No niin. Julkaisen osan 2 nyt, koska ensi viikolla en mahdollisesti ehdi pelata/kirjoittaa/julkaista. Sitäpaitsi osan 2 kuvat ovat olleet valmiina ja hetken. 3-osa on vielä kesken, sen julkaisusta en vielä osaa sanoa.
Mutta edellinen osa jäi huisin jännittävään kohtaan, joten lukemaan....!
Ja kommettia kannattaa myös laittaa :)
Osa on minun mittapuulla suht lyhyt n.50 kuvaa.
*************************
Inke seurasi aavenaisen lähestymistä sydän jyskyttäen. Nyt hän saisi vihdoin tietää naisesta jotain. Nainen näytti aika nuorelta vaikka hiukset olivatkin harmaat. Hahmo loisti hiukan jonkinlaista valohehkua ja sai koko aukion kylpemään kirkkaassa valossa. Naisen lähestyessä Inke tunsi ihollaan myös lievää kylmyyttä.
- Vihdoinkin tapaamme Inkeliina Mansikkaoja, nainen sanoi kumealla äänellä. Olen seurannut sinua jo kauan ja odottanut tätä päivää. Olemmekin tavanneet kaukaisesti monta kertaa. Kiitos muuten, että kävitte haudallani, nainen jatkoi.
Inkeä kylmäsi ja hän tajusi, että näkyvästä hahmostaan huolimatta nainen oli kuollut jo aikoja sitten.
- Istutaan tuohon kannolle niin saat tietää kaiken, nainen sanoi. Pidetään kuitenkin kiirettä sillä minulla on vain hetkinen aikaa. Päivänvalossa ilmestyminen kuluttaa voimiani paljon. Tahdoin kuitenkin, että tapaamme päivällä. Yöllä olisi voinut olla sinulle liian pelottavaa enkä usko, että Frida olisi suostunut siihen.
Inkeliina ei osannut sanoa mitään, nyökkäili vain naisen puheille. Hän ihmetteli vieläkin, mikä naisen ja Fridan suhde oli. Ehkä se selviäisi aikanaan?
- Sovitaanko, että minä kerron tarinani ja sinä saat kysellä jos haluat? nainen kysyi.
Inke nyökkäsi. Hän istui aivan lähellä naista, tunsi tästä huokuvan kylmyyden ihollaan. Naisen silmät olivat oudon sumeat ja ääni oudon kumea.
Aave huokasi kerran ja mietti selvästi mistä aloittaa.
- Minä olen sinun isoäitisi isän siskopuoli Ilse Meri. Olen Meresmaan sukua vaikka sukunimeni eläessäni olikin Meri. Minä sain alkuni eräästä onnettomasta suhteesta kauan sitten. Minut kasvatettiin kuitenkin kuulumaan isoisoisäsi perheeseen. Haluan nyt kertoa sinulle eräästä tapahtumasarjasta ja sen jälkeen pyydän sinulta yhtä asiaa, Ilse sanoi.
Inke nyökkäili edelleen. Nainen oli kuin olikin hänelle sukua vaikka aika kaukaista tosin.
Minä olin silloin nuori ja juuri täyttänyt kahdeksantoista. Me olimme järjestäneet juhlat minun kunniakseni. Talo oli täynnä kauniita ja nuoria ihmisiä vanhempineen. Olimme palkanneet jopa soittajat ja pitopalvelun tarjoilijoineen.
Juhlat olivat menneen hyvin, kunnes minä huomasin hänet. Olin juuri syömässä, kun havaitsin hänen juttelevan äitini kanssa. Arvid oli minua muutaman vuoden vanhempi ja kokenut naistenmies. Minä en sitä tiennyt, koska äitini oli tiukasti kieltänyt seurustelemasta miesten kanssa. Hän ei halunnut minulle käyvän niin kuin hänelle.
Minä jatkoin syömistä ja samalla katselin häntä. Arvid oli komea ja sulavakäytöksinen. Olin ollut häneen ihastunut jo pidemmän aikaa. Lindemanit olivat perheystäviämme ja vierailivat meillä usein.
