17.4.2013

Loppusanat



Se on loppu rakkaat, en saanut pelastettua kuin kaksi simiä, nekin todella vanhoista kopioista. Valitettavasti Mansikkaojien tarina on lopussa, kolmatta sukupolvea ei enää ole. Huolimatta useista yrityksistä, Petja ei vain tullut enää näkyviin BS:ssa.Eikä kukaan muukaan kolmannesta sukupolvesta.

Rasmus ja Julian on pelastettuina, jostakin melkein vuoden takaisesta varmuuskopiosta. Aaron ja Fred löytyivät kopioituina läppäriltäni.



Läppäriltä löytyi myös yksi toinenkin yllätys tai oikeastaan mun Mediafirestä. Mutta siitä myöhemmin.

Ensin pieni kirjoitelma siitä mitä olisi tapahtunut: 


Adalmiina  olisi saanut vielä yhden lapsen Rasmuksen kanssa ja valinnut kuitenkin loppujenlopuksi kuitenkin Florianin. Rasmus olisi jäänyt taustalle , olemaan isä lapsilleen muttei enää haikalemaan Adasta.



Aaron ja Fred olisivat muuttaneet yhteen omaan kotiin, Melinan löytäessä uuden armaan rinnalleen. Aaronin ja Melin tytär olisi muuttanut Aaronin ja Fredin kanssa, Melina olisi lähtenyt aloittamaan uutta elämää muualle.



Miska ja Erik pysyisivät onnellisina <3

Petja olisi kokenut erinäisiä seikkailuja ja tavannut niiden tuiskeessa kauniin keijutytön , jonka kanssa olisi saanut lapsen.

Pari pätkää Petjan elämästä:


Petja ryömi tunnelin läpi, sen tunnelin minkä valo oli hänelle niin monta kertaa osoittanut, sen mistä kantautui häntä kutsuvia ääniä, houkuttelevia, kiehtovia. Tunneli oli Petjan oma salaisuus, ei edes Greta tiennyt siitä mitään, tai niin ainakin Petja kuvitteli. Aina kun elämä tuntui vaikealta ja kaipasi piristystä, tunneli avautui ja se maailma mikä tunnelin lopussa odotti, ihmeellinen. 

Petja nousi jaloilleen, pudisteli ruohonpalaset housunpolvistaan ja katsahti nopeasti ympärilleen. Kaikki oli paikoillaan, tornit kaukaisuudessa, kukkivat, värikkäät pellot ja ihmeen vihreät puut. Lempeä tuuli pörrötti Petjan hiuksia, kuin tervehtien ja kutittaen. Petja pyyhkäisi hiukset silmiltään, kipristi nenäänsä hauskasti rypylleen ja naurahti, ihan silkasta ilosta. 

Käveltyään hetken Petja saapui tuttuun paikkaan, täällä hän oli leikkinyt ensimmäisen kerran, tänne huudot olivat johdattaneet. Suojaiselle metsäaukiolle, missä tornit siinsivät kaukaisuudessa ja lintujen laulu kuului konserttina. Aukiolla Petja oli tavannut myös heidät, heidät joille tämä paikka kuului, keijut. Tai oikeastaan vain kaksi heistä, Bellan ja Sirin.

Ajan mitään heistä oli tullut hyvät ystävät vaikka Siri oli ollut aluksi epäileväinen. Siinä Petjan maatessa keskellä aukeaa, aurinko peittyi äkkiä hänen edestään, käsien alla tuntui tärinää, johtuen pienen jalan naputuksista nurmikkoon. sen päättäväisen jalan polkaisut Petja tunnisti, Greta.

Petja avasi silmänsä, kohdatakseen Gretan päättäväiset pienet kasvot. "Petja Mansikkaoja, mitä sä teet täällä?" Greta tiuskaisi. Petja irvisti. "Mä voisin kysyä samaa sulta." poika tuiskahti. Greta tuhahti vastaukseksi. "Mun tehtävä on suojella sua ja tämä paikka ei ole sua varten." Petja nousi ylös ja ennen kuin hän ehti estää, Greta kiskoi häntä jo tunnelin suulle, motkottaen samalla varomattomuudesta ja salailusta.

