaojat asuvat.”  Rasmus selitti, eikä oikeastaan vastannut Adan kysymykseen. Adaa alkoi suututtaa, Rasmus oli poissa monta vuotta ja sitten vain käveli hänen ovelleen, vailla selityksiä.



”Niin, mutta mitä sä täällä teet?”  Ada vänkäsi vielä. Rasmus huokasi ja vilkaisi pikaisesti Adan taakse tulleeseen Florianiin. ”Tuota, olisiko täällä mitään paikkaa, missä voitaisiin keskustella hetki kahdestaan?” Rasmus sanoi vähän vaikean näköisenä. Adalmiina katsahti Florianiin, jonka kasvot olivat selvästi vihaiset. Tästä ei hyvää seuraisi.”No, me voidaan mennä vaikka tuonne ulos. Siellä saa olla rauhassa.” Adalmiina sanoi ja katsoi anteeksipyytävänä Florianiin. 



Adalmiina työnsi sitten Rasmuksen kauemmaksi. ”Florian, älä viitsi mököttää.” Ada pyysi.” Mun täytyy saada tietää ja pitää kertoa sille Petjasta.”  Florian puri huultaan, kyllä hän ymmärsi, mutta se tuntui silti pahalta. Hänestä oli tullut hetkessä kolmas pyörä. 



”Mä tulen kohta.” Ada huikkasi ja toivoi Florianin leppyvän. Florian jäi istumaan sohvalle, murjottamaan, Ada huokasi. Tästä tulisi vaikeaa.



Adalmiina vei Rasmuksen ulos kiville istumaan, Rasmus katseli Adaa, joka istui hämillään kivellä. Hänen oli ollut pakko nähdä Ada, jutella ja tavata. He olivat Heidin kanssa eronneet jo vuosi sitten. Heidi oli liian arvaamaton ja oikkuileva, käyttäytyi kuin lapsi välillä, Rasmus ei ollut jaksanut sitä kinastelua ja mököttämistä enää, ei jaksanut olla se parin ainut aikuinen. Matt oli lähettänyt Heidin kasvamaan, jonnekin kaukaisten sukulaisten luo. Heidi oli vastustellut mutta turhaan. Siitä asti Rasmuksen ajatukset oli täyttänyt Ada. 



Adalmiina kääntyi Rasmukseen päin ja katsahti tätä vihaisesti, ehkä vähän surullisestikin. ”No. Ala selittää!” Ada tiuskaisi. Rasmus huokasi. ”Mä etsin pitkään mun sukulaisia Ada. Vihdoin löysin ne ja jäin niiden luokse asumaan. Matt, joka tunsi mun vanhemmat, antoi mulle työtä. Ja sillä tiellä mä olen edelleen. Talolla en ole käynyt. En voi yksin mennä.” Rasmus selitti ja katsoi anteeksipyytävästi Adalmiinaa.



”Työtä?” Adalmiina toisti epäröiden. Rasmus katseli taivaalle vaivautuneena. ”Niin. Sovitaanko, ettet kysele siitä enempää?”  Rasmus sai hiljaa sanotuksi.  Adalmiina huokasi ja istui alas. Tämäkin vielä. Hänen lapsensa isä oli ammatiltaan ties mikä palkkasoturi. Adalmiina huokaisi, eikä tiennyt enää mitä sanoa.



 ”Ada? Oletko kunnossa?”  Rasmus huolehti. Ada katseli kaukaisuuteen ja huokasi uudestaan. ”Mä odotin, että sä palaat. Mutta sä et tullut. Olisit voinut ´lähettää vaikka kirjeen tai jotakin.” Ada puuskahti. ”Sillä nyt sä et tiedä erästä asiaa, erästä tärkeää asiaa. ”



”Mitä asiaa? Sitä, että olet Florianin kanssa vai? Sen mä näin kyllä itsekin, enkä mä syytä sua siitä. Itsehän mä sut jätin.” Rasmus selosti. Ada huitaisi kädellään. ”Ei sitä. Mä sain vauvan, pojan, kun sä olit poissa. ”Adalmiina huokasi.



”Vauvan?” Rasmuksen ääni hiljentyi melkein kuulumattomiin. ”Niin. Petja on sun poikasi.” Adalmiina sanoi katsoen Rasmusta. Mies vaikutti olevan hiukan hämmentynyt asiasta. Adalmiina antoi Rasmuksella aikaa koota ajatuksensa ja kertoi sitten lisää Petjasta.



Petja on nyt reilu kaksivuotias. Mun vanhemmat hoitavat sitä, kun mä olen täällä ja me käydään kotona joka viikonloppu. ”Me” särähti Rasmuksen korvaan, selkeä viesti siitä, ettei hänelle ollut selvästi sijaa Adan elämässä. Rasmus huokasi. Liian paljon sulateltavaa. Piti miettiä asioita rauhassa.



”Mä olen pahoillani kaikesta huolesta ja murheesta, jonka olen sulle aiheuttanut.” Rasmus sanoi nousten ylös. Adalmiina pelästyi. Oliko hän nyt säikäyttänyt miehen kokonaan ja tämä häviäisi taas vuosiksi? 



”Saat anteeksi. Mulla oli hyvät tukijoukot kotona, joten mä selvisin kyllä.” Adalmiina sanoi katsoen Rasmusta silmiin.Ikuisuudelta tuntuvan hetken ajan, he katsoivat toisiaan , kuin yrittäen lukea toisen tunteita, ajatuksia niistä, kunnes kumpikin sulki silmänsä huokaisten.



 ”Älä katoa taas.” Adalmiina kuuli itsensä sanovan. Jossain syvällä hänen sisimmässään, Rasmus oli herättänyt eloon sellaisia tunteita, mitkä hän oli jo haudannut ajat sitten. Ne olivat tulleet takaisin voimakkaina ja se vähän pelotti Adaa. Samalla hän oli kuitenkin tyytyväinen, onnellinen siitä ,että Rasmus oli palannut.



Rasmus huokasi ja hymyili sitten Adalmiinalle. ”No, en katoa.” Rasmus sanoi sitten. Rasmus kertoi Adalle asuvansa syrjemmällä keskustasta yksin, töidensä takia. Lopuksi Rasmus kaivoi taskustaan ruttuisen lapun, mihin kirjoitti puhelinnumeronsa. ”Mä en välillä sitten vastaa, mutta jätä viesti vastaajaan. Mä soitan sitten kyllä takaisin. Varsinkin sulle.” Rasmus sanoi ja oli tekemässä lähtöä.



Adalmiina ei tiennyt itsekään mikä häneen meni. Mutta hetkessä hän oli harpannut Rasmuksen luokse ja oli nyt miehen käsivarsien vahvassa rutistuksessa. 



Rasmus silitti hänen hiuksiaan ja Ada pyyhki kyyneleensä miehen puseron rinnukseen. Adalmiina ei osannut sanoa, kauanko he siinä seisoivat, ikuisuudelta se ainakin tuntui.



Lopulta Rasmus työnsi Adan hiukan eroon itsestään. ”Mun pitää lähteä nyt.” Rasmus sanoi pahoitellen. Rasmus sipaisi vielä kädellään Adan leukaa ja kääntyi sitten lähteäkseen. 


”Muistakin sitten soittaa! ”Ada huudahti vielä Rasmuksen perään.  


Ada nosti katseensa taivaalle. Hän veti pari kertaa syvään henkeä ja nuuhki raikasta yöilmaa ja katseli kuinka Rasmus katosi horisonttiin. Ada pyyhki poskensa  ja lähti sitten sisälle. Pitäisi vielä selittää ja kertoa Florianille kaikki.