Myöhemmin nostimme ystävieni kanssa maljoja tulevaisuudelle. Olin jo hieman pökerryksissä monista maljoista, joten sekin edesauttoi tulevia tapahtumia. Nauroimme ja kilistelimme laseja ystävieni kanssa, kun huomasin Arvidin katselevan meitä. Hymyillen hän lähti kävelemään kohti minua. Sydämeni löi ylimääräisiä lyöntejä, kun hän lähestyi.
Arvid kysyi kohteliaasti, saisiko liittyä seuraamme. Vastasimme myöntävästi. Vatsanpohjassani lepattivat tuhannet perhoset ja minua hermostutti. Huomasin Arvidin katselevan minua samalla, kun hän jutteli kanssamme. Tunsin jännityksen punan nousevan kasvoilleni.
Nostimme vielä maljan naiskauneudelle Arvidin pyynnöstä. Koko ajan tunsin tuon miehen huumaavan läsnäolon. Hän sai ajatukseni sekaisin jo pelkällä läsnäolollaan. Jossain vaiheessa huomasin, että Arvid oli siirtynyt lähemmäksi minua ja hivuttanut kätensä vyötäisilleni.
Jonkin ajan kuluttua siirryimme kaikki tanssilattialle. Arvid pyysi minua tanssimaan kanssaan ja minä suostuin tietenkin. Vihdoin saisin tutustua häneen tarkemmin. Hän talutti minut tanssilattialle ja katsoi minuun hymyilevin silmin. Jalkani olivat kuin hyytelöä eivätkä tahtoneet totella ollenkaan.
Me tanssimme monta tanssia yhdessä ja joka tanssilla hän veti minua lähemmäksi itseään. Salissa alkoi olla jo todella kuuma, joten hän ehdotti, että menisimme ulos viilentymään. Minä suostuin. En osannut epäillä mitään.
Me lähdimme ulos kuumasta salista ja menimme ulos. Kävelimme pihalla ja metsässä ja juttelimme kaikenlaista. Päädyimme sitten tälle samalle metsäaukiolle, missä nyt istumme.
Minä olin nuori ja tietämätön. Olin lisäksi hiukan humaltunut kaikista juomista, joten olin todella täydellinen uhri. Tokihan Arvid huomasi, että olin häneen ihastunut ja käytti sitä häikäilemättä hyväkseen.
Hän sanoi minulle juuri ne asiat mitä halusinkin kuulla. Hän vakuutti minulle rakastavansa minua ja olleensa minuun ihastunut jo pitkään. Ja minä uskoin sen kaiken. Ajattelin se hetken olevan elämäni onnellisin hetki. Olin kuitenkin väärässä.
Inke oli kuunnellut naisen kertomusta vaiti vain nyökkäillen välillä ymmärtävästi. Hän alkoi pikkuhiljaa ymmärtää mitä nainen oli kokenut.
Monien sanojen ja kauniiden korulauseiden jälkeen hän suuteli minua. Kukaan ei ollut koskaan suudellut minua ennen. Minä näin tähtiä ja jalat meinasivat pettää. Arvid suuteli minua uudestaan aina yhä kiihkeämmin ja vaativammin.
Minä olin kuin huumattu ja suostuin kaikkeen. Olin silloin niin naiivi ja tahdoin uskoa kaikista vain hyvää. Olin helppo uhri sellaiselle miehelle kuin Arvid. Hän sai minut huumattua puheillaan ja käytöksellään.
Monen suudelmaan jälkeen Arvid työnsi minut vasten puuta ja suuteli minua hengästyttävästi. Vaikka olinkin aika typerä, tajusin kuitenkin mihin tämä päätyisi. Olin niin vakuuttunut, että olisimme yhdessä aina joten en ajatellut asiaa sen kummemmin. Hän saisi tehdä minulle mitä halusi, minä suostuisin mihin vain.
Loppujen lopuksi koin ensi kertani hänen kanssaan tässä aukiolla. Jälkeenpäin ajattelin, että rakkautemme on ikuista emmekä koskaan eroa. Kuvitelmani olivat kuitenkin liian ruusuisia ja tajusin asian pian itsekin.