-------

"Petja, Petja!" tuttu ääni huhuili aukean laidasta. Petja avasi suunsa vastatakseen mutta suusta pääsi ulos vain nolo pieni vinkaisu, tyypillinen ääni teini-ikäiselle nuorukaiselle. Petja punastui mutta Siri ei siitä välittänyt, tyttö juoksi hänen luokseen kukkaseppele kädessään ja toinen päässään. "Mä luulin että myöhästyisin, piti eksyttää Bella." Siri huohotti ja näytti olevan vähän pahoillaan siitä, ettei Bellaa otettu nyt mukaan. "Mitä sun piti kertoa mulle?" Siri kysyi, silmät tuikkien. 

Petja nielaisi kerran ja toisenkin, Sirin silmien luottavainen, tuikkiva katse sai hänet vain hermostuneemmaksi. "Niin... tota..." Petja mutisi kenkiinsä tuijottaen. Siri nyökkäili kannustaen jatkamaan. "Mä haluisin kertoa, että... että..." Nielaisu ja hetkinen rohkeuden keräämiseen." Että mä tykkään susta, Siri." Petja sai lopulta sanottua. Siri nauroi, helähtävää nauruaan.  "Kiva, mäkin tykkään susta." Siri hymyili." Mennäänkö sitten? Bella odottaa." hän jatkoi ja kääntyi lähteäkseen. 

"Ei odota! ”Petjalta pääsi vinkaisu. Siri pysähtyi ja jäi hämmentyneenä katsomaan Petjaa. Petja harppasi Sirin luokse ja otti tätä olkapäistä kiinni. Nuorukainen veti syvään henkeä ja sanoi sitten hitaasti sanat joita oli harjoittelut. "Siri, mä pidän susta enemmän kuin ystävästä yleensä. Mä....mä taidan rakastaa sua." Petja huokasi, sydämen lyödessä tuhatta ja sataa ja poskien kuumottaessa. 

Siri katsoi nuorukaista, ensin ihmeissään ja sitten hymyillen." Mä rakastan sua myös. Enkä vaan ystävänä." Siri kuiskasi hymyilleen, kurottuen samalla varpailleen ja painaen huulensa kevyesti Petjan huulille. Hetkisen yllätyksestä toivuttuaan, Petja kietoi kätensä Sirin ympäri, tämän kietoessa kätensä hänen kaulaansa. Petja suuteli Siriä ja vatsanpohjassa lepatteli perhosia, aukio tuntui kieppuvan jossakin ruusunpunaisessa usvassa. 

"Oih! Miten herkkää...." kolkon kuuloinen ääni sanoi ja keskeytti nuoren parin hellän hetken. Petja ja Siri irtaantuivat hämillään toisistaan. "Tämänkö takia, mua ei huolittu mukaan? Koska Prinssi Petja halusi tunnustaa tunteensa?" Bella sanoi ilkeästi hymyillen ja astui esiin aukion puiden takaa. "Bella!" Siri huudahti." Olen pahoilla..." Bella huitaisi kättään. "Pyh...ei sillä ole väliä, Petjan piti tehdä valinta, harmi vain että hän teki väärän valinnan." Bella jatkoi ja pysähtyi parin metrin päähän nuorista. 

"Mmmitä? ”Petja änkytti, Sirin ollessa myös ihmeissään. Bella oli muuttunut, keijunkorvat olivat kadonneet, heleys ihosta kadonnut ja silmien kirkkaus kadonnut, tilalla oli hyvin ilkeän näköinen pieni tyttönen. "Typerys." Bella sanoi äkkiä aikuisen äänellä. "Sinun olisi pitänyt valita minut eikä tuota hömelöä keijukaista" 

Samassa aukiolle ilmestyi vielä yksi henkilö, Greta. Greta vilkaisi Bellaan. "Sinä! Olisi pitänyt arvata, täytyy myöntää että pääsit yllättämään mutta Petjaa et saa, Belladonna!" Greta sanoi silmät tulta leiskuen ja harppasi Petjan luokse ottaen tämän kädestä kiinni. "Isi ja Florian auttavat, pidä kiinni, nyt mennään!" Gretan ääni varoitti ja sitten maailma kiepahti ympäri. Eikä kukaan huomannut että Petja piti vielä kiinni Siristä. 

