29.1.2012

12.Vakooja


No niin, menihän taas tiukille, mutta tämän päivän puolella kuitenkin... 
Osa on pitkänpuoleinen, mutta en halunnut jakaa sitä kahtia. 
Jotain kirjoitusvirheitä ja muita pieniä epäloogisuuksia saattaa olla, mutta älkää välittäkö niistä :) 
Tätä osaa oli hankaluudestaan huolimatta, ihana tehdä! Toivottavasti teistä on mukavaa lukea sitä :) 
Ja kommenttia toivoisin tietysti kovasti...! Ne, jos mitkä innostavat !
TÄSTÄ pääset kuvaekstraan, mutta lue osa ensin !
******************


Adalmiina katseli itseään peilistä. Hän oli Aaronin kanssa kaksin kotona ja kaikkialla oli aivan hiljaista. Ada katseli itseään arvioiden. Ei hän nyt hassumalta näyttänyt, melko tavalliselta tytöltä. Jännät kellertävät silmät ja sotkuinen tukka. Ada työnsi kädellään hiuksia pois silmien edestä, itsepäiset hiussoirot eivät tahtoneet pysyä ojossa.


Samassa tyttö kuuli oven käyvän. Ada katseli vielä hetken itseään peilistä arvioiden. Yleensä hän ei ollut niin tarkka ulkonäöstään mutta joskus piti tarkistaa, ettei näyttänyt aivan tarhapöllöltä, ruttuisissa vaatteissa. ”Ada, oletko sä täällä?”  Rikke huhuili eteisestä.


”Joo, mä tulen just.” Adalmiina huusi isälleen takaisin. Rikke hymähti itsekseen. Teinit, ne olivat varsinaisia peilin ja vessan suurkuluttajia. Onneksi heillä oli kaksi vessaa, sillä toinen oli usein varattu. Toivottavasti, Ada tulisi pian, he olisivat illan kolmistaan ja Ada voisi auttaa ruoanlaitossa.


Ada näki veljensä seisovan toimettomana olohuoneessa ja päätti mennä juttelemaan hieman. Aaron oli jälleen kotiarestissa ja tällä kertaa myös Melinan vierailut oli kielletty, joten veli oli aika onneton ja vähän eksyksissä. ”Piristy nyt. Ei täällä kotona niin kamalaa ole.” Ada lohdutti, taputtaen toista olkapäälle.


Aaron huitaisi kädellään turhautuneesti. ”No, on täällä, ihan tylsää. ”poika puuskahti. Adalmiina loukkaantui hiukan veljensä tylystä käytöksestä. Outoa, ei Aaron yleensä ollut tuollainen. ”Mikä sua vaivaa?” Ada tiuskaisi takaisin, kädet puuskassa. ”Et sä yleensä ole tuollainen.”


Aaron risti kätensä ja olisi selvästi halunnut olla jossain ihan muualla. ”Riitelittekö te Melin kanssa äsken puhelimessa?” Adalmiina kysyi. Aaron tuhahti, eikä sanonut mitään. Mutta veljen asento ja ilme kertoivat, että Ada oli osunut oikeaan arvauksessaan. Melina osasi olla aika äkkipikainen välillä eikä suuttuessaan miettinyt sanojaan.


”Rauhoitu nyt. Luulisi sun tietävän, että Melina kyllä leppyy aika nopeasti. ”Adalmiina lohdutti. Aaron oli edelleen aika nyrpeä, mutta kohautti sitten olkapäitään ja huokaisi. ”Joo, mä tiedän sen kyllä. Se vaan välillä rassaa mua.” Aaron puuskahti.


”Haluatko sä kertoa, mistä te riitelitte tällä kertaa?” Adalmiina jatkoi vielä uteluaan. Kuhan Aaron saisi kerrottua, niin rauhoittuisi varmasti. ”Ei se oikeastaan ollut mitään kummallista. Kyllä Mel varmaan kohta leppyy.” Aaron sanoikin jo tyynesti. Adalmiinalle jäi silti sellainen tunne, että ärtymyksen takana oli jotain muutakin kuin sanottu syy.


Samassa Rikke tuli huoneeseen, oli ihmetellyt nuorten kiivaita ääniä. ”Mitäs te täällä riitelette? mies kysyikin. ”Ei me tässä mitään, kunhan kiusoittelin tota.” Aaron sanoi asian vierestä. Adalmiina ihmetteli veljensä käytöstä. Aaron ei selvästi halunnut vanhempien tietävän ihan kaikkea hänen ja Melinan väleistä. Adalmiina arveli sen johtuvan siitä, että Aaron oli ehkä hiukan ihastunut serkkuunsa eikä tiennyt miten vanhemmat siihen suhtautuisivat.


Ada lähti huoneeseensa, jättäen veljensä juttelemaan vielä Riken kanssa. Rikke pyysi poikaansa mukaan hiukan soittelemaan ja hetken mietittyään Aaron lähti isänsä matkaan. Adalmiinan tavoin Aaron oli todella lahjakas musiikissa ja soitteli usein omaksi ilokseen. Rikke oli asiaan enemmän kuin tyytyväinen, olihan hän itsekin aika musikaalinen.


Myöhemmin Ada halasi Niiskua keittiössä. Niisku ei kamalasti välittänyt hellyydenosoituksista mutta Ada ei välittänyt nyt siitä. Hän tunsi kissan kehräyksen käsiensä alla ja hieroi nenäänsä tämän pehmeää turkkia vasten. 


”Niisku ei taida oikein pitää tuosta.” Rikke totesi pöytää kattaessaan. Hän oli tehnyt ruokaa kaikille, Inkeliina kun oli vielä töissä.”Joo, mä päästän sen ihan just.” Adalmiina sanoi ja rapsutteli vielä kissaa hetken, laskien sen sitten lattialle. Ada meni huoneeseensa vaihtamaan jo yöpaitaa päälleen ja kuuli, miten ulkona Aaron hymisi jotain kalastaessaan.


Aaron heitti vielä uudestaan ja kokeili erästä lupaavan näköistä paikkaa. Ei hän niin kaloista välittänyt, kalastaminen oli hänelle hyvä keino järjestellä ajatuksiaan. Ajatukset palasivat äskeiseen olohuonekohtaukseen. Aaron ei ollut ollenkaan varma, miten suhtautua Melinaan. Hän halusi olla kyllä Melin kanssa, mutta silti tytön seurassa tuntui välillä hassulta. Mahanpohjassa velloi ja ajatukset tuntuivat karkailevan.


Rikke huuteli poikaa jo syömään mutta Aaron odotti vielä hetken ennen kuin laittoi ongen pois. Ajatukset vatkasivat vielä samaa asiaa. Melinakin katseli häntä välillä oudosti ja näytti siltä, että olisi tahtonut tehdä jotain enemmän, sanoa jotain enemmän mutta ei vielä uskaltanut.  Rikke huusi vielä toistamiseen kutsunsa ja huokaisten Aaron lähti sisälle syömään.


Riken tekemä salaatti maistui kaikille erinomaisesti ja syödessään nuoret juttelivat koulusta. Loma oli nyt loppu ja huomenna alkaisi arki. Aaron ja Adalmiina menisivät samalle luokalle serkkujensa kanssa, sillä Mansikkaojan ylä-aste oli niin pieni ja oppilaita vähän. Joten oppilaat oli jaettu vain muutamaan luokkaan sekaisin.


Ulkoa kuului auton ääntä ja Adalmiina kuunteli tarkasti pysähtyikö auto heidän eteensä. Äidin pitäisi nimittäin tulla kohta töistä. Pian ulkoa kuuluikin jo kiireisten askeleiden rapinaa pihatiellä. Auton ääni häipyi jo jonnekin kaukaisuuteen.


”Huh olipas päivä, mutta kiva nähdä teitä taas.” Inkeliina sanoi ja heilautti kättään. ”Mä taidan mennä kylpyyn nyt rentoutumaan.” Inkeliina vilkaisi vielä perhettään. Lapset söivät ruokaansa keskustellen ja Rikke seurasi vieressä. Kaikki oli selkeästi mennyt hyvin. Inkeliina oli tyytyväinen sillä hän oli vasta äskettäin aloittanut työt eräässä ruokafirmassa, toisin kuin Rikke, joka oli kokoajan tehnyt keikkahommia eräälle lehdelle.


”Odota nyt vähän.” Rikke sanoi ja tuli hymyillen vaimonsa luokse. ”Mulla oli ikävä.” mies sanoikin muka surullisesti. Inkeliina hymähti pienesti. ”En mä nyt niin kauaa ollut pois. ” 


Rikke ei vastannut vaan kietoi kätensä vaimonsa ympärille ja suuteli tätä perusteellisesti. Aaron ja Adalmiina olivat kadonneet paikalta jo ensimmäisten sanojen jälkeen. Inkeliina vastasi suudelmaan mielellään ja kietoi omat kätensä tiukemmin miehen kaulaan.


”Rakastan sua.” Rikke sanoi hellästi vaimolleen muutaman suudelmaan jälkeen. ”Mäkin sua.” Inkeliina vastasi hymyillen. ”Mutta nyt mun on päästävä kylpyyn, olen koko päivän odottanut sitä.”


Rikke istui sohvalla odottaen Inkeä. Aikansa kuluksi hän katsoi iltauutisia, Niiskun seuratessa vierestä tarkkaavaisena. Aaron kuului kolistelevan kylpyhuoneessa ja Inkeliina hyräili toisessa kylpyhuoneessa.  Adalmiina oli jo huoneessaan lukemassa.


”Mä menen kanssa nukkumaan. Öitä, iskä!” Aaron huikkasi tullessaan ovesta. ”Öitä.” Rikke vastasi pojalleen ja kohensi asentoaan sohvalla. Väsytti jo, Inkeliina voisi jo tulla ja lopettaa sen lotraamisen, mies ajatteli turhautuneena. Hänellä olisi aikaisin aamulla tapaaminen päätoimittajan kanssa tulevista keikoista.


Lopulta ovi aukesi ja Inkeliina liittyi miehensä seuraan. Pari jutteli vielä hetken ennen kuin siirtyi makuuhuoneen puolelle nukkumaan. 


Rikke kietoi kätensä vaimonsa ympärille ja painoi nenänsä tämän niskaan. Inkeliina tuoksui hiukan hoitoaineelta ja kosteusvoiteelta. Tuttuja tuoksuja, joihin oli helppo nukahtaa.


Muutkin huoneet hiljenivät pian. Adalmiinaa väsytti niin, että jäseniä melkein särki. Nopeasti hän huikkasi veljelleen hyvät yöt ja sammutti lukuvalonsa.


Aaron mutisi jotain vastaukseksi, oli jo melkein unessa. Pian nuorten huoneesta kuului enää tasaista hengitystä ja peiton kahinaa jommankumman kääntyessä kyljeltä toiselle.


Niisku kuunteli korvat tarkkoina hetkisen verran talon ääniä ennen kuin sekin kiertyi kerälle ja kävi nukkumaan. Yö kietoi Mansikkaojien talon pimeään, hiljaiseen viittaansa. 

******************


Oli syksyn ensimmäinen koulupäivä. Oppilaat valuivat enemmän tai vähemmän innoissaan koulun pihalle, odottelemaan kellon soittoa. Pihalta kuului tasainen puheensorina ja pulina.


Aaron ja Melina odottelivat tunnin alkua kahdestaan yhdessä rauhallisessa kulmassa.  Edellisillan riita oli jo unohdettu ja pari oli kuten ennekin, erottamaton.


Adalmiina istui yksinään penkillä ja katseli pihan vilinää. Ilmari näytti juttelevan jotakin kaverinsa kanssa ja Aaron oli Melin kanssa. Miska hengaili kavereineen keinussa.


Jostain kuului kikatusta ja Ada vilkaisi äänen suuntaan. Ilmarin joukkoon oli liittynyt kaksi tyttöä hänen luokaltaan. Jessica ja tämän yhtä ärsyttävä kaveri.  Jessica kuului siihen tyttötyyppiin, joka jatkuvasti kikatti ja oli selvästi tietoinen kauneudestaan ja teki itsestään avuttoman poikien läheisyydessä. Ada ei pitänyt Jessicasta ollenkaan.