Olin menossa jo talolle päin onnellisena pilvilinnoissa liidellen. Olin juuri astumassa sisään, kun kuulin eteisestä kiivasta keskustelua. Arvid jutteli sisällä kiivaasti, jonkun naisen kanssa. Kuulin hänen suustaan sanoja, joita ei ollut tarkoitettu minun korvilleni ja tajusin miten pahan virheen olin tehnyt.
Tajusin, että minun pitäisi estää jälkiseuraamukset etten joutuisi enemmän vaikeuksiin. Joten seuraavana päivänä otin yhteyttä erääseen kaupustelijaeukkoon. Hänellä olisi kuulemma uutetta, joka estäisi epätoivotut seuraamukset. Sovin eukon kanssa tapaamisen metsänreunaan sillä siellä olisimme piilossa uteliaiden katseilta.
Pyysin häneltä uutetta ja olin valmis maksamaan siitä kovan hinnan. Eukko katseli minua kaikentietävästi ja hiukan ilkeästikin. Poskiani kuumotti eukon tuijotus ja oloni oli epämukava. Lopulta eukko kuitenkin kaivoi uutteen hameenpoimuistaan.
Hän ojensi minulle kirkkaan lasipullon, jonka sisällä oli uutetta. Neste loisti todella outoa hehkua ja oli kummallisen väristä. Maksoin eukolle sovitun hinnan ja varmistin vielä, että uute olisi toimivaa. Eukko vakuutti sen tepsivän.
Nostin pullon ja heiluttelin sitä vielä eukon katsellessa minua kiinnostuneesti. En aikonut juoda uutetta saman tien vaan tekisin sen myöhemmin metsäaukiolla. Lähetin eukon matkoihinsa ja lähdin kävelemään kohti aukiota.
Avasin pullon ja haistoin uutetta. Se tuoksui oudolta mutta ei pahalta. Kohotin pullon huulilleni ja maistoin pisaran. Uute ei ollut hassumman makuista, joten join sitten ohjeiden mukaan pullon tyhjäksi. Hetkisen päästä minua alkoi pyörryttää ja huomasin, että uute loisti valoaan minun lävitsenikin.
Havahduin vasta pitkän ajan päästä. Olin pyörtynyt ja maannut selälläni aukiolla pitkän aikaa. Onneksi muut perheeni jäsenet olivat poissa, joten kukaan ei ollut huomannut poissaoloani. Kävelin huterin askelin talolle takaisin ja kaaduin omaan vuoteeseeni nukkumaan. Toivoin, että uute tehoaisi eikä seuraamuksia tulisi.
Huomasin kuitenkin pian, että eukko oli huijannut minua. Uute ei ollut tehonnut tai sitten pienellä oli todella voimakas elämänhalu. Olin vihainen ja katkera eukolle, hän oli huijannut minua. Vuodatin monet kyyneleet asian takia, enkä tiennyt mitä tehdä.
Lopulta peittelin raskauteni löysillä vaatteilla ja kiristävillä korseteilla. Kukaan ei onneksi tajunnut tilaani sillä velipuoleni, sinun isoisoisäsi, oli menossa naimisiin. Kaikilla oli paljon puuhaa häiden järjestämisessä minun onnekseni. Synnytin lopulta pienen poikavauvan yksin sairaalassa. En voinut palata kotiin vauvan kanssa, joten tein sen ainoan teon mihin pystyin.
Vein pojan Lindemanien ovelle vaunuissaan. Sydämeni oli särkyä mutta en voinut muutakaan. Samalla halusin myös Arvidin saavan tietää tekonsa seuraukset. Tiesin etteivät he voisi hyljätä kokonaan perheen ainoan pojan lasta. Vaunuihin olin laittanut kirjeen, jossa kerroin kuka lapsi oli. Olin antanut pojan nimeksi Arto, isänsä mukaan.
Inke tuijotti naista. Tämän tarina oli uskomaton ja kiehtova. Hänen täytyisi tietää vielä yksi asia.
- Oletko sinä se nainen, jota kutsuttiin “Suruksi”, Inke kysyi.
Nainen nyökkäsi.
- Olin todella surullinen vauvani kohtalosta. Jäin asumaan tänne kotitalooni yksin muiden muuttaessa kaupunkiin. Myös Lindemanit muuttivat muualle enkä ole kuullut heistä mitään sen jälkeen. Pidin oikean henkilöllisyyteni Inkeriltä, sinun isoäidiltäsi, salassa vaikka hän taisi aavistaa kuka olen.
