12.2.2012

13. Ihastus


Odotuksenne on jälleen päättynyt ja uusi osa on luettavissanne ! Neljä teiniä ja nuoruuden ihastukset... Ennekuin säntäätte lukemaan niin muutama sananen. Ensinnäkin on tarpeellista antaa siirappisuusvaroitus, jo osan nimikin kertoo miksi :)  Ja toiseksi osassa kohtauksista on aika suoraa kerrontaa ja paljasta pintaa, joten omalla vastuulla luette...! Toivottavasti, ette saa romantiikan yliannostusta tästä osasta.... Olen varoittanut....;)
******************


Rasmus ja Ada pakkasivat vielä tavaroitaan musiikinluokassa. Aaron, Miska ja Melina olivat jo pihalla odottamassa. Olisi mukavampaa kävellä yhdessä kotiin. 


”Oletko sä valmis?”  Ada kysyi pojalta. ”Joo." Rasmus vasta nyökäten." Mennään, mun bussikin tulee just.” 


He sanoivat vielä nopeat heipat Rikulle ja lähtivät sitten yhdessä kohti pihaa. Aaron ja Melina olivat melko läheisissä tunnelmissa ja Miska parka koetti posket punoittaen katsoa jonnekin ihan muualle. Adalmiinaa nauratti. Koulussa Mel ja Aaron olivat kuin liimattuina toisiinsa, kotona sitten taas melkein välttelivät toisiaan vanhempien nähden.


Rasmus istui penkille odottelemaan vielä bussia ja Adalmiina istui pojan viereen. Miska sai tarpeekseen kuhertelevasta parista ja lähti jo edeltä kävelemään. Rasmus veti Adan lähelleen, saaden tytön sydämen hyppäämään parin lyönnin ylitse. 


Rasmus katseli Adaa, katseli vain, ei tehnyt muuta. Adalmiina oli juuri tekemässä aloitteen ja ojentautui suutelemaan poikaa, kun tämä pomppasi penkiltä pystyyn kuin sähköiskun saaneena.


”Mun täytyy mennä nyt! Bussi tulee! ”Rasmus tokaisi nopeasti ja lähti juoksemaan kohti pysäkkiä. Adalmiina huokasi turhautuneena ja sipaisi muutaman suortuvan pois kasvoiltaan. Pettymys kirveli silmäkulmissa ja ahdisti.


Hän ei ollut edennyt Rasmuksen kanssa mihinkään. Aina kun tilanne meni, jotenkin herkemmäksi, Rasmus poistui kiireen vilkkaa paikalta. Adalmiina ei tiennyt halusiko poika olla hänen kanssaan vai ei? Adalmiina hymähti pienesti ja päätti sitten olla pohtimatta asiaa nyt enenmpää.


Adalmiina katsoi vielä veljeään ja Melinaa, mutta pari oli suorastaan liimautunut toisiinsa.Aaron kuiski jotain Melin korvaan ja Melina suukotteli pojan poskea. Ne olivat niin onnellisen näköisiä yhdessä, että Adaa alkoi uudestaan ahdistaa. 


Adalmiina koetti sanoa parille, että tulisivat jo, mutta nämä vain katsoivat toisiaan siirappisesti. Adalmiina huokasi ja lähti kävelemään Miskan perään. Kaipa nuo löytäisivät kotiin itsekin.


Kotona Adalmiina meni suoraan metsäpaikalle. Oli vielä niin lämmintä, että voisi hetken istua ja miettiä. Talosta kuului vaimeaa musiikkia, joten vanhemmat olivat kotona. Aaron oli varmasti vielä koululla Melinan kanssa tai sitten pari oli mennyt Lintusille jatkamaan kuhertelua.


Adalmiina istui alas ja sulki silmänsä ajatuksissaan. Rasmus. Poika oli hänelle aivan arvoitus vieläkin. Välillä tuntui, että Rasmuskin halusi enemmän kuin ystävyyttä mutta heti, kun asiasta mainittiin tai tapahtui jotain herkempää, poika säikähti. Adasta tuntui, että Rasmus piti hänestä mutta ei antanut jostain syystä tunteilleen periksi. Miksi hänen piti ihastua aina mahdollisimman vaikeisiin poikiin?