Samassa kello soi ja oppilaat maleksivat sisälle. Ada istui omalle paikalleen ja katseli ympärilleen, mikään ei ollut muuttunut luokassa. Luokanvalvoja Piia istui tuolissaan ja katseli tiukkana oppilaiden valumista luokkaan. 


Ada hätkähti nähdessään Piian vieressä seisovan ruskeatukkaisen pojan. Hän ei ollut nähnyt poikaa ennen. Poika oli selvästi vaivaantunut joutuessaan seisomaan siinä kaikkien katseltavana.


”No niin aloitetaan.!” Piia tokaisi ja sai melkein luokan hiljenemään. ”Aaron ja Miska, jättäkää juorunne välitunnille.! ”Viimeisetkin pulinat hiljenivät. ”Meillä aloittaa tänään uusi oppilas, Rasmus Petterson. ” Piia kailotti kuin sirkuksen tirehtööri.


Kaikki kääntyivät katsomaan uutta tulokasta. Rasmus hymyili hämillään ja oli selvästi vaivaantunut. ”Tervetuloa ja ole hyvä, mene vain istumaan.” Piia sanoi ja osoitti tyhjää paikkaa Adalmiinan vieressä.


Rasmus kulki hiljaisuuden vallitessa paikalleen. Adalmiina tarkkaili poikaa. Rasmuksella oli päällään kuluneen näköinen villapaita ja farkut. Pojan hiukset sojottivat villinä ja Adan teki mieli pyyhkäistä suortuvat pois pojan kasvoilta. Poika tunsi varmaan Adan katseen itsessään, sillä tämä nosti päänsä ja katsahti Adalmiinaan hymyillen.


Poika istui alas ja Ada yritti keskittyä tunnin aiheeseen. Hän ei kuitenkaan saanut pojan ruskeita silmiä mielestään. Ada piirteli turhautuneena kirjansa kanteen. Hän tiedosti hyvin, pojan istuvan vieressään ja vilkuilevan välillä häneen päin. Jostain syystä Adan sydän tykytti kiihtyneenä ja posketkin tuntuivat punehtuvan.


Vihdoin kello armahti oppilaat välitunnille. Ada pakkasi rauhassa kirjansa, kootessaan ajatuksiaan. Rasmuskin oli jo poistunut luokasta, kun Adalmiina vihdoin pääsi välitunnille. Rasmus näytti istuvan pihalla yksinään ja Ada keräsi kaiken rohkeutensa ja aikoi mennä juttelemaan uudelle pojalle.


Ada ohitti Aaronin ja Melinan, jotka juttelivat keskenään ja nauroivat juuri jollekin jutulle. Ainakin välit olivat nyt kunnossa, Ada ajatteli tyytyväisenä. Tyttö vilkaisi vielä Rasmusta, joka istui edelleen penkillä yksin. Vihdoinkin, joku ehkä yhtä yksinäinen, kuin hänkin.


”Moi! Onko tässä vapaata?” Adalmiina kysyi varovasti. ”No, ei siinä näytä ketään istuvan.” Rasmus vastasi kuulokkeidensa alta, eikä edes katsonut tyttöön päin. Adalmiina istui kuitenkin alas ja mietti kuumeisesti, jotain millä aloittaisi keskustelun. Hän pääsi onneksi pinteestä, tajutessaan Rasmuksen juuri kysyneen jotain.


”Niin, että mikä sun nimi oli?” poika toisti ärsyyntyneenä kysymyksensä. ”Adalmiina Mansikkaoja.” Ada vastasi ihmetellen pojan kärttyisyyttä. ”No, hauska tavata Adalmiina. Mä olen Rasmus.” poika sanoi ja hymyili Adalle. He juttelivat vielä hetken niitä näitä, kunnes kello soitti taas oppitunnille.

************************


Melina ja Aaron olivat tulleet koulun jälkeen Lintusille läksyjä tekemään. Melina oli taas tehnyt hutaisten omansa ja odotteli Aaronia. Radio oli päällä ja Melina hyräili hiljaa, jonkun olohuoneesta kuuluvan kappaleen tahtiin. Samalla hän katseli Aaronia, joka mietti kulmat rypyssä viimeisiä laskuja.


Hetken kuluttua Aaron sai tehtävät valmiiksi ja nousi ylös. ”Tanssitaan. Mä kaipaan jotain rentouttavaa. ”Melina ehdotti. Aaron nyökkäsi ja meni Melinan perässä olohuoneeseen. Pari tanssi muutaman kappaleen innoissaan, kunnes radiosta vaihtui hiljainen kappale. Aaron empi hetkisen, mutta pyysi sitten Melinaa tanssimaan senkin kanssaan.


Aaron piti ensin tyttöä vähän kauempana itsestään ja he tanssivat hiljakseen. ”Äh, ei näin. Tanssitaan nyt kunnolla, eikä niin kuin joku vanhuspari. ”Melina tuhahti sitten ja tuli lähemmäksi poikaa.


Aaron naurahti ja veti tytön lähemmäksi itseään. Melinan villamyssy kutitteli Aaronin poskea ja tytön yleensä käyttämä hajuvesi tuoksui miedosti. Huomaamattaan Aaron rutisti tyttöä vielä lähemmäksi itseään. Melina ei laittanut vastaan. Aaronin sylissä oli turvallista olla.


Melinan vatsanpohjassa lepattelivat perhoset ja pojan käsien kosketus sai selän ihon kihelmöimään. Melina tunsi Aaronin katsovan häntä ja nosti päänsä kohdatakseen katseen. 


Aaron katsoi tyttöä hellästi, saaden katseellaan Melinan vieläkin hermostuneemmaksi. Pojan kasvot lähestyivät Melinan omia ja tyttö sulki silmänsä vaistomaisesti, sydämen lyödessä tuhatta ja sataa.


Samassa ovi rämähti auki ja Miska kavereineen tuli huoneeseen. Tunnelma rikkoutui ja pari hyppäsi erilleen toisistaan kuin jotain pahaa tehneenä. 


”Oho! Sori keskeytinkö mä jotain? ” Miska sanoi pahoitellen ja pidätteli samalla nauruaan. Sisko ja Aaron näyttivät siltä, kuin olisivat jääneet jostain kepposesta kiinni. Miska jatkoi hymyillen matkaa huoneeseensa, kaverin seuratessa perässä.


Tunnelma ja hetki olivat auttamatta ohi. Aaron vilkaisi hiukan pettyneenä Melinaa ja halasi sitten tyttöä. ”Mun pitää muutenkin mennä nyt. Iskä tulee kohta töistä.” Melina nyökkäsi pettyneenä ja painoi kasvonsa Aaronin paitaan. 


Poika suikkasi vielä pienen suukon Melinan poskelle ja lähti sitten eteiseen. Onneksi he asuivat todella lähekkäin, niin hän ehtisi kotiin ennen isää. Hän oli kuitenkin vielä kotiarestissa muutaman päivän.

**********************


Aaron luki huoneessaan jotain ja oli niin ärsyyntyneen näköinen, ettei pojalle kannattanut mennä juttelemaan. Rikke ja Inkeliina katselivat illan ohjelmia sohvalla lähekkäin. Adalmiina oli toimeton ja yksinäinen, juuri tällaisina hetkinä yksinäisyys ahdisti.


Adalmiinaa alkoi aina vain enemmän ahdistaa sisällä. Kaikki tuntuivat olevan niin onnellisia keskenään ja hänellä ei ollut ketään. Piti päästä ulos talosta hetkeksi, hengittämään vapaasti ja rauhoittumaan. Ada nousi ylös ja kulki kohti ovea. ”Minne sä nyt?” Inkeliina kysäisi Riken kainalosta. ”Tuonne pihalle vaan”.


Ada ylitti ojan yli menevän sillan. Ahdistus kasvoi koko ajan ja sykersi sydämen pieneksi rinnassa. Silmännurkkiakin kuumotti. Yksin, hän oli välillä niin yksin. Ada huitaisi kädellään silmännurkkiaan ja jatkoi matkaansa metsään.


Metsässä hän rauhoittui hieman. Siellä rauhassa ja hiljaisuudessa pystyi olemaan itsensä herra ja sai vaeltelevat ajatukset kuriin. 


Ada istui maahan ja hengitti syvään, koetti tyhjentää mielensä ja rauhoittua. Kuristava tunne kurkussa ei kuitenkaan hävinnyt minnekään vaikka hän kuinka yritti. Yksinäisyyden tunne miltei musersi hänet.


Samassa Ada tunsi jonkun seisovan lähellään. Adalmiina tiesi katsomatta kuka se oli, Florian. Adalmiina ei voinut pidätellä enää kyyneleitä vaan antoi niiden valua kuumottavina poskille. Oli Florian ennekin nähnyt hänen itkevän.  ”Ada, mikset sä kutsunut mua? Sun ei ole hyvä olla yksin nyt.”


”En tiedä, Flor. En mä aina tahdo vaivata sua mun sisäisillä ongelmillani. ”Ada vastasi itkusta paksulla äänellä. ”Kyllä mä pärjään.” Florian katseli ystäväänsä, jonka posket olivat tuhriutuneet kyynelistä ja ääni värisi vieläkin itkun voimasta. Hän istui tytön viereen ja tarttui tätä kädestä, lohduttaen.


”En mä jätä sua, en varsinkaan nyt.” Florian sanoi hellästi. Ada katsahti ystäväänsä, poika ei yleensä käyttänyt noin hellää äänensävyä hänelle puhuessaan. ”Kerro mulle mikä sulla on?” poika pyysi vielä, pitäen edelleen Adan kädestä kiinni.


”Ei mulla mitään suurempaa. Joskus tuntuu vain siltä, että kaikilla muilla on joku jossain ja mulla ei ole ketään. Aaronilla on Mel ja Miskalla omat kaverinsa samoin muilla. Mä olen niin usein yksin ja ainut, joka todella mua kuuntelee, on Niisku, meidän kissa. ”Ada antoi tulla kaiken yhtenä itkunsekaisten ja värisevien selitysten ryöppyinä.


”Onhan sulla mut.” Florian totesi rauhoittavasti. ”Joo, mutta sullekin on varattu joku ja mulla ei ole ketään” Adan ääni sortui uudestaan ja tyttö katsoi kenkiään kyyneleet valuen. Florian katseli vierestä toisen pahaa oloa ja huolestui. Oli kuin Adalmiina olisi menettänyt kaiken halunsa ja tahtonsa edes pyrkiä pois masennuksestaan ja itsesäälistään. Mikään ei tuntunut auttavan. Samassa Florian tajusi mitä tehdä. Äiti oli sanonut, että se auttaisi mutta osaisiko hän?  


Adalmiina hätkähti huomatessaan, että Florian oli tuonut kasvonsa aivan lähelle häntä. ”Mitä ihmettä toinen aikoi?” Ennen kuin Adalmiina ehti ajatella enempää, sanoi poika jotain varsin outoa. ”Sä tarvitset nyt kaikkein eniten tätä, toivottavasti tämä onnistuu.”


Florian painoi huulensa Adan huulia vasten ja suuteli tyttöä lempeästi. Adalmiina ei ollut varautunut moiseen mutta pojan hellä ja pitkä suudelma houkutteli vastaamaan ja suudelmasta levisi lämpöä Adalmiinan kylmettyneisiin jäseniin. Itse asiassa tuntui kuin huulten lisäksi, koko Florianista olisi säteillyt lohduttavaa lämpöä. Sellaista mikä karkotti yksinäisyyden ja murheet jonnekin kauas pois ja jäljelle jäi vain pyörryttävä onnen tunne.


Hetken kuluttua Florian irrotti otteensa hengästyneenä ja katseli Adaa. Tyttö oli silmät kiinni ja hiljaa, rintakehä kohoili vielä kiivaasti tiheän hengityksen tahdissa. Floriania epäilytti, oliko hän tehnyt nyt oikein? Pieneltä ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen, tyttö avasi silmänsä ja hymyili. ”Mmm, mä en tiennytkään, että sä osaat tuollaista.” Ada sanoi ihmetellen mutta tyytyväisenä.


Florian helpottui ja rentoutui. ”Noh, tämä oli eka kerta, kun mä kokeilin sitä.” poika henkäisi. ”Voidaanko tehdä se uudestaan?” Ada pyysi hiljaa. ”Mä pidin siitä.” Florian huokaisi, tätä hän oli vähän aavistellutkin mutta oli ottanut riskin. ”En usko, että se on kovin hyvä ajatus.” Florian aloitti ja melkein katui sanojaan nähdessään hymyn kuolevan tytön kasvoilta.


