Väliekstraosa :)

Tässä siis lupaamani väliekstraosa :) 

Luvassa muuttamista ja kasvamista :) 

Melinaa eniten, mutta muitakin kyllä :)

TALOESITTELYT voi lukea tuosta tai sivun lopusta :)

Ja kommentit on aina yhtä ihania, varsikin teidän, ihanat lukijat :) ♥

******************

Ada soitteli pianoa ja oli hiukan haikealla mielellä. He muuttaisivat kohta uuteen kotiin. Vanhassa talossa oli ilmennyt niin paljon ongelmia, että niitä ei voisi enää korjata. Adalmiina huokasi. Hän piti vanhasta talosta kovasti , eikä äitikään ollut pitänyt muuttoajatuksesta.

Aaron kalasteli pihalammella Melinan ja Miskan kanssa. Lapset olivat halunneet pitää vielä viimeisen kalastuskisan vanhassa talossa. Aaronia harmitti kovasti muuttaminen, sillä Melina ja Miska muuttaisivat eri taloon.

Melina katseli hölmistyneenä saaliiksi saamaansa saapasta. Yleensä kala söi ihan hyvin lammella mutta nyt oli näköjään huono hetki. Melinakaan ei Aaronin tavoin pitänyt muuttoajatuksesta. Vaikka he muuttaisivatkin vierekkäisiin taloihin, näkisi hän silti Aaronia vähemmän kuin ennen.

Miska taas oli huolissaan uuden talon kalastusmahdollisuudesta. Miska piti kalastamisesta ja olikin usein kalastuskisan voittaja. Nytkin siima nyki lupaavasti.

Pian Miska saikin ensimmäisen kalansa ja pian sen jälkeen toisen ja kolmannen. Muut katsoivat Miskaa pettyneenä, poika oli taas voittanut kisan. Miska lähti viemään saalistaan sisälle ja muut jäivät vielä kalastamaan.

Hetken kuluttua Melinakin sai sopivankokoisen kalan ja ilkkui heti leikillään Aaronille, joka jäisi nyt armotta viimeiseksi. ”Hah, katsopas mikä vonkale!” tyttö hihkui.

”Odotas vaan, Mel! Kyllä mullakin kohta nappaa!”  Aaron tiuskaisi takaisin. Kohta joku näykkikin jo syöttiä ja pian vapa taipui kalan pyristellessä koukussa. Aaron nosti saalinsa ilmaan ja katsoi sitä hiukan pettyneenä. Kala oli paljon pienempi kuin Miskan tai Melinan. Mutta olihan nyt jotain sentään, poika hymähti ja lähti sisälle Melinan perässä.

Illalla Adalmiina kävi haikein mielin nukkumaan. Tämä olisi viimeinen yö tässä talossa. Ada huokasi muutaman kerran ja veti sitten peiton päälleen. Muut nukkuivat jo omissa sängyissään väsyneinä, lapset olivat pitkään jutelleet tulevasta muutosta, joka jännitti kaikkia.

Toisaalla Eveliina oli myös käymässä nukkumaan. ”Olikohan tämä nyt varmasti oikea ratkaisu? ” Eve kyseli mieheltään. ”Lapset ovat niin hyviä ystäviä keskenään.”  Max oli pysyi hiljaa ja piti silmiään kiinni. Eve ajatteli jo miehen nukkuvan mutta sitten tämä vastasikin. ”Ei tässä nyt muutakaan voinut. Ja näkeehän lapset toisiaan, muutetaan vierekkäisiin taloihin. Käy nyt nukkumaan, äläkä mieti turhia.” Max käski. Eveliina karisti ajatukset mielestään ja kävi nukkumaan.

Alakerrassa Inkeliina ja Rikke nukkuivat jo. Inkeliina oli toivonut viimeiseen asti, että talo olisi voitu vielä korjata mutta tarkastaja oli antanut lopulta purkutuomion. Inkeä harmitti kovasti, sillä talon mukana menisi pala suvun historiaa. Rikkeä harmitti sama asia mutta hän suhtautui muuttoon suopeammin. Uudessa talossa ei olisi niin paljon korjattavaa koko ajan. Ja jäihän heille ihanat muistot vanhasta talosta kuitenkin.

***************

”Ihan tyhmää, kun piti muuttaa. Mä pidin enemmän vanhasta talosta.” Melina valitti vanhemmilleen. ”Sua vaan harmittaa, kun et näe Aaronia niin paljon kuin aiemmin. ”Miska totesi nauraen. 