Huoneessa oli pimeää mutta Ada tiesi, ettei Florian nukkunut. Adalmiina käveli sängyn viereen, vaihtoi yöpaidan päälleen ja katsoi Florianiin. "Mä tiedän, ettet sä nuku." Adalmiina sanoi ja istui sängylle. 



”No miten meni?” Florian kysyi jostain peiton alta. ”Ihan hyvin. Rasmus oli vähän järkyttynyt, kun kerroin Petjasta, mutta ainakin mulla on nyt sen puhelinnumero. Pitää kutsua se katsomaan poikaansa joku viikonloppu. ”Adalmiina sanoi ja kömpi peiton alle.



Ada tunki itsensä Florianin kainaloon vaikka tiesikin, että Florian mökötti vielä. ”Mä tiedän, että sä et tykkää siitä, mutta Rasmus on Petjan isä kuitenkin.”  Adalmiina sanoi jo silmät kiinni. Florian rutisti häntä olkapäästä. ”Mä tiedän. Anteeksi.” Florian kuiskasi. 



En mä silti luota siihen, Florian ajatteli. Kun Rasmus oli katsonut häntä sen lyhyen hetken, ennekuin oli mennyt Adan kanssa, oli hän nähnyt Rasmuksen katseessa jotain tuttua. Mustasukkaisuutta ja sitä taas ei ollut ilman rakkautta. Rasmus rakasti yhä Adaa.

*********************



Viimeinen puolivuotinen oli käynnistynyt. Kaikki tekivät parhaansa suoriutuakseen tenteistä ja vaatimuksista hyvin. Aikaa ei oikein riittänyt muuhun kuin opiskeluun. Jossain välissä piti toki syödä ja pitää itsestään huolta.


Adalmiina oli syömässä ruokalassa Florianin kanssa. Ruokalan ruoat olivat usein aika mauttomia mutta kyllä niitä nälkäänsä söi. Keittäjä ei tainnut osata kuin pari reseptiä. Adan ajatuksen askartelivat tulevassa tentissä ja Florian mietti seuraavan päivän luentoa.



Ruoka oli mennä Adalta väärään kurkkuun, kun hän äkkiä huomasi pöydän ääreen ilmestyneen vaalean nuoren miehen. Se ritari Avulias. Mies katseli heitä hymyillen , Adalmiina laski haarukan kädestään ja Floriankin kääntyi katsomaan tulijaa.



Vaalea mies polvistui ja otti Adan käden omaansa.  ”Neiti Mansikkaoja, me tapaamme taas.” mies sanoi hymyillen. Adalmiinan päässä risteilivät monet kysymykset eikä hän osannut pukea nyt yhtäkään sanoiksi.



"Hurmavaa tavata taas." Mies sanoi painoi suudelman Adan kädelle. Adalmiina ei oikein tiennyt miten suhtautua tulijaan tai suukkoon, Floriania tilanne nauratti. Sitten mies nousikin jo ylös ja istui vapaaseen tuoliin.



Miehen olemus oli kuitenkin jotenkin rauhoittava, eikä Floriankaan tehnyt elettäkään hätistääkseen tulijan pois.  Se kertoi, ettei mies ollut vaarallinen, arvoituksellinen kyllä muttei vaarallinen.



”Huomaan, että olette suorastaan sanaton tapaamisestamme.” mies sanoi edelleen hymyillen. ”Onhan teillä tietysti syytäkin, olen käyttäytynyt hivenen oudosti viime aikoina.” mies selitti. Adalmiina oli edelleen sanaton, eikä Floriankaan osannut sanoa mitään. ”Samassa tuttu ääni keskeytti heidän taivastelunsa ja katseet kääntyivät tulijaan. Filip.



”Jätä nuo arvausleikit ja arvoitukset nyt sikseen, Ivan. ”Filip sanoi hyväntuulisesti. ”Adan pitää luottaa suhun eikä epäillä.” Ivan naurahti iloisesti ja katseli iloisesti Filipiä, kuin vanhaa ystävää. Filip istui heidän pöytäänsä ja tönäisi vaaleaa miestä olkapäähän. ”Okei. ”Ivan sanoi sitten ihan normaalisti ja vakavoitui hiukan.



”Olen siis Ivan. ”mies esittäytyi. ”Se ei kylläkään ole minun oikea nimeni, mutta oikeaa nimeä olisi nyt liian vaarallista paljastaa. Se voisi antaa etuja vastustajillemme. ”Ivan selosti. Filip puuttui puheeseen. ”Ivan on yksi niistä auttajista Ada. Varmaan tajusit sen itsekin äsken.”  Ada nyökkäsi.  ”Auttajia on Ivanin lisäksi muitakin mutta he tulevat esiin sitten vasta tosi tarpeen tullen. ”Filip jatkoi selittämistä.



Adalmiina nyökkäili Filipille ja katseli samalla Ivania. Mies oli jokseenkin nuoren näköinen mutta samalla jotenkin iätön. Ivanin koko olemus oli rauhallinen ja silmissä tuikki nauru melkein jatkuvasti. Jotenkin Ivan tuntui nyt vanhalta tutulta vaikka he olivat vasta äsken virallisesti tavanneet. Ja miehessä oli jotain muutakin, jotain mikä Adan olisi pitänyt tietää, mutta asia ei suostunut paljastumaan hänelle vielä. Pysytteli vain jossain ajatusten sekamelskassa.



”Ivan siis auttaa meitä suunnitelmassa ja sen toteuttamisessa. Ivankin lisäksi me tarvitsemme Rasmusta suunnitelman onnistumiseen.” Filip kertoi. Adalmiina nyökkäsi, onneksi hänellä oli Rasmuksen puhelinnumero. Tämä suostuisi varmasti suunnitelmaan.



”Sovitaanko, että hoidatte opiskelut loppuun ensi kunnialla ja sitten ruvetaan hiomaan suunnitelmaa. ?” Ivan kysyi. Voimme tavata minun luonani, opiskeluiden loppumisen jälkeen.  Eli paikalla pitäisi olla meidän lisäksemme Rasmus. ”Ivan selvitti.



Sitten kaksikko nousi ylös. ”Filip tulee sitten hakemaan teitä tapaamiseen.” Ivan sanoi ”Oli hurmaavaa tavata teidät, Neiti Mansikkaoja. ”Ivan sanoi virnistäen ja halasi Adaa. Adalmiina naurahti. Ivan taisi olla melkoinen hassuttelija.  



Filip halasi vielä Adaa ja Floriania ja kaksikko lähti sitten ovelle päin. ”Uskomatonta!” Ada puuskahti. ”Vihdoin tapahtuu jotain, me saadaan vielä Aaron pelastettua.” Florian nyökkäsi. 



Hän oli tuntenut veljensä läsnäolon ja kauan ennen kuin tämä ilmestyi ruokalaan, siksi hän ei ollut sanonut mitään. Ivan ja Filip olivat tainneet suunnitella koko suurellisen sisääntulonsa yhdessä. Kyllä Florian isoveljensä tunsi.



Seuraavat viikot kuluivat opintojen parissa. Kukin puursi omalta osaltaan, kevään loppukokeet ja valmistuminen oli jo aika lähellä. Adalmiina luki tenttiin Florianin kanssa. Erik ja Miska opiskelivat yhdessä alakerrassa ja Melina oli luennolla.


Adalmiina oli soittanut  Rasmukselle heti Ivanin ja Filipin käynnin jälkeen.  Rasmus ei ollut vastannut mutta Ada oli jättänyt viestin. Vielä ei ollut kuulunut vastausta. Ada huokasi ja keskittyi taas opiskeluun. Adalta oli jäänyt opiskeluiden takia pari kotiviikonloppua väliin ja sekin harmitti.