”Ada, se ei tarkoita sitä, etten mä pitäisi susta tai ettei äskeinen ollut mulle mieleistä. Mäkin pidin äskeisestä paljon, enemmän kuin olisin saanut. Niin paljon kuin osa musta haluaisi olla sun kanssa Ada, me ei voida. Meitä ei ole tarkoitettu yhteen sillä lailla, vain ystävinä. Ymmärräthän sä sen?” 


Ada nyökkäsi ja huokaisi. Kyllä hän sen ymmärsi, he olivat puhuneet tästä joskus aiemminkin. Florian ei voisi toimia enää Suojelijana, jos rakastuisi suojeltavaansa. Niin ei ollut tarkoitettu, kyllä hän se ymmärsi. Se olisi pojan sanojen mukaan jopa vaarallista, jos tulisi joku vaaratilanne. Rakastuneet eivät nimittäin ajatelleet aina järkevästi.


Adalmiina nousi ylös ja huiskaisi roskat pois vaatteistaan. ”Noh, saako tämä ystävä kuitenkin vielä halauksen?”  Florian hymyili tytölle ja veti tämän lähelleen. ”Tietysti.”  


Florian piti pitkään Adaa lähellään ja silitteli tämän hiuksia. Ada mutisi jotain tyytyväisenä. Oli mukavaa, olla siinä pojan lämpimässä sylissä, se karkotti viimeisetkin ahdistuksen rippeet pois.  Lopulta Ada vetäytyi pois pojan läheltä.


”Mun pitää mennä nyt. Mä en ole tuollainen lämpöpatteri kuin sä ja mulla on kylmä. ”Ada naurahti pojalle, joka virnisti takaisin. ”Selvä. Muista, että mä tulen aina, kun tarvitset mua.” poika vannotti vielä. ”Muistan mä ja kiitos kaikesta.” Ada sanoi vielä ja hipaisi lähtiessään pojan lämmintä kättä. 


Sitten hän käveli reippaasti kohti kotia ja kun hän kääntyi hetken kuluttua katsomaan takaisinpäin, oli Florian jo poissa.

*****************


Luokassa oli hälinää ja puheensorina kaikui käytävälle asti. Aaron rummutti odottaessaan sormillaan pulpetin kanteen. Kohta alkaisi musiikintunti mutta opettaja ei ollut vielä saapunut paikalle. 


Yhtäkkiä ovi aukesi ja luokkaan astui nuori mies, salkku kädessään. Miehellä oli päässään pipo ja huulessa lävistys. Koko luokka tuijotti tätä outoa ilmestystä silmät suurina.


 Mies käveli ,oppilaiden uteliaista katseista välittämättä, muitta mutkitta opettajanpöydän ääreen ja laski salkkunsa lattialle. Melina katseli miestä lumotuneena ja pyörällä päästään. Hänen unelmiensa mies oli juuri kävellyt ovesta sisään. 


”Moi. Te olette vissiin mun tämän tunnin oppilaat. Mä olen Riku, teidän uusi musiikinopettajanne. ” mies sanoi miellyttävällä äänellää, joka sai väristykset kulkemaan Melinan selkää pitkin. Oppilaat olivat hämmästyneitä mutta nopeimmat tottuivat pian ajatukseen ja keskittyivät tulevaan tuntiin. 


Melina katseli ihmeissään miestä ja koetti saada selvää sekavista ajatuksistaan. Oliko mahdollista ihastua ensisilmäyksellä? Katsottuaan vielä Rikuun päin, Melina päätti, että oli.


Melina ei voinut kunnolla keskittyä musiikintuntiin, koska jokainen Rikun luoma katse sai posket punehtumaan ja vatsanpohjan perhoset lepattamaan. Jessica kuiskasi Melinalle, jotain mutta tyttö ei kuullut, tuijotti vain lumoutuneena opettajaa.


Kun sitten tunnin jälkeen opettaja kysyi, ketkä haluaisivat liittyä koulun jälkeen pidettävään musiikkikerhoon, monta kättä nousi ylös. Melinan ensimmäisenä. Sitten nousi Aaronin käsi, seuraavaksi Adalmiinan ja Miskan ja lopuksi vielä Rasmuksenkin ja Jessican.


 Nuoret odottivat ruokalassa kerhon alkamista. Adalmiina oli vielä käymässä vessassa,  kun kuuli Jessican tulevan sisään ja  juttelevan kaverilleen.


 ”Ihanaa, että se kerho alkoi. Mä pääsen viettämään aikaa sen kanssa.” Jessica hehkutti onnessaan. ”Ihan tyhmää, musta liittyä siihen kerhoon vain Aa…” kaveri vastusteli, mutta Jessica sulki tämän suun suhahtaen ja viittilöi kädellään vessaan päin. ”Shh, täällä on ylimääräisiä korvia.”


Ada oli kuitenkin kuullut jo kenestä oli kyse ja oli hiukan huolissaan. Ei hän ollut tajunnut, että Jessica oli ihastunut Aaroniin. Melina ei varmasti pitäisi siitä, toisaalta Melkin oli ilmoittautunut kerhoon vaikka ei ollut kummoinen soittaja.


Kerholaiset siirtyvät luokkaan, jossa Riku jo odotti heitä. Riku selitti lyhyesti mitä kerhossa oli tarkoitus tehdä ja opasti sitten heitä soittimien pariin. 


 Aaron sai kokeilla rumpuja, joita osasi ihan hyvin soittaa jo valmiiksi. Miska soitti koskettimia ja Adalmiina kitaraa. Jessica ja Melina lauloivat ja Rasmus huolehti äänentoistosta.


Adalmiina katseli Melinaa ja Jessicaa, jotka hoilasivat hiukan epävireisesti. Jessica tuijotti aina välillä Aaronia, joka keskittyi rumpuihinsa ja Melinan katse vaelsi lähes jatkuvasti Rikuun. Ada pisti merkille tämän ja huokaisi. Hän haistoi ongelmia veljen ja Melin välille.


Parin tuntia meni kuin siivillä ja lopuksi Riku halusi vielä jutella Adalmiinan kanssa. Melina olisi halunnut jäädä luokkaan vielä kuuntelemaan mutta Aaron melkein raahasi tytön ulos luokasta. He jäivät pihalle odottamaan Adaa.


”Olipas kivaa.” Aaron totesi ja venytteli jäseniään. Melina ei kuunnellut, tyttö oli jossain aivan muualla. Aaron katsahti tyttöön ihmetellen. ”Kuulitko sä?” Melina hätkähti, näytti säikähtäneeltä mutta yritti hymyillä. Ei kai Aaron ollut huomannut?  ”Joo, oli kivaa. Miksei Ada jo tule?” Melina sanoi sitten hiukan mustasukkaisena.


Aaron katsoi tyttöön miettivänä. Harvoin Mel oli noin ajatuksissaan. Sitten poika äkkäsi, mistä kenkä ehkä puristi. ”Riku on aika erikoinen opettajaksi.” Aaron sanoi johdatellen. Tavasta millä Melina hätkähti Aaronin sanoessa Rikun nimen, pystyi päättelemään asian. Aaron huokasi, eikä kuullut ajatuksiltaan, mitä Melina vastasi. Miska katseli vierestä koko kohtausta ja nosti tietäväisenä kulmiaan. Ongelmia oli tiedossa noiden väleissä.


Samassa Ada tulikin ulos. ”Mennäänkö sitten?” Ada kysyi ja vilkaisi nopeasti pihapenkillä istuvaa Rasmusta, joka oli jostain syystä jäänyt vielä koululle. Aaron ja Melina lähtivät kävelemään jo pois pihalta mutta Ada meni vielä juttelemaan Rasmukselle.


”Haluatko sä kävellä meidän kanssa kotiin?” Ada kysyi. ”Ei tartte mennä yksin.”  Rasmus katsahti tyttöön mutta pudisti sitten päätään. ”Kiitos, mutta kyllä mä pärjään. Mä asun sitä paitsi niin kaukana, että pitää mennä bussilla. Viimeinen vuoro tulee kohta tuohon pysäkille. ”Rasmus selitti.


Ada kääntyi jo pettyneenä pois, kun poika nousikin äkkiä ylös. ”Odota! ”Rasmus huudahti ja Ada pysähtyi pienen matkan päähän. 


”Tuota… poika haroi hiuksiaan, kuin selvitelläkseen ajatuksiaan. Haluaisitko sä auttaa mua siinä ryhmätyössä, mikä saatiin, siis olla mun pari? Tai jos sulla on pari, niin ei sitten mitään….” Rasmus selosti selvästi hermostuneena ja tuijotteli kenkiään.


Adalmiina hymyili pojalle, otettuna tämän ehdotuksesta. ”Ei mulla ole vielä ketään. Mä olen mielelläni sun pari.” Rasmus nosti katseensa ja hymyili helpottuneena Adalle. 

”Mutta nyt mun pitää mennä, bussi tuleekin jo tuolta.!” Rasmus äkkäsi ja lähti juoksemaan pysäkille. ”Nähdään huomenna!” poika huusi vielä portista kääntyessään.


Adalmiina lähti veljensä, Melinan ja Miskan perään. Kulman takaa kuului puhetta ja tyttö kiiruhti ääntä kohti. Ada oli ollut ihmeissään, kun opettaja halusi jutella hänen kanssaan. Riku oli kehunut Adan, Miskan ja Aaronin soittotaitoja ja kehottanut Adalmiinaa hakemaan Kukkajoenlaakson konservatorioon opiskelemaan. Ada ei ollut varman halusiko hän sinne, ja oli luvannut miettiä asiaa.


Ajatuksissaan Ada melkein törmäsi Florianiin. Poika oli taas tupsahtanut tyhjästä keskelle tietä. ”Ada, sun ei pitäisi kulkea yksin.” poika totesi huolestuneena. 


”Katso taaksesi, niin näet miksi?”  Adalmiina katsoi taakseen ja veti terävästi henkeä, nähdessään tien päässä vaaleatukkaisen hahmon. ” Tule mennään, mä saatan sut tuohon kulman taakse.”  Florian sanoi.


”Mulla oli muutakin asiaa, kuin tuo ällötys tuolla tien päässä. Sun ei pitäisi luottaa ihan kaikkiin vieraisiin noin avoimesti. Joku niistä voi haluta sulle jotain pahaa.” Florian varoitti. 


Adalmiina nyökkäsi ymmärtäen. ”Okei. Mä olen varuillani.” tyttö vakuutti. Florian sipaisi nopeasti Adan poskea ja hävisi sitten. Adalmiina katsoi vielä tien päähän mutta sekin oli onneksi jo tyhjä.


Ada jatkoi matkaansa kulman taakse, jossa muut jo odottivat. ”Tulithan sä vihdoin!” Aaron huudahti ja lähti Melinan kanssa jo kävelemään. Adalmiina vilkaisi vielä taakseen, vain todetakseen ettei kukaan seurannut ja lähti sitten muiden mukana kotiin.

************************


Melina tuijotti pöydässä syövää Rikua. Oli kulunut jo pari viikkoa koulun alusta, eikä mies ollut huomannut Melinaa vielä mitenkään muuten kuin normaalisti opettajana. Myös Krista oli ihastunut Rikuun ja kummatkin tytöt katselivat unelmoiden ruokaansa syövää opettajaa.


Adalmiinaa nauratti serkkunsa älytön haaveilu. Riku oli aikuinen mies, miksi hän nyt kiinnostuisi teinitytöistä. Ja opettajana se oli varmasti myös jotenkin tuomittavaa sekaantua oppilaisiinsa. Silti Melina ja Krista istuivat aina samaan pöytään miehen kanssa ja käyttivät vapaahetkensä tästä haaveilemiseen.


Samassa Adalmiina huomasi, että kieltenopettaja Helvi lähestyi vihaisena sitä pöytää, missä hän istui Aaronin ja Rasmuksen kanssa. Opettaja pysähtyi Aaronin kohdalle ja mulkaisi poikaa vihasesti. 