”Näettehän te koulussa ja Aaronhan on täällä usein tai sinä siellä.” Eveliina rauhoitteli, ennekuin lapset alkaisivat kinastella. Melina katseli jo vihaisesti veljeään. Aaron ja Melina olivat kyllä yhdessä lähes koko ajan, mutta nyt kun serkut asuivat toisessa talossa, tapaamiset olivat ehkä hiukan vähentyneet.

”Eikös tämä ole sitten kiva talo?” Max kysyi puolestaan. ”Musta on.” Miska sanoi ja Eveliina nyökytteli vieressä. Melina näytti ensin hiukan hapanta naamaa mutta unohti pian harminsa.” No kai tämä ihan kiva on. Onhan meillä kiva huonekin.” Melina tyytyi sanomaan jotain hyväksynnän kaltaista.

Melina nousikin pian pöydästä ja meni yläsänkyynsä istumaan. Miska seurasi siskoaan huoneeseen mutta jäi maalaustelineen luokse ja otti hetken harkinnan jälkeen pensselin käteensä. ”Eikö sulla sitten ole ikävä Adaa ja Aaronia?” Melina jatkoi vielä äskeisestä aiheesta.

”No välillä tietty. Mutta me nähdään kuitenkin koulussa ja tuossahan ne asuu ihan vieressä.” Miska sanoi keskittyen maalaamiseen. ”Äh, sä et vaan ymmärrä nyt.” Melina huokasi. ”Mä haluaisin muuttaa Mansikkaojille mutta tiedän, ettei äiti koskaan suostuisi siihen, eikä talossa ole tilaakaan. Mutta vanhassa kodissa mä totuin niin siihen, että saattoi lähteä vaikka yöllä metsään Aaronin kanssa, jos halusi. ”Melina selitti veljelleen.

Miska ei kuitenkaan enää vastannut, oli liian keskittynyt maalaukseensa. Melina päätti jättää aiheen sikseen ja keskittyä hetkeksi kirjaan. Lukemisesta ei kuitenkaan tullut mitään sillä päivän tapahtumat täyttivät ajatukset. He olivat Aaronin kanssa käyneet, kielloista huolimatta, vanhan talon purkutyömaalla katselemassa ja etsimässä aarteita. Se oli ollut hurjan hauskaa ja jännittävää.

Eveliina ja Max nauttivat hiljaisuudesta sohvalla. Max veti vaimonsa syliinsä istumaan ja hieroi nenäänsä tämän poskeen. ”Oletko sä onnellinen nyt?” Max kysyi katsellen kaunista vaimoaan. ”Olen tietysti höpsö.” Eve vastasi hymyillen. ”Entäs sä?”

Max nyökkäsi virnistäen ja suuteli sitten vaimoaan perusteellisesti. Miehen parta kutitteli Even leukaa ja kädet pujahtivat paidan alle. Maxin viileät kädet saivat Even hiukan kiljahtamaan ja hihittämään. Max suuteli vaimoaan vielä uudestaan ja katseli sitten tätä hymy huulillaan.

”Tiedätkö tämä oli mun haave vaikka kuinka pitkään. Jo nuorena lastenkodissa, mä haaveilin, että joskus mulla on kaunis vaimo, pari lasta ja oma talo. Oli ihan kiva asua Riken ja Inken kanssa mutta kyllä oma talo on ihan jotain muuta. Mulle se on unelmien täyttymys” Max kertoi. Eveliina silitti miehensä poskea hymyillen ja katseli tätä hellästi.

*******************

”Tuu mennään pelaamaan, Ada.” Aaron pyysi siskoaan. Heidän piti mennä pelaamaan sisälle Laamapeliä koko perheen kesken mutta vanhemmat olivat jääneet hempeilemään talon eteen. Adalmiina nyökkäsi. ”Mennään vaan. Noi ei tuosta pääse mihinkään pitkään aikaan.”

”Onko susta kiva asua täällä?” Aaron kysyi ottaessaan pallon käteensä. ”Joo kait. Vanha talo oli kyllä mukavampi mutta kyllä tääkin on ihan kiva. Piha ainakin on iso.” Ada vastasi veljelleen. Hän oli tottunut uuteen kotiin ihan kohtuullisesti mutta veljellä oli hiukan vaikeuksia tottua elämään ilman Melinan jatkuvaa seuraa.