Floriania askarrutti sama henkilö. Rasmus. Mies selvästi rakasti vielä Adaa, eikä Florian halunnut kilpailla Adasta kenenkään kanssa. Hänen tunteensa olivat vain Adalle, hän rakasti vain Adaa mutta tämä oli rakastanut Rasmusta aiemmin. Ja Florian tiesi, kuinka helposti sellaiset tunteet palaisivat.  Florian ei halunnut nähdä Adan satuttavan itseään uudestaan Rasmuksen takia. Piti vain toivoa, että kaikki menisi hyvin, sillä yhdessä oloa ei voinut nyt välttää.

**************
MUSIIKKI: Talkin to the moon


Melina istui huoneessaan ja koetti keskittyä kirja-analyysiin. Ajatukset kuitenkin harhailivat, olivat kuin vallattomat hevoset, karkaamassa koko ajan. Melina laski tuhahtaen kynän kädestään ja painoi päänsä käsien väliin. Mieli oli sekava mutta yksi ajatus nousi sieltä jatkuvasti esille. Aaron.



Melina kaipasi Aaronia suunnattomasti. He olivat olleet yhteydessä vain kirjeitse jo kohta kolme vuotta. Melinan kurkkua kuristi, se oli pitkä aika odottaa. Välillä hänestä tuntui, ettei muistanut millaiselta Aaronin kosketus tuntui tai millaiselta tämän ääni tai nauru kuulosti. Hän oli alkanut unohtaa. Melina pudisti kiivaasti päätään, niin ei saisi tapahtua.



Muutama kyynel putosi paperin päälle, tuhrien hieman tekstiä. Melina ei välittänyt nyt siitä, antoi kyynelten valua. Itku helpotti. Sillä hetkellä Melina kaipasi kosketusta, läheisyyttä, ihan kuka tahansa olisi kelvannut, kun olisi joku joka sanoisi, että kaikki muuttuu vielä paremmaksi ja halaisi. Mutta ketään muuta ei ollut nyt hereillä, eikä Melina viitsinyt herättää tällaisen takia ystäviään.


Samassa hän kuuli vaimeita askelia jostain kaukaa. Varmasti se oli, joku yöllinen vessassa kävijä vain. Melina huokasi uudestaan ja pyyhki silmiään. Unta hän ei saisi, joten olisi parasta jatkaa kirjoittamista. Valmistumiseen olisi enää reilu puoli vuotta.



Askeleet kuuluivat uudestaan ja nyt lähempää. Melina höristi korviaan, kuullakseen minne kulkijan tie veisi. Askeleet pysähtyivät hänen ovensa taakse, ovenripa painui alas. Melina veti syvää henkeä, olisi pitänyt lukita ovi. Joku astui huoneeseen, pysähtyi ovelle katsellen. Melina ei uskaltanut kääntyä, ei tehdä mitään, tunsi vain tulijan katseen selässään.



Tulija sulki oven, se naksahti kiinni vaimeasti kolahtaen. Melina pidätti hengitystään, kirkaisu meinasi purkautua väkisinkin suusta ulos. Tulija otti muutaman askeleen, vaatteet kahisivat. Sekunnit tuntuivat tunneilta, huoneen aika oli kuin pysähtynyt.

”Mel?” kuiskattiin ovelta. Kaikki pelko ja epäilys katosivat samassa Melinan mielestä. Tuo ääni, hän tunnistaisi sen missä vain, vaikka oli äsken epäillyt itseään. Tämä ei voinut olla totta, ei voinut, Aaron ei voinut olla täällä. Melina ei uskaltanut kääntyä ympäri, ei halunnut nähdä tyhjää ovenedustaa. Mutta sitten oli pakko, entä jos tämä oli kuitenkin totta?



Mel nousi ylös ja kääntyi, kyyneleet tulvivat silmiin ja sanat takertuivat kurkkuun. Melina itki ja nauroi samanaikaisesti. Ovella seisoi todellakin Aaron, ulkoisesti muuttunut mutta silti hänen Aaroninsa. Melina ei miettinyt enempää, ryntäsi ovella seisojan syliin niin voimakkaasti, että tämä melkein kaatui. Käsivarret kaappasivat hänet voimakkaaseen rutistukseen.



Aaron siveli Melin selkää, painoi kasvonsa toisen hiuksiin nuuhkaisten niiden tuttua tuoksua. Tästä hän oli unelmoinut, haaveillut, tämä oli se minkä takia hän oli jaksanut talon ankeaa ilmapiiriä. Melina kasteli kyynelillään Aaronin paidan, tärisi itkusta hänen sylissään. Aaron rutisti Melinaa lohduttaen. ”Mä olen tässä nyt, oikeasti” Aaron kuiskasi ja kuuli oman äänensäkin tärisevän itkusta.



Lopulta Aaron uskalsi päästää Melistä irti ja katseli tämän kyyneleiden tuhrimia kasvoja. Melina oli juuri niin kaunis, kuin hän muisti ja sydämessä läikähti onnen tunteesta. Melina tarkkaili puolestaan Aaronia, tämä oli muuttunut, mutta vain ulkoisesti. Melina lukitsi katseensa miehen silmiin. Aaron nosti kätensä sivelemään Melinan leuanrajaa.



”Mulla on vain tämä yksi yö aikaa, Mel” Aaron kuiskasi. Melinan silmiin äsken syttynyt toivo himmeni ja kasvot muuttuivat surullisiksi. Sitten Mel ryhdistäytyi ja nosti katseensa Aaroniin. ”Ei sitten hukata enempää aikaa.” Melina kuiskasi ja painoi huulensa Aaronin huulille.



Aaron kiersi kätensä tämän ympärille ja vastasi suudelmaan. Hän oli jo melkein unohtanut, miten pehmeiltä Melin huulet tuntuivat, miltä toinen maistui. Aaron painoi huulensa Melin huulille uudestaan, ei saanut millään niistä tarpeekseen. 



Melina painautui lähemmäksi Aaronia ja upotti kätensä tämän hiuksiin. Kumpikaan ei saanut toisesta tarpeekseen, piti kokeilla aina uudestaan, kunnes viimein Aaron työnsi Melinaa kauemmaksi.



 Aaron riisui Melinan vaatteet, heitti omansakin pois ja kantoi Melinan sängylle. Aaron suuteli Melinaa ja tunnusteli käsillään tämän lämpimää ihoa. Hiukan viileiden käsien kosketus sai Melinan värähtämään ja huokaisemaan hiljaa. 



Aaron tunsi tytön käsien uteliaat kosketukset ja antoi omiensa vaeltaa Melinan lämpimällä iholla. Aaron jakeli pieniä suukkosia Melinan kaulalle, kasvoille ja olkapäille. Kumpikaan ei tuntenut tarvetta puhua, piti saada vain kosketella ja vakuuttua, että toinen oli oikeasti siinä.



Yön tuntien kuluessa armottomasti eteenpäin, Aaron näytti Melinalle miten paljon oli kaivannut ja ikävöinyt. Huulet etsivät toisiaan, kädet takertuivat yhteen ja yön varjoihin sulautuivat kahden nuoren toisiaan kaipaavat hahmot.



Tonight you're mine completely 
You give you love so sweetly 
Tonight the light of love is in your eyes 
But will you love me tomorrow? 

Tonight with words unspoken 
You say that I'm the only one 
But will my heart be broken 
When the night meets the morning sun? 


Viimein aamuyön myöhäisinä tunteina, nuoret nukahtivat toisiinsa painautuneena, nauttien toistensa läheisyydestä. Melina ei halunnut ajatella, että Aaronin olisi kohta lähdettävä. Hän halusi pysäyttää ajan, jäädä tähän hetkeen ikuisiksi ajoiksi. Nyt kun hän oli saanut Aaronin taas vierelleen, oli suunnattoman hankalaa päästää irti. . ”Rakastan sua. Älä koskaan unohda sitä.” Aaron kuiskasi.