”Aaron Mansikkaoja! ” Helvi tiukkasi ja sai Aaronin säpsähtämään. ”Koetahan keskittyä kotitehtävääsi seuraavan kerran paremmin. Ei tämä ole mikään arvauskisa!” Helvi tiuskaisi ja lämäsi Aaronin vihkon pöydälle. 


Aaron jäi hämillään katsomaan opettajan perään. Adan kävi sääliksi veljeä. Aaron oli yleensä tunnollinen koululainen mutta Melinan haikailu Rikun perään, oli saanut pojan raiteiltaan.


Seuraavaksi Aaron katselikin vihaisena, miten Melina katseli ihastuneena ruokailevaa Rikua. Aaron nousi ylös ja puuskahti .”Aaron, älä tee mitään tyhmää.” Adalmiina sanoi hiljaisesti. ”Kyllä se siitä vielä pääsee yli”. Aaron vilkaisi vihaisena siskoaan ja marssi sitten mielenosoituksellisesti Jessican luokse.


Jessica oli aivan hämmästynyt ja häkeltynyt, kun Aaron asteli suoraan hänen eteensä. Aaron sanoi tytölle jotain, Adalmiina ei kuullut mitä se oli. Jessica kuitenkin nauroi ja ujutti sitten kätensä, viereensä istuvan, Aaronin käteen. 


Ada pudisteli päätään, nähdessään Melinan huomaavan kuitenkin tilanteen.Tyttö ei näyttänyt kovin onnelliselta, kun Aaron veti Jessican kainaloonsa.Toisaalta Melina ei tehnyt mitään estääkseen, istui vain ja tuijotti. Adalmiina huokasi turhautuneena, rakastuneet olivat sitten vähän tolloja.


”Aika mielenkiintoista.”  Rasmus totesi nauruaan pidätellen. Adalmiina katsoi poikaa ja purskahti itsekin nauramaan. Sitten hän muisti mitä piti kysyä Rasmukselta. ”Tuletko sä meille tekemään sitä ryhmätyötä tänään? Vai mennäänkö teille?” 


Rasmus hätkähti hiukan toisen ehdotuksen kohdalla ja vastasi sitten nopeasti. ”Ei meille voi mennä, liian pitkä matka.” poika lasketteli nopeasti. ”No, mennään sitten meille.”Adalmiina totesi tyynesti.

*********************


Pari päivää myöhemmin Rasmus ja Adalmiina istuivat huoneen lattialla ja tekivät ryhmätyötä. Aaron oli tekemässä samaa työtä Lintusilla Melinan kanssa. Adalmiina arveli, että työ siellä sujui kehnosti, veljen ja Melin välit olivat todella viileät tällä hetkellä.


Pian rappusista kuulukin kiivaita askelia ja Aaron tuli huoneeseen. Nähtyään, että huone oli varattu, poika meni terassille vihaisin askelin. Adalmiina huokasi ja katsoi Rasmusta. ”Pidetäänkö pieni tauko? Mä menen vähän rauhoittelemaan sitä.” Ada ehdotti. Rasmus nyökkäsi ja lähti kohti vessaa.


Adalmiina löysi veljensä terassilta istumasta. Ada istui pojan viereen ja huokaisi. ”Ei mennyt vissiin ihan putkeen?” Ada sanoi hiljaa. Aaron murahti jotain epäselvää ja pudisti päätään. 


”Ei siitä mitään tullut, Ada. Mel puhui vain jatkuvasti Rikusta ja siitä mitä se oli tehnyt päivän aikana. Ja kun mä sanoin, että tehdään ryhmätyötä, niin se sanoi, ettei ehdi nyt ja soitti sitten Kristalle. Mä päätin silloin lähteä.” 


Adalmiina ei ollut varma, kuuliko hän hiljaisen tukahtuneen nyyhkäyksen veljensä kohdalta. ”Ron” Ada aloitti käyttäen veljestään harvinaisempaa hellittelynimeä. ”Rakastatko sä Melinaa? ”Aaron nosti katseensa siskoonsa. 


Poika pyyhkäisi silmäkulmaansa vihaisesti. ”Ai rakastanko? Olen mä varmaan aina rakastanut sitä, nyt mä vasta tajusin sen, miten paljon se oikeasti mulle merkitsee.” Aaron selitti jo hiukan laantuneena.


Adalmiina nyökkäsi. Hän oli saanut kuulla koulussa tänään sellaisen asian, joka voisi auttaa Aaronia saamaan Melinan takaisin. Adalmiina kääntyi veljensä puoleen ja kertoi tälle jotakin. 
”Oletko sä varma? Oikeastiko? ” Aaron pomppasi penkiltä ylös. Adalmiina nyökkäsi vielä vahvistukseksi. ”Mä menen soittamaan heti Mikalle ja Jessicalle.! Kiitos Ada, sä olet ihana!” Aaron oli piristynyt sekunnissa ja lähetti Adalle lentosuukon.


Rasmus odotteli jo huoneessa, kun Ada palasi sinne. ”Sori, me ollaan Aaronin kanssa aika läheiset.” Ada pahoitteli. ”Ei se mitään.” Rasmus sanoi ja taputti vieressään olevaa tyhjää kohtaa. Seuraavan parin tunnin ajan he keskittyivät ryhmätyöhön. Rasmus oli aluksi aika hiljainen mutta pikkuhiljaa poika rentoutui ja juttelikin enemmän. 


Jostain alkoi kuulua hiljaista musiikkia ja Ada päätteli Aaronin soittavan pelihuoneessa. Rasmus katsoi Adaan hiukan oudosti ja kysyi sitten jotakin yllättävää. ”Tanssitaanko?” poika kysyi hiukan epäröiden. Adalmiina nyökkäsi ja tunsi sydämen hypähtävän yhden ylimääräisen kerran. Rasmus veti Ada lähelleen ja he tanssivat musiikin tahtiin.


Adalmiinan mielessä pyöri kaikenlaista tanssin ohessa. Miksi Rasmuksen seura tuntui nyt vähän ahdistavalta ja miksi sydän tykytti , kuin höyryjuna. He tanssivat niin lähekkäin, että Rasmuksen villapaita tuntui karhealta Adalmiinan oman paidan läpi. Pojan kädet sivelivät välillä Adan selkää, lähettäen väristyksiä varpaisiin asti.


Kappaleen loputtua Rasmus vain tuijotti Adalmiinaa, saamatta sanaa suustaan. Edelleen mykkänä poika nosti kätensä ja sipaisi muutaman suortuvan pois Adan kasvoilta. Adalmiina liikahti vaistomaisesti hiukan lähemmäksi poikaa ja lumous rikkoontui.


”Sori, mutta mä muistin, että mun pitää nyt mennä.” Rasmus sanoi ja nappasi reppunsa ja oli tuota pikaa poissa.


Adalmiina jäi selvittelemään sekavia tunteitaan keskelle huonetta. Pitkän ajan kuluttua Ada huokaisi hyvin syvään ja lähti etsimään veljeään. Pelihuoneesta kuului edelleen soittoa ja sinne Ada nyt suuntasi, tunteet ja ajatuksen myllertäen.

***********************



Viikon kuluttua suurin osa Mansikkaojien nuorista oli Ilmarin luona bileissä. Musiikki pauhasi ja nauru raikasi. Adalmiina istui Rasmuksen kanssa sohvalla. 


Ada seurasi muita katseellaan ja keskittyi vain puoliksi Miskan ja Rasmuksen keskusteluun. Aaron ja Melina olivat tanssimassa, ihme kyllä.


”Mulle tuli ainakin hiki.”  Aaron sanoi. ”Mennäänkö hetkeksi ulos?” Melina nyökkäsi hiukan epäröiden. 


Mieleen palasivat parin päivän takaiset tapahtumat. Melina oli ollut huoneessaan haaveilemassa, kun Miska oli pelmahtanut huoneeseen.


Veli oli sepittänyt jotain niin uskomatonta, ettei Melina heti uskonut veljeään vaan oli käynyt kinaamaan tämän kanssa. 


Kinastelu oli kaikunut olohuoneeseen ja Eveliina oli tullut myös huoneeseen. Siinä vaiheessa Melina oli saanut tarpeekseen ja mennyt portaille istuskelemaan ja ajattelemaan.


Hänet oli kuitenkin herätetty todellisuuteen rankalla tavalla. Melinan huomaamatta tien päähän oli tullut kaksi hahmoa, toisiaan kädestä pitäen. Melina henkäisi syvään huomatessaan tulijat ja vetäytyi kuistin varjoihin.


Pari ei huomannut Melinaa vaan keskittyi toisiinsa. Kun pari tuli Melinan kohdalle kiepautti Riku naisen syliinsä ja suuteli tätä intohimoisesti. Melina tukahdutti huutonsa ja sulki silmänsä. ”Ei voinut olla totta, Miska oli ollut oikeassa!”  Riku oli yhdessä Piian, heidän luokanvalvojansa, kanssa. Miska oli kertonut Mikan nähneen parin suutelemassa koulun portilla.


Parin mentyä Melina oli istunut pitkään portailla ja miettinyt. Miten hän selittäisi tämän Aaronille, miten hän pyytäisi pojalta anteeksi. Miten hän korjaisi heidän välinsä ennalleen? Kysymykset pyörivät Melinan mielessä, kunnes hänen tuli kylmä ja hän siirtyi sisälle pohtimaan vielä samaa asiaa, ratkaisua löytämättä.


Ja tässä nyt tanssi Aaronin kanssa ja poika oli ihan tavallisen oloinen. ”Mennään vaan ulos, mutta eikö Jessica ihmettele missä sä olet?”  Melina kysyi nähdessään Jessican tulevan huoneeseen. ”Jessica? Ei me olla yhdessä enää. Jessica on nyt Ilmarin kanssa.” Aaron sanoi ja osoitti Melinan selän  taakse.


Melina katsoi suutelevaa paria, eikä voinut estää hymyä syttymästä kasvoille. Aaron ei ollut enää Jessican kanssa, hänellä olisi vielä mahdollisuus. 


Aaron tarttui pian Melinaa kädestä ja he menivät  ulos. Raikas, viileä yöilma tuntui vireenä Melinan kasvoilla ja virkisti ajatukset.


Aaron istui pihapenkille ja Melina istui pojan viereen. ”Aaron, mä pyydän anteeksi.” Melina sanoi hiljaa. Aaronin piti oikein keskittyä kuullakseen. ”Mä olin ihan tyhmä ja melkein menetin sut.” tyttö jatkoi. ”Voitko sä antaa mulle anteeksi, voidaanko me olla vielä ystäviä?”  Aaron katsoi Melinaa ja tarttui tyttöä kädestä.


”Saat anteeksi, mä oli myös ihan älytön.” poika sanoi hiljaa. ”Mutta tämän sopan aikana, mä tajusin ettei pelkkä ystävyys riitä mulle, Mel. Mä tahdon jotain enemmän.” Aaron sanoi ja veti Melinan syliinsä. Melinan sydän hakkasi hullun lailla ja Aaronin lempeä katse sai sanat takertumaan kurkkuun. 


"Mä tahdon sut, Mel. Sä merkitset mulle paljon enemmän kuin kukaan ystävä. Mä..." Aaron nielasi kerran ja kokosi rohkeutensa. Melinan rakastava ja odottava katse sai pojan jatkamaan lausettaan. 


”...mä rakastan sua.” Aaron kuiskasi ja painoi huulensa Melinan huulille. Aaron suuteli tyttöä ensin hiukan varoen mutta sitten jo hiukan enemmän vaatien, eikä Melina vastustellut päinvastoin hän kietoi kätensä pojan kaulalle ja veti tätä lähemmäksi itseään.”Enkä mä päästä sua enää ikinä pois mun läheltä” Aaron kuiskasi suudelmien jälkeen ja rutisti Melinaa itseään vasten .


 Melinan sydämessä kupli ja porisi ja tyttö naurahti onnellisena."Mäkin rakastan sua." Melina kuiskasi hengittäen kiivaasti.  Ja unohti sitten kaiken muun, Aaronin suudellessa häntä jälleen. Pikkuhiljaa pari unohti ympäröivän maailman ja keskittyi nauttimaan toistensa suudelmista ja käsien kosketuksista.


