11.3.2012

15. Suru ~ Osa B

Sen enemmittä löpinöittä, osa on luettavissanne.....
Nuorten elämää, niin kuin viimeksikin, mutta vähän iloisemmissa tunnelmissa.
Oikeastaan osan nimi voisi olla vaikka Toivoa tai jotain....

Lukumusiikki: Porcupine Tree - What happens now 
(linkki aukeaa Mansikkaojien soittolistaan)

******************


Aamuyön himmeät kuunsäteet osuivat nukkuvan nuorenparin kasvoihin. Nuoret uinuivat sikeästi, tiiviisti toisiaan vasten painatuneena. Kumpikaan ei huomannut, mutta sängyn vieressä seisoi varsin tuttu hahmo. Nainen naputti jalkaansa lattiaan selvästi ärsyyntyneenä ja tuhahteli hassusti, katsellen nukkuvia.


”Florian, herää.” tuttu ääni kaikui Florianin päässä, koettaen herättää. Florian oli kuitenkin liian väsynyt herätäkseen ja veti unissaan nukkuvaa Adaa lähemmäksi itseään. Frida toisi kehotuksen uudestaan, hieman vaativammalla äänensävyllä.


Avatessaan vihdoin muutaman kehotuksen jälkeen silmänsä, Florian ei heti muistanut missä oli. Nähdessään rauhallisesti nukkuvan Adan vieressään, illan ja yön tapahtumat palautuivat salamana mieleen, saaden pojan hymyilemään hömelösti ja suukottamaan nukkuvaa Adaa.


Kumartuessaan suukottamaan Adan poskea, hän näki jotain, mikä sai viimeisetkin unet karisemaan silmistä. Sängyn vieressä seisoi vihainen ja pettyneen näköinen tuttu hahmo. Äiti. Florian nousi irvistäen ylös ja jäi istumaan sängyn laidalle. Hän ei osannut sanoa mitään, katseli vain varpaitaan.


Frida tuhahti vihaisesti ja katsoi poikaansa silmät leiskuen. Florian näki tai tunsi tarkasti äitinsä myrskynä vellovat tunteet, äiti ei edes yrittänyt peitellä niitä. ”Miten kauan tämä on jatkunut?”  Frida kysyi äänettömästi vaikka olisi halunnut huutaa kysymyksen ääneen.


Florian katsahti vaikeana äitiään, ei hän osannut sanoa mitään, ei selittää. Hän vain rakasti Adaa, yli kaiken muun. ”Puhuimme tästä useita kertoja Florian. Sinun olisi pitänyt tiedostaa riskit ja hillitä itsesi. ”Frida sanoi pettymystä tihkuvalla äänellä. Florian tiesi sen, mutta rakkaus Adaan oli ollut liian vahvaa.


”Mä olen pahoillani, mutta mä rakastan Adaa. En vaan jaksanut taistella enää sitä vastaan.” Florian sai viimein sanottua, eikä voinut estää hömelön hymyn ilmestymistä kasvoilleen, yön tapahtumien tulviessa mieleen. Frida tuhahti. ”Olisi pitänyt tajuta silloin, kun tulitte talolta takaisin. Sinun voimiesi olisi pitänyt riittää paluuseen. ”Frida pohdiskeli. Florian säikähti, olivatko ne kaikki oudot voiman katoamiset liittyneet rakkauteen?


”Niitä on siis ollut enemmänkin.” Frida tarttui poikansa ajatukseen. ”Äiti! Pois mun päästä!” Florian sanoi ärsyyntyneenä. Oli inhottavaa, kun äiti luki ajatuksia. Frida ei välittänyt poikansa vastustuksesta vaan jatkoi mietintöjään. ”Ne eivät liity rakkauteen Florian. Rakkaus ei saa tuollaista aikaan, se vahvistaa meidän voimiamme. Mutta rakkauteen liittyvät negatiiviset tunteet. Ne ovat vaarallisia.” Fridalle oli nyt koko kuvio selvä.


”Kun sinä lähdit talolta ensimmäisen kerran, niin olit mustasukkainen ja vihainen, kun Ada valitsi Rasmuksen, siksi siirtyminen vei voimat. Talolla asiat menivät onneksi jotenkuten kunnolla, mutta saat olla onnellinen, ettet vahingossa käyttänyt itseäsi loppuun, se olisi ollut kohtalokasta. Kaikki ne ristiriitaiset tunteet ja ajatukset olisivat voineet viedä voimasi kokonaan.Tai olisit voinut vahingoittaa Aaronia, siirtäessäsi voimaa hänelle. Epävakaan voiman siirtäminen, voi vahingoittaa voiman saajaa tai kääntyä luovuttajaa vastaan. Sinun olisi pitänyt kertoa, Florian.” Frida huokasi syvään, vihan laantuessa hiukan.


Samassa Ada avasi silmänsä ja nousi venytellen istumaan. Tyttö säikähti nähdessään Fridan ja hyvin epävarman näköisen Florianin. Tästä ei seuraisi hyvää, Adalmiina aavisti jo sen. Frida viittasi nuoret mukaansa keittiöön, kunhan olisivat pukeneet ja haki Inken paikalle. Myös Rikke saapui unisena katsomaan.


Frida istutti kaikki pöydän ääreen, kun nuoret olivat saaneet jotain päällensä, ja hiljaisuuden vallitessa Inke, Rikke ja Ada joivat aamukahviaan varsin oudossa seurassa. ”Meillä on ongelma.” Frida aloitti ja katsoi tiukasti Florianiin ja Adaan. Nuoret punastuivat ja käänsivät katseensa lattiaan.


”Florian ja Ada rakastavat toisiaan.” Frida totesi. ”Ja se vaikeuttaa tämän sukupolven tehtävää.” Inkeliina katsoi tytärtään huolestuneesti. Ei hän voisi erottaa noita kahta, ei tehdä samalla lailla, kuin Aaronille. Toisaalta, hän ei ollut nähnyt Fridaa noin vihaisena aikoihin. ”Miten? Ja mitä nyt sitten tehdään?” Inkeliina kysyi varovasti Fridalta.


”Rakkaus, ikiaikainen voima. Se vahvistaa meidän Suojelijoiden kykyä mutta siihen liittyvät negatiiviset tunteet vievät voimia runsaasti. Tämän takia Florian ei voi jatkaa suojelutehtävässään, pienikin epäröinti Adan rakkaudesta ja jotain kohtalokasta voi sattua, voimien pettäessä. Emme voi ottaa sellaista riskiä.”Florian kauhistui ja avasi suunsa kysyäkseen, mutta Ada ehti ensin.


”Mitä Florianille nyt sitten tapahtuu?” Adalmiina kysyi itku kurkussa ja katsoi huolissaan poikaan. ”Lähetetäänkö se pois?” Frida katsoi yllättävän hellästi Adaa ja hymyili sitten. ”Ei, ei Florian minnekään lähde. Florian pysyy täällä sinun luonasi. Tiedätkin varmaan, että meillä Suojelijoilla on vain se yksi sydämen valittu. On todella, todella harvinaista, että suojeltava on se, mutta tässä tapauksessa asia taitaa olla niin. ”Frida päätti puheensa.


Ada koetti hillitä riemuaan ja vilkaisi innokkaasti Floriania. ”Niin, mutta miten mä voin olla täällä normaalisti muiden kanssa? En jaksa olla näkyvä koko ajan.Varsinkin nyt, kun voimat ei aina toimi kunnolla.”Florian sanoi huolestuneena.  Frida huitaisi kädellään.  


”Serenalla on siihen apu. Annan sinulle juomaa, joka tekee sinusta melkein tavallisen ihmisen. Siis melkein. Voimasi olet saanut syntymässä ja perintönä, ne eivät katoa minnekään.Tosin et voi luottaa voimiisi niin kuin ennen, sillä ne eivät välttämättä toimi kunnolla. Negatiivisia tunteita on vaikea hallita. Sinä myös vanhenet kuin tavalliset ihmiset ja joudut myös käyttäytymään niin.”


”Et voi käyttää voimiasi, julkisilla paikoilla, etkä missään nimessä saa käyttää niitä oman edun tavoitteluun. Voimat on tarkoitettu Adan puolustamiseen ja auttamiseen. ”Frida lopetti yksinpuhelunsa. Florian nyökkäsi ymmärtäen, hiukan haikeana mutta onnellisena. ”Te saatte minun siunaukseni suhteellenne, rakastakaa toisianne aidosti ja rehellisesti. ”Frida sanoi vielä.


Inkeliina puuttui puheeseen, vilkaisten Floriania. ”Entäs Adan suojeleminen, käsittääkseni Adan tehtävä ei ole vielä suoritettu?”  Frida nyökkäsi. ”Ei olekaan, Adalla on vielä paljon tehtävää. Me valitsemme Adalle uuden Suojelijan se on välttämätöntä, sillä seuraavan sukupolven Suojelija, ei voi olla teidän lapsenne.” Florian ja Ada katsoivat toisiinsa hymyillen.


”Onneksi Serenan neuvosta, me teimme varasuunnitelman, vaikka minä en uskonut näin käyvän. Saat Suojelijaksi Filipin, Florianin isoveljen. Filipillä on kaikki samat valmiudet auttaa kuin Florianillakin, tosin yhteys suojeltavaan, ei enää ole niin herkkä, mutta riittänee tässä tapauksessa, onhan Florian kuitenkin vielä auttamassa. Uuden Suojelijan kouluttamisessa kuitenkin kestää, joten teidän pitää olla erityisen varovaisia nyt.Adalmiina on nyt tavallaan ilman suojelijaa hetken, sillä Florianin voimiin ei voi täydellisesti luottaa. Me koulutamme uuden ja Filip ilmestyy sitten käymään, kun on valmis."


"Ehkä tässä kuitenkin oli joku tarkoitus, sillä Suojelijat saavat yleensä vain yhden lapsen ja me saimme Markun kanssa kolme. Jos Florianilla ei olisi veljiä, olisi Ada nyt todella suojaton. Tämä on, minun tietojeni mukaan, ainoa tapaus kautta aikojen, missä Suojelijan suojeltava on sydämen valittu. Tiesimme, että niin voi käydä, mutta se on todellakin äärettömän harvinaista” Frida sanoi viimeisen lauseen ovelta, minne oli puhuessaan siirtynyt.


”Minun pitää nyt mennä. ”Frida totesi. Florian riensi halaamaan äitiään. ”Kiitos äiti!” poika huokasi onnellisena. Frida rutisti poikaansa hieman haikeana ja Adasta tuntui, että Frida vaihtoi vielä muutaman sanan poikansa kanssa äänettömästi. ”Sopiihan teille, että Florian asuu täällä ainakin toistaiseksi?” Frida varmisti vielä Rikeltä ja Inkeltä. Kummatkin nyökkäsivät, oli mukavaa saada taloon taas vähän elämää.


Sitten Frida katosi. Florian ja Ada katsoivat toisiinsa hymyillen, helpottuneena. Inkeliina ja Rikke katsoivat kohteliaasti muualle, aavistaen tulevan. Florian veti Adan syliinsä ja suuteli tyttöä hellästi, houkutellen tämän vastamaan aina vain uusiin suudelmiin, kunnes pari havahtui Riken kolistellessa tuolia hienovaraisesti.


Kummatkin istuivat takaisin pöytään, uppoutuen toisiinsa katseisiin. Inkeliina ja Rikke söivät omat aamiaisensa hymyillen. Ainakin Adalmiina oli nyt onnellinen. Rikke hymähti pienesti mielessään, ajatellessaan, miten paljon kaikkea omituista tässä suvussa tapahtui ja miten avoimesti ja hyväksyvästi se kaikki otetiin vastaan. Mutta sen takia hän perhettään rakastikin, hyvin paljon. 

******************


Viikot kuluivat eteenpäin, muuttuivat kuukausiksi ja elämä oli rauhallista. Adalmiinan masu kasvoi, tyttö kävi kuitenkin vielä koulussa Florianin kanssa ja suunnitteli tulevaisuuttaan. Florianin ilmestyminen yllättäen kouluun oli sujunut hyvin, eikä kukaan ollut ihmetellyt Rasmuksen tai Aaronin puuttumista.  Rikke oli hoitanut paperit koulun kanssa, oli ilmoittanut Florianin sinne. 


Isovanhemmiksi tulemisen alkujärkytyksestä toivuttuaan sekä Inke että Rikke olivat olleet sitä mieltä, että Adan olisi hyvä käydä lukion jälkeen vielä lisäopintoja. He huolehtisivat, lastenhoitajan kanssa, kyllä viikot vauvasta, jos Ada tulisi viikonlopuiksi kotiin. Onneksi yliopisto sijaitsi kohtuullisen lähellä Kukkajoenlaaksoa, niin matkoihin ei menisi aikaa. Florian oli pitkän harkinnan jälkeen päättänyt lähteä Adan mukaan, olihan hänen nyt elettävä tavallista elämää.