Vaistomaisesti Adalmiinan mieleen tuli Florian. Ada ei edes tajunnut, tiedostanut, että hänen kasvoilleen tuli heti haaveilevan hempeä ilme, käsi nyppäsi jostain kukan ja koko olemus sähköistyi. Flor, hänen paras ystävänsä ja ehkä jotain enemmänkin. Huolimatta pojan sanoista, Adalmiina toivoi, että heidän välillään voisi tapahtua jotain. Pojan antaman suudelman muisto sai Adan hymyilemään entistä enemmän ja lämpimät väreet kulkemaan ympäri kehoa. Ada venytteli nautinnollisesti syysauringon lämmössä. 


Samassa Adalmiina kuulikin tutunkuuloisia askeleita polulta ja pian poika asteli puiden varjoista esiin. Adalmiina hymyili niin, että Florianin oli pakko nielaista pari kertaa. Tämä kävi kerta kerralta vaikeammaksi, ei olisi pitänyt suudella tyttöä silloin. Mutta Adalmiina oli ollut silloin niin maassa, että jotain oli ollut pakko tehdä.


Florian istui Adalmiinan viereen. Adalmiinan ilme oli jollain tavalla niin haaveellinen, että Floriania epäilytti, sen lisäksi, että hänen oma sydämensä löi tuhatta ja sataa tytön läheisyydessä. Florian veti syvään henkeä ja käänsi katseensa Adaan. ”Kiva, kun tulit.” Adalmiina sanoi ilahtuneena. ”Ei mulla kyllä mikään hätä ollut.” 


”Mä tiedän. Tulinkin vaan varmistamaan, että kaikki on ok.”  Florian sanoi yllättyen itsekin äänensä hellyydestä. Äkkiä Adalmiina nosti jalkansa Florianin syliin ja silitti pojan poskea hymyillen. Poika kietoi kätensä vaistomaisesti Adan ympärille, saaden tytön hymähtämään vaarallisen tyytyväisenä.


”Florian” Adalmiina sanoi unelmoiden ja tytön hengitys kutitteli kasvoja kevyesti. ”Tämä on vaarallista Ada.” Florian sanoi karheasti eikä huomannut kuinka hänen oma kätensä kiipesi tytön niskaa ylöspäin tunnustellen samalla lempeästi.


Ada lukitsi äkkiä Florianin käden omansa alle, Florian nielaisi hermostuneena. Adan katse oli niin täynnä rakkautta ja kaipausta, että Florianin oli pakko laskea katseensa. ”Flor?” Adalmiina sanoi pehmeästi. ”Katso mua.”


Adalmiinan kasvot olivat niin lähellä, että pienesti kurottamalla Florian olisi voinut suudella tyttöä. Adalmiina teki kuitenkin aloitteen ja hipaisi huulillaan Florianin poskea, sitten leukaa, tyttö paineli pieniä helliä suukkoja pitkin huulten ympärille, hellästi ja kiusoitellen.


”Ada, lopeta…  Tämä on vaarallista enkä mä ole puusta tehty.”  Florian kuiskasi ja koetti hillitä itsensä värähtämästä joka suukon kohdalla, sydän jyskytti miltei rinnasta ulos ja veri kohisi korvissa. Tytön läheisyys ja sanat saivat hänen omat padotut tunteensa ja halunsa heräämään, kohta ei olisi perääntymisen mahdollisuutta. Eikä Florian halunnut satuttaa Adaa millään lailla.


Florian loi Adaan vielä yhden pyytävän katseen, työnsi tätä olkapäästä hiukan kauemmaksi ja tyttö tuntui heräävän haaveilustaan. ”Sori, mä en tiedä, mikä muhun meni.” Ada sopersi hämmentyneenä."Ei se mitään. Tämä on välillä vaikeaa." Florian huokaisi syvään.


Florian veti Adan kuitenkin vielä kainaloonsa ja silitti tytön hiuksia hellästi. Adalmiina laski päänsä vasten pojan lämmintä rintaa ja huokasi syvään, haikeana ja kaipaavasti. ”Voi sua.. Mitä ihmettä mä teen sun kanssa Ada?” Florian kysyi, odottamatta mitään järkevää vastausta.  Ada mumisi jotain sekavaa ja Florian veti tyttöä vielä lähemmäksi itseään. Hän oli samalla sekä helpottunut että pettynyt, koska tilanne oli nyt ohi.