Adalmiina näki keittiön ikkunasta penkillä kuhertelevan parin ja taputti melkein tyytyväisenä käsiään. Ihanaa, että Melina ja Aaron olivat sopineet välinsä. Hän oli ollut välillä jo todella huolissaan. Sitten tyttö muisti, miksi oli tullut keittiöön. Rasmus oli jutellut Miskan kanssa koko illan ja Ada halusi nyt vain kotiin. Hän oli jälleen yksin.


Tyttö vilkaisi vielä olohuoneeseen, missä Rasmus istui ja käveli sitten ovelle päin. Adalmiina huokaisi syvää, ei olisi pitänyt tulla ollenkaan. Ja niin kuin häntä oli jännittänyt pyytää Rasmus bileisiin ja sitten poika vaan jutteli hänen serkkunsa kanssa koko illan.


Adalmiina oli jo ehtinyt jonkun matkaa ovelta, kun takaa kuului juoksuaskelia. ”Odota, Ada!”  Rasmus huusi  juostessaan. Adalmiina pysähtyi ja odotti, että poika ehtisi kohdalle.


”Anteeksi, mä olen ollut tosi huono kavaljeeri koko illan.” Poika pahoitteli nolona. Adalmiina hymyili lohduttavasti Rasmukselle. ”Ei se mitään.”  Rasmus hymyili helpottuneena takaisin.


Sitten poika tarttui häntä kädestä ja virnisti hassusti. ”Saanko saattaa teidät kotiin, kaunis neiti?”  Rasmus kysyi liioittelevan kohteliaasti ja suuteli Adalmiinaa kädelle. 


Ada kikatti ihastuksissaan ja perhoset palasivat vatsanpohjaan lepattamaan levottomasti. ”No, jos välttämättä haluatte, hyvä herra !” Adalmiina huudahti mennen leikkiin mukaan.


”Mä haluan” Rasmus sanoi normaaliäänellään ja veti Adalmiinan lähelleen. Poika kiersi kätensä tytön hartioiden ympäri ja Adalmiina nojasi päätään Rasmuksen turvalliseen olkapäähän. 


Siinä oli hyvä ja turvallinen olla, ystävän kainalossa. Hitaasti, samalla jutellen, pari lähti kävelemään kohti Mansikkaojien taloa. Rasmuksen käsi oli edelleen Adan harteilla ja näytti siltä, ettei se hetkeen siitä häviäisi.

*************************
Siinäpä se :) 
Vakooja ei selvinnyt, vai tiedättekö/arvaatteko kuka se on ? 

Ja Rasmus kulki repussaan melkein koko ajan koulutontilla, sillä en saanut reppua aluksi poistettua kun  peli hiukan lagitti koulutontilla. Sillä hetkellä oli noin 15 simiä ohjattavana...
Loppukohtauksessa Rasmuksen pisamat hävisivät jonnekin ja lumi ei halunnut poistua tontilta vaikka oli kesä...

Ensi osassa sitten lisää teini-elämää ja ehkäpä jotkut ihastuvat ja toiset kohtaavat ongelmia ;) 
Ne, joilla serkkujen välinen suhde tuottaa hankaluuksia, niin ajatelkaa vaikka että Melina ja Aaron eivät ole sukua. Oikeasti eivät olekaan, sillä loin erikseen Inken ja Even joskus syksyllä kun jouduin luomaan uudestaan kaikki. Pari näyttää nyt kutakuinkin onnellisilta mutta...minulla on suunnitelmia...muhahaa...!

Iso kiitos ♥ jälleen Yavannahille, jonka alkuperäinen luomus Riku - opettaja on :) Minä vain tuunasin hiukan:)

Ekstrakuvia tuli iso määrä, ne ovat erikseen tällä kertaa. Ja laittelen ne tuossa, kun tämän saan ulos :)
Eli TÄSTÄ kuvaekstraan !!
Sitten vaan kommenttia riipustamaan... :) 

♥ vupii 


35 kommenttia:

  1. Huh, mistäs tässä nyt pitäisi aloittaa! Ensinnäkin pidin osasta, mutta milloin näistä sinun tekeleistäsi ei pitäisi! Tämä osa oli kokonaisuudessaan aikamoinen suhdesoppa. Rasmus on kovin hämärä tyyppi, enkä usko hänen tuovan mukanaan mitään hyvää... Vaaleahiuksinen mies on yhä aikamoinen mysteeri. Pelottava heppu!

    Mutta onneksi Adalmiinakin saa hieman rakkautta elämäänsä. Florian taitaa tosin olla tytölle se ainoa oikea, mutta eiköhän kielletyllekkin rakkaudelle ole oma aikansa joskus tulevaisuudessa...? :)

    Pitää vielä kertoa, että kun olin lukenut tuon kommentin pitkästä osasta, heti ensimmäiseksi nousin ylös ja keitin itselleni jumalattoman kupin teetä lukujuomaksi, ennen kuin aloitin osan lukemisen. Pitäähän sitä vähän naposteltavaa olla, heh!

    Suosikkikohtaukseni oli tuo metsäkohtaus, ehdottomasti! Adan synkät tuntemukset taitavat olla melkein kaikille tuttuja... :)
    Suosikkikuvani olikin tämä http://2.bp.blogspot.com/-N_eTjUE_WfM/TyWNakjrE5I/AAAAAAAASPY/kqhJzHWZWv0/s1600/kuva4310.jpg

    Seuraavaa osaa odotellessa, kiitos tästä lukunautinnosta! Nyt voisinkin lähteä pikkuhiljaa pehkuihin...!

    PS. Meni vahingossa väärällä tunnuksella... hups!

    VastaaPoista
  2. En ehkä kestä.

    Aivan ihana teinihässäkkä, ja herranjumala kun olet jaksanut nähdä näin paljon vaivaa kohtauksen rakentamisen kanssa. Aivan mieletön työ ollut :o. Voinen vaan ihailla. Näin monen hahmon pyörittäminen on varmaan jo työlästä, varsinkin kun samalla aikoo rakentaa kaikesta toimivan tarinan. Wow. Itselleni tuottaa vaivaa jo tuo kahdeksan hahmoa samalla tontilla.

    Paperitahraa lainatakseni olin ihan jesjejesjes kun Florian pääs pussaamaan Adalmiinaa, voi että <3. Olisi niin suloinen pari kaikesta huolimatta ja kihertelisin innosta jos pieni hupsistakeikkaa syntyisikin.
    Ronin ja Mellin yhteisen taipaleen suhdesolmukkeetkin oli mitä mainiointa luettavaa :D. Ihana hypätä omasta keskiaikatahmasta näin nykymaailman keskelle ja kaikkiin discopileisiin ja koulun penkille.

    Ehdottomasti odotan jo uutta osaa.

    VastaaPoista
  3. Toivottavasti Rasmus ei oo se vakooja, se on ihana. :D Vähän niinku Rikke vol 2 XD
    Mäpä repäsen ja epäilen Rikua vakoojaks. MUAHAAHHAAHAHA. Moi.

    Aivan loistava osa. Tyhmää, et en osaa sanoa muuta. :D
    Jatkoa pian jajajajajaa... no ei muuta enää. JATKOA. :D

    VastaaPoista
  4. Komeampa sinä Rikusta tuunasit. Mietin vain kumpi se vakooja on Riku vai Rasmus. Onneksi Adalla sentään on Florian auttamassa. Mut jos vakooja onkin Rasmus ja Ada rakastuu tähän niin mitä sitten. Rakastuneen päätä kun on paha kääntää, jopa suojelijan, sillä rakastuneet tuppaa olemaan kovapäisiä, kuten jo Melinasta voimme päätellä. Piti tapahtua paljon, ennen kuin hän tajusi, ettei voisi olla tuon hyvin komean opettajan kanssa. :)
    Huijui. :)

    Ja sillä blondilla pahiksella näyttää olevan pahat mielessään ja huomasin, että tällä blondilla ja Rasmuksella näyttäis olevan samanlainen kampaus.
    Joo mulla on paha tapa katsoa kuvia aika tarkkaan. :)
    Jään mielenkiinnolla odottamaan Mansikkaojien edesottamuksia. :)

    VastaaPoista
  5. Aivan ihana otsikko kuva <3
    Mistä Adalmiinan vaatteet ovat(ekakuva)?
    Onpas se Rikke jo vanha :)
    Aaron ja Flor ovat hyvännäköisiä :P
    Siinä, kun Rikke odottaa Inkeä on tuo kissa niin lutuinen<3
    Mistä on Rasmuksen vaatteet) :)
    Mistä tuo posebox on, kun Rikke "suutelee" Melinaa? :)
    T. Muovihelmi

    VastaaPoista
  6. Aivan mahtava osa! En oikein osaa edes kertoa, kuinka paljon tästä pidin! Oli todellakin odottamisen arvoinen...! Todella hienosti ja elävästi olet kirjoittanut. Tunsin välillä itsellänikin leviävän poltteen ja perhoset vatsassa, kun luin tekstiäsi!

    Voi, kunpa Florian ja Ada voisivat vain mennä yhteen. Eihän tämä tietenkään ole mahdollista, sillä molempien pitää jatkaa sukuaan omilla tahoillansa, mutta silti.. Onhan Adalla tuo Rasmus, mutta jotenkin tässä on minusta jotain hämärää..

    Arvelisinkin, että tuo vakooja on joko Rasmus tai Riku-opettaja, joka on muuten todella komea. En muuten voinut olla hymyilemättä, kun Rikke kuljeskeli ympäriinsä ilman paitaa :D! Sim on vieläkin todella komea!

    Ihana kun Melina ja Aaron lopultakin saivat toisensa, tai oikeastaan ymmärsivät tunteensa! On tuo rakkaus vaikea asia teininä ;D ! Melina ihastuu komeaan opettajaan, kun taas Aaron kostaa tälle menemällä yhteen toisen tytön kanssa.. Hmmm.. Jostain mielen kolkasta heräilee muistoja omasta teiniajasta... :D

    Koulutontti oli muuten todella upea! Onko teinit toisista perheistäsi, vai oletko luonut ne ihan koulua varten? Ja nyt kun kyselemään aloin, niin onko Rasmus omatekemäsi?!

    Heh... Enköhän minä tuosta serkkujutusta ole päässyt jo yli... Minun pitikin kysyä, miten olit saanut serkut yhteen, kun itse laskeskelen juuri aatelistoa varten mahdollisia yhdistelmiä. Jos oikein muistaan niin pikkuserkut voivat pelissä mennä naimisiin... No olisi minulla sellainen hack, millä saisin vaikka isän ja tyttären yhteen, mutta se vasta kuvottavaa olisikin! Olin vain jo niin innoissani kysymässä sinulta neuvoa, että miten olet onnsitunut, mutta eivät ne olleetkaan sukua.. Höh ;)

    No mutta nyt täytyy taas lopettaa tämä älytön näpyttely.... Paljon tekstiä, muttei asiaa ;) !
    Jään odottamaan innolla suurella seuraavaa osaa! Katselin nimen olevan "ihastus"- ja innostuin entisestään! Sinä kirjoitat niin ihanasti onnellisista asioista, mutta myös todella hyvin muutakin! :D

    VastaaPoista
  7. Taas todella hieno osa. Kuvat olivat kivoja, ja pituuskaan ei haitannut, jouni oli niin mukaansatempaava. Ihanasti Rikke x Inkeliina -söpöilyä. Lisää! ;)
    Jatkoa odotellessa.