- Aikani alkaa loppua, Ilse sanoi. Tahtoisin pyytää sinulta yhtä asiaa, hän jatkoi.
Voisitko ottaa selville mitä tapahtui pojalleni? Olen odottanut jo kauan sinunlaistasi rohkeaa ja ennakkoluulotonta sukulaista, joka selvittäisi asian. Olisin tullut luoksesi jo aiemmin mutta Frida esti pyyntöni. Olit silloin kyllä aika nuori.
Tyttö katsoi naisen surullisia kasvoja ja mietti asiaa. Kyllä hän voisi auttaa naista saavuttamaan rauhan. Sukulaisen etsinnästä tulisi varmasti jännittävää ja kiinnostavaa. Ja nyt hän tiesi niin paljon enemmän kuin aiemmin. Inke varmisti vielä, että oli kuullut tarinan nimet oikein ja kirjoitti ne ylös. Lisäksi hän kysyi naiselta vielä tarkemmat vuosiluvut tapahtumista.
- Minä joudun nyt lähtemään, Ilse ilmoitti. Tämä on kuluttanut jo ehkä liikaakin voimiani ja minun täytyy päästä lepäämään. Sinä saat vielä yhden vierailun tätä asiaa koskien, Ilse sanoi Inkelle varsin salaperäisesti.
Ilse käveli keskelle kukkaniittyä ja kohotti kasvonsa ylös. Pilvetkin väistyivät ja aukiolle paistoi kirkkaasti aurinko. Sitten nainen alkoi loistaa kirkasta valoa kuin tulta ja katosi.
Inke juoksi kohti paikkaa, missä oli sopinut tapaavansa Fridan. Mielessä myllersi Ilsen kertomus ja tämän antama tehtävä. Hän aikoi suorittaa tehtävän loppuun, jotta Ilse saisi rauhan.
Kohta Inke näkikin Fridan kävelevän häntä kohti. Häntä mietitytti vieläkin, mikä oli kaksikon suhde toisiinsa. Ilsekin oli maininnut tytön estäneen hänen pyyntönsä. Oliko Frida jonkinlainen suojelusenkeli?
- No, saitteko asiat selvitettyä, tyttö kysyi iloisesti.
- Joo ja sain tietää tehtävänikin, Inke sanoi. Ilse mainitsi muuten pari kertaa sinutkin.
Frida hätkähti hiukan mutta tokeni nopeasti.
- Varmasti mainitsikin, Frida tuhahti. Jos mä en olisi estellyt ja viivyttänyt, se olisi ilmestynyt sulle jo aiemmin. Sä olit kuitenkin liian nuori meidän mielestä mihinkään sellaisiin, hän jatkoi. Joten mun tehtäväksi jäi pelata aikaa, kunnes olisit valmis.
Inkeliina mietti ystävänsä sanoja. Hänelle tuli tunne, ettei Frida kertonut kaikkea itsestään.
- Kuka sä oikein olet, Inke tokaisi sitten aika vihaisesti.
- Se selviää kyllä aikanaan, Frida sanoi salaperäisesti. Me nähdään vielä kyllä vaikka joudunkin välillä olemaan poissa. Mä tulen kuitenkin paikalle, jos tarve sitä vaatii, tyttö jatkoi.
- Mä saatan sut nyt kotiin, niin voidaan samalla jutella, Frida ilmoitti. Mä haluan myös kuulla Ilsen tarinan, hän virnisti.
- Okei, mä kerron sulle kaiken matkalla, Inke lupasi. Hän tiesi kerrankin enemmän kuin Frida. Ehkä tyttö kertoisi kaiken itsestään jonain päivänä.
Jatkuu osassa 3...
**********************
Tähän osaan saa ja kannattaa kommentoida :)
Tykkäilen edelleen muokkaamisista kuvista. (mulla on nyt joku vaikeus kirjoittaa...)