Adalmiina kuuli Florianin vieläkin nopean sydämensykkeen ja tunsi pojasta huokuvan lämmön. Florianin sylissä ja lähellä oli mukava, tähän hän kuului ja vihlaisu sydämessä muistutti heti siitä, että tämä oli kiellettyä. Liian vaarallista. ”Kerro mulle jotain, mikä vie ajatukset muualle.” Florian pyysi. Ada huokasi ja mietti hetken ja alkoi kertoa sitten viimeisimmän musiikkikerhokerran tapahtumia.


Pikkuhiljaa jutellessa kumpikin rentoutui ja rauhoittui. Pitkän ajan kuluttua, kun Adalmiina oli ensin jutellut Florianin kanssa kaikenlaista muutakin ja pojan käsi oli ihan puutunut tytön pään painosta, he nousivat ylös.


Florian silitti vielä Adalmiinan poskea, tytön huokaillessa hiljaa.  ”Mä taidan rakastaa sua.” Adalmiina sanoi Florianin paidalle, painaen otsansa vasten toista. Florian huokasi hyvin syvään ja kuuli itsensä vastaavan melkein yhtä hiljaisesti.” Mäkin rakastan sua, Ada. Mutta tämä on kiellettyä.”


Adalmiina painautui vasten Floriania ja kasteli tämän paidan kyynelistä kosteilla kasvoillaan. Florian puristi sanattomana tyttöä itseään vasteen ja eikä kyyneleet olleet kaukana häneltäkään. Kumpikin painautui tiukemmin kiinni toiseen, pienikin etäisyys oli nyt liikaa. Oli pakko saada olla mahdollisimman lähellä, tuntea toisen lämpö itseään vasten.


”Mun pitää mennä nyt.” Florian kuiskasi, hipaisten huulillaan tytön poskea ja Ada tunsi, kuinka poika alkoi kadota pikkuhiljaa hänen edestään. Kädet halasivat pian enää tyhjää ilmaa. Ada tunsi vielä häivähdyksen pojan lämpimästä vartalosta ja silti sydämessä kävi kylmä tuuli. Florianin äänensävy oli ollut jotenkin lopullinen, vaikka poika ei voisikaan kadota hänen elämästään lopullisesti.


Adalmiina seisoi vielä pitkään metsässä kyyneleet valuen, käsiä itseään vasten puristaen. Sattui niin, ettei voinut kunnolla edes hengittää. Itku käpersi sisusket pieneksi mykkyräksi, joka tuntui raskaalta, painavalta. Vasta pitkän ajan kuluttua Ada rauhoittui, pyyhki silmänsä ja huokasi. Kiellettyä, saavuttomatonta ja silti niin ihanaa.

*******************


Eveliina, Miska ja Max olivat jossain käymässä ja Lintusten talo oli tyhjä. Melina oli pyytänyt Aaronin heille ja pari istui aivan omissa maailmoissaan sohvalla. Aaron hiplasi ajatuksissaan Melinan sormia, Melina hymähti pienesti. "Mitä?" Aaron kysyi. "Ei mitään, mä sitten rakastan sua." Melina huokaisi ja painoi päänsä Aaronin olkaa vasten. Aaron rutisti tyttöä hiukan ja suukotti tämän otsaa.


Samassa Aaron kaatoi Melinan sohvalle ja suuteli tyttöä pitkään ja hellästi. Melina veti Aaronin puolestaan uuteen suudelmaan ja kietoi kätensä pojan kaulaan. Haparoivat kädet hiipivät pitkin tytön selkää ja pujahtivat puseron alle. Ne löysivät aina jonkun uuden tutkimattoman paikan ja kosketus sai Melinan ihon kihelmöimään.


Kumpikin oli unohtanut täysin missä oli. Oli vain toisen tutkivat, uteliaat kädet ja pehmeät huulet. Aaron riisui Melinan puseron ja heitti omansakin pois. Hän tunsi tytön lämpimän ihon omaansa vasten ja toisen tiuhasti tikittävän sydämen sykkeen. Melina kuiskasi muutaman sanan Aaronin korvaan, kutitellen hengityksellään samalla. Aaron värähti ja Melina kiersi kätensä pojan kaulaan ja veti tämän huulet omiaan vasten. 