    VastaaPoista
  8. Osa oli jälleen ihana♥ Alun kotona tapahtunut kohtaus sopi hyvin Adalmiinan tunteiden kuvailuun. Ja Niisku on suloinen pieni kissa.
    Kouluhomma oli hyvin lavastettu. Samoin kuin tuo pieni tansiikohtaus Melin ja Ronin kanssa. Turkoosi solmio sopii Melinalle. Löysin lempikuvani siitä kohtauksesta, jossa Florian "lämmitti" Adaa:
    http://4.bp.blogspot.com/-l8OqKKr_0zA/TyWLA00dIvI/AAAAAAAAR4U/pDgRgy6RvNs/s1600/kuva421-1.jpg
    Melinan pikaihastus Rikuun oli hyvin ideoitu, samoin kuin se, että Jessica olisi pihkassa Aaroniin. Musiikkikerho vaikutti ihan oikealta sellaiselta :) Florian on onneksi valppaana, kun huomaa Adan jäävän välillä yksin Julianin näköpiiriin. Aaron selvästikin vain "kapinoi" Melin ihastukseen hipsaisemalla Jessican luo.
    Adan suunnitelma tunnelman purkamiseen on kyllä aika viisas, koska tyttö vain kertoo totuuden ja antaa sitten tiedon levitä. Luovaa ja melko riskitöntä. Pidin taas Mrlin takausmakuvien yksinkertaisesta mutta hyvin toimivasta muokkauksesta :)
    Vai on Jessica Ilmarin kanssa :D Tästäkin ehkä kuulemme lisää? Hyvä että Melina ja Aaron saivat puhuttua toisilleen.
    Olen ilkeä ja veikkaan vakoojan olevan - Rasmus!
    Hupsistatallaa, miten se kello muka noin paljon on, vastahan mie tulin koulusta (kaksi tuntia sitten köhköh). Nappasin itselleni taustamusiikiksi Tomorrow Comes Todayn:
    http://www.youtube.com/watch?v=PiNdcBg3xC8&ob=av2e
    *Lähtee sormi sojossa kohti kuvaekstraa*

    VastaaPoista
  9. Hurjan ihana osa, hienosti ja elävästi kirjoitettua jälkeä!

    Lavastuksissa on varmasti ollut työtä, erityisesti tuon koulutontin kanssa, kaikkine noine liikuteltavine simeineen, huhhuh! Mutta hienoa työtä olet tehnyt, onnistuneita lavastuksia. :-> Ja tuo koulutontti on aika hieno! Luokat näyttävät aidoilta :--D

    Oih, niin ne sitten päätyivätkin yhteen, Melina ja Aaron. Vaikkakin, jonkin sortin ongelmia on mitä luultavimmin tulossa eteen, serkuksia kun he tosissaan kuitenkin ovat, oli miten oli…

    Aivan ihana tuo Adan ja Florianin metsäkohtaus. Suukottivat oikein toisiaan jopa! Tuo suukkokuva;
    http://2.bp.blogspot.com/-N_eTjUE_WfM/TyWNakjrE5I/AAAAAAAASPY/kqhJzHWZWv0/s1600/kuva4310.jpg

    ... lieneekin suosikkikuvani tästä osasta ♥. He olisivat aivan suloinen pari, harmillista kyllä, jos se ei käy laatuun… mutta onhan tuo Rasmuskin komea tapaus, tosin, jos hän sitten onkin tämä vakooja… saas nähdä. Joka tapauksessa hän on hyvännäköinen! :----D Ja Ada kaunis, hänen erikoiset piirteensä ovat melkoisen ihastuttavat. Kissaihmisenä tykästyin myös Niiskuun, suloinen!

    Ja jaahas, vai sellaista on luvassa ensi osassa... Mielenkiinnolla odottelen! :3

    VastaaPoista
  10. Silmistä valuu vieläkin kyyneliä...:'D Ääh! Ei ne lopu!
    Toi oli vaan niin ihanasti kirjotettu kohta, kun Aaron tunnusti Melinalle rakastavansa tätä. Ja sitten toi kun Florian "lohdutti" Adaa... Aiiiii! Mun mahassa kihelmöi! Voi, vitsi, et sä voi erottaa niitä, ne on niin söpöjä yhdessä ja molemmat haluais olla toistensa kanssa.<3 Miks ei mulla oo ketään noin kultaista henkilöö, jolle voisin kertoo ihan kaiken...
    Mut, joo, tässä mun lempparikuva, ja kaikki samasta kohtauksesta olevat kuvat myös...: http://2.bp.blogspot.com/-H5pNOSoNUog/TyWLBQ0slEI/AAAAAAAAR4c/xvxZD5m9u1o/s640/kuva422-1.jpg Kuvissa on niin sairaan ihana tunnelma, kauniit, silmiä hellivät värit.<333 Florian on ihana... *unelmissaan* :D Voi mua...

    Toivon vaan että toi kieroutunut Rasmus ei tee Adalle mitään.. Sillä on selvästi päämääränä voittaa Adan sydän puolelleen ja tehdä sille sitte jotain kamalaa TAI sitten se ei sais olla Adan kaa tekemisissa jonkun Adan kaappaussuunitelman tai vastaavan takii, mut on silti koska on aidosti ihastunu tyttöön.:) Toivottavasti ymmärsit..

    Adan on kyllä kultanen veljelleen...<3 Ihanaa kun oma sisko on noin tukena ja auttaa. Mutta harmi kun Aaron ei huomaa auttaa Adaa yksinäisyydessään...

    Muuten, se Riken parta oli hirvee!:D Siitä tuli ihan vanhan näkönen! Tai no, kai sen pikkuhiljaa täytyyki...

    Nyt, jatkoajatkoajatkoa! Oon muuten aina vaan kateellisempi kirjoituksiisi...

    " ”Joskus tuntuu vain siltä, että kaikilla muilla on joku jossain ja mulla ei ole ketään. Aaronilla on Mel ja Miskalla omat kaverinsa samoin muilla. Mä olen niin usein yksin ja ainut, joka todella mua kuuntelee, on Niisku, meidän kissa.” ”Onhan sulla mut.” "

    Niin ihana<3

    VastaaPoista
  11. Oikein mukava osa :) Teinit ovat kyllä kaikki nättejä/komeita. Ja Adan ja Aaronin sisarussuhde on aika ihana :)Ada varsinkin on todella kiltti veljelleen.
    Melinan ja Aaronin suhde on aika mielenkiintoinen. Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä siitä seuraa.

    VastaaPoista
  12. Herranen aika mitä kommentteja :) Ihanaa <3 Te olette aivan parhaita ! Kiitokset !

    paperitahra:
    Mukavaa, että pidit osasta:) Suhdekiemuraa oli tässä, ensi osassa hiukan selvemmillä vesillä ...ehkä... Rasmus on hieman outo mutta seuraavassa osassa hänestä lisää. Vaaleahiuksistakin nähdään vielä.
    Florian ja Adalmiin...se on niin ärsyttävää, että toisilleen niin hyvin sopivat simit eivät voi saada toisiaan...ainakaan vielä ;)
    Se on hyvä olla juotavaa, ettei ala kurkkua kuivaamaan kesken lukemisen:) Itsekin hörpin usein kahvia lukiessani.
    Metsäkohtaus taisi olla aika monen suosikki ja kieltämättä sitä kohtausta oli ihanan kirjoittaa ja vielä mukavampi kuvata. Ada ja Flor olivat kovin kilttejä eivätkä valitelleet ;)
    Kiitokset ihanasta kommentistasi :) Toivottavasti näit mukavia unia :)

    Tyllerö:
    Kiva, että pidit osasta :) Teinihässäkkää oli varsin mukava kirjoittaa ja täytyy kyllä myöntää, että koulutontilla meinasi mennä hermot pariinkin otteeseen.... Kiittää kovasti kehuista ja muista hän, siis minä :)
    Saapas nähdä mitä keksin parin varalle :) suloisia kyllä' ovat en ennen tätä kohtausta edes tajunnut miten hyvin ne sopii yhteen.
    Mukavaa, että pidit tästä nykyajan tarinasta :)

    Jellu:
    Rasmus on suloinen :) kyllä ne silmät....
    Kiitokset kommentista, nähtäväksi jää kuka on vakooja :)

    Yavannah:
    Ensi osassa sitten selviää lisää. Kiva, jos Rikun tuunaus oli onnistunut :) Rakastuneet on hieman kovakalloisia, eivätkä tahdo uskoa ennekuin itse näkevät...
    Jos mulla olisi ollut tuollainen pianomaikka , kun Riku niin johan olisin harjoitellut varmasti 100 tuntia päivässä ;) Mutta mun pianomaikka oli sellainen tsekkiläinen vanha mies, ei kamalan inspispiroiva harjoittelemisen kannalta mutta muuten ihana:)
    Kiitokset vallan ihanasta kómmentista :) Sinulta tulevat kommentiti ja kehut on aina niin ihania, sillä pidän sua todella taitavana kirjoittajana :) Lämmittää mieltä , kiitos :)

    Muovihelmi:
    Kiitokset kommentista :) Laitan nuo kysytyt tuonne ladattuihin kunhan ensin tsekkailen mistä ne on :) Tuo poseboxi on muuten todella ihana, pidän siitä aivan älyttömästi:)

    Mesinen:
    Herranenaika MEsinen , mikä ihana kilometrikommentti :)Ihanaa, jos teksti oli onnistunutta. Sinä olet myös niin hyvä kirjoittaja, että kehut sinulta lämmittävät kovasti :)

    Florian ja Ada ja kielletty suhde...katsotaan mitä tästä kehittyy... :) Rasmusta pitää moni vähän hämäränä. Ensi osassa selviää lisää..

    Rikke<3 Ah, mun suosikkisim...Niin ihana, komea ja kaikkea muuta :) Arvaa vaan miksi se kulkee usein ilman paitaa pelissäni ;D Pitäähän mulla jotain silmäniloakin olla :)
    Teinirakkaus on vaikeaa...kyllä mä muistan....ehkä :) Hyvä, jos olet päässyt serkkujutusta yli. Ja harmi, etten voi auttaa serkkujen naittamisessa sillä oma parini ei tosiaan ole sukua toisilleen.

    Apua, paljon kysymyksiä...No tässä vastauksia. Koulutontti on omatekemäni ja simit siellä myös. Joku teini oli jostain muusta perheestä, oisko ollut se Miskan suloinen punapääkaveri :) Mutta esim Jessica ja Krista asuvat tuolla koululla. Rasmus on tavallaan omatekemäni. Joskus syksyllä nappasin talteen SimPellä muutamia townieita ja Rasmus on yksi niistä teineistä ja on tuunattu sitten BodyShopilla ja Casissa. Jos ymmärsit ?
    Toivottavasti pidät seuraavastakin osasta ja kiitokset vallan ihanasta kommentista. Aina niin ihanaa lukea niitä :)

    Odesperate:
    Kiva, että pidit. Kiitokset kommentista ja mukavaa, ettei pituus haitannut ja pidin vielä juonestakin :)

    VastaaPoista
  13. Jade Essence:
    Niisku oli niistä valmiskissoista somin. Adalmiinan tunteita halusin selvittää sillä näitä teiniosia ei niin montaa tule :)

    Kiva, jos lavastukset olivat onnistuneita. Näen aina (ihan mielelläni) aika paljonkin vaivaa joidenkin kohtausten eteen ja koulutontti kohtauksissa sai tehdä hommia ihan tosissaan. :)

    Metsäkohtaus oli aika monen suosikki, myös minä pidän siitä :) Myös Melinan ja Aaronin tanssikohtausta oli mukava tehdä:)

    Adalmiina on varsin viisas nuori neiti ja puolustaa veljeään siinä missä tämä häntä :) Kiva, jos takauma oli onnistunut. Se tuli tehtyä aika nopeaan, kun kello kilkutti jo ties mitä.
    Jessica jäi hengailemaan Immun kanssa. Ehkä niistä lisää jossain vaiheessa. Ainakin Jessika näkyy sillä typy asuu tuolla koululla.
    Kiva, ettäpidit osasta. Kiitokset vallan ihanasta kommentista ja ihanista biisivinkeistä. Sinulta saa aina hyvin ideoita :)

    Gísli:
    Oi, kiitos :) Lämmittää mukavasi mieltä nuo kehut :)
    Lavastuksissa oli aika kiitettävästi hommaa, meinasi ihan hiki tulla :) Varsinkin koulukohtauksissa. Yritä siinä kuvata muutamaa, kun loput 10 tekee jotain ihan muuta taustalla tai hyppii häiriköimässä:) Kiitokset, koulutontin tekemisessä meni tunteja ihan kiitettävästi :)

    Melin ja Aaronin onni näyttää nyt mukavalta, mutta odottakaas.,..Florian ja Adalmiina, katsotaan miten käy ja metsäkohtaus oli kiva tehdä :)

    Adalmiina on kyllä todella kaunis.Rasmuskin on varsin komea mutta kyllä Miska ja Aaronkin :) Varsin mukavia pelattavia nämä Mansut kun ovat niin ihania katsella :)
    Kiitokset kovasti ihanasta kommentistasi :)

    Gooble:
    Oi, miten ihanaa, jos teksti sai sinut liikuttumaan. Ja älä aliarvosta itseäsi kirjoittajana, sinulla on aikaa kehittyä vielä ja olet nyt jo todella hyvä :)

    MUkavaa, että pidit noista kohtauksista. Niitä oli mukava tehdä :) Katsotaan miten käy ja mäkin voisin ottaa tuollaisen Florianin :)
    Kuvia tuossa metsakohtauksessa on muokattu aika paljon juuri oikean tunnelman saavuttamiseksi:) Florian on ihana, kultainen :)

    Rasmus on arvoituksellinen mutta kaikki selviää kyllä :) Ymmärin kyllä pointtisi :D
    Aaron ei tosiaan huomaa, kun pähkäili omia sopppiaan Melin kanssa. Mutta kyllä sisarukset toisistaan huolehtivat :)

    Rikke ei voinut olla ihan ikinuori teini-ikäisten isä, ja tuo parta on ainoita niistä mistä itse pidän, joten joudut kestämään sitä. Sori :)
    Erittäin ihanaa, että pidit tekstistä. Ja Kiitokset ihanasta kommentista :)

    Tohya: Kiitokset kommentistasi :) Melin ja Aaronin suhde on hiukan kiemurainen...Mukavaa, että pidit osasta ja simeistä :)

    VastaaPoista
  14. Huoh, ihanaihana osa JÄLLEEN! Tuskimpa osaat muunlaisia tehäkään, mutta silti!