Matkoja ja helppoa matkustusta varten Mansikkaojille ostettiin auto. Varsinkin Rikke oli innoissaan ajatuksesta ja ajeli iltaisin onnessaan uudella autollaan. Ada hieman suretti jättää vauva heti vanhempiensa hoitoon mutta toisaalta piti ajatella tulevaisuuttakin. Ja pääsisihän aina viikonlopuiksi kotiin ja joskus voisi iltaisinkin käydä.


Rikke oli myös hiukan remontoinut taloa miesten kanssa tulevaa varten. Yläkertaan oli tehty oleskeluhuone ja alakerrasta oli yksi huone muutettu makuuhuoneeksi. Adalmiinan ja Aaronin huoneesta tehtäisiin sitten vauvalle huone. Inkeliina ja Ada suunnittelivat jo innoissaan vauvanhuoneen tapetteja ja sisustusta.


Frida oli tuonut Florianille Serenalta saadun juoman. Poika oli juonut sen ongelmitta. Juoma oli muuttanut Florianin vain pysyvästi näkyväksi kaikille, mutta muuten pojan voimat olivat ennallaan, ainakin vielä. Florian saattoi nyt paremmin käydä koulua Adan kanssa, kun näkyvänä olo ei vienyt voimia. Frida oli myös sanonut, että Filip ehtisi ehkä tulla käymään talossa, ennen nuorten lähtöä yliopistolle.

********************


Lintusten talossa elämä oli sujunut kaiken kaikkiaan rauhallisesti. Melina oli ollut surunmusertama ensimmäiset viikot, kunnes oli Adan avulla saanut taas elämästä kiinni. Kyllä tyttö silti vielä kaipasi Aaronia suunnattomasti, ikävä iski varsinkin yksinäisinä yön hetkinä.


Melina istui nytkin pihalla ja katseli tähtiä. Muut nukkuivat jo, vain tyttö oli hereillä. Ajatukset kääntyivät väkisinkin Aaroniin. Mitä poika teki tällä hetkellä? Ikävöikö Aaron häntä, yhtä paljon kuin hän Aaronia? Melina istui siinä ajatuksissaan, kyyneleiden valuessa, kun taivaalla näkyi jotain liikettä.


Melina siristi silmiään. Se oli lepakko. Lepakko lensi oudosti yksinään ja tuli suoraan kohti Melinaa. Melina nousi ylös ja oli valmiina väistämään. 


Lepakko hidasti vauhtiaan ja muuttui Melinan edessä vampyyriksi. Tyttö tunnisti vampyyrin samaksi, joka oli pidellyt Adaa talossa. Fred painoi sormensa huulilleen ja ojensi Adalle kirjeen.


Sitten Fred muuttui takaisin lepakoksi ja lensi pimeyteen. Melina jäi kirje kädessään ihmettelemään tapahtunutta.Sydän jyskytti tuhatta ja sataa, sen verran tyttö oli pelästynyt Frediä. Lopulta tyttö istui alas, repi kirjeen auki ja aloitti lukemaan. Kirje oli Aaronilta.


Melina,
rakastan sua. Olen ihan kunnossa, ellei vampyyriksi muuttumista lasketa. En voi poistua talosta, enkä voi mennä edes pihalle. Tämän takia en pääse mitenkään sun luokse, muuten olisin jo tullut. Mulla on suunnaton ikävä sua, kaipaan sun lämpöä ja kosketusta täällä kylmässä, ankeassa talossa. Vain ajatukset susta pitävät mut täällä järjissäni. Lupaathan odottaa mua niin kauan, että pääsen täältä pois? Sillä mä rakastan sua ja lupaan sulle, että joku päivä me ollaan vielä yhdessä. Enkä mä aio luopua susta enää ikinä. Sä voit vastata mulle tähän kirjeeseen, Fred noukkii sen pihalta mukaansa. 
Muista, että mä rakastan sua. Aina.
Aaron


Melinan kyyneleet tuhrivat kirjeen tekstin ja tyttö pyyhkäisi kädellään ne pois paperilta. Melina meni sisälle ja raapusti kirjeeseen muutaman rivin. Ikävä pusersi rinnassa mutta samalla oli onnellinen olo. Aaron oli kunnossa, oma itsensä ainakin sisäisesti ja rakasti vielä häntä.


Aaron, mäkin rakastan sua. Aina. Odotan sua niin kauan kuin tarvitsee. Sä pääset vielä sieltä pois ja sitten me ollaan taas yhdessä. Mä ikävöin sua joka hetki, kaipaan sua ihan mielettömästi mun viereen. Odotan sua, vaikka ikuisesti.
Mel


Melina jätti kirjeen pihalle. Toivottavasti Fred sen siitä löytäisi. Tyttö katsahti vielä taivaalle, lähetti tähdille muutaman lentosuukon ja lausui muutaman hiljaisen toiveen. Sitten Melina lähti sisälle nukkumaan, paremmalla mielellä kuin aikoihin ja aamulla pitäisi muistaa soittaa Adalle.


Ada jutteli Melinan kanssa puhelimessa, oli jutellut jo hetken vaikka oli varhainen aamu. Mel oli kertonut innoissaan, ilosta itkien, Aaronin kirjeestä. Ada, Inke ja Rikke olivat myös saaneet kirjeet, Rikke oli löytänyt ne kuistilta lehteä hakiessaan.


Inkeliina oli lukenut vapisevin käsin Riken kanssa. Aaron oli kertonut rakastavansa vanhempiaan ja olevansa kunnossa. Inkeliina oli vuodattanut runsaasti kyyneliä kirjeen takia vaikka se olikin lohduttanut hiukan.


Aaronin kirjeessä Adalle oli ollut samat asiat, kuin muillakin. Sen lisäksi kirje oli sisältänyt näkymättömällä kirjoitetun viestin. Adalmiina oli onneksi tajunnut, että viesti voisi sisältää salakirjoitusta ja arvannut oikein. Aaron oli käyttänyt ”näkymätöntä mustetta” ihan niin kuin lapsena salapoliisileikissä. Salaviestissä Aaron kyseli pelastussuunnitelmasta ja antoi heille tietoja talosta ja muista vampyyreista. Ada kirjoitti vastausviestiin tavanomaisten juttujen lisäksi vielä salaisesti suunnitelmasta tietoa.


Florian ja Ada olivat saaneet Fridalta tiedon, että mahdollisuus Aaronin pelastamiseen tulisi mutta suunnitelman onnistuminen olisi heistä kiinni. Myös hyvällä oli omat apujoukkonsa ja tähän tehtävään sopivat apulaiset oli jo hälytetty paikalle. He eivät kuitenkaan voisi paljastaa vielä itseään vaan Adalmiinan olisi tajuttava, kuka olisi oikea apulainen. Eli Aaronin pitäisi vielä odottaa, eikä Ada tiennyt kuinka kauan. Loppuun Ada vielä kirjoitti, että saisi vauvan ja lähtisi yliopistolle muiden kanssa pian sen jälkeen. Jotenkin Adasta tuntui, että vauva piti laittaa salaviestin alle, jokin vaisto sanoi niin.


Ada kertoi vielä salaviestistä Melinalle ja sanoi, että kirjeet vastauksineen olivat hävinneet kuistilta. Myös Melinan kirje oli kadonnut pihalta. Kirjeet olivat tällä hetkellä ainoa yhteys Aaroniin ja kovin hatara sellainen, mutta oli nyt sentään jotain sekin.

******************


Rasmus istui ulkona tulen ääressä ja mietti viime kuukausien tapahtumia. Hän oli saanut koulutusta ja oli lähes valmis aloittamaan työssään. Koska toinen vampyyri ei voinut tappaa toista, vaikka Julian olikin niin tehnyt, oli toisella puolella aina ollut tavallinen ihminen tai sen kaltainen tehtävää suorittamassa. Rasmus ei jännittänyt tehtäväänsä, hän saisi vihdoin kostaa vanhempiensa puolesta.


Rasmus kuuli askelia selkänsä takaa ja terästäytyi heti. ”Älä jaksa, mä se vaan olen.” Heidi tuhahti. Rasmus huokasi mielessään, mitä tyttö hänestä nyt halusi? He eivät osanneet edes keskustella keskenään, riidellä vain. Heidi sai hänet ärsyyntymään, nopeammin kuin kukaan.


Tytöstä tuli mieleen kumma kyllä mieleen Ada. Rasmus oli ollut niin keskittynyt omiin asioihinsa, että Adan kuva oli jäänyt jo hetki sitten ajatusten taka-alalle. Kyllä Adan ajatteleminen silti toi sydämeen lämpimän kaipuun häivähdyksen. Rasmus tiesi kyllä, että jossain vaiheessa hänen pitäisi tavata Ada uudestaan, mutta siihen asti hän antoi tytön oleilla ajatustensa pohjukoilla.


Heidi istui Rasmuksen viereen. Tyttö oli jotenkin oudon rauhallinen nyt, Rasmusta ihmetytti. ”Mitäs sä mietit? ”Heidi kysyi yllättäen Rasmuksen. ”Sitä sun tyttöä vai?” Kaikki talossa olijat tiesivät Rasmuksen taustat ja talon tapahtumat. ”No, en” Rasmus sanoi hiukan totuutta kiertäen ja katsoi Heidiin ihmeissään. Mitä tyttö oikein kyseli? Ei Heidiä yleensä kiinnostanut muiden, varsinkaan hänen, ajatukset.


”Ketä sitten?” Heidi uteli lisää ja vielä ihan rauhallisella äänellä. Rasmus katsoi Heidiä uudestaan, oliko tyttö ihan kunnossa? ”Mitä sä siinä kyselet?” Rasmus tuskastui. ”Eikö sulla ole parempaa tekemistä, kuin ahdistella mua?” Rasmus tiuskaisi ja katsoi vihaisesti Heidiin. 


Samassa viha laantui ja Rasmuksen huomio kiinnittyi tytön silmiin.  Heidin silmät olivat jotenkin oudot, kimaltavat, kiehtovat. Niissä ikään kuin pyörteili, jotain niin vastustamatonta, että oli pakko vain tuijottaa.


Rasmus jäi tuijottamaan tytön silmiin ja unohti pian kaiken muun. Tuntui pyörryttävältä, miellyttävältä, onnelliselta, hän halusi upota noihin silmiin. Pojan valtasi mukava, lämmin hyvänolontunne ja hän tunsi valtavaa fyysistä vetoa Heidiin päin. Rasmus toi huomaamattaan kasvonsa aivan lähelle Heidiä. Tytön suu liikkui pienesti, päästi muutaman pienen äännähdyksen ja samassa Rasmus havahtui horroksestaan ja kimposi ylös.


”Hitto vie, Heidi! Sä yritit lumota mut!” Rasmus sanoi ravistaen itseään. Heidi nousi ylös tyynesti ja katsoi Rasmukseen.” Entäs sitten?”  Rasmus potki kengällään maata ja tuhahteli, pää tuntui vieläkin olevan pyörryksissä. ”Miksi ihmeessä? Ethän sä edes pidä musta, vai…? ”Rasmus sanoi katsoen tyttöä tutkivasti. 


Tyttö näytti vähän eksyksissä olevalta ja puri epävarmana huultaan, Rasmuksen tutkiessa Heidin kasvoilta heijastuvia ajatuksia. Heidi yritti keksiä kipakkaa vastausta mutta ei ehtinyt, kun Rasmus työnsi hänet selkä vasten seinää. ”Päästä mut!” Heidi sihahti hampaidensa välistä.


Rasmus oli nyt varma asiastaan, hän oli nähnyt tutun väläyksen tytön silmissä. Rasmus pakotti Heidin katsomaan silmiinsä, samalla lailla kuin Heidi äsken. Tytön kädet yrittivät taistella vastaan mutta silmät nauliintuivat Rasmuksen silmiin. ”Ei, älä tee noin.” Heidi kuiskasi Rasmukselle, oli jo ihan pojan silmien lumoissa. ”Miksi?” Rasmus kysyi mutta ei kääntänyt katsettaan.


Heidi katsoi kiinteästi Rasmusta, mietti selvästi mitä sanoa. Lopulta tyttö huokaisi syvään ja silmissä leiskahti turhautuminen, jonkinlainen periksiantaminen. ”Ei sun tartte lumota mua, sillä mä olen ollut sun pauloissa jo pitkään. ”Heidi sanoi hiljaa.” Joten päästä mut nyt menemään.” tyttö pyysi ja taisteli katseensa irti Rasmuksen silmistä.


Rasmuksen sisällä läikähti jotain, jotain mikä muistutti häntä Adasta mutta oli samalla jotain paljon syvempää ja voimakkaampaa. Samassa Rasmus tajusi, Heidi rakasti häntä ja hän tunsi samoin tyttöä kohtaan. Viha ja rakkaus, kun ovat aika lähellä toisiaan. Rasmus höllensi hiukan otettaan Heidin käsistä ja hymyili.”Sitten sä et varmaan potkaise mua, jos mä teen näin?” Rasmus sanoi ja toi kasvonsa melkein kiinni Heidiin.