Auringon ensimmäiset punertavat säteen osuivat huoneeseen ja Aaron nousi ylös. Hänen olisi pian lähdettävä, Fred oli luvannut aikaa vain auringonnousuun. Aaron hieraisi silmiään ja hymyili hömelösti muistaessaan missä oli ja mitä yöllä oli tapahtunut.Se oli ollut kaiken odotuksen arvoista, mutta nyt oli lähdettävä.



Aaron kumartui vielä suukottamaan Melinan poskea ja silittti tämän hiuksia. Hänestä oli inhottavaa kadota, kun toinen vielä nukkuin mutta vampyyrina hän ei sietänut kovin hyvin auringon valoa..” Me nähdään vielä, mä lupaan sen.” Aaron kuiskasi vielä ovelta.



Auringon ensimmäisten säteiden punertaessa taivaanrannassa, asuntolan pihasta lehahti lentoon lepakko ja suuntasi kohti kaukaista synkkää taloa. Huoneessaan Melina heräsi punertavaan auringonnousuun ja huomasi vieressään olevan tyhjän paikan. Aaron oli lähtenyt. Melinan sydän tuntui käpertyvän pieneksi sykkyräksi ja itku tärisytti sisintä. Tuska oli melkein liian kamalaa, ei voinut edes hengittää. Kuitenkin ikävästä huolimatta, hänellä oli sellainen tunne, että he vielä tapaisivat. Aaron oli luvannut niin.

********************



Valmistumisen hetki oli enää muutaman tentin ja onnistuneen lopputyön päässä. Aikaa siihen menisi vielä muutama kuukausi mutta sitten helpottaisi. Tietokoneet olivat ahkerassa käytössä ja kaikkialla näkyi puurtavia opiskelijoita.

Melina jutteli Adalmiinan kanssa. Aaronin käynnin jälkeen, Melina oli vähän piristynyt ja opiskeli enemmän nyt muiden kanssa. Ada katseli välillä serkkuaan. Melina suorastaan hehkui tänään vaikka Aaronin käynnistä oli jo reilu kuukausi.



Adalmiina ja Melina juttelivat ensin viimeisistä tenteistä ja hassuttelivat sitten huutomalla yliopiston joukkueen kannustushuutoa. He olivat melkein päässet koko pitkän lorun loppuun, kun Melina yllättäen harppasi kohti vessaa.



Ada päätti mennä katsomaan, että Melinalla olisi kaikki hyvin.Melina kiiruhti koppiin ja pian kopin oven takaa kuului kovaäänistä yökkimistä ja Adalle tuli itselleenkin paha olo.



”Oletko sä kunnossa Mel?” Ada kysyi ja koetti estää pahanolontunnettaan. Samassa Melina astuikin ulos kopista ja hymyili leveästi. ”Tiedätkö, mitä tämä tarkoittaa? ”Melina hehkui. ”Mä odotan lasta, Aaronin lasta.”  Adalmiinalla meni hetki tajuta asia mutta sitten hymy tulvi kasvoille. Hänestä tulisi täti!



Enempää Ada ei ehtinyt ajatella, kun hän vuorostaan syöksyi pöntön ylle. Pahoinvointi velloi eikä oksentamisesta meinannut tulla loppua. ”Oletko säkin raskaana?” Melina kyseli toiselta puolelta innoissaan. Ada ei kyennyt vastamaan.



Tullessaan ulos vihertävänä, hän tajusi asian laidan olevan niin. Onnen tunne täytti Adan mielen, kyllä Florian nyt innostuisi. Adalmiina katsahti hymyillen serkkuaan, joka hymyili takaisin.Melina kaappasi Adan halaukseen. ”Ihanaa! Me ollaan samaa aikaa raskaana! Ihan mahtavaa!”  Melina selitti innoissaan. Adalmiinasta se oli ihanaa myös, oli kerrankin joku jonka kanssa jakaa kaikki raskausjutut. Samassa Aaron tuli mieleen, veli ei näkisi lapsensa syntymää, eivätkä he voisi mennä raskaana ollessaan pelastamaan tätä. Aaron joutuisi odottamaan vielä, mutta sitten heti lasten syntymän jälkeen alkaisi toiminta.



Illalla Adalmiina kertoi Florianille, joka oli asiasta innoissaan. Florian valvoi vielä pitkään Adan jo nukkuessa, onnelisen tyytyväinen hymy naamallaan. 

*********************



Aika kului lukiessa nopeasti ja Adan ja Melinan masut kasvoivat tasatahtiin. Florian oli innoissaan ja silitteli ja suukotteli Adan masua päivittäin. Melina oli lähettänyt Aaronille tiedon vauvasta kirjeessä ja selittänyt samalla että pelastusta pitäisi vielä hetki odotella.



Kotona Rikke ja Inkeliina olivat mielissään asiasta. Petjallekin kerrottiin mutta poika vain hymyili iloisesti Adan selittäessä asiaa. Florian hemmotteli kotona Adaa kaikin voimin. Teki aamiaista ja hoiti Petjaa ja antoi Adan levätä.


Lintusilla Eveliina ja Max olivat lähes yhtä innoissaan asiasta. Max oli kunnostanut Melinalle yhden ylimääräisen huoneen ja vauvalle oli varattu oma. Miska oli myös innoissaan tulevasta siskonlapsesta. Miska ja Erik olivat halunneet omaan asuntoon mutta lähelle muita. Miehet muuttaisivat ensin pienehköön kerrostaloasuntoon ja sitten mahdollisesti myöhemmin hieman isompaan. 


Viikonloput menivät vauhdilla uusia huoneita ja asuntoja remontoidessa ja muita asioita hoitaessa. Rikke ja Max hoitivat kyllä suurimman osan remontista Florianin, Miskan ja Erikin kanssa, Adan ja Melinan istuessa lattialla valitsemassa tapetteja ja juorumassa muuta.


Sitten viimein kaikki tentit oli suoritettu. Kaikki läpäisivät hyvin arvosanoin. Adasta tuntui, että hymy liimantui pysyvästi hänen kasvoilleen ja kengät suorastaan pakottivat hyppimään ilosta. Niin iloinen,helpottunut ja onnellinen hän oli. 

Ja kaikki luennot oli istuttu, Lehtorit ja professorit hyvästelty.

Oli aika pitää valmistujaisjuhlat.

**************

Ja se oli siinä :)
Osa keskittyi nyt aika paljon Florianin, Rasmuksen ja Adalmiinan väleihin, keskitytään muihin sitten myöhemmin:)
Noh, enpäs keksi nyt muuta, kommentteja otetaan aina ilolla vastaan ♥

Ekstrakuvia iloksenne:)






 Artun, Petjan kaverin, äiti. Miesraukka jäi yksinhuoltajaksi....Sori...Ja tämä on sitten ensimmäinen sim, jonka olen oikeasti itse tappanut muut on kuolleet onnettomuuksissa tai vanhuuteen. Ja se oli kamalaa....heh olen vähän ylitunteellinen :)









 Mansikkaojan kaksoset näyttää mallia ;)
Aaron ei ole koko ajan vampyyri, kun niitä on päivisin vähän hankala  pitää tyytyväisenä...






 ACR...

 Onneksi ehdin poistaa mustasukkaisuuden niin ei tule ongelmia;)


Aaron
****************
Ja sitä kommenttia sai jättää, ne ilahduttavat suuresti :) Ja pahoittelen, että tässä kesti luvattoman kauan...