Jokainen suukko ja jokainen kosketus sai Melinan huokaamaan lisää, aika ja paikka katosivat ja tilalle tuli vain toisen huumaava läheisyys ja yhteinen halu. Niinpä kumpikaan ei kuullut, kun ulko-ovi kävi ja huoneeseen astui kaksi tiukkakatseista vanhempaa ja Miska.


”Melina Lintunen!  Mitä ihmettä sinä kuvittelet tekeväsi!”  Eveliina huudahti järkyttyneenä ja vihaisena. Max riensi vaimonsa viereen, eikä ollut uskoa silmiään.Melina, hänen pikku tyttönsä, muhinoimassa Aaronin kanssa, keskellä päivää, heidän sohvallaan!  Miska sulki silmänsä järkyttyneenä ja hävisi vähin äänin, päätän pudistellen, omaan huoneeseensa. Tätä asiaa setvittäisiin vielä pitkään.


Melina ja Aaron erkanivat sekunnissa ja tajusivat tilanteen. Melina haparoi lattialta topin päällensä ja nousi ylös, Eveliina esti kuitenkin tytön aikeet. "Istu alas, Melina! Aaron, kerää vaatteesi ja mene eteiseen odottamaan. Tästä jutellaan vielä!” Eveliina sihisi hampaidensa välistä.


Punaisena ja vieläkin hengästyneenä, Aaron korjasi vaatteensa lattialta ja luikki eteiseen ajatusten myllertäessä sekavina. Melinan suloisuus oli vienyt hänet täydellisesti mukanaan ja he olivat unohtaneet kaiken varovaisuuden. Olihan Melina sanonut aiemmin, että Eveliina ja Max tulisivat parin tunnin päästä kotiin.


Olohuoneessa Eveliina saarnasi tiukoin sanoin tyttärelleen, joka ei ottanut asiaa oikein tosissaan ja vähätteli tapahtunutta. ”Ei me olla tehty mitään pahaa.” Melina yritti selittää, laittaen silmät kiinni, jotta ei kohtaisi vanhempien vihaisia katseita. Sydän jyskytti vielä tiheään ja Melina odotti kauhunsekaisin tuntein, mitä tästä seuraisi. Ei mitään hyvää ainakaan.


Eveliina torjui kuitenkin kaikki selitykset ja käski Melinan pukea päälle. Maxkin näytti harvinaisen vihaiselta ja pettyneeltä. Melina katseli vanhempiaan ja yritti vielä selittää, turhaan. Asiaa lähdettäisiin selvittelemään Mansikkaojille. Eveliina oli syvästi pettynyt tyttärensä käytökseen, miten pitkään tämä oli jo jatkunut?


Syvän hiljaisuuden vallitessa, he kävelivät pienen matkan Mansikkaojien talolle. Melina ja Aaron jättäytyvät sen verran jälkeen että pystyivät vaihtamaan muutaman sanan. Eve ja Max eivät huomanneet vaan jatkoivat matkaa, hiljaisesti jutellen.


”Mä en halua erota susta, Ron. ”Melina kuiskasi kyyneleiden kihotessa silmännurkkiin. ”En mäkään susta.” Aaron vastasi nieleskellen ja tarttui tytön käteen.  ”Kyllä me jotain keksitään.” 


Mansikkaojien talossa syntyi pieni kaaos, sekalaisen seurakunnan astellessa taloon. Eveliina selitti siskolleen, mitä oli tapahtunut ja Inke katsoi parhaaksi sanoa pojalleen muutaman valitun sanan.  Rikke ja Max katselivat seinää vakavana, eivätkä oikein tienneet, miten suhtautua koko asiaan.


”Aaron, mitä ihmettä sinä oikein ajattelit!” Inkeliina aloitti, kun nuori pari oli istutettu ensin sohvalle, turvallisen välimatkan päähän toisistaan. ”Melina on sinun serkkusi!”  Aaron vilkaisi punastelevaa Melinaa ja sitten äitiään. ”Äiti, ei ole kiellettyä olla serkkunsa kanssa, ei me olla tehty mitään väärää.” Aaron selitti rohkeasti.