Tytön huulilta pääsi pieni hengähdys, Rasmus päästi tytön kädet lopullisesti irti ja painoi huulensa Heidin huulille. Tyttö kiersi kätensä hänen kaulaansa ja vastasi suudelmaan. Rasmus suuteli Heidiä aina vain uudestaan, kunnes vihdoin hengästyneenä päästi irti.


Rasmus ei olisi päästänyt tyttöä sylistään minnekään, mutta Heidillä oli toiset ajatukset jo.Tyttö tuhahti hassusti ja työnsi Rasmuksen pois tieltään. Heidi oli tuossa tuokiossa ovella. "Heidi! Odota! " Rasmus huudahti.


Heidi kääntyi Rasmukseen päin outo ilme silmissään. "Miksi? Ei tuo äskeinen merkinnyt mitään! Sä lumosit mut !" Tyttö leiskautti ja paukautti sitten oven perässään kiinni niin, että ikkunalasit helähtivät.


 Rasmus jäi pihalle tuijottamaan suljettua ovea, hyvin sekavassa olotilassa. Heidi oli tottavie erikoinen. Eikä hän ollut lumonnut tyttöä, kyllä Heidi sen hyvin tiesi. Rasmus päätti mielessään ottaa selvää siitä, miksi Heidi kielsi tunteensa itseltään. Rasmus käänsi katseensa tähtiin ja jäi miettimään, miten saisi tytön todelliset tunteet selville. 

*******************


Florian meni venytellen olohuoneeseen. Oli jo aamupäivää ja Adalmiina kolisteli keittiössä. Nyt oli onneksi lauantai, eikä koulua ollut. Rikke ja Inkeliina olivat jossain käymässä ja he olivat kahden. Florian piti kyllä Adan vanhemmista mutta mukavinta oli olla Adan kanssa kaksin, rauhassa.


Florian tassutteli yli viileän lattian Adan luokse. Ada tiskasi ja hyräili, Florian kietoi hymyillen kätensä tytön ympäri ja suukotti tätä niskaan. ”Huomenta!” Florian toivotti ja laski kätensä Adan vatsalle.Vauva potkaisi hivenen saaden Adan hiukan kiljahtamaan. Florianista oli jännittävää seurata Adan masun kasvamista ja jutella pienelle elämänalulle. Hän toivoi, että joskus saisi yhteisiä lapsia Adan kanssa, mutta siihen menisi kyllä hetki aikaa.


”Hups! Otahan rauhallisesti siellä! Florian naurahti ja käänsi Adan ympäri. Ada painautui vasten Floriania äkillisessä tunnemyrskyssään. ”Mä sitten rakastan sua.” Ada huokasi ja rutisti vielä Florianin kättä  vain varmistaakseen, että toinen oli siinä, eikä menisi pois.


Florian suuteli Adaa ja tyttö huokasi onnellisena. Rakkaus Florianiin, oli erilaista kuin rakkaus Rasmukseen. Jotenkin se oli syvempää ja todellisempaa, sellaista maailmoja pysäyttävää. Ehkä siinä oli mukana ripaus Suojelijoiden taikaa, sillä Ada ei enää osannut kuvitella elämää ilman Floriania. Kyllä hän vielä Rasmustakin välillä ajatteli, mutta pojasta ei ollut kuulunut mitään kuukausiin.


Florian talutti adan sohvalle ja veti tämän kainaloonsa. Adalmiina huokasi onnellisena.


Kuhertelu kuitenkin keskeytyi, kun ovesta astui yllättäen sisään nuori mies. Adalmiina katsahti ihmeissään tulijaan mutta Florian riensi halaamaan tulijaa. ”Filip” Florian sanoi iloisena ja rutisti karhun lailla veljeään. ”Pikkuveli.” Filip sanoi lämpimästi ja pörrötti Florianin tukkaa, niin kuin tämä olisi ollut seitsenvuotias.


Florian johdatti Filipin Adalmiinan luokse.” Tässä on mun isoveli, Filip.” Florian sanoi onnellisen näköisenä. Adalmiina hymyili. ”Tiedän. Hauska tavata Filip!” Adalmiina sanoi ja riensi yllättäen halaamaan Suojelijaansa.


Filip oli hiukan yllättynyt halauksesta mutta tointui nopeasti ja vastasi halaukseen. Adalmiina tunsi miehestä huokuvan lämmön, samanlaisen, joka levisi häneen aina Florianistakin ja sen, että Filip tuoksui veljensä lailla jotenkin kesältä ja kukkasilta. Ja sitten Ada tunsi myös eräänlaisen yhteyden muodostuvan heidän välilleen ja Filip tuntui jo heti vanhalta tuttavalta, vaikka oli äsken vasta tullut. 


Filip viivähti hetken pöydän ääressä istuen ja kysellen kaikenlaista, lähinnä Florianilta mutta myös Adalta. Adalmiinasta tuntui kyllä välillä, että veljekset juttelivat keskenään äänettömästi jostain muustakin, sillä ainakin Florianin silmät tuikkivat välillä hauskasti ja poika myös punastui hieman.


Adalmiina kertoi Filipille vielä Fridan viestin, vaikka tämä tiesikin jo asian. Filip sanoi tulevansa auttamaan Adaa heti, kun tämä apua tarvitsisi. Myös Florian voisi kutsua Filipin paikalle. Lopuksi Filip kehotti vielä Adalmiinaa olemaan erityisen varovainen vielä hetken aikaa.Frida oli kouluttanut Filipiä jo paljon, mutta vielä oli opittavaa. Kunnes Filip olisi valmis, pitäisi Adan ottaa rauhallisesti, ettei mitään vain sattuisi. 


”Sä olet varmasti ensimmäinen suojeltava, jolla on tavallaan tuplasuojaus.” Filip sanoi nousten seisomaan. Jotenkin miehen sanat saivat Adan olon turvalliseksi mutta samalla oudosti levottomaksi. Oliko tämän tarkoituskin mennä näin? Florian meni vielä halaamaan veljeään. ”Muista, että tulen, kun sitä tarvitset!” Filip sanoi vielä ja katosi sitten hujauksessa.


Adalmiina tuli Florianin viereen seisomaan, veitikkamainen ilme silmissään. ”Mmh… Sulla on aika komea isoveli. Oliko se jo varattu?” Adalmiina sanoi muka haaveellisena. ”Hmh...On se varattu. Älä siinä yhtään nyt yritä. ”Florian sanoi muka suuttuen ja kutitti sitten nauraen Adalmiinaa kyljistä kostoksi.


”Mä sanoin aika” Adalmiina sanoi nauraen Florianin sylissä. ”Ja sitä paitsi mä rakastan sen pikkuveljeä niin että melkein pakahdun onnesta. ”Ada jatkoi vakavoituen. Florian katsoi hellästi Adaa. ”Mäkin rakastan sua” Florian sanoi ja kuiskasi Adan korvaan vielä jotain muutakin.


Adalmiina kikatti hiukan, kun muutaman pitkän ja kaipaavan suudelmaan jälkeen, Florian veti hänet takaisin makuuhuoneeseen ja sulki oven perässään.

**********************


Melina oli ollut syömässä keittiössä ja ajatteli mennä lukemaan hetkeksi, ennen illalla alkavaa elokuvaa. Miska ja tämän kaveri, Erik, olivat heidän huoneessaan. Melina tunsi hyvin Erikin, olihan tämä ollut veljen ystävä jo ala-asteelta.


Melina käveli kohti huonettaan ja mietti samalla Aaronia. Pojasta ei ollut kuulunut mitään taas hetkeen mutta toisaalta kirjeet kulkivat hitaasti. Melina oli lopettanut pihalla istumiset, hän ei halunnut törmätä Frediin enää toiste. Hän katseli kyllä vielä tähtiä ja ajatteli haikeana Aaronia, mutta turvallisesti olohuoneen lasioven takaa.


Huoneen ovi oli kiinni ja Melina avasi sen ja jähmettyi niille sijoilleen. Miska ja Erik suutelivat keskellä huonetta ja ilmeisen toisiinsa liimautuneina. Kumpikaan ei ollut edes huomannut Melinan tuloa.


”Sori, mä en tiennyt…” Melina sai sanottua jotenkin ja pari havahtui vasta tytön sanoihin. Miska kääntyi ympäri ja katseli hämillään, posket punaisena siskoaan. Erik katseli ikkunasta ulos. Melina katseli kumpaakin eikä tíennyt yhtään, mitä sanoisi.


Miska kuitenkin ehti ensin, Melinan miettiessä.” Kaipa sä joskus olisit saanut tietää muutenkin.” Miska huokasi. ”Mä pyydän kuitenkin, ettet kertoisi äidille ja isälle vielä, mä haluan kertoa itse. ”Miska lisäsi vielä. Pojat vilkaisivat hymyillen toisiinsa. Ele joka ei jäänyt Melinalta huomaamatta ja joka kertoi miten syvä ja vakava poikien suhde toisiinsa oli.


”En mä aikonutkaan kertoa.” Melina sanoi ja hymyili jo. ”Mä menenkin tästä lukemaan tuonne olohuoneeseen.” hän jatkoi vielä silmää iskien. Melina kääntyi lähteäkseen mutta Miska otti siskoaan kädestä kiinni.


”Kiitos” Miska sanoi ja halasi siskoaan. ”Äh, ei kestä kiittää. Sä olet valehdellut mun puolesta niin monta kertaa, enkä mä muutenkaan olisi kertonut.” Melina vastasi hymähtäen. ”Pidä kiinni sitten Erikistä, se on tosi suloinen.” Melina kuiskasi vielä ja vinkkasi silmää veljelleen. Miska punastui silminnähden. Melina sulki oven perässään ja lähti kirjoineen olohuoneeseen.


Miska kääntyi Erikiin päin ja haroi vähän hämmentyneenä hiuksiaan. Erik kuitenkin harppasi välin kiinni ja kiersi kätensä Miskan ympärille. ”Aina sun siskos tulee keskeyttämään, eikö tuota teidän ovea saa lukkoon?” Erik kuiskasi kutitellen hengityksellään Miskan korvaa. Pojan äänensävy sai odottavat väristykset kulkemaan selkää pitkin mutta Miska ei sanonut mitään.


Ja niinpä Erik suuteli Miskaa ja tämä vastasi suudelmaan mielellään, erittäin mielellään.

*******************


Viimeiset viikot ennen vauvan syntymää menivät vauhdilla. Lastenhuonetta viimeisteltiin ja taloa valmisteltiin vauvan tuloa varten. KAikki odottivat jo innoissaan vauvan syntymää. Adalmiinaa tosin vaivasi hiukan se, ettei hän ollut saanut Rasmukseen mitään yhteyttä. Poika ei tiennyt tulevansa kohta isäksi.


Sitten eräänä iltana synnytys käynnistyi. Rikke vei Adan ja Florianin sairaalaan, jossa usean tunnin ahkeroimsen jälkeen, syntyi pieni poika. Adalmiinan sydän käpristyi hiukan huolesta, vauva näytti paljon isältään, toivottavasti Rasmus ottaisi häneen yhteyttä vielä joskus.


Adalmiina halusi antaa vauvalle, jotain muistoa isästään ja nimesi vauvan Petjaksi. Rasmuksen sukunimen mukaan. Petja valloitti heti kaikkien talon asukkaiden sydämen.


Rikke ja Inke olivat onnesta pyörryksissä ensimmäisestä lapsenlapsestaan. Petja saisi varmasti tarpeeksi rakkautta ja huomiota vaikka pojan oikea isä olikin jossain, eikä tiedetty palaako hän koskaan.


Petja tuhisi hieman ukkinsa olkapäätä vasten. Rikke hipaisi huulillaan pojan silkkistä päätä ja taputti vauvaa selkään. Inkeliina katseli hymyillen miestään. Rikke oli aina ollut niin lapsirakas. "Taidat ajatella kaksosten vauva-aikaa?" Inke kysäisi. Rikke nyökkäsi ja huokasi onnellisena.


Adalmiina joutui käymään vielä muutamana päivänä koulussa mutta hoito kaiken muun ajan Petjaa. Petja oli kohtuullisen helppo vauva, eikä turhia valitellut. Kunha  maitopullo ilmestyi nenän eteen säännöllisin väliajoin ja vaippa oli kuiva, niin pikkumiehen maailmaa ei juuri mikään heilauttanut.


"Äiti lähtee kohta yliopistoon, mutta tulen kyllä katsomaan sua heti , kun pääsen." Adalmiina sanoi hiukan haikeasti, kylvettäessään Petjaa. Petja katseli vain iloisena äitiään ja läiskytti vettä.


Adalmiinan sydäntä särki hiukan jättää Petja hoitoon kotiin, vaikka tiesikin vanhempiensa pitävän hyvää huolta pojasta. Ada suukotti pojan päätä ja rutisti tätä hellästi.


Myös Florian hoiti vauvaa mielellään ja antoi Adan nukkua pidempään. Vaikka Florian ei kovin pitänyt Rasmuksesta, oli hänestä silti sääli, ettei Rasmus voinut nähdä lastaan.