♥ vupii

41 kommenttia:

  1. Aivan mahtava osa.
    Ihanaa kuvailua ja ihania kuvia. Kumpa Aaron saataisiin pelastettua, mutta siihen menee aikaa, kun molemmat leidit on tiineenä. :)
    Ihana nähdä omiakin simejä, mutta kyllä nuo sunkin simit on aivan upeita ja komeita. Niitähän kattoo mielellään. Varsikin Rasmusta ja Aaronia ja no okei kaikkia. :D

    Nyt sitä oikein alkaa odottamaan innolla seuraavaa osaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että tykkäsit :)
      Eiköhän se Aaron sieltä vielä pelastu. Sun simit mukavasti piristää omia simejä;)
      Kiitokset piristävästä kommentista !

      Poista
  2. Voihan ACR :D

    Hieno osa! Paljon asiaa ja tapahtumaa, vähän meinasi mennä pää pyörälle!

    Aaronin hiuksista tuli mieleen yhdet sims 3 storesta saatavat miesten hiukset, jotka mulla itelläki on (sims 3 tosin)... onko noi hiukset jokin 3 -> 2 käännös?

    Jajajajaja... mitähän mie vielä? Ei kai muuta. Jepjep.
    Ihanaa oli saada pitkästä aikaa uutta osaa! Maukasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta ;)
      Aaronin hiukset on tosiaan Trappingin konversio Sims 3 hiuksista. Aaron oli ainut simini jolle ne sopi ;)
      Mukavaa, että tykkäsit ja kiitokset piristävästä kommentista !

      Poista
  3. Oi, söpö osa (: Ada ja Florian on sulonen pari ♥ Jännä nähä, miten Rasmus sekottaa pakkaa yllättävällä ilmestymisellään kuvioihin (; Ah, Aaron on komistus ♥ Miskaa en meinannu eka tunnistaa ku sen fleda on kasvanu, mutta hyvännäkönen siitäki on tullu! Se ja Erik ♥

    Nyt se Aaron pitäs vaa pian saada vapaaks ni kaikki olis hyvin! (:
    Kiitos tästä ja jatkoa odottelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että pidit:) Rasmus saa hommat todennnäköisesti aika sekaisin ;)
      aaron on kyllä aika ihana. Miskaa ja Erikiä tässä ei nyt niin nähtykään mutta on nekin somia.
      kiitokset ihanasta kommentista !

      Poista
  4. Luettu, tai oikeastaan nautittu aamukahvin kera!
    Ihanaa tekstiä ja vielä upeampia kuvia. Kuten aina!
    Pidin kovasti rantakohtauksesta! lavastelen niitäkin luvattoman paljon, mutta se on vain niin käsittämättömän nätti paikka ja upea kosimis ympäristö ;)!

    Johan on vauvoja tulossa Mansuille! Vauva tuo varmasti Melinan yksinäiseltä vaikuttavaan elämään sisältöä ja enemmän rakkautta. Tällä on todella jotain konkreettista Aaronista. Ajattelin muuten heti, että juoni etenee juuri noin ;)! Se vain sopi kuvioon, mutta Adan vauvaa en osannut odottaa ♥ .

    En osaa kyllä sanoa juuta enkä jaata tuosta Adan, Florianin ja Rasmuksen kolmiodraamasta. Tämän pitäisi vain päättää, mutta eihän tuollainen päätös helppo ole. Toisaalta Melinalla ja Rasmuksella näyttää menevän keskenään hyvin, noista lisäkuvista kurkisteltuna ;) ! Jouduin katsomaan kaksi kertaa, että onko se nyt todella Melina, jonka kanssa Rasmus puuhailee!

    Miska♥Erik. Muuta ei kai tarvitse tästä parista sanoa ;)!
    Toivottavasti pari "adoptoi" pienen hackin avustuksella itselleen biologisen vauvan. Tuollaiset geenit olisi sääli hukata ;) !

    Mesinen kiittää lukukokemuksesta
    ja menee täyttämään tyhjentynyttä kahvikuppia!
    Jatkoa innolla odotellen...♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyv', jos oli nautinnolista:) Rantakohtausta oli kyllä kiva kuvata, tein tontin ihan tarinaan, joten oli kiva, että se oli onnistunut.
      Vauvoja tietenkin:)
      Eipä siitä mitään tarvitse sanoakaan, eiköhän Rasmuse hämmentele keittoa aika mukavasti. Adalmiinan ei ole helppo tehdä päätöstä,kun sillä on tunteita kumpaakin kohtaan.
      Sen sijaan Rasmus ja Melina meni ihan omaloitteisesti puuhailemaan.(kiitos ACR) ei mulla ole mitään intressejä parittaa kyllä niitä kahta.
      Miska ja Erik on suloisia, vaikka niitä ei osassa juuri nähtykään. Eiköhän sielläkin vauvoja nähdä.
      Ole hyvä vaan, kiitos itsellesi ihanasta kommentista !

      Poista
  5. Hyvä osa jälleen :) Tykkäsin kuvista tosi paljon. Naapurusto, talot ja sisustukset olivat tosi hienoja. Ja tietty simitkin olivat kaikki komeita/kauniita. Tekstikin oli mieluisaa luettavaa :D

    Jatkoa odotan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos tykkäsit :)
      Mukavaa,e ttä pidit puitteista, tein aika paljon niiden eteen:)
      Kiitokset itsellesi ihanasta kommentista !

      Poista
  6. Ensin täytyy taas kehua noita sun kuvia. Niin selviä ja olet tosi taitava noissa kuvakulmissa.
    Tuo uusi kaupunki näyttää itse osassakin tosi ihanalta ja jostain syystä tykkäsin tosi paljon tuosta lautasta.
    Florian ja Ada on kyllä niin rakastunut pari kun koko ajan ovat toistensa kimpussa. Jostain ssytä vaan musta oli niin hellyyttävää nähdä Rasmus ja Ada yhdessä. Jotenkin Rasmus on niin "rosoinen" että tykkään siitä hirmu paljon. Sellanen karski mutta ei kuitenkaan liikaa.
    Ja vauvoja on tulossa tuplana. Ihanaa. Petjakin on niin suloinen että ihan sanattomaks menen.
    Ja tuo Melinan ja Aaronin yö oli suloinen. Toinen niin kaipaa itku silmässä ja Aaron lentää toteuttamaan Melinan haaveet. So sweet.
    Ihana osa kuten aina ja kivasti toteutit tuon muuttohomman.
    Jatkoa jään heti odottelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Jaksoin tällä kertaa olla ahkera ja photoshoppasin kaikki kuvat...Lauttaa oli kyllä kiva tehdä, täytyy varmaan ottaa talteen, jos tartte toistekin.
      Florianin ja Adan suhde oli tässä ihan ekstrakorostettu, ihan syystä;)Krh mulla on suunnitelmia tulevaisuudelle paljonkin:D
      Rasmus ja Ada oli tosiaan aika sulkkuja yhdessä, Rasmuksesta tuli mielestäni varsin komea:)
      Petja on söpö♥
      Melinalla piti tietysti saada Aaron halimaan, onhan pari jo ollut kolme vuotta erillään:)
      Kiitokset ihanasta kommentista!