Inkeliina huiskaisi kädellään ärtyneesti. ”Se ei ole tässä nyt mikään lievennys. ”Inke puuskahti ja jutteli sitten hetkisen siskonsa kanssa. ”Meidän mielestämme, olisi parempi, ettette tapaisi toisianne hetkeen.”  Inkeliina sanoi hetken kuluttua, saaden Melinan purskahtamaan itkuun. ”Mutta äiti… Et sä voi vaatia tuollaista…!” Aaron huudahti ällistyneenä.


Inkeliina vaiensi poikansa jäätävällä katseellaan. ”Te näette kuitenkin koulussa, se riittäköön.” Eveliina sanoi puolestaan. ”Mutta mä rakastan Melinaa.” Aaron yritti vielä vastustella. ”Tämä ei ole reilua…”  Aaronin ääni hiljeni ja pojan poskille valuivat kyyneleet. Inkeliina katsoi poikaansa ja koetti estää itseään perumasta päätöstään.


Ei hän oikeastaan tiennyt, mikä nuorten suhteessa oli. Kyllähän serkut saivat mennä vaikka naimisiin. Joku siinä kuitenkin tökki. Inkeliina puuskahti turhautuneena. ”Ehkä teidän olisi parasta lähteä kotiin.” Inke sanoi Evelle. ”Ei turhaan pitkitetä tätä juttua nyt.” Eveliina nyökkäsi ja lähti ovelle päin.


Melina loi sohvalla istuvaan Aaronin vielä yhden haikean katseen ja lähti sitten vanhempiensa perään.

 
Inkeliina puristi lohduttaen poikansa olkapäätä mutta Aaron huitaisi käden pois. Inken sydämessä kaiveli hiukan mutta hän koetti työntää sen taka-alalle ja lähti setvimään mieltään silityslaudan ääreen. Aaron jäi sohvalle vielä istumaan pää painuksissa.


Rikke oli seurannut sivusta koko tapahtumaa, eikä oikein ymmärtänyt miksi Inke ja Eve niin vauhkoontuivat asiasta. Olihan hänkin kaukaista sukua Inkeliinalle, mutta nainen näytti unohtaneen koko asian. Rikellä itsellään ei ollut mitään nuorten suhdetta vastaan, eikä luultavasti Maxillakaan, mutta johdonmukaisuuden nimessä heidän piti osallistua tähän älyttömyyteen. Rikke istui poikansa viereen sohvalle.


 Aaronin hiljaiset nyyhkäykset olivat ikävää kuultavaa ja Rikke toivoi, että olisi voinut perua naisten tekemän päätöksen. ”Aaron” Rikke sanoi laittaen kätensä Aaronin selälle. Tällä kertaa käsi sai jäädä. ”Äitisi on nyt vihainen, ajatteli varmasti vaan parastasi.” Aaron tuhahti turhautuneesti vastaukseksi. ”Kyllä kaikki siitä vielä järjestyy. Rakkaus yleensä voittaa.” Rikke sanoi taputtaen poikaansa selkään muutaman kerran lohduttavasti.

**********************


Koska tapaamiset olivat kiellettyjä iltaisin, ottivat Melina ja Aaron suhteestaan kaiken irti koulussa. Tunneilla menoa piti hiukan hillitä, mutta välitunnilla pari etsiytyi johonkin rauhaisaan paikkaan juttelemaan ja kuhertelemaan.  Niin kuin nytkin.


 Ada katseli miten Aaron veti Melinan lähelleen ja kuuli miten Mel kihersi onnellisena kietoutuessaan pojan kaulaan. Oli se niin väärin, Adalmiina ajatteli. Vanhemmat osasivat sitten olla joskus täydellisiä ääliöitä.


Koulun lisäksi pari tapasi välillä myös mummolassa. Nestorilla ja Ingalla ei ollut mitään nuorten suhdetta vastaan, joten siellä sai olla rauhassa. Silloin kun pari oli mummolassa, valehtelivat Miska ja Adalmiina sisarustensa olinpaikasta vanhemmilleen. Kumpikaan nuorista ei hyväksynyt vanhempien päättämää pakkoeroa.