Koska talossa oli paljon hoitajia, saivat kaikki välillä ihan omaa rauhaa ja aikaa. Florian astui makuuhuoneeseen ja hymyili Adalle. "Nukkuuko Petja?" Ada kysyi. Florian nyökkäsi ja istui sängylle vetäen Adan viereensä.


Hetken hiljaisuuden jälkeen Ada katsoi Floriania."Kaduttaako sua koskaan, että me ollaan yhdessä, kun et voi enää olla Suojelija?" Ada oli halunnut kysyä asiaa jo pitkään. Florian hymähti hymyillen ja kallisti Adan sängylle.


"Ei, sillä sä olet kaikki, mitä mä tarvitsen nyt." Florian kuiskasi ja suuteli Adaa hellästi.

*******************


Adalmiina huokaisi ja katsoi vielä, että kaikki oli pakattu. Melina oli jo soittanut innoissaan, parikin kertaa, kysellyt, koska he olisivat siellä. He olivat Miskan kanssa myös kohta valmiita lähtöön. Adalmiina otti laukkunsa ja lähti ovelle päin.


Inkeliina odotteli olohuoneessa ja halasi tytärtään vielä lähtiäisiksi. ”Pidä huolta itsestäsi! ”Inkeliina sanoi vielä. Adalmiina nyökkäsi. Vauva nukkui omassa huoneessaan, eikä Ada voinut käydä hyvästelemässä tätä. Onneksi hän tulisi viikonlopuksi takaisin Florianin kanssa.


Adalmiina käveli autolle, jossa Rikke ja Florian jo odottivat. ”Kaikki mukana?” Rikke varmisti vielä ennen lähtöä. ”On kai.” Ada sanoi ja istui autoon. Rikke peruutti kadulle ja suuntasi autonnokan kohti yliopistoa.


He olivat ajaneet vasta puoli tuntia, kun Ada jo halusi kahvia. Aurinko oli juuri noussut ja kirkasti päivää taivaalta. Rikke pysähtyi erään pienen kahvilan eteen ja Ada meni sisälle, muiden odottaessa autossa.


Oli kuitenkin vielä aika varhainen aamu ja kahvilassa ei oikeastaan ollut juuri ketään. Joku vanhus, juomassa kahviaan verkkaisesti sivupöydässä, ja joku nuorehko mies istumassa pöydän ääressä, kahvin höyrytessä vielä kupissa.


Adalmiina asteli tiskille ja tilasi kahvit. Myyjä kääntyi tekemään tilausta ja Adalmiina katseli vielä ympärilleen. Kahvila oli oikeastaan aika mukavan soma, pikkuinen ja rauhallinen. Adalmiina kaivoi lompakkoaan taskustaan ja huudahti hiukan huomatessaan sen kadonneen. Se oli jäänyt varmasti autoon.


”Se tekisi sitten kolme viiskyt..” myyjä sanoi aika tylsistyneesti. ”Anteeksi, mun lompakko taisi jäädä autoon. Voinko mä käydä hakemassa sen?”  Adalmiina selitti kohteliaasti. ”Ei, kun nää pitäis nyt maksaa.” myyjä sanoi tylysti ja näytti siltä, että voisi jankata asiasta pitkään. Adalmiina katseli myrtyneenä myyjää, ei hänellä ollut nyt mitään panttiakaan antaa takeeksi, että tulisi takaisin, ettei ollut tehnyt tilausta turhaan.


Samassa nuorehko mies nousi pöydästään ja tuli tiskin luo. ”En voinut olla kuulematta ahdinkoanne, neiti.” Mies sanoi oudon vanhahtavasti. ”Sallinette minun auttaa?”  Adalmiina katsoi hölmistyneenä miestä. Oliko tämä olevinaan joku ritari Avulias? Ennen kuin Adalmiina ehti vastata, mies kaivoi lompakkonsa esille ja maksoi muitta mutkitta Adan ostokset.


Mies kääntyi Adalmiinan päin ja hymyili tytölle tyytyväisenä, ojentaen tälle kahvimukeja. Adalmiina oli hetken sanaton, oli kuin hän olisi mennyt vuosikymmeniä taaksepäin. Tällaista avuliaisuutta ei nykypäivänä juuri enää ollut.


”Kiitos… Ei teidän olisi tarvinnut…” Adalmiina sai sanottua. ”Autan mielelläni aina, neitoa hädässä.
Varsinkin noin kaunista.” mies sanoi ja iski silmää Adalle. Adalmiina ei voinut olla panematta merkille, että mies oli oikeastaan aika hauskannäköinen.


Adalmiina kiitti vielä miestä ja lähti sitten kahviensa kanssa ovea kohti. ”Hyvää matkaa, Neiti Mansikkaoja.” Mies sanoi vielä Adan selälle, kun Adalmiina oli jo kahvilan ovella. ”Kiitos” Ada vastasi ja jatkoi matkaa autolle.


Vasta autossa hän huomasi, ettei ollut esittäytynyt miehelle lainkaan. Miten tämä oli kuitenkin tiennyt hänen nimensä?

*****************
Epilogi: 



”Rakastan sua, Melina.”  Aaron sanoi hiljaa.


Kristallipallon Melina nosti päätään, kuin olisi kuullut jotain, vaikka se ei ollut mahdollista. ”Mä pääsen täältä vielä pois ja sitten me ollaan taas yhdessä.” Aaron huokasi hiljaa, kyyneleiden valuessa poskille. Melinan kuva haihtui pikkuhiljaa näkymättömiin ja yhteys katkesi.


Aaron painoi päänsä käsiensä väliin ja itki.

**************************
Ihan ensimmäiseksi...


Eli paljon onnea Yavannah!
T: vupii ja Mansut

***********************

No, sitten ne tavanomaiset loppulöpinät....
Pelini halusi takkuilla viimeiseen asti, joten jotkut kuvien outoudet tai muuta laitan sen piikkiin. "Virhe sovelluksessa..." vaivasi aika lailla ja miksi se aina on tuolla Mansuilla pahinta...????
Ensi osassa ollaan sitten yliopistolla ;) Luvassa opiskelua ja kaikenlaista muuta jännittävää....

Muistakaahan jättää kommenttia lootaan.... ;)

♥ vupii

EKSTRAKUVAT!










 Filip
 Adan synnytys....





 Pojan nimeksi tuli siis Petja :) Isänsä sukunimen mukaan (Petterson- Petja on joku muunnos Peteristä) Suloinen paapero, äitinsä silmät, iho sekoitus ja isänsä nenä ;)

 Aaron-eno hoitaa... Mansikkaojat on lapsirakasta väkeä, Petja parka ollaan koko ajan nostelmassa pois kehdosta ;)



 Sängyt loppui kesken, Aaron parka joutui nukkumaan sohvalla...

 AH, ihana Rikke ♥
 "Loistavat" Mansikkaojien pojat... ;D

 Rikke ja nuorisoa


 Heh, peli bugasi niin, että ne pirun laskut unohtui.... Onneksi vei vain yhden taulun....




 Mansikkaojan vanha pari
Inkeliina näyttää ihan äidiltään....

 Onneksi näillä on vielä päiviä paljon jäljellä.....

Siitäpä tuli mieleen, että kohta olisi varmaan aika Nestorin ja Ingan jättää tämä elämä...vai? Kun lapsenlapset menevät yliopistoon...mutta siis varautukaa, jossain vaiheessa surulliseen tapahtumaan...


Ensi kertaan ! 

53 kommenttia:

  1. Aaaaaw, aivan ihanaa luettavaa :').Aavistelut taisivat ainakin osua sinnepäin Florianin muuttuessa hyvinkin ihmisen kaltaiseksi olennoksi. Hauskasti olit luovinut tämänkin Suojelija ongelman. En meinaan itse ainakaan muistanut Florianin veljiä ollenkaan, vaikka olisihan heidät varmaankin sukupuusta löytänyt tai jostain teksin sokkeloista.

    Onneksi Mansikkaojien elämässä löytyy niin hyvää onnea ja tuuriakin ikävien ongelmien lisäksi. Miten mahtaa Filip työstään Suojelina suoriutua kun yhteys voi kuitenkaan Adaan olla niin voimakas ja luonteva kuin syntymästä asti seuraa pitänyt Suojelija. Noh, onneksi meillä on ylisuloinen ja suojelevainen Florian matkassa kokoajan mukana ^^.

    Melin yllättäessä Miskan ja Erikin...reaktio oli lähinnä pieni "o-ou" efekti :D. Onneksi Mel...tuota..oli ymmärtäväinen vaikka muutaman kerran taisi neidon silmäripsen räpsähtää tälläisen kanssakäymisen yks kaks tullessa oven takaa vastaan xD. Haha, aaws. Suloisia ovat <3

    Ihanaa oli seura miten suru kääntyi pikkuhiljaa kunkin puolelta hymyyn ja lämpimiin ajatuksiin. Melin, ja muiden Mansikkojien saadessa kirjeitä Aaronilta - taisi elämä kaikkien elämässä kääntyä parempaan päin. Puhumattakaan pienen Petjan ilmaantumisesta maailmaan! Oih, suloista. Mielestäni oli eritoten suloista nähdä miten pieni kultasilmä sai koko perheen haltioihinsa, ja Florianinkin toivomaan yhteisiä lapsukaisia Adan kanssa <3. Tälläistä romantisoitua hömppää lisää, kiitos :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset Tyllerö...:) Joo, olin aika romanttisella tuulella tätä kirjoittaessa, joten tuli aika söpöstelyä... ;)
      Et tiedäkään, kuinka pitkään mä pähkäsin miten ratkaisen tuon. Ensin ajattelin, että erotan parin mutta minnekkäs olisin Florin sitten laittanut, joten annoin niiden saada toisensa ja sitten mietin, että pääsikö ne turhan helpolla mutta noh... tämä oli nyt ratkaisu tähän. Filip oli veljeksistä se parhain tähän tehtävään, Fabian on liian vastuuton vikittelee tyttösiävain :) Ihan toisenlainen kuin kaksoisveljensä ;)eli Florian, joka on oikeastikin pelissäni aivan ubersuloinen koko ajan.
      Melina on onneksi suvaitsevainen vaikka taisi kyllä neiti pari kertaa nielaista astuessaan huoneeseen ;) Miska ja Erik on kyllä söpöisiä ♥
      Petja on ihana, Rasmuksen näköinen mutta Adan silmät :)
      Kiitokset ihanasta piristävästä kommentistasi!

      Poista
  2. Vai sattui Frida paikalle... Draamaa aistittavaissa heti ensimmäisiltä sekunneilta. Vai siihen ne voimahäririöt liittyivätkin? Kiukkuisena on normaalinkin ihmisen vaikea keskittyä, puhumattakaan siitä että yrittäisit teleportata itsesi sekä pari muutta ihmistä. Ja mitäköhän vanhemmat tästä ajattelevat? Ovat hämmentyneitä veikkaan. Ja eihän Floriania lähettää pois, ei tämä kuitenkaan taitaisi pysyä poissa... Ottaako joku Florin veljistä sitten tehtävän itselleen? Eli siis Filip pääsee vierailemaan ♥ Jostain syystä hyvä että toistakin veljeksistä tullaan näkemään, mie tykkään. Ja Rikke taas söpöilee uudessa punaisessa autossaan. *piiloutuu takapenkille*

    Yläkerran uusi oleskeluhuone on hieno, pidän varsinkin noista ikkunoista verhoineen sekä iloisenvärisistä jakkaroista.
    http://1.bp.blogspot.com/-bUC1B5R_O6g/T1NVEO5_FSI/AAAAAAAAV6c/ktGJ9dCnnu0/s1600/kuva676.jpg
    Erittäin nätti kuva Melinasta :) Ja Fred-lepakko joutui postikustiksi, hih. Eikös näkymätöntä mustetta saanut jostakin sokerista ja sitruunamehusta? Ainakin muistelen niin. Ja vauva on kyllä viisasta kirjoitaa salaviestiin, jos Alin mölli pöllii kirjeen niin sitten tämä ei lähde lapsiparan perään...
    Rasmuskin vielä paikalla ja valmiina toimintaa, ilmeisesti. No niin, mietinkin että miten Heidi on muka niin ärsyyntynyt Rasmuksesta mutta tuotahan se olikin... Rakkauden ja vihan ero on joskus yhtä suuri kuin punaisen ja oranssin. Ehkä vampyyri ei saisi rakastua ei-vampyyriin? Sillä siitähän voisi seurata vaikka minkäsortin ongelmia.