Hetken kuluttua Mansikkaojien pihalle saapui sekalainen ja sekava joukko. Petja, Greta ja Siri. Greta nousi ylös ja katsahti Siriin. "Rähmä...sun ei olisi pitänyt tulla mukaan." Greta tokaisi ja irvisti. Samassa Florian ja Filip kävelivät kulman takaa esille. "Greta! Kaikki kunnossa?" Filip kysyi huolestuen, Greta nyökkäsi. 

----

Petja istui lukemassa kevään viimeisiin tentteihin, kun joku koputti ikkunaan. Petja katsahti ikkunaan mutta ketään ei näkynyt. Koputus uudestaan, Petja siristi silmiään ja väki jotain välkehtivää lepattamassa ikkunan takana. Siri, Petja nousi ylös niin että tuoli kaatui ja juoksi ulos. 

Siri makasi maassa, väsyneenä ja hyvin selvästi raskaana. Petja kyykistyi Sirin viereen. "Siri! Siri! Vastaa! Miksi sä olet täällä?" Petja huusi, puoliksi nyyhkyttäen. Tämä oli ensimmäinen kerta melkein vuoteen kun hän näki Sirin, viimeksi Greta oli siirtänyt hänet juuri ennen Sirin vanhempien ilmaantumista paikalle. Näköjään sillä kerralla oli ollut seurauksensa. 

Siri ynähti ja avasi silmänsä. "Petja..." Siri kuiskasi ja koetti hymyillä, mutta samassa kauniit kasvot vääntyivät irvistykseen. "Petja...vauva...mua pelottaa..." Siri sanoi itkunsekaisesti. Petja mietti kuumeisesti mitä tehdä, pitäisi hakea lääkäri, mutta ei tähän aikaan sellaista enää saanut, eikä Petja voinut jättää Siriä. Sirin puristus Petjan kädestä koveni ja tämä vääntelehti kivuissaan, valittaen heikolla äänellä. 

Äkkiä Siri valahti veltoksi ja vaipui Petjan syliin. "Ei, Siri! Ei, sä jaksat kyllä kulta. Ei nyt... Ei vielä..." Petjan ääni sortui pelkäksi nyyhkytykseksi, kyynelien pudotessa Sirin päälle. Siri ei vastannut, makasi vain heikkona ja hiljaa. Samassa puiden lomasta astui hohtava hahmo, Petja nosti katseensa ja tunnisti tulijan, Sirin äiti, Lyra. 

Lyra katsoi kalpeaa tytärtään ja Petjaa ja huokasi. "Petja. Huolimatta kaikista yrityksistämme, emme voineet pitää teitä erossa. Vaikka arvostan rakkauttanne, se rikkoo kansamme lakeja. Sillä on seurauksensa." Lyra sanoi surullisena. "Siri ei selviä tästä, ei täällä." Lyra sanoi hiljaa. "Ja lapsi kuuluu kahteen maailmaan, eikä sille ole sijaa meidän kansamme parissa." Lyra jatkoi. Petja nyökkäsi, yrittäen ymmärtää mitä toinen sanoi. 

Siri ynähti ja Lyra harppasi tyttärensä viereen. "Pidä häntä kädestä! Pidä hänet tajuissaan! ”Lyra tiuskahti Petjalle. Petja teki työtä käskettyä ja puristi Sirin kättä, kuiskaillen tälle rohkaisevia sanoja. Lyran ääni kantautui läheltä myös auttaen ja kannustaen ja pian hiljaisuuden rikkoi pieni, itkuinen kitinä. 

Petja siirsi katseensa Lyraan, jonka käsivarsilla oli pieni hentoinen tyttö. Lyra nousi ylös ja astui Petjan luokse. "Ota tyttö, anna hänelle nimeksi Seri." Lyra sano hiljaa ja laski tytön Petjan käsivarsille. "Miten Sirin käy?" Petja kysyi hätäisesti, hiljaista myttyä katsahtaen. Lyra huokasi. "Minä vien Sirin sinne, missä hänet voidaan parantaa, meidän maailmaamme. Pidä huolta Seristä, hän on kuitenkin minun tyttärentyttäreni." 