Valehtelu ja kummankin kodin melko kireä ilmapiiri vaikuttivat vääjäämättä nuorten ja vanhempien suhteisiin. Aaron ei suostunut enää edes puhumaan äidilleen tai tädilleen ja vastasi vain isälleen tai Adalmiinalle vähäsanaisesti, jos jotain kysyttiin. Melina puhui ainoastaan Miskalle ja Adalmiinalle. Ada huokasi ajatuksilleen.


Adalmiina ei pitänyt kodin ahdistuneesta ilmapiiristä. Ei hän oikeastaan osannut tai voinut mitään asialle edes tehdä, mutta veljeä kävi sääliksi ja Melinaa. Samassa Rasmus istui Adan viereen. ”Miksi vanhemmat on joskus niin typeriä!” Adalmiina puuskahti ääneen. Myös sisarusten välit olivat hiukan kärsineet tapahtumasta ja Adalmiina oli nykyään paljon Rasmuksen kanssa.


”Tarkoitatko sun veljen juttua?” Rasmus varmisti, mistä puhuttiin. Adalmiina nyökkäsi. ”En tiedä, mutta on aika turhaa yrittää kahlita tuollaista rakkautta, kuin noilla. ”Rasmus sanoi yllättäen Adalmiinan. ”Rakkaus yleensä voittaa kaikki esteet.” 


Puhuessaan Rasmus oli vetänyt Adan kainaloonsa ja silitteli tämän kättä hiljaa. Paraskin puhumaan, Ada ajatteli, kun itse karkaat aina jonnekin. Adalmiina oli jo tajunnut olevansa ihastunut, ellei peräti rakastunutkin Rasmukseen. Florianista Adalmiina ei ollut kuullut aikoihin saati nähnyt koko poikaa. Mutta kyllä hän vieläkin tunsi ikävän piston sydämessään ajatellessaan ystäväänsä.


Adalmiina painoi päänsä Rasmusta vasten ja huokasi. Huomatessaan pojan katselevan, Adalmiina nosti katseensa ja kohtasi hellän, harvoin nähdyn katseen, Rasmuksen silmissä. 


Poika veti Adan syliinsä, rikkomatta katsekontaktia. Adan sydän jyskytti ja hengitys salpautui kurkkuun. ”Ada.” Rasmus sanoi hiljaa, ”Saanko mä suudella sua?”


Adalmiina nyökkäsi ja Rasmus painoi huulensa tytön huulille. Suudelma oli hellä ja Rasmuksen sylissä oli hyvä olla. Ada kallisti päätään taaksepäin ja naurahti. Rasmus suuteli Adaa uudestaan, tällä kertaa hiukan rohkeammin.


Rasmus katseli sylissään istuvaa Adalmiinaa, hellä katse ruskeissa silmissään. Ada vastasi katseeseen samalla lailla. Jostain kaukaa kuului kellon pirinä, tunkeutuen parin ajatuksiin ja pakottaen heidät tunnille.


Seuraavan tunnin ajan Rasmus ja Adalmiina katsoivat toisiaan, kuin salaliittolaiset. Rasmus lähetti Adalle, jopa muutaman lentosuukon, joista Adalmiina punastui. Hetken kuluttua pulpetin kannelle ilmestyi pieni lappu. Ada katsoi lappusta hetken ja avasi sen sitten.


”Ada, mä rakastan sua ja haluan olla sun kanssa. Sori, kun olen ollut niin outo välillä.  Suukoin, Rasmus.”  Adalmiina katseli vielä hetken kirjettä, raapusti siihen äkkiä vastauksen ja sujautti Rasmukselle. ”Mäkin haluan olla sun kanssa.  Xxx, Ada.”

********************
Muutama kuukausi myöhemmin....

Florian käveli kohti Mansikkaojien taloa. Olisi hän voinut toki vain ilmestyäkin sinne, mutta hän oli halunnut kävellä rauhassa ja selvittää ajatuksiaan. Hän oli tarkoituksella pysynyt kaukana Adalmiinasta viimeisen tapaamisen jälkeen. Hän oli melkein antanut periksi silloin. Nyt olisi ehkä hiukan turvallisempaa, kun tyttö kulki Rasmuksen kanssa.