    http://3.bp.blogspot.com/-5XroxyBCAHI/T1yBxYQ_PPI/AAAAAAAAWEc/HLhG1_8lUJ4/s1600/kuva054+%25E2%2580%2593+Kopio.jpg
    Söpöläiset♥
    Ja nyt tapamme pitkästä aikaa Filipinkin :D Tämä on kyllä aivan selvästi vanhempi veli ;) Näkee tosin selvästi myös tämän olevan sukua Florille, varsinkin nenän muodosta. Tuplasuojaus saa kyllä minutkin oudosti levottomaksi. Ehkä Adalmiina on saamassa enemmän suojelua siksi, että tätä uhkaa jokin suurempi vaara? Joku muukin kuin Al ja alamaailman vampyyrit.
    http://3.bp.blogspot.com/-EcJTTq0AAgs/T1yB_SfolkI/AAAAAAAAWGQ/9cOa21t-FL4/s1600/kuva097+%25E2%2580%2593+Kopio.jpg
    Lopettakaa nyt se söpöily ennen kuin tämä hölmö ilme jähmettyy minun naamalleni lopullisesti...
    Ja Lintusillakin lisää söpöilijöitä♥
    http://3.bp.blogspot.com/-kXRESciE3QE/T1NU08sanpI/AAAAAAAAV4M/UnmEO6NYkzs/s1600/kuva632.jpg
    Melin piirteet näkyvät kivasti tässä kuvassa.
    Awtsaidaralan, lastenhuonekin on suloinen. Petja tosin kyllä voitaa huoneensa moninkertaisesti. Ihana pieni pentu♥
    http://4.bp.blogspot.com/-26a2hS92yJI/T1yCnOL7wKI/AAAAAAAAWMY/WTOpY8Oc4fg/s1600/kuva214.jpg
    Adalla ihanan vihreä paita♥ (Ohops, tuleepa taas teinisydämiä)
    Ja kukas tuo laupias samarialainen kahvilassa onkaan? Haistan juonekäänteitä, muah. *nuuhkii ilmaa* Ja miten se tiesi Ada sukunimen? Onko se pahis vai hyvis? Haluaisin ajatella että pahis (liian komea hyvikseksi, heh :"D ).
    Osassa surullisin oli kyllä epilogi, Ron parka :'(
    Mutta oli kyllä oikea lukunautinto, onneksi muistin tulla tänne alakertaan paremman netin luo niin sai uppoutua häiriöttä ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, miten pitkä kommentti :)
      Vai Riken auton takapenkille ;) MÄkin voisin kyllä tulla..
      Filip saa tosiaan hoitaa Suojelija virkaa nyt.
      Kyllä sitruunamehusta ja sillein...Fredissä on enemmän kuin uskoisia, tulette vielä yllättymään ;)
      Heidi ja Rasmus taasen. Noh, kumpikaan ei ole vampyyri vaan kummatkin ovat voimakkaiden vampyyrien jälkeläisiä. Kummallakin on tuo lumousvoima. Niillä on sellainen viha-rakkaussuhde mutta katsotaan miten käy....
      Filipin ehdin lähettää jo yliopistolle siksi se on tuossa selkeästi vanhempi. On kyllä muutenkin :) Kyllä ne veljeksiä selvästi on ;)
      Söpöstelyä oli tässä osassa kyllä :) Varsinkin Florin ja Adan kohdalla;)
      Petja on kyllä soma, odotan jo millainen pojasta tulee taaperona ;)
      Paita on kyllä kiva :)
      Komea mies kahvilassa;) Ensi osassa selviää siitä lisää....
      Aaron parka sureilee mutta kyllä se siitä ;)
      Kiva, että tykkäsit osasta ja mukavaa, että jaksoit kirjoittaa näin ihanan kommentin !

      Poista
  3. Huumaava osa ;---) Adalmiina ja Florian ovat kyllä yhteensopiva pari :D Ohhoh, Inkeliina ja Rikke ovatkin jo isovanhempia ;o Muutenkin tuntuu, että tämä yksi sukupolvi meni ihan hujauksessa.. Vastahan luin niitä osia, kun neljä serkusta leikkivät yhdessä sulassa sovussa lapsina =D Petja-vauva on übersöpö♥ Harmi että isälleen tulee todennäköisesti suhde Heidiin, tai enpä tiedä D: Olipas muuten harvinaisen tyly myyjä, kuulokkeetkin oikein teinisti kaulassa ^^

    Hauska herrasmies, kun tarjoutui maksamaan Adan kahvit. Hyvä vaikutelma häipyi kuitenkin heti, kun tyttö tajusi tämän tietävän sukunimensä ilman esittelyitä. :S Hyi kauhistus, varmasti jokin salastalkkaajapedofiili !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että pidit ♥ Kyllähän ne on ihana pari.
      Mustakin tuntuu, että tämä sukupolvi meni vauhdilla...Kohta pitää miettiä tosissaan kolmannen sukupolven juttuja...kääk!
      Rasmus ja Heidi on vähän kinkkinen pari.
      Myyjä oli kyllä harvinaisen yrmy ;D
      Herrasmies aukaisee salaisuuksiaan ensi osassa lisää... ;)Ei ole stalkkaajapedofiili, sen verran paljastan :)
      Kiitokset ihanasta kommentista !

      Poista
  4. Ihana osa!
    Ada ja Florian on tosi söpöjä :) Toivottavasti ne pyysyy nyt sitten yhessä <3
    Hyvä että Rasmuskin löysi jonkun, ettei vaaan tule Adan ja Florianin väliin...
    Ei kuulosta hyvältä Adan tehtävä, tulee jotain kamalaa vastaan (taas), se mies siellä lopussa tietää varmaan ikävyyksiä...
    Aaron ja Melina raukat, toivottavasti ne nyt sitten saa vielä joskus toisensa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän parille nyt hetkeksi onnea riitä ♥
      Rasmuksella on kädet täynnä Heidin kanssa ja oman uuden ammattinsa kanssa.

      Adalla on viel paljon hommaa, tämän sukupolven perijä ei niin helpolla pääsekään.

      Kyllä se pari toisensa vielä saa, mun tarinan tuppaavat päättymään onnellisesti :)

      Kiitokset ihanasta kommentista !

      Poista
  5. Oooh! Ihana, ihana osa. Sanoiko jo että ihana osa. Aivan mahtava. :)
    Ai joo ja kiitos synttäri toivotuksista. :D
    Ihanan romanttinen osa. Voi, toivottavasti kaikki vielä kääntyy parhain päin. Mietin vain, että mitenköhän se Heidi suhtautuu Rasmukseen, kun saa tietää että tämä on isä. Vielä enemmän mietin Rasmuksen suhtautumista. Se kun kuitenkin tykkää Adasta ja nyt tietenkin myös Heidistä.
    Voi apua, mitä suhdesotkua ja mitä tuosta vielä tulee, kun vielä lisäksi Al, tuo hapan kuivunut ryppyinen luumu hyppää sekaan sotkemaan asioita.
    Mutta jään innolla odottamaan jo seuraavaa osaa....
    Siihen on niiiiin pitkä aika kummiskin.
    Kyllä sä vaan niin niin ihanasti ja eläväisesti osaat kirjottaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vaan ja onnea vielä!
      Kyllä kaikki siitä järjestyy ;) Rasmus, Heidi, Ada ja Florian kuvio on kieltämättä mielenkiintoinen. Ja täytyyhän niiden pelastaa Aaron....
      Kiitokset piristävästä ja ihanasta kommentista jälleen ! ♥

      Poista
  6. Hyvä osa! Apuaapua, en oikein tiedä mistä aloittaa! Okei, Ada <3 Florian = söpöä.
    Petja (meinasin kirjoittaa patja :O:O:O:O) on myös suloinen pikkuveijari, tosin simsin vauvat näyttää aina tolta... paitsi ehkä ufot? no jaaa.

    Juoni, lavastukset ja toteutus... kaikki toimi. Niin ja kerrontakin oli mainiota. :)
    Tykkäilenn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäsit!
      Vauvat on kyllä tuon näköisiä mutta PEtjalla on silti selkeästi vanhempiensa piirteitä esim nenä ja silmät :)
      Kiitokset mukavasta kommentista taas !

      Poista
  7. Tosi mielenkiintoinen osa jälleen :) Mukava lukukokemus kuten aina! Onneksi Ada ja Florian saivat toisensa.

    - Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että pidit ja kiitokset mukavan piristävästä kommentista !

      Poista
  8. Hahaa! Nyt oli jo sen verran iloisempi osa, etten itkenyt kuin yhdessä kohdassa! Vai kahdessa? No, what ever.

    Jaaha, Fridan sitten pitää ilmaantua juuri tyhmällä hetkellä.. Vaikka olihan siitä hyötyäkin! Kun asiaa setvittiin pöydässä, kohtaus oli jotenkin tosi aito. Ja onneksi Frida teki juuri nuo päätökset.:) Oon kyllä onnellinen et Mansujen elämä on just sun käsissä..:)

    En muistanut ollenkaan sitä, että Aaron kirjoitti sen kirjeen.:D Kun näin lepakon, mietin että nyt se vie Melinan pipon tai jotain. Sitten aloin pähkäillä, miten saisit sen toteutettua ja mihin se liittyisi!:D Voi mua pölöä. Kun Fred pöllähti kuvaan, oikeesti pelästyin et nyt se imee Melin kuiviin, kunnes muistin sen kirjeen! Onneksi Aaronillakin on joku ystävä vampyyrien joukosta, joku, joka jaksaa ymmärtää.
    Olit ihanasti kirjoittanut, kun Mel kirjoitti kirjettään Aaronille itkiessään.<3 (Ja tää oli eka kohta, jossa itkin.:()
    Hyvä, että kaikki saivat tietoa Aaronin voinnista.:)
    Luulen kyllä, ettet päästä näin helpolla heitä, Al varmaan saa tietää kirjeistä?;0 Niin, miksi sanoinkaan, että MAnsujen on hyvä olla käsissäsi?!:D No, kaikilla saduilla on onnellinen loppu, niinhän?

    Hahaa! Mä niin arvasin et Heidin ja Rasmuksen välille tulee jotain. Lumousta.. PAH sanon minä!:D Oikein söötti kohtaus jotenkin. Nuotio oli kaunis, ja sopi tunnelmaan.:) Onko muuten Rasmuksella ollut aina se arpi?;0

    Ja tämä pari on kyllä niin söde.<3 (varsinkin se mies!;D <3) Onneksi Florian ei niinkään vaivaa itseään miettimällä vauvan isää.:)
    Aivan ihana kuva muuten: http://3.bp.blogspot.com/-m1BNhwsRFUg/T1yByPC1VaI/AAAAAAAAWEg/y3pA9Fbeq5I/s640/kuva058+%25E2%2580%2593+Kopio.jpg <3

    Ja aina joku häiritsee.. Filip sitten päätti tupsahtaa paikalle juuri tuossa kohtaa? Oli niin söpö kohtaus meneillä! Ihanaa tuo Adan läppä Florille Filipistä! Kihersin täällä yksinäni tuolissa kippurana.:D
    Söpöläiset<3: http://3.bp.blogspot.com/-EcJTTq0AAgs/T1yB_SfolkI/AAAAAAAAWGQ/9cOa21t-FL4/s640/kuva097+%25E2%2580%2593+Kopio.jpg

    Ja sitten häiriköitä lisää? Jaaha.. Onneksi Mel otti Miskan suhteen aika kepeästi, ja lupasi pitää suhteen vielä salassa vanhemmiltaan.:) Kivan siskon kyllä Miska omistaa.:) On se niin söpö poju.:D

    Kääk! Ada räjähtää!
    Suloinen poika sieltä tuli.:) Noilla geeneillä ei kyllä rumaa tule! Rikke ja Inke taisivat olla heti Petjan pikkusormen ympärillä, niin kuin vauvan äitikin.:) Kai Floriankin.:) Toivottavasti Rasmus saa tietää pojasta. Saa se.:) Erikoisen nimen kyllä keksisit.:)

    Mua kyllä nyt vaivaa tää viimeinen kohtaus. Mitä vitsiä sä taas juonittelet?! Kiltisti tehty kyllä kun auttaa neitoa pulassa.:D Aika söpis kyllä tuo myyjä, vaikka vähän nyrpeä onkin.:)

    Yhyhyy! Toinen kohta, jossa itkin: http://4.bp.blogspot.com/-T9XA59NMlDg/T1yCvrovipI/AAAAAAAAWNk/YMASX1Kl_e4/s640/kuva234.jpg Raukka parka.:(

    Jaa, mahtaakohan Ada tulla raskaaksi uudelleen teininä?;) Ja ihan Florianille.:D

    On nämä niin söpöjä - ja samanlaisia: http://3.bp.blogspot.com/-01IewWMk3nE/T1yCikp0N3I/AAAAAAAAWLk/hmz5oppJu64/s640/kuva193.jpg

    Ihana ilme!: http://1.bp.blogspot.com/-eVqkc1RpHbI/T1yC4dKtGEI/AAAAAAAAWOw/t0jMBVLjzzQ/s640/kuva256.jpg

    Onneksi aika ei jätä vielä Inkeä ja Rikkeä. HArmi kyllä Ingan ja Nestorin aika taitaa tulla kohta.:'(

    Muuten, mullakin on "pieni" ongelma.. Mun peli taas ei suostu enää usinkaan tallentamaan, sanoo, että joku "virhekoodi 12" vaivaa. En tiiä osaatko auttaa kun kyse on kolmosesta, mut ajattelin kysäistä.:) Kuutamot vaan tahtovat koko ajan joutua vaakalaudalle.:(

    Noh, anti sen olla. Ihanaa oli taas lukea, kiitos siitä!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja toinen mega ;D
      Hyvä, jos oli vähän iloisempaa, oli tarkoituskin.
      Tietenkin Frida tuli siihen sopivasti :) Kiva, jos pidit siitä kohtauksesta, sillä kohtaa revin hiuksia päästäni, kun peli junnasi...
      Aaron ja Mel, kyllä ne vielä kohtaa...huolet pois ! Enkä mä päästä pahiksia luistamaan tekosistaan...
      Rasmus sai arpensä etsiessään tietoja vanhemmistaan, ei ollut aivan riskitöntä...;) Heidi on vähän kinkkinen mutta katsotaan...
      Arvasin, että pidät :) Tiskauskohta kuvineen on yksi omistakin suosikeista :) On se Flor vain niin ihana!
      Hyvä, jos oli hauska ja tottakai veli tuli juuri tuolloin... Pitäisköhän tehdä joku FLor ja Ada ekstra missä kukaan ei häiritse ;)
      Miska on kyllä sööttelis..
      Adalmiina ei nyt ennen yliopistolta valmistumista saa ainakaan vauvoja, katsellaan sitten sen jälkeen :)
      Petja on kyllä soma ♥
      Mä mitään juonittele, tai tietysti vähän... :) Nyrpeä myyjä on kyllä aika komistus mutta aika känkkis :)
      Aaron parka on välillä kovilla tuolla mutta kyllä se siitä :)
      Eiköhän Inga ja Nestori kohta joudu poistumaan, ei ne voi iät kaiket elää...
      Mukavaa, että pidit ja kiitokset ihanasta ja piristävästä kommentista !