"Hyvästi Petja." Lyra sanoi hiljaa ja hohtava valo ympäröi hänet ja Sirin. Väläys vain ja he olivat poissa, Petjan jäädessä asuntolan takaiseen metsään, pieni, hentoinen tyttärensä sylissään, Gretan ilmestyessä parin taustalle. 

-----


Petja lopetti yliopiston ja muutti tyttärensä kanssa kotiin takaisin.
Seristä tuli seuraavan sukupolven perijä. Ja hän sai suojelijakseen Gretan lapsen. Petja olisi päässyt Sirin luokse, Serin aikustuessa.
Seri olisi rakastunut Julianin poikaan Luciakseen. Tästä olisi syntynyt vihdoin viides odotettu sukupolvi ja valittu.
Valittu olisi rakastunut omaan suojelijaansa mutta näiden kahden suhde olisi estetty.
Lopulta Valittu olisi kohdannut Mestarin yksin ja voittanut tämän.
Valittu ja Suojelija olisivat eläneet onnellisena yhdessä.
The End.



Kiitän teitä rakkaat tästä ajasta, tarinan seuraamisesta ja kaikista kommenteistanne matkan aikana. Teidän ansiostanne tämä jatkui ja tätä oli ilo tehdä. ♥
ISO KIITOS !

♥ vupii

35 kommenttia:

  1. Todella harmillista, että näin pääsi käymään :< voin vain kuvitella, miltä sinusta itsestäsi tuntuu menettää näin isolla vaivalla tehty tarina ja hahmot. Kiitos monista hyvistä hetkistä, joita Mansut ovat tuoneet mukanaan, ja tsemppiä uuden tarinan hahmottelemisessa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta näin on...
      Kiitokset itsellesi ♥

      Poista
  2. No voihan itku. Pitikin käydä näin. Mutta onneksi on valoa näkyvissä jos meinaat aloittaa uuden tarinan. Jippii!

    Ja nuo pätkät Petjan elämästä. Sä oot niin kertakaikkisen loistava kirjoittaja että. Aivan kuin kirjaa lukisi. Vaikka kuvasi ovat olleet aina loistavia niin ei niitä välttämättä tuohon edes tarvittu. Aivan huikeaa.

    Ilmoittelehan sitten kun saat uutta tarinaa kehiin. Itsekin olen prologin uuteen tarinaan tehnyt. Tuo keskiaika kiehtoi niin kovin että piti jotain uutta ruveta luomaan.

    Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan mutta antaa tilaa aina yhtä hyvälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta:(
      Kiitokset :)
      Mukava tietää että teksti meni kuvittakin sujuvasti :)
      Ilmoittelen toki
      Kiitokset itsellesi ♥

      Poista
  3. No voihan! :/ Ikävä tulee Mansuja, sillä tämä oli mielenkiintoinen sukutarina ja persoonalliset simit. Kaitpa koneellasi sitten oli jotain kovasti heitä vastaan.
    Kiitos tästä ihanuudesta ja jään toivomaan, että jossain vaiheessa tulee uutta matskua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset itsellesi ♥
      En tiedä mikä konettani vaivasi, se on hylkinyt mansuja alusta asti...

      Poista
  4. Voihan nenä. Todella harmillista. Mutta ihanan pätkän olit tuohon kuitenkin kirjoittanut.
    Harmittaa ihan sun puolestas nyt tuo mansujen katoaminen. Ai muuten, jos tarviit jotain simukkoj/akkoja, niin multahan noi löytyy. Voin joskus linkitellä taas.

    Jää vähän ikävä Mansuja ja heidän seikkailujaan, kun tuokin jäi vielä niin alkutekijöihin. Vastahan tuossa oli kolmas(?) sukupolvi menossa.
    No mutta, minäkin jään seurailemaan, josko uusia mansuja saisit aikaiseksi tai uutta tarinaa. Vaikkapa tuota meidän yhteis projektia, Ansuria. Tai no itse päätät mitä teet ja sun tarinoitas on aina ilo lukea.
    Mulla on sit Vlad ja Julian yhä tallessa, jos haluat ne takaisin. :D
    Hmm.... miten olis vampyyritarina yhteis projektina? Mulla olis yks idea, tosin voisin ensin tiedustella vähän ystäväni mielipidettä, kun tarina on hänen aloittamansa ja jatkiksena kylläkin, joskin nyt sitä on kirjoittanut vain minä. Linkittäisin sen oikein mieluusti tähän, mutta kun tuo pahuksen Juplin on nyt just huoltotilassa, niin ei onnistu. Katsotaan, jos tässä jonain päivänä. Tai sit pistän s-postitse tekstiä tulemaan, koskapa kauaskatseisena ihmisenä olen tallentanut sen myös koneelle. On helpompi jatkaa, kun on tekstit tallessa, eikä tarvi miettiä, että toimiiko netti tai foorumi, vai ei. :)