”Meinaatteko taas lähteä illalla jonnekin?” Adalmiina kysäisi heittäessään. Melina ja Aaron olivat usein yhdessä jossain illalla, eikä veli aina noudattanut kotiintuloaikoja. Ja Adalmiina oli kuullut, että Melina ei myöskään ollut aina ajoissa kotona. Missä kaksikko aikaansa vietti, se oli Adalle epäselvää.

”En tiedä, ehkä. ” Aaron vastasi salaperäisesti. ”Olisi meillä yksi mielenkiintoinen paikka tutkittavana, sellainen hylätty mökki. Lähdetkö mukaan?” poika houkutteli. ”No en lähde” Ada sanoi heti. ”Riittää, että toinen meistä on vaikeuksissa ja mulla on muuta hommaa.”

Oikeastaan hänellä ei ollut mitään muuta, mutta jonkin hylätyn mökin tutkiminen oli liian vaarallista hänelle. Ei Aaronille eikä Melinalle, mutta hänelle kyllä. Florian ei pystyisi auttamaan, jos joku kävisi hänen kimppuunsa ja silloin hän vaarantaisi muutkin. Florian oli kertonut, että jotkut pahat miehet halusivat hänelle jotain ikävää ja tässä asiassa Ada uskoi Suojelijaansa täysin. Adalmiina heitti pallon rivakasti veljelleen, joka nappasi näyttävän kopin.

**************

Eveliina luki kirjaa olohuoneessa. Oli hiljaista ja kuului vain kellon tikitystä. Max ja Miska pelasivat vielä  ulkona vaikka aurinko kohta laskisi. Melina oli huoneessaan, ihmeellistä kyllä. Tytöstä oli tullut varsinainen rasavilli. Aina jossain ulkona Aaronin kanssa ja ties missä luvattomissa puuhissa. Eivätkä kiellot auttaneet, tyttö meni kuitenkin ja kärsi sitten rangaistukset mukisematta.

Melina oli todella huoneessaan mutta ei lukenut kirjaa, kuten äiti luuli vaan jutteli Aaronin kanssa Simittäjässä.

• Ø  Mel: pääsetkö sä tänään lähtemään?
• Ø  Ron: Joo, mä sanoin, että mennään mummolle ja vaarille käymään ja sitten puistoon.
• Ø  Mel: Ok, käydäänkö sitten eka mummolla? Sillä on aina jotain hyvää syötävää siellä.

• Ø  Ron: Voidaan me käydä, mulla onkin jo nälkä.
• Ø  Mel:  No, sulla onkin pohjaton maha :D
• Ø  Ron: Ehkä ;D Mut nähdään kohta.
• Ø  Mel: Jep ;)

Melin avasi huoneessa oven hiljaa ja hiipi kohti ulko-ovea. ”Stop tykkänään nuori neiti!” kuului sohvalta. Melina pysähtyi ja jäi jännittyneenä odottamaan mitä muuta äiti sanoisi ja mietti samalla kuumeisesti mitä vastaisi.

”Eikös me olla jo puhuttu tästä monet kerrat? Aaronin kanssako olet taas menossa ja minne tällä kertaa?” Eveliina kyseli aika tiukalla äänensävyllä. Melina ymmärsi äitinsä äänestä, että nyt oli pakko keksiä hyvä selitys tai juttu jäisi tähän, eikä hän pääsisi lähtemään.

Melina hymyili kauniisti äidilleen ja veti syvään henkeä. ”Me ajateltiin vaan käydä nopsaan mummolla ja sitten mentäisiin vielä testaamaan puiston uusia kiipeilytelineitä.” Melina selitti nopeasti ja jatkoi samaa vauhtia, lähes henkeä vetämättä. ” Mä tulen kyllä ajoissa kotiin, mutta nyt mun pitää mennä. Heippa !” Tyttö lopetti selityksensä ja juoksi ulos ovesta, jättäen hölmistyneen Even olohuoneeseen ihmettelemään.