      Poista
  7. Jestas, näin pitkällä osalla hemmottelit meitä! Kyllähän tätä ilokseen lueskeli, kun niin montaa eri tapahtumaakin osa sisälsi.
    Ada ja Florian ovat niin söpöjä yhdessä, ja menivät vielä mitä romanttisimmalla tavalla kihloihin. Todella kaunis auringonlasku ja ihastuttava Florian :)
    Ja nyt on vielä lapsikin tulossa? :0 Jopas jotakin, toivottavasti heillä nyt menee tulevaisuudessakin hyvin, eikä Rasmus tule sekoittamaan pakkaa kovin perusteellisesti. Hieman se kyllä näytti epäilyttävältä, kun mies saapui tapaamaan Adaa pitkän ajan jälkeen, mutta ehkä hän oikeastikin halusi tietää, onko kaikki kunnossa.
    Rasmus oli muuten todella söppänä noissa posekuvissa, tummana ja pimeässä illassa. Ah, kyllä sä vaan osaat kuvata komistuksia :D
    Ja tuo Ivankin! Et arvaakaan kuinka täällä kuolailin näppistäni :DD Oi voi, saisi tulla tuo ukko minuakin suojelemaan ihan vapaasti.
    Niin, mihis jäinkään... Aivan, johonkin täysin sopimattomaan, skipataanpas se.
    Olipas Aaron kalpea! Huomasin, että aika lailla Melinaa kalpeampi, mutta muuttuiko hän jossain vaiheessa vampyyriksi, vai mites? :0
    Toivottavasti mies/poika/miksi häntä kutsuukaan pääsee pian pois vankeudestaan kun on lapsikin tulossa! Toivon totisesti heille kahdelle hyvää tulevaisuutta, kun ovat niin paljon olleet erossa :)
    Hyvä osa ja hyvin kirjoitettu! Jään odottelemaan jatkoa, mutta ei mitään kiireitä sen kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kihlauksen piti olla jo viime osassa mutta jätin sen pois:) Rasmus saattaa sotkea kuvioita hivenen;)
      Rasmus on kyllä aika kiva:)
      Ivan...heh se on kyllä kieltämättä ihana, pyydänkö tulemaan teille sua suojelemaan?

      Aaron muuttui vampyyriksi kun jäi Alin taloon. Osissa se ei kuitenkaan ole aina vampyyri, ekstrakuvissa ainakaan, ja viime osassa taisin unohtaa muuttaa sen. Vampyyrit on päivisin niin vaikea pitää tyytyväisenä että muuten sen aina takaisin. Mutta joo on siis vampyyri mutta ehdottoman hyvä ja Fredin hyvä ystävä:)
      Eiköhän Aaron pelastu, ensi osassa jos suunnitelman mukaan menee päästään jo talolle ja seuraavassa osassa olisi luvassa rytinää;)
      Kiitokset itsellesi mukavasta kommentista !

      Poista
  8. Oih, ihan sydän hyppäsi kun c-boxissani luki, että "masuilla uusi osa:)"! Aivan mahtava osa jälleen!:)

    Pidin jotenkin tuosta alusta, lautta oli jotenkin niin suloinen keksintö!:D Lautalta olit ottanut todella hienoja kuvia!:)

    Ja awwwss...<3 Rantakohtaus oli niin <3! Ihanaa kun pari on nyt kihloissa, mahtaakohan asia vaikuttaa Adan tunteisiin kun Rasmus on kuvioissa...?

    Ja vooi, aivan mahtava kohtaus, kun Rasmus palasi! Ihan sairaan suloiset söpiskuvat Adasta ja Rassesta.:3 Gooble is in laav!<3 Taas...:DD

    Jännä tämä Ivan.. Tai mikä sitten liekään!:D Toivottavasti porukkaa saa Aaronin kotiin!:) Aivan ihana, kun mies suuteli Adan kättä!:DD

    Sitten taas, joka osaanhan se kohtaus kuuluu sisältyä, mikä saa herkisymään.:D Aivan hirmu hienosti tehty tuo Melinan ja Aaronin tapaaminen, on se Fred aika kiva:3 Teksti oli mahtavaa!:)

    Jeah, tytöt samaan aikaan raskaana!:D Mukavaa saada nähdä Florin lapsi, ja myös Aaronin!:)

    Mutta, osan ihanuus ja mahtavuus ei mitenkään enää yllättänyt...:D Jatkoa odotellen<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lautta oli kyllä aika kiva tontti pelata :)
      Rantakahvila on itse asiassa aika kiva, pitää miettiä jos sen jonnekin muualle naapurustoonkin tunkisi, samoin lautan. Nyt ovat kummatkin yliopistolla.
      Rasmuksen ilmestyminen saattaa hiukan seata kuvioita, Florian ei ainakaan siitä tykkää;)
      Ivan on sellainen Vanhanaikainen herramies, Ivan on muuten pelissäni romantiikka simi ja arvaa olivatko kaikki, asuntolan miespuolisia asukkaita myöten, koko ajan kuolaamassa sen perään :)
      Jeh, vauvoja lisää :)
      Itsekin tykkäsin tuosta Aaronin ja Melinan kohtauksesta.
      Kiitokset itsellesi mukavasta ja piristävästä kommentista !

      Poista
  9. Toivottavasti teillä ei ole kurjat eristeet ;) Lautta on kyllä kiva, valitettavasti vaan yläkansi on tosi ahdas ja hönöt simit jumittaa siellä :)
    Florian on ihan romanttinen höpelö....ja Rasmus tulee sotkemaan vielä juttua aika kivasti ;)
    Ei tietenkään itketä vaikka itselläkin oli pala kurkussa tuota kirjoittaessa ja vielä kun kuuntelin samalla jotain haikeaa itkubiisiä.
    Vauvoja tietenkin ♥
    Olipas paljon kuvia mistä pidit :) Photshoppasin tähän osaan aika paljon, kiva, että tulos miellytti.
    Kiitokset ihanasta ja reippaasti piristävästä kommentista !

    VastaaPoista
  10. Väsymystä vastaan taistellen sain osan luettua. .-D Kouluviikolla kertyneet univelat osaavat aina yllättää perjantai-iltana... Mutta osasta vielä jokusen sanan sanon ennen nukkumaan menoa. .-) Kaikki kohtaukset oli hienosti lavastettu ja toteutettu, ja musiikin muutokset toivat jälleen mukavan säväyksen tunnelmaan. .-) Päätyi yksi Bruno Marsin biisi omalle soittolistallekin, kun tykästyin siihen. .-D Adalla ja Florianilla oli kaikki niin hyvin, kunnes Rasmuksen piti pöllähtää paikalle.. Aijai, mahtaako Adalle nousta vielä joitakin tunteita pintaan Rasmukseen liittyen, kiintoisaa. .-D Hyvä myös, että Ada kertoi Rasmukselle rehellisesti Petjastakin. .-) Ja nyt selvisi myös tuon oudon hepun henkilöllisyys! Apureita he varmasti tulevatkin tarvitsemaan. .-) Aaronpa osasi valita sopivan ajankohdan visiitilleen, juuri silloin, kun Melina miestä kovasti ikävöi. .--) Sääli, että aurinko ei tee hyvää vampyyreille, ja Aaron ei voinut jäädä kuin yhdeksi yöksi. .-( Jotenkin huvitti, miten Melina ja Ada päättelivät yhden pahoinvoinnin perusteella olevansa raskaana, mutta ilmeisesti se piti paikkansa, kun mahatkin alkoivat kasvaa. .-D Harmi vain, että nyt Aaronin pelastusta joudutaan lykkäämään. .-/ Osa herätti jälleen uusia ajatuksia ja odotan jo mielenkiinnolla seuraavaa osaa. .-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että jaksoi tlukea :)
      Kiva, että pidit osasta ja musiikeista. Aaron ei tosiaan voinut jäädä, Muut talossa olisivat ihmetelleet missä se on ja tulleet perään...
      Ehkäpä tyttösillä oli muutenkin ollut oireita ja pahan olon tullessa he vain yhdistivät asiat. Raskauspahoinvointi on kyllä erilaista kuin tavan vatsatauti, erotan ainakin itse ne toisistaan. ;)
      Kiitokset mukavasti piristävästä kommentista !