    Awws, taisin rakastua, nimittäin Florianiin. Ihan älykomea sim! Riemastuin, tosta niiden metsäkohtauksesta, voi kumpa niille kehittyis jotain. Fabian tai Filiphän voisi toimia suojelijana, Ada ja Florian KUULUU yhteen! Lempikuvani on (yllätys yllätys) tämä: http://2.bp.blogspot.com/-N_eTjUE_WfM/TyWNakjrE5I/AAAAAAAASPY/kqhJzHWZWv0/s640/kuva4310.jpg se aiheutti kihelmöintiä mahassa, niin kuin yleisesti ottaen koko kohtauskin.

    Miten musta jotenkin tuntuu, että Rasmus on se pahis/vakooja? Tai ehkä mä toivon sitä, tois mukavasti juonta tähän. En tiiä, joku mua häiritsee siinä pojassa. Ainakin ulkonäöllisesti, puuttuuko siltä kulmakarvat, vai mikä siinä nyt sitten on.

    Ihania noi Mel ja Aaron. Huoh, olet julma. Kaunis parihan se on, mutta entäpäs sitten vanhempien suhtautuminen? Ja ilmeisesti aiot erottaa ne ensi osassa, tai sitä seuraavassa! Miksi? Eiväthän ne ole tehneet mitään pahaa, eiväthän?

    Nyt lyhyesti tästä muusta osasta: Ihana oli, kaks viikkoa tuntuu liian pitkältä ajalta. Eikö sitä osaa voisi julkaista hieman aikaisemmin, ainakin nyt noin kellonajallisesti, pääsin lukemaan tän osan vasta tänään :( Inke ja Rikke on edelleen älyttömän kaunis pari, ja varmasti on Ada ja sen tuleva puoliso (toivottavasti Florian! Tiedän, oon ihan hulluna siihen tällä hetkellä(= )

    Mistä on ladattu tuo Adan ja Florianin suutelukohdan poseboxi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, kiitos :)
      Florian on kieltämättä komea :) Juu, onhan ne somaisa pari, itsekin oikein yllätyin miten hyvin ne sopii yhteen. Ja metsäkohtausta oli oikein mukavaa tehdä :)
      Rasmusta on moni veikannut vakoojaksi, katsotaan ensi osassa lisää asian tiimoilta :)
      Mäkö julma...? Vupii "the Julmalla" on suunnitelmia noiden kahden kohdalle, kuten muidenkin mutta älä huoli tarinoillani tapaa olla onnellinen loppu sitten ...lopuksi...;)
      Noh, täytyy katsoa miten saan osaa tehtyä. Koetan julkaista nyt ensisijaisesta sen päivän aikana, kun olen luvannut. Yritän parhaani, että seuraava osa olisi luettavissa ja sunnuntaipäivällä :)

      poseboxi taitaa olla täältä:http://blog.daum.net/maynarakmak/365

      Kiitokset kommentistasi :)

      Poista
  15. Oli tosiaan pitkä osa. .-D Lueskelin pitkän aikaa, mutta hauskaa tietenkin oli myös! .-) Kuvaekstra jää kyllä tällä kertaa näkemättä, kun yritän päästä pian nukkumaan. .-/ Osassa oli ihania lavastuksia, joista kovasti pidin. .-) Tuosta koululuokasta tuli oikeasti mieleen ihan koulu, olit hienosti luonut sopivaa ympäristöä sinne. .-) Onneksi Mansikkaojien uudenkin talon lähettyvillä on metsää, osaat lavastaa niin kauniita kukka-asetelmia ym. metsäisää. .-)

    Jaah, tämä osa olikin sitten aikamoista suhdesähellystä. .-D Aaronin ja Melinan juttu oli kiintoisa, kun ensin molemmat pitivät vähän toisistaan, mutteivat saaneet sanottua sitä. Sitten Melina ihastuu ensinäkemältä Riku-opeen (joka on muuten varmasti se vakooja >.-D) ja Aaron on ihan maassa ja kostaa esittämällä pitävänsä Jessicasta. Lopulta pari kuitenkin päätyi yhteen. .-) Jonkinlaista lämpöä odotin myös Adalmiinalle ja Rasmukselle, mutta he eivät vielä päässeet tosi toimiin. .-D Eihän sitä toki ensitapaamisella mihinkään suhteeseen ryhdytä, mutta oli kyllä niin selkeästi johdateltu, sattumalta Adalmiinan vieressä oli tyhjä paikka ja sitten tuo parityö, hihii. ,-3

    Tai enpä tiedä, oliko tyhjä paikka sittenkään sattumaa, jos Adalmiina kerran koki olevansa niin yksinäinen. .-< Kävi sääliksi häntä, kyllähän se kurjalta tuntuu, kun kaikilla muilla ympärillä olevilla on joku tärkeä jonka kanssa jakaa kaikki. .-/ Se kyllä harmitti, että Adalmiina ei maininnut ystäväkseen Floriania, vaikka poika oli ihan siinä paikalla juuri silläkin hetkellä. Onneksi Florian osasi piristää ystäväänsä. .-)) Älä huoli, Adalmiina, kyllä sinulle vielä joku löytyy. ,-> Ties vaikka se olisikin juuri tuo Rasmus, jonka kainalossa kuljit bileiden jälkeen. ,--) Tai sitten Adalmiina ja Florian antavat tunteille vallan ilman lupaa ja siitä syntyy jotain rajua. .-D

    Niin, kuten tuossa aiemminkin sanoin, epäilen vakoojaksi musiikin opettaja Rikua, varsinkin, kun tämä halusi tunnin jälkeen keskustella Adalmiinan kanssa, ja vähän sen jälkeen Florian ilmestyi paikalle varoittelemaan, ettei kaikkiin tuntemattomiin pidä luottaa... Hyr, kamala se kyyläri, joka oli siellä pihalla. .-s Jään kyllä mielenkiinnolla odottamaan, miten tilanne lähtee tästä eteenpäin kehittymään! Tee osia ihan rauhassa, suunniteltua aikataulua ei tarvitse orjallisesti noudattaa, jos se tuo ongelmia. .-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset ihanasta kommentista :) Mukavaa, että lavastuksen olivat onnistuneita. Tykkään tehdä niitä :) Metsiä on kiva tehdä, simsissä on vain niin avaraa yleensä ,että saa ihan tosissaan tunkea kasveja , että saa metsäistä....;)

      Suhteita juu, kkun seuraavassa on vähän erilaista menoa. Aaronin ja Melin juttua oli kiva kirjoittaa, enkä halunnut kaiken olevan ihan yksinkertaista ;) Riku on komea, mutta onko hän vakooja? Se jää nähtäväksi :)

      Adalmiina on välillä yksinäinen ja saa nähä miten Rasmuksen kanssa lämpenee ;) Tai Florianin, tia kummankin ;D Florian osaa piristämisen taidon :)

      Mansikkaojien elämä on jännää, kaikki ihme hiipparreita pyörii varsinkin Adan ympärillä... :) Juu, en mä ota stressiä ilmestymisistä, nämä osat on aika konstikkaita välillä tehä, joten aikaa menee.Mutta niin kauan kuin on itsellä kivaa tämän kanssa, niin mikäs siinä :)

      Kiitokset vielä kommentista :)

      Poista
  16. Ihanan arkinen osa!

    Harmi kun Adalmiina on edelleen hirvittävän yksinäinen. Onneksi on Florian! Ja Rasmuskin tuntuu ihan mukavalta pojalta ja hänessä varmasti olisi ainesta unelmien mieheksi, mutta jotenkin epäilen Rasmuksen olevan se vakooja. Floriankin sanoi ettei kannattaisi luottaa kaikkiin ja Rasmuksen käytöskin on aika epäilyttävää. Tai sitten olet vain halunnut saada minut luulemaan Rasmusta vakoojaksi... Hmm... No en enää tiedä mitä ajatella, mutta on vahva tunne että Rasmus on se vakooja.

    Olit onnistunut lavastuksissa jälleen ihanasti ja koulu oli todella hieno. Rakastan noita tunnelmallisia iltakuvia, jotka punertavat. Ilmeisesti valaistus hackin ansiosta :D Itsekin latasin juuri tuon ihanan valaistus hackin ja olen ollut siihen todella tyytyväinen.

    Pidin myös siitä, että osa oli pitkä. Rakastan pitkiä osia, jos ne ovat tarpeeksi jännittäviä niin että niitä jaksaa lukea ja tämä täytti kaikki odotukseni. Jännittävä ja mukavan pituinen osa. Oli todella hyvä, ettet katkaissut osaa kesken, sillä itse en ainakaan löytänyt mitään hyvää kohtaa katkaista. Nyt jäi kyllä jännittävään kohtaan. Mitenköhän Adan ja Rasmuksen väleille käy? Toivottavasti Rasmus ei ole se luulemani vakooja ja he alkaisivat Adan kanssa vaikka seurustella. Oli niin ihana nähdä Aaron ja Mel onnellisina yhdessä, vaikka vaikeaahan se voi olla. Serkkuja kun ovat :D

    Jatkoa odotan jännittäen! On niin ihana kun tänne tulee jatkoa niin tasaisessa tahdissa. Oho! Tulipas taas pitkä kommentti :) Taisin hieman innostua... Taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ezme: Ihanan pitkä kommentti:) Florian on kultainen ja Rasmus vielä hiukan hämäräperäinen. Kaikki kyllä selviää vielä ;) Melin ja Aaronin suhden on nyt onnellinen mutta.... Hyvä, ettei osa ollut liian pitkä ja en itsekään osannut päättää mistä olisin katkaissut... Kiitokset kovasti ihanasta kommentista:)

      Poista
  17. Ketuttaa, kun eilen jo luin mutta tänään vasta ehdin kommentoimaan... toivottavasti muistan vielä kaiken olennaisen.

    Niin, aivan ihana osa taas kerran! Oli pakko lukea loppuun asti silloin eilen illalla vaikka kello näytti vaikka mitä XP Ja sittenkin toivoi, että osa olisi vielä jatkunut. Jäi sen verran jänskään kohtaan, jospa nyt selviäisi mikä Rasmus on miehiään... Hämäräperäinen tyyppi. Florian apuun!

    Niin Florianista, oh ihana poika <3 Se ja Ada sopisivat niin hyvin yhteen, kaikki niiden kohtaukset oli hellyyttäviä ja luin ihan käsi poskella ja tyhjä hymy kasvoilla. Mutta hyvin selitit, miksi niin ei käy... Yleensäkin on ollut mielenkiintoista seurata, mihin suuntaan nämä Suojelijat kehittyvät. Freija oli aluksi vain jotain, mutta nyt olet kehittänyt mahtavia juttuja ja kaavoja sillekin... heimolle, lajille? Eh. Joka tapauksessa ^^'

    Aaron ja Mel päätyivät yhteen, vihdoin <3. Oli jo jänniä hetkiä parissa vaiheessa, mutta onneksi saivat toisensa ja kaikki päättyi hyvin mutkien kautta. Erityisesti oli ikävä seurata, kun Aaron oli ihan maassa siinä yhdessä kohtaa ja jutteli Adan kanssa... Yleensäkin olen tainnut enemmän mieltyä Mansikkaojien miehiin... Tytöt eivät niin iske. Mutta ei sille voi mitään. Kaikki pojat ovat vain niin ihania <3 Hyviä geenejä. Mutta kyllä Adastakin on noussut mielenkiintoinen hahmo.