"Huh, toivottavasti äiti uskoi koko jutun. Melina ajatteli juostessaan rappusia alas. Eivät he minnekään puistoon menisi, vaan sinne autiotalolle. Nyt oli parasta pitää kiirettä, että he ehtisivät myös käydä mummolla, koska äiti soittaisi sinne tämän jälkeen varmasti. "

Max näki tyttärensä viilettävän katua pitkin. Mies huokasi syvään. Melina oli samanlainen rasavilli kuin hänkin nuorempana. Toivottavasti ei joutuisi mihinkään vaikeuksiin. Onneksi Aaron kulki tytön mukana. Huolimatta vilkkaasta luonteestaan, pojalla oli rutkasti järkeä ja päättelykykyä. Kyllä hän pitäisi Melinasta huolta.  ”Isi, potkaise jo!” Miska huusi ja palautti isänsä ajatuksistaan pelikentälle.

Melina oli palaamassa kotiin jälleen liian myöhään. Kotiintuloaika oli ylittynyt jo kauan sitten. Mutta Aaronin kanssa oli ollut niin hauskaa. Tällä kertaa he olivat olleet erään puolitutun kotibileissä. Toivottavasti äiti olisi nukkumassa, sillä arki-iltana juhlimisesta tulisi varmasti pakollisia koti-iltoja.

Tyttö hiipi rappuset ylös ja työnsi avaimen lukkoon. Aukeamisesta kuuluva naksahdus kuulosti melkein tykinpamaukselta hiljaisella pihalla. Astuessaan sisään, Melina näki äitinsä seisovan vihaisena eteisessä. Tyttö väänsi kasvoilleen jonkinlaisen pahoittelevan hymyn ja katsoi äitiään anelevasti.

” Tyttö hyvä, tiedätkö mitä kello on? ” Eveliina kiljahti ensimmäisen kysymyksen ja jatkoi odottamatta vastausta. ” Ja huomenna on koulupäivä ja kaiken kukkuraksi, sinä haiset alkoholille!” Eveliina meuhkasi. Melina otti tyynenä, huultaan purren, vastaan kaikki torut, tämä oli hänelle tuttua. Ei äiti niin kovin vihainen oikeasti ollut, kun antoi ymmärtää. Isä ja äiti olivat eläneet kumpikin aika hurjan nuoruuden ja tasoittuneet sitten.

”Kyllä mä tiedän, enkä mä juonut kuin pari siideriä.” tyttö selitteli jo tietäen, ettei selitykset lieventäisi ainakaan rangaistusta. ”Meillä oli vaan niin hauskaa, että unohdin ajankulun.” Melina jatkoi. Eveliina katsoi tytärtään närkästyneenä ja huokaisi sitten alistuneena. ”Se on sitten viikonloppu kotosalla, nuori neiti. Niin kuin hyvin tiedät.”  Melina nyökkäsi ja katseli sitten äitiään anteeksipyytävästi. ”Joo, mä tiedän. Anteeksi.” 

Melina lähti kohti omaa huonettaan edelleen hymyillen. Hän kärsisi kyllä mielellään koti-illat, silloin ei ollut kiellettyä kutsua Aaronia kylään, ja oli Miskastakin jotain seuraa, jos veli olisi kotona. Sitten ajatukset palasivat juhliin ja Melina huomasi muistelevansa niitä kahta viimeistä tanssia Aaronin kanssa. Olivat he aikaisemminkin tanssineet kahdestaan mutta nyt Aaron oli pitänyt häntä tosi lähellä ja lopuksi antanut vielä suukon poskelle. Vaistomaisesti Melina huokasi, nosti käden poskelleen ja lähti haaveillen nukkumaan.

Aamulla Melina heräsi Miskan soitteluun ja ärähti veljelleen jotain sekavaa. ”Särkeekö päätä?” Miska kysyi katsettaan koskettimista nostamatta ja sai melkein tyynystä päähänsä. ”Oliko edes kivaa?” poika kuitenkin jatkoi siskon äkäilystä välittämättä. Melina laantui onneksi pian ja kertoi veljelleen sangen yksityiskohtaisesti koko illan kulun. Sitten pitikin juosta jo koulubussiin.

*****************

”Mutta iskä, miksen mä saa mennä?” Aaron marisi isälleen. ”Siksi, että te olette hilluneet Melinan kanssa kaupungilla jo monta iltaa ja sä olet ylittänyt kotiintuloaikasi jo satakertaisesti.” Rikke vastasi rauhallisesti pojalleen. ”Eikä sitä viimekertaista juhlimistakaan, ole vielä unohdettu.” Aaron oli kotiin tullessaan jäänyt kiinni heti eteisessä, jossa Inkeliina oli ladellut pojalleen suorat sanat. Eveliina oli ehtinyt soittaa siskolleen, juteltuaan ensin Melinan kanssa vastaavassa tilanteessa.