Rasmus ja Adalmiina yhdessä, Florian irvisti sille ajatukselle. Oli tietysti mukavaa, että Adalla meni hyvin ja tyttö oli onnellinen, mutta Florian ei voinut estää vihlontaa sydämessään tyttöä ajatellessaan. Hän oli pysytellyt poissa myös sen takia, että ei sotkisi enempää Adan tunteita, kuin oli jo tehnyt. Ja nyt piti vain haudata omat tunteet, jonnekin syvälle, ettei tämä koskisi niin paljon.


Olisi tietysti helpompaa unohtaa Adalmiina, jos olisi joku muu, jonka kanssa olla. Mutta sellaista ei ollut tullut vielä vastaan ja jos Florian oli rehellinen itselleen, ei hän ketään muuta edes halunnut. Hän halusi Adan. Hän rakasti Adaa. Florian huokasi, miksi tämän piti olla niin vaikeaa?


Samassa Florian havahtui ajatusten syövereistään ja hidasti askeliaan. Mansikkaojien talon lähellä seisoi kaksi hyvinkin tuttua hahmoa keskustelemassa. Rasmus ja vaalea tyyppi, sieltä metsästä.


 Florian siirtyi hiljaa tien reunaan ja jäi erään pensaan taakse kuuntelemaan. Kaksikko keskusteli varsin kiivaaseen sävyyn ja puhe kuului hyvin Florianin piilopaikkaan.


”Pomo tahtoo tietää, kauanko tässä vielä menee? ” vaalea mies kuului kysyvän tiukkakatseisena. Rasmus katseli kenkiään. ”Sano sille, että pysyy housuissaan vielä. Ei tämä niin helppoa ole, tulisi itse yrittämään.”  Rasmus sanoi äkeästi takaisin, potkien kengänkärjellään maata. Vaalea ärähti vihaisena.” Äläpäs viisastele siinä, nulikka! Tiedät hyvin, ettei pomo voi itse tulla tänne.”


Rasmus katsoi äkeästi toiseen eikä välittänyt miehen sanoista. ”Älä viitsi räyhää mulle Julian, sä et saisi sitä paitsi edes olla täällä.” Julian kiristeli selvästi hampaitaan pojan röyhkeiden sanojen takia. ”Pomo lähetti mut tarkistamaan tilannetta ja aika alkaa loppua kohta, nulikka.” mies sanoi ilkeästi. ”Pomo ei katso loputtomiin sun vitkuttelua tässä asiassa ja sitten, kun sen kärsivällisyys loppuu niin, sä olet mun.”  Julian jatkoi uhkaavasti ja teki vielä eleellään selväksi miten Rasmuksen sitten kävisi.


Florian puri huultaan piilossaan. Jotain tällaista hän oli arvellutkin. Vaalea mies oli vaaninut Adaa jo kauan mutta Rasmus oli selvästi uusi näissä suunnitelmissa. Florian hihitteli sisäisesti mielessään, Rasmuksen nenäkkäille vastauksille samalla, kun mietti miten kertoisi asiasta Adalmiinalle. Tyttö oli rakastunut eikä rakastuneen päätä pystyisi helposti kääntämään. Rasmus kuului vastaavan jotain Julianille ja Florian höristi korviaan.


”Ihan turha uhota siinä. Pomo antoi tämän tehtävän mulle, ei sulle.” Rasmus sanoi nokkavasti välittämättä Julianin uhkauksista. ”No, mikä ihme sulla sitten kestää? Pomo ei malttaisi odottaa enää. Ethän sä ole mennyt rakastumaan siihen tyttöön?”  Julian tivasi tiukkana. Rasmus hätkähti hiukan viimeisen kysymyksen kohdalla ja puri huultaan.


Kysymys jäi kaikumaan hetkeksi kadun ylle, kunnes Rasmus sai sanansa järjestettyä. ”No, en tietenkään.” Rasmus sanoi varmana ja suoristi ryhtiään. ”Sä voit viedä sellaiset terveiset pomolle, että mä hoidan kyllä tämän tehtävän loppuun.”


Julian murahti jotain vastaukseksi ja katosi sitten paikalta mutisten. Rasmuksen ryhti valahti, kun mies oli kadonnut. Rasmus kuului sadattelevan itsekseen ja potkivan maata. ”Mikä ihme tässä kestää?” Rasmus mutisi imitoiden Julianin kysymystä. ”Ääliö.”