    Mutta mä jään mielenkiinnolla seuraamaan, mitä mahtanet keksiä vielä. Lisäksi palloilen yhä tumblrissa, kuten tänäänkin ja laitoin muuten sinne aika kasan uusia kuvia. Joo innostuin vähän säätämään tuon Kauhujensaari jutun kanssa. Jotain tällasta olis muuten kiva väkerrellä sun kanssa.
    Oon muuten itsekin harkinnut, että jos jossain välissä laittaisi pelin ihan uuskiksi, samoin aloittais tarinoidenkin suhtee jälleen kerran puhtaalta pöydältä. Jos sitten pelikin toimisi paremmin ja jos vielä vois olla aloittamatta niin montaa tarinaa kerralla. :)
    Mutta näkyillään ja törmäillään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. totta tämä harmittaa....
      Julianin sain pelastettua sielä jostain vanhasta varmuuskopiosta ja Miska mulla on.
      Olisi kiva tehdä yhteistä tarinaa totta, pitää katsoa miten aika tässä riittää mutta kehitelläänm ideoita :)
      kiitokset itsellesi ♥

      Poista
  5. Ai joo ihan unohdin, mulla on Miska ja Miskan isä pelissäni, eli jos haluat molemmat tai toisen, niin saat heidät takaisin. :)

    VastaaPoista
  6. Olihan tämä odotettavissa. Surullista :(

    Aloitatko uutta LC'tä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niinpä.
      En tiedä ehä samankaltaisen hieman tarinamaisemman Lc:n ;D
      Kiitokset itsellesi ♥

      Poista
  7. Voi harmi ettei mitään ollut tehtävissä... Kiva kun annoit meidän lukijoiden tietää tarinan päätöksen, vähän helpompi hyvästellä Mansikkojat vaikka ikävä silti tulee... Kiva kuitenkin tietää, että olet nyt jo saman tien käärimässä hihoja ylös ja aloittamassa uutta tarinaa, en malta odottaa! Tämäkin oli niin viihdyttävää ja laadukasta luettavaa (/katsottavaa kuvien kohdalla).

    Itse tarinan käänteistä heräsi ajatuksia: Vaikka Aaron ja Mel eivät ikinä olleet lempiparini, oli tuo Melin uuden elämän pariin karkaaminen aika jännä käännä. Kiva, jos Aaron ja Fred saivat elää yhdessä onnellisina loppuun asti ^^ Ja missä olosuhteissa Ada saisi Rasmukselle vielä toisen lapsen? Ja Flor heiluu vain taustalla ihan että jaa oikei ihan jees? No jaa. Draamaa ja käänteitä. Petjallakin olisi ollut kaikkea jännää tiedossa... Ja olisin halunnut nähdä valitun :<

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, se harmittaa itseänikin ihan suunnattomasti. Tekstin palaset oli mulla valmiina vähän niitä muokkasin. ajatteli että kenties mukava tietää mitä Petjan varalle olin suunnittellut :)
      Kiitokset kovasti itsellesi ♥
      Jep, se oli käänne, jonka olin päättänyt jo ajat sitten. Että fred ja aaron pysyvät yhdessä sillä rakkaus Aaronin hyytyi vuosien aikana. Tarinassa tämä ei nyt olisi tapahtunut mitenkään nopeaan vaan tokihan siinä olisi ollut omat mutkansa. Ja Melin ja aaronin tyttären muuttaminen Aaronin isänsä luokse selittyy sillä että tyttö olisi ollut melkoinen rasavilli, outoine poikaystävineen.
      Adan piti vielä kkerran käydä hyvästelemässä Rasmus elämästään, vauvamaisin seurauksin ja Florian ei olisi sitä varmasti ihan tuosta noin vaan hyväksynyt.
      Valitun mäkin olisin halunnut nähdä.