      Poista
  9. Ihana osa!

    Onneksi Florian ja Ada eivät joutuneet eroon, vaan saivat jatkaa yhdessä. Olisi ollut kamalaa, jos Frida olisi pakottanut nuoret eroamaan toisistaan. Florian on aivan järkyttävän ihana ja on mahtavaa, että poika hoitaa mielellään Petjaakin, vaikka ei olekaan tämän isä.

    Toivottavasti Rasmus onnistuu kostossaan ja pääsee vielä näkemään poikansakin. Rasmus ja Heidi ovat söpö pari, jos heistä nyt sellasta tulee. Heidi on kyllä mielenkiintoinen ja hieman omituinen tyttö, mutta uskon silti, että Rasmus ja Heidi päätyvät yhteen. Outoa, kun Heidi ei halua myöntää tunteitaan kunnolla. Yhdessä vaiheessa Heidi vihaa Rasmusta yli kaiken ja toisessa sitten rakastaa. No, ehkäpä se siitä joskus rauhoittuu.

    Hyvä, että Aaronin kirjeet pääsivät perille. Oli varmasti hienoa kuulla, että Aaron on kuitenkin ihan kunnossa. Fred on kyllä kiva kaveri Aaronille, vaikka onkin pahisten puolella. Ehkä Fred joskus vielä vaihtaa puolta tai auttaa Aaronia karkaamaan.

    Jatkoa odottelen taas innolla. En voi käsittää miten jaksat tehdä näitä osia näin nopeasti ja silti tuntuu, ettei millään malttaisi odottaa seuraavaa. Jätät nämä aina niin jännittäviin kohtiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Florian on soma ja kyllähän ne toisensa nyt saivat. Elinikäinen side, tuo Suojelijoiden juttu.. ♥
      Rasmus ja Heidin on mielenkiintoinen pari ja hämmentää vielä soppaa mukavasti !
      Fredistä taas saattaa paljastua vielä uusia puolia...
      Jatkoa tulee, kunhan taas pelaan :)
      Kiitokset ihanasta ja mukavasta kommentista !

      Poista
  10. Tykkäsin taas todella paljon. Kuvat ja kirjoitus...kaikki kohdallaan.

    Onneksi Aaron sai lähetettyä viestin perheelleen ja toisin päin.

    Ada ja Florian niin rakastuneita, ihanaa.

    Rasmuksen ja Heidin juttu oli vähän hämmentävä...mitä ihmettä se Heidi suunnittelee?

    Petja on tosi ihana, harmittaa kun Ada joutui jättämään vauvan vanhempiensa hoiviin vaikka eihän Petjalla toki mitään hätää ole.

    Joku salaperäinen miekkonen Adan jäljillä...voi kun ei kävisi pahasti.

    Filip on aika namu.

    Jatkoa innolla odottaen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että tykkäsit :)
      Onhan ne nuoria ja rakastuneita ♥
      Rasmus ja Heidin on outo pari ja tulevat vielä hämmentämään monia..
      Muakin harmittaa mutta minkäs teet, kun neidin oli mentävä yliopistoon...Onneksi Rikke ja Inke hoitaa.
      Herra Salaperäisestä kuullaan vielä...
      Filip on kyllä aika komea :)
      Kiitokset taas mukavasta ja piristävästä kommentista !

      Poista
  11. Jälleen aivan ihana osa! :) Vähänkö ihailen sun ahkeruutta, kun jaksat päivittää näin säänöllisesti :D
    Florianin ja Adan suhteen hyväksyntä yllätti, hyvällä tavalla :) Eikä yhtään pahitteeksi että Adalla on vähän enemmänkin näitä suojelioita. Melin puolesta surettaa edelleen, Ronista puhumattakaan :c Mutta, eiköhän tämä pari näe vielä toisensa (; Petja oli suloinen pikkusimi :) Mutta jooh, innolla uutta osaa täällä ootellaan :) !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että tykkäsit :)
      Kyllä Adalla on varmasti tarvetta useamalle, sen verran hurjia nuo Alin joukot...
      Mel ja Aaron kyllä vielä päätyvät yhteen.
      Petja on kyllä söpö:)
      Kiitokset ihanasta kommentista, piristi mukavasti !

      Poista
  12. Ihana osa!
    Ada ja Florian ovat aivan ihania! Onneksi he saivat luvan olla yhdessä!
    Rasmuksen ja Heidin juttu oli kyllä aika jännä... Olenkin aina aavistellut, että jotain heidän välillään tulisi tapahtumaan, mutta katsotaan nyt mitä...
    Aaron ja Melinakin ovat todella suloisia! Ja samoin Miska ja Eerik! Ja Petja!
    Odotan innolla uutta osaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäsit :)
      Rasmus ja Heidi on vähän konstikkaita mutta katsotaan...
      Mukavaa, että pidit osasta ja kiitokset vallan ihanasta kommentista !

      Poista
  13. Ooh, ja taas osa, johan nyt on vauhti päällä sinulla, kun joka viikko saat osia ulos. .--D Tosin minäkin rupean kohta osa per viikko -tahtiin, kun olen saanut aika hyvin kirjoitettua ja pelattua, haa. .-D Mutta se siitä, nyt puhun tästä sinun osastasi. ,->

    Hyvä juttu, että Adan ja Florianin juttu päätyi loppujen lopulta hyvin, vaikka Frida aluksi pojalleen saarnasikin, mutta minkäs poika sille mahtoi, jos kerran Ada oli hänelle tarkoitettu. .-D Mukavaa, että Filip on uusi Suojelija, mutta tavallaan Adalla on kuitenkin heitä kaksi. .-) Aika turvallinen olo varmaan. .-D

    Hih, musiikkeja oli taas kivaa kuunnella. .-) Yhteen rauhalliseen kohtaan sattui tulemaan vähän turhan raju musiikki, ja minä taas nauroin innoissani. .-D Nauran toisinaan oudoille asioille. .-D Rajuista asioista puheen ollen säikähdin kanssa, kun heppu kahvilassa tiesi Adan nimen. .-o Luulen, että siitä ukkelista kuullaan vielä, eikä välttämättä missään iloisissa merkeissä! Liittyy varmaan jotenkin Adan tulevaan tehtävään. .-)

    Kivaa myös, ettei Adan sotkujen keskellä unohdeta muiden kuulumisia! .-) Rasmus sai oman kohtauksen, ja odottelen innoissani pojan kostoa. .-> Melinasta ja Aaronistakin kuultiin. .-> Oli vain mielestäni aika rajua, että Aaron vakuutteli palaavansa takaisin. Tuskin vampyyrit häntä niin vain päästävät, ja eikös Fredin pitänyt lukea ne kirjeet ensin? Ehkä tämä luki ne huonosti, eikä tajunnut. .-> Joka tapauksessa, riemukasta, että kaikista teineistä kerrotaan aina jotakin. .-)

    Alan tästä nukkumaan painua. .-) Hyvää yötä sinullekin vain. .-> Kuitenkin luet kommenttini aamulla. .-D Se ja sama, saat silti hyvän yön toivotuksen. .->

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset toivotuksista :)
      Mukavaa, että pidit osasta.
      Florian ja Ada ovat tosiaan valittuja toisilleen, minkäs sille mahtaa ja luulen, että Serena vihjaisi tällaisesta mahdollisuudesta Fridalle, sillä varasuunnitelma oli valmiina.
      Hepusta kahvilassa kuullaan vielä ;) Hyvissä vai pahoissa merkeissä, sitä en vielä paljasta... ;)
      Aaron olettaa, että muut tulevat pelastamaan hänet eikä poika odottele suinkaan tumput suorina pelastajiaan. Fred taas on enemmän kuin päältä luulisi, ensi osassa selviää Fredistä lisää...ja Aaronista tietenkin ;)
      Mä yritän aina kertoa kaikista sivuhenkilöistäkin, näen nimittäin aika vaivaa luodakseni niitä, joten on kiva kirjoittaa niille hiukan kohtauksiakin :
      Kiitokset jälleen mukavasta ja piristävästä kommentista !

      Poista
  14. Ihana osa. Kaikki varmasti kääntyy vielä parhain päin :)

    Suloinen lapsi <3 Ja ihanaa ettei Miskaa unohdettu <3

    Lopun Aaron-katsauksessa oli omanlaistaan mystisen mukavaa tunnelmaa :)

    Jään odottamaan innolla jatkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että pidit :)
      Eihän nyt Miskaa, mä koetan muistaa aina kertoa kaikista jotain, jos en muuten niin ekstran sitten teen:)
      Kiitokset mukavasta ja piristävästä kommentista !

      Poista
  15. Voih! Petja on aivan ihana! Todella kivat geenit periytyneet, en malta odottaa että poika kasvaa tuosta ja hänen piirteensä pääsevät paremmin esiin. :)
    Onneksi Florianin ja Adan rakkaus sai mahdollisuuden! Se sujui huomattavasti helpommin, kuin ajattelin. Odotin jo jotain "näin rakastavaiset revitään erilleen ikiajoiksi"- kohtausta :D Heh!

    Tässä osassa oli jotenkin ilmassa uusi alku. En tiedä miksi, juonessahan on vielä paljon selvitettävää entuudestaan! Ehkäpä se on uuden sukupolven syntymä. :)

    Vai Aaron asuu "oikeasti" Mansikkaojien kanssa. Luulin, että sinulla on erillinen tontti pahiksille jne. Oliko Aaronin vampyyriksi muuttuminen täysin lavastettua? Ajattelin, että herra saa uuden ulkomuodon myös pelissä. :) Musta on jotenkin aina hirveän jännää nähdä, mitä olet lavastanut ja mikä on ns. totta, myös pelissä.


    Olipas kiva osa, seuraavaa odotellessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osa kommentista unohtui :D Ja siis tuo kahvila kohtaus oli todella jännittävä!! Pidin myös kohtauksen kuvista eritoten. Suosikkikuvani oli tällä kertaa yksi ekstroista: http://2.bp.blogspot.com/-S3J_uyIaH1E/T1yCzdMrEjI/AAAAAAAAWOA/5G8ix1px4a4/s1600/kuva245.jpg

      Poista
    2. Petja on kyllä aika soma, en kanssa malta odotella, että poju kasvaa :) Onneksi Simsvauvojen lapsuus on lyhyt :)
      Noh, ajattelin ensin aika pitkään, että erotan ne mutta en sitten voinutkaan, joten piti vähän säätää juonen kanssa. Eiköhän yksi rakastavaisten ero riitä ;)
      Voi olla , että uuden sukupolven synty teki sen tai sitten se, että nuorte siirtyvät yliopistoon ja seikkailut jatkuvat siellä ;)
      Aaron asuu todellakin vielä Mansikkaojilla, eikä ole vampyyri, silloin kun asuu kotonaan. Siinä osassa missä Aaron muuttui, se joi oikeasti kuvassa antivampiriinia, koska mulla ei siinä ollutkaan käden saatavilla sitä vampyyriuutetta...ja Aaron muuttui vampyyriksi testingcheatsilla... Ja Alin tontilla asuu jo kahdeksan simiä, enkä jaksanut säätää muuttamisten kanssa parin osan takia. Eli Aaron asuu onnellisesti vielä kotonaan ja näkee Melinaa säännöllisesti ;) Ja Rasmuskin asuu vielä Alin talossa, vaikka tarinassa muutti niiden toisten luokse.Ne kuvat edellisessä osassa, missä Aaron oli Alin talossa. Niissä Aaron oli vampyyri, mun vampyyridefat vaihtaa vain ihon...ja on aaron vampyyri noissa epiloginkin kuvissa ;) Eli se on sellainen osapäivävampyyri :D
      Kiva, että pidit kahvilakohtauksesta. Kahvila onkin itsetekemäni, olen aika ylpeä siitä, tuli mielestäni hieno :) arvoituksellinen herra näkyy vielä tulevissa osissa.
      Kiitokset ihanan pitkästä ja piristävästä kommentista !