VastaaPoistaOsa oli hyvä ja tunnut paranevan koko ajan. Teet myös todella nopeasti näitä osia :D
Nimetkin ovat kivoja ja mielenkiintoisia :)
jatkoa odotan
-Tohya
Kiva osanen :D
VastaaPoistaHaamun tarina oli jännä :D jäi mietityttämään se, että miten hän kuoli :)
Toivottavasti Inke saa tietää sen pojan kohtalon :)
Mua alkaa epäilyttämään Frida.... Kun se on jotenkin niin mysteerinen eikä kerro paljoa itsestään :D
Haamu Ilse on muuten tosi nätti :)
Ja jee, alkaa vaikuttaa siltä että en ole ainut jolla on hurja osien julkaisemistahti? :D toivottavasti 2B tulee yhtä nopeasti kuin tämä :))
Hyvä osa .) Tykkäsin kovasti menneisyyskohtauksen kuvanmuokkailusta. Paikat ovat edelleen todella kauniita ja kiehtovia, kuvia on ilo katsella .)
VastaaPoistaTeetpäs sinä näitä osia nopeasti!
VastaaPoistaOlet lavastanut kaikki kohtaukset hienosti ja tekemäsi paikat ovat todella realistisia ja kauniita.
Muokkaat kuvia hienosti!
Oli kiva saada tietää lisää tuosta haamusta ja oli hyvä käänne, kun Inke sai tehtävän.
Frida kyllä on vielä aika salaperäinen... Hmm... mitähän silläkin on salattavaa?
Jatkoa pian... Näitä on niin ihana lukea
Hyvä osa, hienosti liu'uttiin nykyhetkestä menneisyyteen ja toisin päin!
VastaaPoistaHaamun tarina oli mielenkiintoinen!
Kuvat menneisyydestä oli muokattu upeasti, niissä oli aito tunnelma!
Vähän jännää, kun Inke pääsee nyt etsimään kadonnutta kaukaista sukulaista!
Jatkoa :)
Oi, taas osa! Oletpas nopea =) En edes meinaa pysyä perässä kaikissa päivityksissäsi, kun on niin paljon muitakin tarinoita luettavana =)
VastaaPoistaMutta sitten itse osaan: Mielestäni se oli oikein sopivan pituinen (tähän väliin, kun viime osa oli niin pitkä ja tämäkin on vasta kuitenkin puolikas). Vähän harmistuin tuosta haamusta, kun olin kuvitellut sen vanhukseksi jostain syystä. Varmaan siitä, että tällä oli harmaat hiukset ja yleensä simit/ihmiset kuolevat vanhuksina =) Toivottavasti haamusta siis saadaan toisella tapaamiskerralla enemmän irti, sillä aukkoja jäi aika paljon avoimiksi. Mutta toisaaltaan, se pitää kiinnostusta sitten yllä! Olit myös saanut kuvat muokattua hienoiksi, ja pidin siitä, että "muistokuvat" olivat niin vanhanlaisia ja nykyisyyteen sijoittuvat kohdat värikkään kirkkaita. Inke on varmasti juuri oiva sukulainen selvittämään Ilsen pyytämän tehtävän. Toivottavasti Inkestä ei silti muotoudu "kaikki-osaavaa-salapoliisia", sillä jostain syystä täydelliset henkilöt eivät ole mieleeni =) Paljon onnea kuitenkin tytölle tehtävään! Joku tuossa aikaisemmin kommentoikin siitä, että Frida on hiukan kummallinen salailija, ja se jäi kyllä vaivaamaan itseäni. Hmmm... Ehkä siitäkin sitten saadaan kuulla myöhemmin lisää. Kiitos kuitenkin hyvästä osasta, odottelen jatkoa tietty =)
Hurr, en osannut kyllä aavistaa että Aave olisi sukua Inkeliinalle. Nuo vanhoiksi muokatut kuvat olivat hienoja ja uudet hahmot ja nimet uskottavia. Ilsen tarina oli varmaan melko tavanomainen joskus silloin ennen (tarkka määritelmä :D )ja pidin nimestä Lindeman.