      Poista
  8. Eikä! .-( Olit niin monta kertaa noussut samankaltaisesta tilanteesta ja saanut hommaan hetkeksi pelittämään, joten tosi sääli, että juttu loppui nyt tekniikan vioittelun vuoksi. .-( Noh, aloittelet nyt kaikessa rauhassa uutta tarinaasi. .-) Itellä on ollut suunnitelmissa aloittaa kolmosella tarinaa, ja joulusta asti olen luonut simejä ja rakennellut taloja, ja paperilla suunnitelmia oli kerättynä jo ennen kolmosen ostamista. .-D Ilmoittele sitten, kun tarinasi on ajankohtainen. .-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, monesti olen nostanut mansut ylös suosta mutta nyt pelin takkuisuus meni yli minun osaamisen...ja vaikka kuinka olen kopioinut kaiken niin moneen kertaan ei auttanut. Samoin kävi mm repoloille joiden koko perhe korruptoitui...
      Kiva jos aloittelet sims 3 tarinaa ;)
      Kiitokset itsellesi tarinan seuraamisesta ♥

      Poista
  9. Voi kurjuus kun peli tekee noin =( Tarina oli niin mahtava kaikkinensa, että tottakai sen olisi halunnut lukea loppuun asti kuvien kera. Ihanaa kuitenkin, että kerroit miten kaikki olisi päättynyt =) Tätä tarinaa on ollut ilo seurata upeiden juonenkäänteiden vuoksi. Jos jonain päivänä aloittelet uuden tarinan ( toivottavasti!!! ), niin vinkkaa siitä =)

    Tiedän omasta kokemuksesta miten hankalaa peli on saada pysymään pelattavana. Kolmosessakin on ongelmansa, vaikka pelaan ilman cheatteja eikä käytössä ole CC-tavaroita. Omassa tarinassani olen perheen siirtänyt jälleen uuteen kaupunkiin ja taas on tullut jonkinlainen bugi, josta nähtäväksi jää, aiheuttaako se ongelmia pelin suhteen myöhemmässä vaiheessa... Romanovin kivet saattaa siksi jäädä viimeiseksi tekemäkseni legacyksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, asia harmittaa itseänikin aivan suunnattomasti. Ja totta kai kerroin sillä tarinan olen suunnittellut loppuun jo yli vuosi sitten... :)
      Vinkkaan toki uudesta tarinasta ja tosiaan Bits and Talesissa ilmoittelen uusista jutuista:)
      Tosi harmi kun peli tökkii...
      kiitokset itsellesi tarinan seuraamisesta♥

      Poista
  10. Voi harmi, todella ikävää, että Mansikkaoja loppui :( Tätä oli todella mukava seurata :) Saa toki tulla sitten ilmoittelemaan, jos/kun aloitat uuden tarinan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset ♥
      Kiitos tarinan seuraamisesta ♥

      Poista
  11. Voihan harmi :( Onneksi kerroit kuitenkin, miten tarinassa olisi käynyt. Tyydytti uteliaisuudennälkää :) Ja hienoahan tätä olisi ollut seurata lopppuun asti, mutta tuon tekniikan petollisuus on ärsyttävän yleistä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset itsellesi tarinan seuraamisesta ♥

      Poista
  12. Voi eikä D: Syvältä tollanen! Kiitos kuitenkin että kerroit Mansujen tarinan loppuun, niin ettemme joutuneet jäämään epätietoisuuteen (:

    Minullekin saa tulla vinkkaamaan mahdollisesta uudesta tarinasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset itsellesi tarinan seuraamisesta ♥

      Poista
  13. Hmh, hmh, hmh.

    Poden hienoisesti huonoa omatuntoa, kun otin ja äänestin Mansikkaojien loppumista tuolloin kun tuo äänestys tänne tuli. Ajattelin, että olet nähnyt niin suuren vaivan aina tuodaksesi Mansikkaojat takaisin, että jäin miettimään milloin raja tulee vastaan kaikelle yrittämiselle. En kuitenkaan uskonut, että näin koskaan kävisi.