    Sitten vielä the big question; mikä kuka vakooja? :o Jännäksi menee. Saadaanko kohta tietää mitä Mansikkaojien pään menoksi juonitellaan? Voi iih en malta odottaa seuraavaa osaa taas... Onneksi tämä oli niin pitkä niin voi palailla välissä lukemaan aina hyväksi toviksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin muistit :) ja kiitokset jo ihanasta kommentista :)
      Hauskaa, että pidit osasta :) Sitä oli myös kiva tehdä.
      Juuh, Florian...Niiden kohtausta oli niin kiva tehdä, otin niistä varmaan tsiljoona kuvaa ja kokeilin eri poseja.Ne on vaan niin suloisia yhdessä mutta aika näyttää miten niiden käy...;) Suojelijoille on tosiaan kehittynyt vähän enemmän tässä juttuja mutta koetan pitää ne enemmän tässä Suojelusenkeli toimessa ;)
      Aaron ja Mel. Ihana pari, myös mun mielestä:) Mäkin olen tykästynyt jostain syystä enemmän kaikkiin miehiin tarinassani, kuten Rikkeen, Aaroniin, Miskaan, Florianiin, MAxiin...Adakin on kyllä mielenkiintoinen, sille on kiva kirjoitttaa kaikkea. :)
      Vakoojat selviää kyllä ja nyt on sellainen innostus Mansuihin , että osa saattaa tulla etuajassa :)
      Kiitokset vielä kommentista :)

      Poista
  18. Ihana, teinipitoinen osa! Noista ihastuksista ja söpistyksistä oli tosi ihanaa lukea ja tuli itsekin hyvälle tuulelle.

    Harmi, että Florian ja Ada eivät voi mennä yhteen. Sopisivat niin kivasti. Tuo Rasmus on aika herttainen, jotenkin sellainen ressukka, mutta hivenen hämmentävä. Siitä on vaikea saada selkoa. Aaron ja Mel ovat myös tosi suloinen pari. Hauskat nuo niiden suhdekiekurat, eli nuoruuden ihastukset ja hairahdukset mustasukkaisuuksineen. Onneksi löysivät taas toisensa! Tykkäsin myös noista koulukohtauksista. :)

    Mukavaa, että ihastuksia on luvassa vielä seuraavassakin osassa! Sitä odotellen. :D


    Ps. Edellinen kommentti on myös minun, mutta poistin sen koska kommentoin vahingossa väärällä tunnuksella/nimellä (blogger heittää sen automaattisesti, jos en tajua muuttaa). En tajunnut että se jäisi hassusti näkymään tuohon ylle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei haittaa, ihmettelin viime osan kommenteissa, että kuka Wheater kunnes tajusin sen olevan sinä :)
      Mukavaa, että pidit osasta kaikkine kiemuroineen.Rasmus on todella aika symppis mutta hieman outo :) Suhdekiekuroita on luvassa lisääkin ja kiitokset ihanasta kommentista :)

      Poista
  19. Suklaasydän1.2.2012 klo 20.37

    Ihana osa, paljon suhdekiemuroita!
    Epäilen että Rasmus on vakooja, voi Ada raukka (jos siis olen oikeassa)!
    Kielletty rakkaus... Adan ja Florianin suhteesta ei taida oikein tulla mitään, tai ainahan sitä voi toivoa :)
    Ihana kun Melinasta ja Aaronista tuli pari :D Toivottavasti ne pysyvätkin sellaisena :)
    Jatkoa odotellen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kommentista :)
      Rasmus on vähän salaperäinen :) Ada kohtaa vielä monelaista...
      Florin ja Adan yhteenmenemistä toivoo näköjään moni :) Toivoahan aina saa:)
      Mel ja Aaron on niin ylisuloisia mutta ....enpäs kerrokaan siitä enempää... ;)
      Mukavaa, että pidit osasta !

      Poista
  20. Tui tui, olipas söötti osa, kun kaikki kuitenkin meni hyvin (siis tähän mennessä. Hieman tuo muahahah:si kuulosti pelottavalta teinien puolesta :D). Sopii hyvin aikaan, kun kohta on Ystävänpäiväkin.
    Mitäköhän salaisuuksia mahtaa olla Rasmuksella, hieman poika vaikutti jotenkin salailevalta ja ei kotiinkaan päässyt. Ja katosi vielä salaperäisesti ennen kuin blondi hahmo tupsahti jostain... Hmm, tämähän menee kinkkiseksi. Varsinkin, kun Ada taitaa olla pahemman kerran pihkassa poikaan.
    Mie taas olen ihan pihkassa Miskaan, koska poitsu on kovin söötti. Ja salaa mielessäni paritin hänet punapääkamulle, jolle hän jutteli koulukohtauksessa ja vielä toi kotiinsakin. Äh, minä ja mun aivot :D Oon ihan hakoteillä.

    Mutta muiden kanssa olen sama mieltä Florianista. Voi aaaww, todella hellyyttävä kohtaus. Tuo on niin samaistuttvaa, kun kaikilla muilla on joku ja itse joutuu katselemaan muiden onnea kauempaa. Hyvin toteutettu ja lavastettu. Kunpa muillakin yksinäisillä ihmisillä olis oma Florian lohduttamassa. Hän oli kyllä ihana!

    "Ada, se ei tarkoita sitä, etten mä pitäisi susta tai ettei äskeinen ollut mulle mieleistä. Mäkin pidin äskeisestä paljon, enemmän kuin olisin saanut. Niin paljon kuin osa musta haluaisi olla sun kanssa Ada, me ei voida. Meitä ei ole tarkoitettu yhteen sillä lailla, vain ystävinä. Ymmärräthän sä sen?”

    Murh, kyllä te nyt vain saisitte olla pari >8D No joo, jos suunnitelmissasi ei alkuunkaan ollut punoa lopulta Floria ja Adaa yhteen, niin syytä vain itseäsi, mitäs loit noin hellyyttävän simteinipojan :DDD

    Mielenkiintoisia suhdekoukeroita olet kehittänyt muillekin. Tuo Melinan ja Aaronin soutaminen ja huopaaminen oli kiinnostavaa seurattavaa. Oli se Riku todella söpö, mutta jotain tuollaista kyllä aavistelin, kun muistelin niitä sun kuvias, joita laitoit ennen esille, ja niissä oli noiden opettajien näköiset tyypit :D

    Ja, kuten muutkin, pakko vielä hieman hehkuttaa, kuinka hieno tuo koulurakennus on! Hienoa, että jaksat nähdä vaivaa kaikkien kohtausten lavastamisessa. Se tuo lisää intoa lukemiseen, kun tietää, että jälki on näin loistavaa!

    Omg, olipas mulle tavanomaisesta poiketen pitkä kommentti, vaikka mitään asiaa ei varsinaisesti ollutkaan, eikä mitään rakentavaa kommenttiakaan. No, yritän pärjäillä ensi osaan asti. Toivottavasti se tuo tullessaan kysymyksiä, mutta myös liudan vastauksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herranaika mikä kommentti! Ihana ♥
      Kiva, että pidit koko osasta. Florian taisi ponkaista aika monen suosioon tuolla metsäkohtauksessa. Adan ja Florin tulevaisuudesta, en vielä vihjaa mitää mutta katsotaan. Ja Florian on kyllä söpö, mutta kunnia pojasta menee Fridalle ja Markulle, joiden hyvät geenit Flor peri :) Riku on varsinainen komistus, ei kyllä muistuta yhtään omaa musamaikkaani joka oli vanha harppu... :D
      Kiitokset koulurakennuskehuista:) Lavastaminen on mielipuuhaa ja käytän siihen välillä järjettömästi aikaa, verrattuna siihen mitä loppujenlopuksi kuvissa näkyy :)
      Ensi osassa on luvassa...ainakin lisää teiniromanssia ;) Ja toivottavasti nippu teille tunteita herättäviä kohtauksia sekä ripaus jännitystä :)
      Kiitokset kommentista vielä, se oli ihana illanpiristys :)

      Poista
  21. Hyvä osa jälleen! Ihmetyttää vähän tuo serkusten kuhertelu, mutta saa nähdä nyt mitä siinä tulee tapahtumaan. Tuntuu vähän siltä, että Rasmus ei olisikaan ihan mikään tavallinen teini poika..

    Kuvailit todella ihanasti Melin ja Aaronin herkän hetken, tuli oikein kylmiäväreitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset :) Saapas nähdä miten käy :)

      Poista
  22. Oijoi, liian ihana osa! Nyt jäin odottamaan seuraavaa osaa oikein toden teolla :D Adalmiina on niin kaunis tyttönen, mutta Melina ja Aaron vie vielä toistaiseksi söpöyden yhteenlaskettuna ;) Toivottavasti Rasmuksen mokoma ei tee Adalle mitään kamalaa.. Jäin muuten kaipaamaan niitä mansikoita entisestä talosta, ne olivat niin suloisia!

    Ametistinotko piti tauon kirjoittajan henk.koht. juttujen heitettyä kuperkeikkaa, mutta kaikki on nyt suhteellisen kunnossa siihen nähde, että tarina voi jatkua. Anteeksi vielä ilmoittamaton katoaminen :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei November :) Ihanaa, että olet palannut :) Kaipasinkin jo tarinoidesi lukemista :)
      Mutta kiva, jos pidit osasta. Meli Ja Aaron on niin ylilutuisia ♥
      Rasmus on vähän outo mutta eiköhän Ada selviä ja onhan Florian auttamassa :)
      täytyy katsoa jos sais ne mansikat tuonne tungettua :)
      Kiitokset kommentista ja ihanaa, että olet palannut :)

      Poista
  23. Aivan uskomattoman ihana osa! :)
    Aaron ja Mel on ihana pari, sairaan sulosia :3 Rasmus puolestaan on kieltämättä vähän hämärä tyyppi, vaikka en yllättyisi jos vakooja olis vaikka Riku tms, koska molemmat uusia henkilöitä tässä osassa :D
    Mutta, jatkoa innolla odotellen (kadehdin sun nopeutta saada nää osat tänne, mulla on Hardwickin seuraava osa edelleen kirjoittamista vailla D:)
    ~Sabrina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kommentista :) Vakooja selivää ensi osassa.
      Heh, onhan siinä aina vähän kiire, että saa mutta kun laitoin nuo julkaisupäivät niin tulee itsekin tehtyä jotain :) sellainen kannustin itselle :)
      Mutta kiitos kommentista :)

      Poista
  24. No NYT alettiin päästä jo siihen draama-ihastus-rakkaus-sekoilu-itku-sovinto-osuuteen! Aivan kertakaikkiaan upeasti olit kirjoittanut kaikki suhdekiemurat ja muun hömpän! Ja kun vielä kyseessä ovat hölmöilevät teinit... Tämän takia kannaattaa... Mä olen... Noh, sanattomaksi veti. Tämä osa oli ehdoton suosikkini!

    Ja kun olen saanut hengitykseni tasaantumaan pystyn taas puhumaan normaalisti. Upeita lavastuksia, kuten aina ,-) Ja mukaan tuli myös kiehtovia hahmoja, tämä Rasmus herätti ainakin epäilykseni. Voisikohan..? No, sanotaan vaikka näin,että minulla on vahva epäilys siitä, kuka niitä vakoojan hommia täällä oikein... No, se jää nähtäväksi..

    P.S. Mistä olet ladannut kaikki nuo koulutavarat, pulpetit, liitutaulut yms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kommentista :) Ja kehuista :) Olen niin ihanasti otettu kaikista tätä osaa koskevista kommenteista. Mukavaa, että olette kovasti pitäneet tästä ♥
      Vakoojat selviää kyllä :)

      Poista

Kiitos kommentista :)

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.