      Poista
  11. Oi jes, luin tän osan jo muutama päivä sitten, mutta en silloin ehtinyt kommentoida. Nyt kuitenkin vihdoin sain aikaiseksi, parempi myöhään kuin ei milloinkaan ! :D

    Tosiaan, hyvä osa! Melinan ja Aaronin kohtaaminen oli ihana<3 Toi Rasmuksen paluu aiheuttaa varmaan paljon ongelmia Florianin ja Adan välille ;s Mutta, toivottavasti Florian ja Ada pysyvät yhdessä, suloinen pari ! :)<3

    Iso plussa siitä, että lukumusiikki vaihtui ja vieläpä just sopivin valiajoin :D Oli kiva lukea kun aina "uudessa asiassa" uus musiikki.

    Mutta juuh. Taidan lopettaa tän kirjoittamisen ennenkuin tää tulee ihan täyteen kaikkea turhaa :D Joten, hyvä osa ja oottelen uutta osaa jo täynnä intoa!

    -Sabrina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun ehdit nyt kommentoida ;)
      Rasmuksen paluu tuottaa hivenen ongelmaa tähän sukupolven loppuosiin...
      Kiva, että pidit musiikeista.
      Kiitokset mukavasta ja ihanasta kommentista !

      Poista
  12. Oooohoh,

    Kaksoisleukani miltein väpäjää kun luin tätä osaa. Noin kauniisti kuvailtuna... :D . Liian paljon ihanaa osassa ja liian paljon ooohoh-reaktioita. Mistä alottaisin. Alusta ehkä?

    Lautalla muutto oli loistokkaasti toteutettu! Oli aitoa merifiilistä ja tunnelmaa kun Adaa katseli hatussaan ja kahvekupissaan seisoskelemassa lautan laitamilla kohti uutta kotia rakkaat ihmisensä mukanaan. Mainio aloitus osalle :). Eikä näin suoraa osaa lukiessa tulisi mieleenkään, että ei tämän näin kuulu mennä tai että joo, selvästi näkee että pelin kanssa on ongelmaa kun näin alkaa. Uudet tuulet saisivat kyllä täältä ainakin hyvän mielen :D.

    Florian sinä höpsö pieni romantikko - suloinen tapa kosia armastaan omakseen ^^. Mutta mutta...Rasmus vei ilkeästi kyllä nyt kohtalokkuuden maun itselleen ja Florian jäi auttamatta kakkoseksi. Rasmuksen ja Adan kohtaus oli todella uskomaton! Ihanasti kuvattu illan/yön hämärässä ^^. Mukavan tunnelman olit kuvien muokkaamisella saanut tuohon auringonlaskuun (Florian ja Ada). Punertavan kukertava sävy on kaunis.

    Adasta ja Adan miehistä kyllä voiton vei Aaronin ja Melinan hetki. Yhden yön hetket on aina ne haikeimman romanttisimmat. Yksi yö ja that's it. Aaronin väriä saanut nenänpää jaksaa ihastuttaa edelleen :D. Suloista!

    Tyttöjen raskausaikaa tässä sitten aletaan mitä ilmeisemmin eteenpäin seurailemaan. Ja suurella mielenkiinnolla odotan kolmikon: Ada, Florian ja Rasmus - vastoinkäymisiä. Kenties myö vielä nähdään kuinka Rasmus tapaa poikansakin :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitihän mun nyt jotenkin selvittää miten ympäristö nyt yhtäkkiä näyttä erilaiselta. Lauttatontista tykkäsin, siitä tuli aika mukava :)
      Florian, täydellinen mies, ainakin melkein. Rasmus on kyllä tässä osassa kerännyt sympatiaa:)
      Yhden yön hetket, haikeat ja romanttiset :)
      Kolmiodraama tässä tiivistyy vielä enne tämän sukupolven loppua, mulla ei ole kyllä ihan selkeää kuvaa miten sen päätän....

      Kiitokset vallan mukavasta kommentista!

      Poista
  13. Ehdinpäs vihdoinkin kommentoimaan! Pakko sanoa, että aivan mahtava ja ihana osa! Tätä kyllä kannatti odottaakin :)

    Ihanaa, kun kaikilla menee nyt välillä taas hyvin. Melinakin sai nähdä Aaronin pitkästä aikaa :) Ehkä Mel jaksaa nyt taas odotellakin hetken aikaa ja onhan heille tulossa vauvakin, joka pitää varmasti ajatukset muualla. Ainakin vähän.

    Oli myös kiva, kun Rasmus palasi ja tuli vähän sekoittamaan tavallista arkea. Toivon vain, että Rasmuksen paluusta ei koidu hankaluuksia ja että Florianin pelko ei toteudu. Olisi kamalaa jos Adalla ja Florianilla menisi poikki Rasmuksen takia!

    Jatkoa odottelen taas :) Toivottavasti koneesi jättää nyt temppuilut sikseen ja saat tehtyä jatkoa nopeammin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän se Mel saa muuta ajateltavaa ja Mel muuttaa samaan taloon vanhempiensa kanssa, joten on sillä ainakin seuraa:)
      Rasmus on palannut....Heh...no tuota draama on luvassa jonkin verran tämän kolmiodraaman suhteen ;)
      Muistakaa, että Florian ja Ada ovat toistensä sydämen valittuja, joten eiköhän ne ole yhdessä ikuisesti, eivät oikein voi erotakaan.
      Kiitokset mukavasti piristävästä kommentista !

      Poista
  14. Hei vupii!
    En ymmärrä minne kommenttini oikein katoavat, laitoin sinulle tuohon vuosipäivä-extraan ja tähän kommentin, enkä löytänyt enää kumpaakaan. Joko vuodatus ei pidä minusta, tai sitten oma koneeni kettuilee ja pahasti. ;O
    On ollut ihanaa nähdä, miten olet kehittynyt tarinan mukana kertojana ja kuvien muokkaajana. Tämä osa oli kuin karkkia silmille, sillä maisemat, simit ja kuvien tunnelmat olivat täysi 10! <3
    Mel ja Aaron pääsivät näkemään pitkästä aikaa, mikä lämmitti suuresti sydäntäni! Ja Rasmuskin palasi kuvioihin, voi voi...toivottavasti et ole suunnitellut mitään ikävää Adan täydelliseen elämään :< en kestäisi sitä.

    Tule taas ilmoittamaan, kun uusi osa tulee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävää, jos kommentit katoaa...kökköä...
      En ole kommenttejasi edes nähnyt joten tosi inhaan jos ne katosivat...
      Kiva, että pidit osasta, kuvista ja kaikesta.
      En mä mitään ikävää, hiukan draamaa vain ;)
      Kiitokset ihanasta kommentista !

      Poista
  15. Hiisi miten pitkä osa O.o On sulla tässä ollut hommaa! Mutta tykkäsin. Rasmuksen paluu tuo kyllä varmasti draamaa mukanaan. Melinan kaipauskohtaus ja herransa äkkinäinen ilmestyminen oli kuitenkin mielestäni paras kohtaus <33 Jään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rasmuksen paluu tuo ongelmia tosiaan :)
      Melina ja Aaron taisivat tässä osassa varastaa shown Rasmuksen ohella ;)
      Kiitokset ihanasta kommentista !

      Poista
  16. No olipas pitkä ja tapahtumarikas osa! Mahtoi kestää kauan lavastaa ja kuvata kaikki, varsinkin kun pelissäsi niin paljon oli ongelmia ilmennyt. Onneksi sait tämän valmiiksi, äläkä häpeile nyt yhtään päivitystahtiasi, eiköhän pienet kesätauot tee aina ihan hyvää? ;)

    Adalmiinapa on nyt kaikkien suosiossa.. Florian meni kihlaamaan tämän juuri ennen kuin Rasmus pelmahti paikalle menneisyydestä kaikuvin tunteidensa kanssa. Taisi muuten Petja-poika olla tälle kova shokki! O.o

    Ah, Melina, jolla on muuten mahtavan sävyiset hiukset, sai Aaronin omakseen edes yhdeksi yöksi. Arvailinkin tilanteessa olevan jotain hassua, kun aamunvaloonkaan ei voi missään nimessä jäädä, mutta toinen olikin vampyyri :D Jännää.