    Mansikkaojat olivat kyllä tarinana koukuttavaa luettavaa, ja ensimmäisiä sim-kertomuksia mitä löysin ennen kuin blogielämään itse astelin. Jonkinmoisena mallina ja esikuvana voisin miltein väittää Mansikkaojien tarinaa pitävänäni. Näin ollen onkin erittäin kurjaa, että lempihahmot katosivat kuin tuhkatuuleen. Aaron ja Fredin tarinaa olisin jäänyt seuraamaan sydän kaihertaen vielä moneksi toviksi eteenpäin, mutta ihanaa että kerroit suunnitelmistasi hetkiin mitä olisi vielä tapahtunut.

    Uutta tarinaa odotellessa, ja sillä välin muiden luomustesi parissa viipyilen ihan mielelläni :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä suotta, en usko että äänesi vaikutti pelin käyttäytymiseen. Kiitokset itsellesi ihanasta kommentista ja kaikesta matkan varrella ♥

      Poista
  14. VOI EI D::::::::::::::
    Tuli kyllä todella haikea fiilis, tää oli kuitenkin yks mun ehdottomista lemppareista :( Höh. Oli kyl kivaa että laitoit koostetta siitä, että mitä olisi tapahtunut. Sulla oli näköjään koko tarina valmiina, että mitä seuraaville sukupolville tapahtuu, oot kyllä mahtava suunnittelemaan näitä!
    Mutta, kiitos Mansuista ja ilmoittele ihmeessä tonne Hardwickin puolelle jos uutta tarinaasi alkaa ilmestymään... ;)
    - Sabrina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset itsellesi tarinan seuraamisesta ♥

      Poista
  15. :((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((
    Voi eiiiii! Harmin paikka!! Mutta noille tietokoneongelmille ei kyllä voi mitään. On ollut ilo seurata Mansujen tarinaa tähän saakka ja olisi ollut kiva lukea se loppuun saakka! Kiitos sulle ja tulen kyllä ehdottomasti seuraamaan uusiakin tarinoitasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta.
      Kiitokset itsellesi tarinan seuraamisesta ♥

      Poista
  16. Harmi, että tässä kävi loppujen lopuksi näin. Mansikkaojat ovat kuitenkin olleet ihanaa ja tunteita herättävää luettavaa ja kuitenkin jatkuneet aika pitkälle. Hienoa että laitoit meille kuitenkin tiedon siitä mitä olisi tapahtunut sekä nuo pätkäset Petjan elämästä, niitä oli mukavaa lukea noin ihan pelkkänä tekstinäkin.
    Kiitokset itsellesi ihanasta tarinasta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset :) Ajattelin että tulevat tapahtumat kerron koska kaikki oli suunniteltuna sinne viidenteen sukupolveen asti.
      Kiitokset itsellesi tarinanan seuraamisesta ja kaikesta matkan varrella.

      Poista
  17. Voi Mansut...
    Toivoin niin parasta näiden osalta, mutta aina ei voi voittaa!
    Kiitän, että kerroit, mitä olisi tulevaisuudessa tapahtunut. Koko homma ei tuntunut jäävän ihan kesken, vaan sai kuitenkin päätöksen, vaikka ei ihan sitä toivottua :(

    Kiitos ihanasta tarinasta ja niistä monista hetkistä, joita olen mansujen seurassa saanut viettää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset itsellesi tarinan seuraamisesta ja kaikista ihanista kommenteista matkan varrella ♥

      Poista
  18. Voih, tässä taisi tulla viimeiset tämän tarinan tähden tirautetut kyyneleet... Ei tämän ihan näin pitänyt mennä ei, mutta ihanaa kun kerroit periaatteessa kuitenkin tarinan loppuun. Voisin kyllä vilpittömästi sanoa, että tämä on paras tarina jota olen koskaan lukenut. Aivan mahtavaa jälkeä <3
    En tähän nyt muuta osaa sanoa, uutta tarinaa toki seurailen.
    Suuri kiitos itsellesi, loit meille lukijoille niin ihania hetkia Mansujen parissa! <3 Hyvästi Mansut, ikävä tulee varmasti..:'(

    VastaaPoista
  19. Uusi osanen Hardwickeillä :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista :)

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.