VastaaPoistaInkeliinan tehtävä kuulostaa mielenkiintoiselta, tämän osan myötä tykästyin taas hieman enemmän teini-ikäiseen Fridaan ;)
Olen muuten kuunnellut todella monta kertaa Mansikkaojia lukiessani Blackfieldin 1,000 Peoplea, se on sopinut yllättävän moneen osaan ;)
http://www.youtube.com/watch?v=2XFis40qhIE
Mutta osa tuli tosiaan jälleen nopeasti ♥ odotan jatkoa ja köyn sillä aikaa tarkistamassa hieman Meresmaan sukupuuta ;D
Mielenkiintoinen osa, joka valoitti hyvin kummituksen tarinaa. Maltan tuskin odottaa, kenen luokse Inke mahtaakaan päätyä : ))
VastaaPoistaSori, tällä kertaa kommentti jää vähän lyhyen puoleiseksi, mutta toivottavasti ei haittaa.
Jään odottelemaan innolla seuraavaa osaa =)
Vau, nopeasti ilmestyi tämä osa. Oli kiva saada tietää kummituksesta, siis Ilsestä lisää. Jätit silti jännitykseen Fridan suhteen. Kukahan se oikein on? .O Jännältä kuulostaa tuo Inken uusi tehtävä.
VastaaPoistaKuvat olivat aivan omaa luokkaansa. Mä oon varmaan kehunut niitä joka osassa, mutta ne vaan onn niin hienoja! Jatkoa!
Tosi hyvä osa! :-) Tässä pysyy kokoajan mielenkiinto yllä :-) Kivasti olit muokannut nuo kuvat mitkä kuului Ilsen tarinaan :-) Jännää nähdä miten tuo Inken tehtävä lähtee etenemään ei varmasti onnistu ongelmitta :-) jatkoa odotan ja voisin jatkossa olla vähän ahkeramopi kommentoija :-D
VastaaPoistaTosi mielenkiintoinen tarina. Kuvat on todella hyvin muokattuja, tapahtumat ja teksti sujuvia ja simit ihania. Jään ehdottomasti seurailemaan, miten tämä jatkuu ja linkitän sinut ilomielin :)
VastaaPoistaTohya kirjoitti...
VastaaPoistaKiitos kovin kommentista :) Joo tämä tuli aika nopsaan.
Brylen kirjoitti...
Kiitos kommentista :) Haamusta kuullaan vielä katsotaan mitä Inke saa selville. Tässä viimeisiä lomapäiviä hyödynnän ja teen osia, kohta hidastuu, kun täytyy palata töihin. Ilse on kyllä nätti :)
Hunajainen kirjoitti...
Kiitos kovasti mukavasta kommentista :)
Ezme kirjoitti...
Oi, kiitos ihanasta kommentista! Mukava, että kuvat ovat miellyttäviä. Fridan salaisuuksista kuullaan vielä.
Volarea kirjoitti...
Kiitos ihanasta kommentista ! Katsotaan miten Inke pärjäilee :)
Aijca kirjoitti...
Joo, laitoin nyt vikalla lomaviikolla näitä osia tiuhaan. Päivitystahti harventyy hiukan syksyllä. Paljastan sulle salaisuuden: Ilse on vanhus. Ilsehän on mun omaluoma sim ja loin sen vanhukseksi. Muokkasin kuvia aika reilusti ja ilse on vissiin aika pirteä vanhus. Ei kävele kovin kumarassa jne..Ilse on myös meikattu aika reilusti. Voin laittaa ensi ekstraan muokkaamattoman kuvan siitä ;) Inke tarvitsee varmasti apua tehtävässään.Katsotaan mitä Inke saa haamusta selville. Kiva, että kuvat olivat sopivia ja hyviä. Ilmeisesti kehityn tässä kuvanmuokkauksessa ;) Frida on salaperäinen mutta kyllä siitäkin salaisuudet selviää...
Jade Essence kirjoitti...
Kiitos kommentista;) Ilse tarina on varmasti aika tavanomainen siihen aikaan ;) Kiva, jos kuvat miellyttivät silmää. Biisi sopii kyllä Ojiin hyvin. Jatkoa tulee kyllä !
GreenPixy kirjoitti...
Kiitos kommentista :) Fridasta saadaan tietää kyllä lisää jossain vaiheessa. Kiitos kuvakehuista :)
Ebby kirjoitti...