    Kiitos kivasta osasta, kirjoittelepa toinenkin sitten kun sopii :)

    P.S. Oliko osan nimi Kysymyksiä vai Yllätyksiä? Kun otsikossa ja sitten otsikkokuvassa lukee eri nimet? Anteeksi rasittava pilkunviilaus..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan tässä hommaa, juu...Mutta enemmän hommaa oli luoda kaikki uudestaan ja naapurustot ja kaikki ;)
      Juu, Aaron on vampyyri ;)
      Osan nimi oli jäänyt siitä, kun sen kirjoitin ekan kerran pari kuukautta sitten jo , hyvä kun huomasit!
      Kiitokset ihanasta kommentista!

      Poista
  17. Ihanasti kuvattu tuo Florianin ja Adan rantakohtaus! Arvailinkin, että Florian saattaisi kosia, kun vei Adan yllättäen niin nättiin paikkaan. Ajoituskin oli mitä ihanteellisin, kun Rasmus ilmestyi paikalle. Petjan olemassaolo taisi olla Rasmukselle aikamoinen yllätys! Ilme miehen kasvoilla oli mainio, kun Ada kertoi asiasta. Saa nähdä miten Rasmuksen paluu vaikuttaa Adan elämään! Florian ei ainakaan ollut kovin innoissaan. ;)

    Olipas kiva, että Aaron pääsi lopultakin tapaamaan Melinaa. Vaikka aikaa olikin vain yksi yö. Aika kauan Mel joitui odottamaan. Melina ei tainnut huomata miksi Aaron oli muuttunut? Ainakaan tyttö ei reagoinut siten, että olisi huomannut.

    Mutta hyvä osa jälleen kerran! Jatkoa odotellessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, kirjoitimpa sitten oman nimimerkkini väärin! Vaihteeksi näin. Edellinen kommentti oli siis myös minulta. :D

      Poista
    2. Kivaa, että tykkäsit :) Mun piti laittaa tuo kosinta jo edelliseen osaan mutta peli jumitti kyllä siihen malliin silloin että jätin sen pois. Ja tuo ranta oli täydellinen ♥
      Rasmushan lähti aika yllättäen joten oli aika yllätys:) Ihanasti Rasmus otti tuossa kuvatessa tuon yllätysilmeen ihan itse...
      Eipä Melina huomannut tai sitten huomasi mutta ei välittänyt. Kyllä nuo kaikki tietää miksi Aaron on muuttunut , ehkäpä Florian kertoi sen heille kun hän oli silloin ainoa joka asian kuuli/näki päässään...
      Kiitokset ihanasta kommentista !

      Poista
  18. Ihana uusi paikka Mansikkaojille! Tykkään yästä kaupungista enemmän, paljon enemmän kaikkea ja ihanasti lavastettuja paikkoja, tuo ranta oli aivan ihana... Tosin tätä naapurustoa et itse tehnyt ellen väärin muista? ;P

    SItten itse tarinasta... Puitteet ovat mahtavat ja juonessakin tapahtui tällä kertaa vaikka mitä. Oli ihana tuo rantakohtaus, Flor ja Ada on niin ihana pari <3 Olen ikionnellinen kun niillä kahdella menee niin hyvin. Siis ainakin toistaiseksi.

    Rasmuksen ilmestyminen takaisin noin yhtäkkiä yllätti kyllä vaikka sitä osasi arvatakin, että jossain viaheesas herra palaa kuvioihin. Mutta täytyy kyllä myöntää... Vaikka Flor ja Ada sopii mielestäni toisilleen paremmin, niin Rasmus on kyllä tällä hetkellä legacyn parhaimman näköinen mies. Kuolaan joka kuvassa, on se nyt niin... tota juuh. Ihana ilmeikäs. (?)... Olisi jännä kuulla vähän lisää siitä, mitä Rasmus on omillaan ollessaan tehnyt.

    Aaronin yllätysvierailu oli ihana yllätys. Ja siitä tulee varmaan hauskaa, kun Ada ja Mel saavat suunnilleen yhtä aikaa lapsen :D Toivottavasti se tiivistäisi myös Florin ja Adan suhdetta... Tosin kyllä sitä soisi Rasmuksenkin johonkin väliin mahtuvan :/ Jäi taas mielenkiintoiseen ja kinkkiseen vaiheeseen tämä tarina. Ja sitten pitäisi saada Aaronkin pelastettua jossain vaiheessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tehnyt itse yliopistoa, koristelin vain. Vaahterajärven olen rakentanut itse ihan tyhjästä, ladatusta pohjasta. Eli siellä on kaikki mun käsialaani, valmiina oli vain tiet.
      Rantatontin olin itse tehnyt ja se sopikin passelisti tuohon kohtaukseen :) Ne sellaiset meidän söpöläiset ne ;)
      Mä pidän hurjasti Florianista ja Aaronista ja muistakin mutta Rasmus saa myös mun sydämen läpättämään...en tiedä miksi ;) Se on vaan...jotenkin ihana!
      Rasmuksen paluu tuo vähän mutkia väleihin mutta kuten sanottu tarinoissani on yleensä onnellinen loppu...tässä kohtaa en vaan vielä tiedä miten sen tarkalleen toteutan...hmmm
      Voisi varmaan tehdä jonkun Rasmus ekstran...hmmm.
      Mäkin odotan jo innoissani vauvoja :)
      Aaronin pelastus se lähenee ensi osassa päästään jo talolle ;)
      Kiitokset taasen ihanasta kommentista!

      Poista
  19. Taas yllätyksiä ja yllätyksiä, no Rasmuksen ilmestymisen osasin jo arvata otsikkokuvasta :) Ja olihan Florianin ja Adan kihloja jo odotettu <3 Toivottavasti Rasmus ei nyt pääse sotkemaan heidän välejään... Aaronin ilmestyminen oli kyllä (ihana) yllätys! Melinallekin hieman piristystä. Ja lapsia! Ihanaa, rakastan lapsia. Ja nyt Melinakin saa jo lapsia :) Harmi kun Aaronin pelastaminen jää vähän myöhemmäksi, mutta ainakin he saivat nyt apua.
    Uutta osaa odotan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Aaron vielä pelastetaan, älä huoli :)
      Kiitokset mukavasta kommentista !

      Poista
  20. Pitää vielä erikseen kommentoida; nostan hattua, itse olit sittenkin naapuruston tehnyt :D Ja hieno onkin

    VastaaPoista
  21. Noniin, eihän tässä olla kuin kuukausi myöhässä, MUTTA olen viimein lukenut osan! Ja ihana se olikin! :)
    Tuli sellainen tunne, että ensiosassa tapahtuu jotain dramaattista. En tiedä, kuvittelenko vaan, mutta Aaronin pelastaminen tuskin onnistuu ihan ongelmitta...!
    Ja voi Rasmus sentään! Suloinen herra, mutta pelkään hieman miten hänen paluunsa vaikuttaa Florianin ja Adan suhteeseen, etenkin kun heille näyttää olevan tulossa perheenlisäystä..!! <3

    Uusi naapurusto on oikein nätti! Pidän kovasti tämän osan kuvista muutenkin, kuvat eivät olleet yhtään huonolaatuisia tummimmillaankaan :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista :)

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.