      Poista
  16. Vouu mikä söpöilyosa. Kyllä olen nyt ihan virn virn peukut pystyssä, kun Ada ja Florian kietoutuu vain tiukemmin yhteen :D Vaikkakin sen varmaan tiesitkin, olen arvattava juu. Mutta täytyy taas kiittää, kun annoit minulle kivaa luettavaa. Ja aivan ihania kaikki kuvat niistä, kun ne on yhdessä, suloinen pari... Mahdollisimman paljon ruusuja niiden tulevaisuudelle nyt jooko? Adakin on jo kestänyt tarpeeksi.

    Suojelijan vaihto oli aika mielenkiintoinen juttu. Filip on kivannäköinen ainakin ;> Jännä nähdä, pysyykö Ada nyt turvassa.

    Miska ja Erik saivat myös vähän aikaa parrasvaloissa. Nekin kiva pari :)

    Ja toivottavasti Aaron pääse kohta kunnolla takaisin rakkaitensa luokse. Nuo viimeiset kuvat siitä oli sydäntä riipaisevia. Ahdinko käsin kosketeltavaa :/ Ikävä Aaronia.

    Hrrmh mhh... Jos nyt Rasmus vielä jättää Adan kaiken päälle niin menee entistä enemmän pakkasen puolelle mielenkiintoni poikaan. Vähän epämääräistä tuo vampyyritouhu tämän osan osalta... Toivottavasti se selviää pian.

    Mutta kyllä Petja oli suloinen :D Jännä nähdä, millainen pojasta kasvaa ja miten äipän yliopistosuunnitelmat onnistuu

    Ja kuka mitä mitä häh oli tuo vaalea ritari lopussa, jolla ei taidakaan ihan olla puhtaat jauhot pussissa? :o Jänniä juttuja, jätit vielä paljon auki. Jatkoa pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvelinkin, että virnistelet siellä :) Jotenkin noista aamuheräyskuvista tuli ihania ja samoin niistä missä Ada tiskaa ja Flro halii tyttöä:)Eiköhän niillä onnea riitä joksikin aikaa, onhan ne toistensa sydämen valittuja ;)
      Oli pakko vaihtaa, kun Florian paran voimat ei toimi välttämättä ja Adan vaarantuisi ja koko suvun jatkumo...Filip on kyllä komea nuorimies, tällä hetkellä yliopistolla vielä.
      Miska ja Erikiä piti vähän näyttää, kun ovat niin kivoja :
      Aaron joutuu hetken vielä odottelemaan... mutta älä vaivu murheen alhoon. Aaronista ja vampyyreistakin tulee vielä juttua ensi osassa :)
      Rasmus on nyt niin kaukana Adasta ettei tyttö taida olla mielessä, mutta herra tekee kyllä paluun, sillä sitä tarvitaan vielä :)
      Petja on suloinen vaaveli.
      Vaalea ritarikin esiintyy ensiosassa jälleen.
      Kiitokset ihanasta piristävästä kommentista !

      Poista
  17. Ja taas myöhässä, ja oiskohan kaiken lisäksi pariosaa jäänyt kommaamatta...:S Sorii...
    Huooh... toiveeni kävi toteen: Ada<3Florian, Florian<3 Ada tralaa :) onneksi saavat olla yhdessä, vihdoin ja viimein antoi Floriankin itselleen periksi. Ja eivätköhän ne nyt olekin ihan tyytyväisiä?
    Ihana vauveli tuo Petja kiva nimikin sillä on. Miten voit tietää jo vauvasta, että sillä on isänsä nenä, eikös vauvoilla oo yleensä samat kasvonpiirteet?
    Rikke näytti vallan iloiselta saadessaan oman auton, on saattanut olla miehen toive ihan lapsesta lähtien. No, nythän se toteutui :)
    Tämä:
    http://1.bp.blogspot.com/-sPTsas9qs24/T1yClInLbkI/AAAAAAAAWL8/Rv0CDPLFWdw/s640/kuva199.jpg oli ehdottomasti suosikkikuvani. Rikke näyttää aika hämmentyneeltä tuolla nuorten seurassa, asuuko tuo tarjoilijapoika Mansikkaojilla vakituisesti, vai onko se vain kylässä?
    Tästä suojelijanvaihdosta, no, onhan se aika jännä juttu. Filip on kyllä hauskan näköinen, varmasti kiva suojelija, vaikka onkin aikuinen. Nyt Adalla on sitten turvanaan sekä Filip ETTÄ Florian. Aika hyvin yhden tytön varalle!
    Mistä on nuo Iltalehdet ladattu?
    Ja sitten taas, täällä puran ongelmiani simssin parissa. Multa on jotenkin oudosti kadonnut nuo ladatut huonekalut. Ne, millä olen ennen sisustanut, niin ne ovat muuttuneen sinimustiksi, ja ne vilkkuvat. Ladatut huonekalut löytyvät kyllä tiedostoista, mutta niitä ei löydä ostovalikosta. Ajattelin aluksi, että koska olin asentanut uuden lisäosan, niin se johtui siitä, mutta kun olin poistanut kyseisen lisäosan, vilkkuminen vaan jatkui. Mitä tehdä?
    Yhteenvetona: hyvä osa oli, ja kiitos jos autat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä tuo haittaa :)
      Onhan ne tyytyväisiä ja suloisia.♥
      Voi olla että näin väärin mutta mun mielestä Petjalla oli samanlainen nökerönenä kuin isällään:)
      Rikke oli iloinen, oli sen toiveissa, joten innostui asiasta :)
      Tarjoilijamyyjäpoika oli vain kylässä, Florian toi sen koulusta mukanaan. Piti ottaa tuosta kuva, kun Inke oli vielä töissä ja Rikke söi hampurilaisia neljän teinin kanssa :D
      Adalla on tosiaan tuplaturva. Filip näyttää aika paljon isältään, vähän tummempi painos vain:)Hiuksista siis...
      Iltalehdet on Radolasta http://radola.createforumhosting.com/marimekko-paivapeittoja-ja-hesari-toiveita-lisatty-30-3-11-t16841.html aika alhaalla tuossa ekassa viestissä.
      En osaa nyt paremmin autta, kuin siirrä tiedostot pois kansiosta vaikka työpoöydälle ja siirrä ne sitten takaisin ladattuihin. Joe ei tämä toimin niin kokeile uudelleenlatausta.
      Toivottavasti saat ladatut näkymään.
      Kiitokset ihanasta kommentista, piristi päivääni.♥

      Poista
  18. Voi mikä osa jälleen!

    Pidin jotenkin niin kovasti tuosta vampyyrikohtauksesta, jotenkin hassua. Siinä oli sitä jotain, kuten vaikka se nopea salamyhkäisyys. Haha, mistäs Aaron oli salapoliisimustetta aka näkymätöntä mustetta repäissyt tuonne "vampyyrilandiaan". :D

    Pidän muuten kamalasti siitä, miten hypit välillä eri perheillä/tonteilla. Jotenkin tuo tähän niin mukavan sävyn. Hassua, vai mitä? :D Pidän myös tuosta, kun nuo niin ihmeelliset Suojelijat pystyvät ilmeisesti puhumaan äänettömästi toisilleen, ja vampyyrit lumota... Keksit niin mukavia pieniä yksityiskohtia tähän, ihailen sitä paljon.

    "”Ja sitä paitsi mä rakastan sen pikkuveljeä niin että melkein pakahdun onnesta. ”Ada jatkoi vakavoituen. Florian katsoi hellästi Adaa. ”Mäkin rakastan sua” Florian sanoi ja kuiskasi Adan korvaan vielä jotain muutakin."
    Ihana kohta! <3 En todellakaan ole romantikko persoonana, mutta silti sulin tuolle. On ne niin hyvä pari! :)

    Aivan ihana lastenhuone Petjalla! Niin suloisen, ja vauvalle soveltuvan näköisen olet siitä tehnyt. Jotenkin kovin rauhallisen tunteen tuova tuo huone. :D Himmeä analyysi nyt jostain huoneesta, mutta kun me gusta! Ja ihanan erikoinen valinta antaa lapsen nimeksi vanhemman SUKINIMI! :D Mutta hieno nimi tuo tosiaan on, ja minulla on itseasiassa Petja niminen kaveri, hän on tyttö ja ulkomaalainen. Minkään herra Erkkilän kanssa tuo tuskin onnistuisi...

    Miten ihanaa, että Florianista on muodostunut noin välittävä/peräti rakastava isähahmo Petjalle. On toden totta harmi, että Rasmus ei kykene lastaan nähdä, eikä edes tiedä tämän olemassaolosta... Tosin, eipä tunnu herralla olevan kovin huonot olot paikassa, jossa hän nyt oleilee...

    Lempikuvia: http://4.bp.blogspot.com/-USgBlbuSu_M/T1yC26KfBlI/AAAAAAAAWOg/NRVFWlEUgiE/s640/kuva253.jpg
    teksteineen jotenkin ihanan seesteinen tunnelma. :)
    http://4.bp.blogspot.com/-T9XA59NMlDg/T1yCvrovipI/AAAAAAAAWNk/YMASX1Kl_e4/s1600/kuva234.jpg
    Tämä on niin haikea, mutta kaunis kuva. Kuvaa niin hyvin tuota Aaronin turhautunutta surua. Melinakin niin surullisena, että tuntuu yrittävän päästä pikkuhiljaa jo yli kaikesta. :c

    Hui, miten jännää! Kukahan tuo kahvilamies on... Vaikutti niin kohteliaalta, ja kuten mainitsit, "vanhemmalta" ajalta saapuneen oloiselta, että alkoi mietityttämään... Vampyyrit ainakin elävät ikuisesti, vaikka mies ei ulkoisesti vampyyria muistuttanutkaan.

    Jaahas, ekstrakuvista päätellen Heidillä on useampikin "rakastettu". :D

    http://3.bp.blogspot.com/-f5eFCJFpngY/T1yCIkKDE3I/AAAAAAAAWHo/v35P3gOsnHg/s1600/kuva118+%25E2%2580%2593+Kopio.jpg
    Frida ahtautunut mukavaan paikkaan seuraamaan synnytystä...

    Tuntuupa kommenttini nyt lyhkäiseltä, kun selasin ohi muiden kommenttien. :D Mutta nautin tosiaan paljon osasta, ja tällä kertaa ehdin rauhassa kirjoittaa pidempää kommenttia, viimeiseni oli niin säälittävän lyhkäinen. :D Odottelen enemmän kuin innolla jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai lyhyt ;) Ihan hyvä se on:)
      Aaron löysi varmaan talon vanhasta jääkapista sitruunoita ;) tai mehua :) Siellä nyt kuitenkin on jääkaappi, koska Rasmus asui siellä aiemmin ja oli ihan ihminen:) Vaikka vampyyrien lapsi olikin.
      Tykkään keksiä tuollaista kaikkea pientä piristävää, hahmoja täydentämään. Mukavaa, että pidät siitä ja monen tontin kerronnasta. Itse haluan kertoa teille tarinan kaikki puolet, niin ei jää pimentoon mikään.
      Florian ja Ada on suloinen pari, niille on kiva kirjoitella tuollaisia söpösiä kohtauksia ♥
      Petjan huoneesta pidän itsekin:) Petja nimi kummitteli mielessäni jo alusta asti ja nimikirjasta vielä varmistin sen olevan joku Peterin muunnos. No joo herra Erkkilä ;) onneksi ristin Rasmuksen Pettersoniksi.
      Aaron on tosiaan toisinaan vähän turhautunut oloonsa talossa mutta ensi osassa kuulemme siitä lisää :)
      Kahvilamiehestä kuullaan myös ensi osassa ;)
      Frida tosiaa tunki tuonne rappusiin, muutenkin talon väki kävelee kokoajan rappusten läpi...
      Kivaa, että pidit osasta ja mukavaa, että odottelet jatkoa innoissasi :)
      Kiitokset ihanasti piristävästä kommentista !

      Poista
  19. No niin, no niin, nyt sitten pääsen kommentoimaan!

    Aluksi - pidin kovasti myös tuosta A-puoliskosta, todella ihanaa luettavaa oli. Ja sitten tämä osa... todella hyvä. Hirveän hyvä olet kyllä kirjoittamaan, niin loistavaa jälkeä. Kuvatkin olivat taas niin mukavia katseltavia. Monta ihanaa kuvaa löytyi tästäkin osasta ^^ Kovasti tykkäsin siis!