Kiitos kommentista :) Inkellä on jännät paikat miten aloittaa tehtävän suorittaminen. Kiva, että pidit osasta ja juonesta. Kommentit on kivoja mutta kyllä mä seuraan tuolta tilastoistakin kuinka moni näitä lukee.
Aui kirjoitti...
Oi, kiitos kommentista ! Kiva, että pidät tarinasta ja juonesta. Linkitän sut myös !
Pidin tästä osasta todella paljon. Tämä oli helppolukuista ja kiehtovaa. Tahdoin jatkaa jo lukemista enkä jaksa odottaa seuraavaa osaa.
VastaaPoistaPidän sinun ihanan lyhyistä päivitystahdeista :D Vaikka en aina meinaa perässä pysyäkkään. Ainakaan et anna unohtaa missään välissä tätä juonta!
Olit muokannut todella kivasti kuvat ja muutenkin kirjoitat edelleen hyvin!
Jatkoa jatkoa! =)
Pinqu: Jatkoa tulee kyllä :) Nyt saattaa tulla pieni päivitystauko mutta yritän tehdä osan valmiiksi mahdollisimman pian. Täytyy saada Säpinöihin jotain myös aikaseksi ;)
VastaaPoistaKiitos kommentista !
Mielenkiintoinen ja nykymaailmassakin valitettavan tosi tarina kätkeytyi tuon naisen selän taakse :) En ymmärrä, miten saat kuvistasi niin hienoja, mutta upeita ne ovat :D Tekstistäkin tykkään :)
VastaaPoistaFridasta mulle tulee vähän inhottava kuva nyt. Alkuun se oli Inken paras kaveri - mutta nyt hänen täytyy salailla vaikka mitä :o Aivan kuin hän ei edes olisi Inkeliinan puolella :/ No, ehkä mielikuvitukseni on liian aktviininen näin aamusta :D
Maya: Kiitos kommentista :) Joo, Ilsen tarina voi olla valitettavat totta tänäkin päivänä. Fridalla on omat huolensa mutta kyllä hän silti on Inken puolella.
VastaaPoistaOsasi ovat tosi hyviä luin molemmat nyt ja niitä oli ilo lukea jatkoa odotan innolla ja Hurmaloilla uusi osa;D
VastaaPoistaNik
Nik: Kiitos kommentista :) Jatkoa tulee kyllä...
VastaaPoistaTodella kiva osa. Olin aiemmin lukenut vain prologit, mutten sen jälkeen ollut eksynyt tänne takaisin. Kuvasi ovat ihania ja värikkäitä (ja isoja!), vaikkakin pimeällä ja iltahämärän aikaan otetut kuvat näkyvät ainakin minun näytölläni hieman liian tummina.
VastaaPoistaMyös noissa menneisyyden kuvissa on ihanan vanhahtava efekti.
Tarina itsessään on mielenkiintoinen ja juoni täynnä yllätyksiä! Minulle on vaan jäänyt hieman epäselväksi, millälailla tämä on LC, eikö sopivampi genre olisi tarina? ;)
Jatkoa odotellessa!
Paperitahra: No Lc:n tunnusmerkit taitaa olla vain perijän valinta ja 10 sukupolvea ;) Mutta antaa olla nyt LC:n nimellä vaikka tarina onkin pääosassa. Kiitos paljon kommentista, koetan jatkossa valostaa noita yökuvia.
VastaaPoistaKiva, saada uusia lukijoita :)
Oo, jännää :) Hyvin kirjoitat, tykkään tästä!
VastaaPoistaJellu: kiva, jos tykkäät. Uusi osa onkin just työn alla :)
VastaaPoistaNyt mä vasta tajusin, että sulla on tää mansikkaojakin säpinän lisäksi :S Pöllö kuin olen.... ;) Mä linkitän tän mansikkaojan nyt heti.
VastaaPoistaNiin ja osan puolikkaasta, näin lyhyesti sanottuna, tosi jännä! Odottelen toista puolikasta innolla sohvalla täristen :P... (Tai sit keksin jotain oheistoimintaa, kuten kouluhommat) Kirjoitat todella hyvin ja elävää tekstiä!
Mesinen: Heh ;) Kiitos kommentista ! Osaan on tulossa jatkoa, on just työn alla.
VastaaPoista