Aaronia harmitti hiukan, ettei juhlia olisi tiedossa hetkeen. Mutta aina voisi kutsua vieraita kotiin tai olla Adalmiinan kanssa. Sisko oli vähän yksinäinen välillä. Aaron avasi suunsa sanoakseen vielä jotain vastaan isälleen, mutta Rikke keskeytti aikeet. ”Turha marista enää, päätös pitää ja mä tarvitsen sun apua nyt yhdessä hommassa. ”Rikke nousi tuoliltaan ja Aaron seurasi muka alistuneena isänsä perässä, virnistäen siskolleen kuitenkin iloisesti.

Adalmiina katseli hymyillen veljensä ja isänsä perään. Aaron ei ollut rauhoittunut yhtään ja houkutteli aina Melinankin sotkuihinsa. Tai Melina lähti kyllä mielellään kaikkiin veljen ideoihin mukaan. Serkkutyttö oli jo onnessaan soittanut hänelle edellisten bileiden tapahtumista ja muusta. Adalmiina tiesi hyvin, että Melina piti Aaronista enemmän kuin ystävänä ja, että velikin piti serkustaan aikalailla. Vielä ei mitään paria poskisuukkoa kummempaa ollut parin välillä tapahtunut mutta aika näyttäisi. 

Adalmiina hymyili itsekseen kerätessään lautasia pinoon. Ei hänellä ollut mitään sanomista toisten tunteisiin. Hänelle riitti, että veli oli onnellinen, oli tämä sitten kenen kanssa hyvänsä. Äkkiä ajatuksiin pulpahti Florian. Poika oli komistunut ja muuttunut, mutta Adalmiina oli edelleen pojan kanssa vain ystävä. Florian oli kerran sanonut, että hänelle oli varattu joku toinen tyttö, kuulemma jo aikaa sitten. Se oli pikkuisen viiltänyt Adan sydäntä, mutta nyt hän oli päässyt jo asiasta yli. Ehkä häntäkin varten oli joku toinen jossain?

*******************

Tästä jatketaan sitten osassa 12.Vakooja :) 

Kommenttia toivoisin tuonne kommenttiboksiin, niin kuin aina :) Teidän kirjoittamat kommentit ovat aina niin ihania ja piristäviä, tulee heti kova into tehdä uutta osaa :) 

TALOESITTELYT  muista lukea :) ! 

Ai, juu:) Viime ekstrassa (Ilmari-ekstra) esiintynyt Fabian, kuvan keltapaita, on siis...

Florianin kaksoisveli :) Kuvassa siis Florian ja Fabian :) Muistittekos, että Flo:lla oli velipoikia, jopa kaksi kappaletta. Fabian ja Filip :) Veljekset saattavat näkyä osissa taustalla taikka jossain muuallakin :)

♥ vupii

Tähän vielä ekstrakuvat: 

 Heh, komistus soittelee :)

 Tämä oli viimeinen kuva vanhalla tontilla ja nämä kerhojutut eivät ehtineen tallentua, sillä silloin peli päätti sulkea itsensä. Harmi...
Ennekuin pääsette katsomaan teiniytyneet lapset, tässä Suojelijoista jotain kuvia :)

 Vanhin veli Filip

 Florian itse :) Taustalla isovanhemmat Lenni ja Helen sekä Serena.

 Markku ja Frida

 Florian ja Fabian

Florian

ja sitten teiniytyneet Lintuset ja Mansikkaojat, toinen sukupolvi :)

 Melinan tavoitteeksi tuli raha. (muistaakseni)

 Tuunattu Melina

 Miska (Miskasta tuli muuten aikalaisen komea, huh!) Miskan tavoitetta en nyt muista...tieto tai suosio.

 Kaksosten synttärit

 Adalmiina tavoitteeksi arpoutui raha :)
Aaronin kasvukuvat katosivat mystisesti tai sitten painoin huolimattomuuksissani väärää nappia. Aaronin tavoitteeksi tuli kuitenkin suosio.

Toisen sukupolven perijä: Adalmiina Mansikkaoja

Kaunis on :) 

Ja tässä perijän veli Aaron ja ihanainen Rikke. 

Niin on poika isänsä näköinen ;)

 TALOESITTELYT  muista lukea :) !

Vupii kiittää :) ja kumartaa !