    Hihi, Ada ja Florian, tuo mahdottoman suloinen pari! Onneksi heidän suhteensa hyväksyttiin lopulta, hyvä juttu. He kun vaan ovat niin ihania yhdessä, että!
    Ja tokihan Miska ja Erik ovat myös todella kiva parivaljakko ;3

    Petja on kyllä hurjan kiva nimi! Innolla odottelen, että millainen pojusesta kasvaa.

    Mutta siis, mutta siis, taitavaa jälkeä olet taas tehnyt. Pakko muuten sanoa, että Mansikkaojat ovat tätä nykyä kyllä suosikkilegacyjeni joukossa, ehdottomasti. Kiitos tästä mainiosta osasesta, jään odottamaan jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun ehdit kommetoimaan ja vieläpä tykkäsit kummastakin osasta :) Mukavaa, että kirjoitus miellyttää, olin kerrankin itsekin siihen tyytyväinen :)
      Ada ja Flor ne on kyllä suloisia :)
      Halusin pojalle jonkun erikoisen nimen mikä muistuttaisi Rasmuksesta ;)
      Oi, kiitokset kehuista ja muista, olen ihan otettu ♥ Kiitos !
      Mukavaa, että pidit osasesta ja kiitokset mahtavasta kommentista !

      Poista
    2. Yritin pitkään miettiä, miten voisin kommenttini aloittaa jotenkin eri tavalla, kuin tähän mennessä! Täytyy sanoa, etten saanut mitään muuta päähäni, kuin että aivan ihana osa! Välillä on todellakin mukava lukea Mansujen "tavallista" perhe-elämää. Onnea mahtuu Mansujenkin taloon ;) !

      Sydäntä lämmittää, että Aaron pyörii tuola tontilla myös. Muuten ajatus inhottaisi kamalasti, kun ajattelenkin, että poika olisi eristetty rakkaasta Melinastaan..
      Hihkuin onnesta Melinan puolesta, kun tyttö sai lopultakin tietää, että Aaronilla on kaikki hyvin, jos ei vampyyriksi muuttumista lasketa. Hauska muuten tuo salakirjoitus ,) ! Tuli ihan mieleen sitruunat ja muut vempeleet, millä aikoinaan kirjoiteltiin salaviestejä :D!

      Tuossa alussa olin aivan varma, että kuulin Fridan jalan tasaisen taputuksen, naisen katsellessa Adaa ja Floria. Hyvä, että nämä kaksi saivat sentään jäädä yhteen ja suojelijoita riitti vielä, vaikka yksi "menetettiin". Eikä Inkenkään tarvinnut taas alkaa ilkeäksi... Melina ja Aaron saavat varmasti olla vanhemmiltaan rauhassa, jos (kunhan) poika vain palaa takaisin!

      Flor on kyllä mahtava hahmo!Varmasti parasta mitä Ada voisi saada... Heristelin sormea toruvasti Adalle, kun tyttö kahvilassa sillä tavalla ihaili miestä. Tai ei ihailu haittaa, mutta ehkä enemmänkin se, että tuskin tuo tapaaminen tuohon jää!
      Flor parka... Taidan pitää tästä enemmän kuin Adasta...

      Uuh... Rikke.. Heti alussa taas ilman paitaa ;) !
      Miestä ei kyllä vuodetkaan paina. Aina vain komea.. Varmasti yksi upeimmista miessimeistä mitä netistä löytyy...! Aaronista kasvaa kyllä isänsä veroinen komistus ,)

      Nyt jätän jaarittelun, mutta mainitsen kuitenkin, että Petjasta tuli varsin soma poika. Odotan innolla sitä, kun vauvaikä ohittuu ja poika tulee vielä hieman yksilöllisemmän näköiseksi ;)

      Kiitos ihanasta osasta ♥ !
      Tästä tuli lämmin mieli ja mukava hehkun tuntu rintakehän alle...

      Poista
    3. Heh, onhan tuo ihan hyvä aloitus :) Itsekin aloitan varmaan useimmiten noin.
      Aaron on todella talossa vakkaristi:) Et kai oikeasti ajatellut, että lemppaan yhden lempisimeistäni sinne kurttuisen luumun luolaan ;) ? Se on vain tarinassa, Mansut elävät vähän kaksoiselämää....
      Sitruunamehut ja muut, niillä kyllä väsäiltiin kaikkea :D
      Melinan ja Fredin kirjekohtausta oli kyllä hauska tehdä:)
      Frida oli kyllä vihainen mutta onneksi leppyi, ja enhän voinut antaa Adan ja Florin erota ♥
      Flor on tuollainen ihannevävy :D Joka äidin toive tyttärensä mieheksi....
      Adan ja kahvilaherran välille ei kyllä synny mitään romanttista, sen voi taata ;) Mutta lisää selviää ensi osassa...
      Jooh, Rikke. Unohdin kuvata tuota Fridaa, kun jäin taas ihailemaan sitä kuvatessani...Miten voi pikseleistä tehty ukko olla niin komea...? Ehkä tässä itsekin on vähän sekopäinen, Tyllerölle joskus sanoin,että jos teettäisi kuvat noista ihanista miessimeistäni niin voisi sitten ihailla :D Luulen kyllä, että mun mies katsoisi aika pitkään....;) Täytyykin varmaan joskus tehdä joku Mansujen komistukset kollaasi.
      Petja on kyllä söpö ja en malttaisi odottaa millainen siitä tulee taaperona ja lapsena:)
      Kiitokset itsellesi ihanasta kommentista ja mukavaa, että pidit osasta :) Odottelen aina innolla sun kommentteja :)

      Poista
  20. Jospa nyt ehtisin heittämään sua kommentilla. Tästä ei kovin pitkä tule, kun aika on rajallista, mutta ainakin tiedät, että luin tämän ja tykkäsin taas kovasti.
    Kuten sanoin, pidin tästäkin osasta. Onneksi Florian on tukemassa Adaa. Fridan raivopuuska oli hieman harmittava ja pelkäsin jo pahinta, mutta onneksi hän ymmärsi, että tämä rakkaus kestää :)
    Myös se oli hyvä, että Aaron sai lähetettyä viestin. Hänen onnekseen Ada on fiksy tyttö ja tajusi viestin sisältävän salakirjoitusta. Toivottavasti he onnistuvat nyt selvittämään tiensä kohti Aaronin olinpaikkaa ja pelastamaan pojan.
    Ja lopuksi fanitan vielä: Miska ♥ Erik.
    Hieno osa oli taas ja jään odottamaan seuraavaa. Ja olen myös todella pahoillani tästä kommentistani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä se haittaa, ei sitä niin pitkästi tartte aina jaaritella :)
      Kiva, että tykkäsit osasta.
      Florian pysyy kyllä Adan rinnalla, onhan ne toistensa valittuja :)
      Aaron ja Ada ymmärtävät toisiaan, kaksosia kun ovat :) Ja kummatkin nokkelia... Eiköhän se Aaron vielä pääse pois:)
      Miska, ah se on ihana ja Erik myös :)
      Kiitokset ihanasta kommentista jälleen, aina niin mukavaa lukea näitä :)

      Poista
  21. Tyksin kovasti tästä osasta. Miska ja Erik ovat toodella suloinen pari :))
    Adallakin näyttää nyt menevän hyvin Florianin kanssa. Toivottavasti saavat vielä pelastettua Aaronin, jotta tämä pääsee rakkaan Melinansa luokse :)
    Loppu oli mielenkiintoinen, jään odottamaan innolla jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että pidit :)
      Miska ja Erik on kyllä söpöjä :)
      Eiköhän Aaron sieltä vielä pääse :)
      Kiitokset kommentista !

      Poista
  22. Oho ompas tänne tullut osia kestää jonkun aikaa lukee kaikki :D Tulin ilmootteleen et Joneseilla uus osa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukaisin :) Kova urakka tiedossa, jos kaikki luet. Onnea urakkaan ! :)

      Poista
  23. No joo, olen pahoillani siitä että tässä on TAAS mennyt näin paljon aikaa, mutta you see, ei jaksa, ei pysty, ei ehdi... Ja sitten kun ehtii niin ei jaksa lukea kaikkien kokeiden lomassa ja sitten kun jaksaa niin sitten kaverit ruikuttaamesessä eikä tajua lukea koko osaa kerralla .-/

    Voi ei, hani, kunhan valitan... Tykkäsin osasta toosi paljon, vaikka luinkin sen vahingossa kahdessa osassa .-DD Petjapa on suloinen poika .-3 Ja hyvä että sekä Ada että Rasmus löysivät uudet rakkaudet .-> Kiinnostaisi kuulla vielä, että miten Rasmuksen ja Heidin suhde lähtee kehittymään. Ja tietysti yliopistoajat on aina jänskiä .-)

    Kukahan tuo blondi mies tuolta kahvilasta mahtaa olla? Huijui, tämähän se vasta jännää on .-o Jään innolla odottelemaan jatkoa, ja koitan kovasti lukea sen ajoissa .-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä tuo haittaa, minnekäs ne osat täältä katoaisi?
      Rasmuksen ja Heidin suhde, no en ole vielä oikein päättänyt.... Rasmus näet palaa Adan elämään vielä...
      Blodiakin näkyilee ensi osassa :)
      Kiitokset taas kommentista, aina mukavaa lukea niitä tuli ne heti osan jälkeen tai hetken päästä :)

      Poista
  24. Noni, sen sijaan et oisin menny pelaamaan ja kuvaamaan Pohjiksille lisää kuvia seuraavaan osaan, jäin lukemaan kaikki Mansikkaojien osat läpi :D Hups. Mutku ne oli niin koukuttavia. Nytki jäi sellanen fiilis et "aarg, haluun lisää!"

    Mitäs oot nii hyvä tarinankertoja ja kuvaaja (: Suorastaan kadehdin.

    Oivoi, sulin Miskalle ja Erikille ♥ Joka suvussa pitää joku homopari olla :] Mut Ada ja Fabian on kans sulosia, samoin Melina ja Aaron. Ja hyvä et Rasmuski löys itelleen jonkun. Nyt pitää vaan saada Aaron ehjänä ulos tuolta talosta! Ja ekstrakuvien perusteella niin kai käykin(?) :DD

    Aaron on muute älyttömän komea <3__<3

    Mäpä pistän tänkin linkin Pohjisten blogiin, haluutko vastalinkittää? (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, melkoinen urakka :)
      Kiitokset kovasti kehuista...ihan punastun!
      Mansikkaojat on kaikki niin komeita/kauniita pelini parhaimmistoa...
      Aaron on isänsä veroinen komeudessa :)
      Linkitys käy tietysti :)
      Kiitokset kommentista, mukavaa aina saada lisää lukijoita ♥

      Poista
  25. Ihana osa jälleen kerran! Olen pari viimeistä osaa lukenut tarkasti, mutta jostain syystä kommentoiminen jäi vähemmälle. No, kommentoin nyt sitten senkin edestä! Tosi jänniä ja surullisia tapahtumia on vyörynnyt. Kiva kuitenkin, että vastapoinoisesti päähenkilöt ovat saaneet myös hiukan onnea. :)

    Ihanaa, että Ada ja Florian saivat toisensa! Vaikuttavat tosi onnelliselta parilta. Hetken jo epäilin Fridan erottavan heidät, mutta toisin onneksi kävi. Tuo Florianin veli vaikutti hauskalta tapaukselta. Ja on kyllä ilo silmälle! ;)

    Adan ja Rasmuksen vauvasta tuli tosi söpö. Ihanat nuo silmät, jotka poika peri isältään! Harmi, ettei Rasmus tiedä pienokaisesta mitään. Ada joutui lähtemään aika äkkiä synnytyksen jälkeen yliopistoon. Varmasti rankkaa, mutta toisaalta hyvä, että vauva sai jäädä isovanhempien luokse.

    Ja ihme tyyppi tuo kahvilamies! Vaikutti epäilyttävältä, etenkin tuo nimijuttu. Varjostikohan mies Adaa?

    Voi Aaronia! Surullinen tuo kristallipallokohtaus. Kiva kuitenkin, että kirjeyhteys pelasi. Jos nyt palasi, eihän tuosta tiedä onko poika pakotettu kirjoittamaan tietyt asiat, vai kirjoittiko omasta tahdostaan? Jotain epäilyttävää siinä kuitenkin on. Toivottavasti Aaron saadaan pian ulos! Aloin kyllä epäillä, että onko pakosuunnitelma vain yritys saada huijattua Ada ja kumppinat uudelleen talolle? Ja kuinka tuo vampyyrius on muuttanut Aaronia? Ehkä nuo ajatukset selviävät tulevissa osissa. Niitä odotellen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että luit ja kommentoit:) Ja kiva, että tykkäsit ♥
      En raatsinut erottaa Adaa ja Floriania :)
      Petjasta tuli muuten aikasta soma taapero ja pojua näkyy ensi osassa ;)Harmi tosiaan että rasmus on tietämätön pojastaan mutta Rasmus palaa kyllä kuvioihin :)
      aaron kyllä selviää, äläs huoli :)
      Kyllä kaikki selviää :)
      Kiitokset ihanasta kommentista !

      Poista

Kiitos kommentista :)

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.