 Rasmus puhahti. Sitten poika vaikeni ja mietti selvästi jotakin. Florian ei oikein tiennyt miten suhtautua poikaan. Oliko tämä Adan puolella vai ei? Rasmuksella oli kuitenkin selkeästi paljonkin tunteita Adalmiinaa kohtaan. 


Rasmus lähti mutisten kävelemään kohti Mansikkaojien taloa. Florian nousi ylös ja astui tielle, vain huomatakseen Rasmuksen pysähtyneen ja kääntyneen häneen päin. ”Hitto, ei olisi pitänyt olla näin huolimaton.”  Florian puri alahuultaan hätäisesti.


Florian mietti hetken mitä tehdä ja päätti sitten vain jatkaa kävelyä Rasmuksen ohitse. Ohi mennessään hän sanoi lyhyen tervehdyksen pojalle, joka vastasi siihen pienellä nyökkäyksellä.


Rasmus lähti kohti Mansikkaojien ovea ja Florian huokaisi helpotuksesta. Florian ei muistanut edes ihmetellä, miten Rasmus näki hänet.

*****************


Rasmus astui sisään ovesta, heitti takkinsa naulakkoon ja reppunsa lattialle ja huikkasi Adalmiinalle tervehdyksen. Ada kuului olevan suihkussa, veden kohinasta päätellen. ”Istu vaan odottamaan, mä tulen justiinsa!” Ada huusikin pian kylppäristä. Kukaan muu perheestä ei ollut kotona, joten Rasmus istui sohvalle odottamaan.


Mielessä pyörivät Julianin sanat. Kyllä hän tiesi, että hänen kävisi huonosti, jos Julian suuttuisi. Julian oli vahva ja vaarallinen, hän vain tavallinen poika. Rasmus hieroi hermostuneena otsaansa, ei hän haluaisi kaulaansa Julianin hampaanjälkiä tai kenenkään muunkaan Pomon apulaisen. Ada oli moneen kertaan pyytänyt päästä vierailulle Rasmuksen luokse ja aina poika oli kieltäytynyt jonkin tekosyyn varjolla.


Samassa ovi kävi ja Adalmiina tuli huoneeseen pelkissä alusvaatteissa. Rasmus katsoi tyttöä ja nielaisi muutaman kerran hermostuneena. Adalmiina oli kaunis ja hymyili Rasmukselle niin, että kaikki järkevät sanat katosivat pojan mielestä jonnekin. ”Mitä sä katsot noin? ”Ada kysyi hiljaa. ”Sua. Sä olet niin kaunis.” Rasmus sanoi sanojen takertuessa jonnekin nieluun. Adalmiina hymähti ovelasti, hänellä olikin ihan tietynlaisia suunnitelmia täksi illaksi.


Ada käveli Rasmuksen luokse ja tarttui tätä olkapäistä. ”Kiva, kun sä tulit” Ada sanoi ja suuteli kevyesti Rasmusta. ”Ada, mä haluaisin kysyä sulta jotain?”  Rasmus sanoi hiljaa ja katseli Adalmiinaa. "Kysy pois vain." Ada kuiskasi ja hymyili. Odottaessaan Ada suukotteli Rasmuksen leukaa ja kaulaa. Rasmus värähti hiukan joka suukosta ja liu'utti kättään Adan selkää pitkin. Adalmiinan pehmeät, lämpimät huulet sekoittivat Rasmuksen ajatukset, eikä hän kohta muistanut, mitä piti kysyä.



Rasmus veti Adalmiinan paremmin syliinsä, tunsi tämän suihkusta vielä lämpimän ihon käsiensä alla. Rasmus päästi kätensä vaeltamaan Adan vartalolle ja nyt vuorostaan tyttö värähti , joka kerta, kun kädet löysivät uuden tutkimattoman paikan. Rasmus kuljetti huuliaan pitkin Adan kaulaa koko ajan suukottaen lämmintä ihoa. Rasmuksen kädet tärisivät hieman ja sydän jyskytti kuin patarumpu. Samassa Adalmiinan kädet tarttuivat hänen paitaansa, vetäen sitä ylöspäin. 


Paita lensi lattialle ja Rasmus tunsi tytön lämpimän ihon omaansa vasten. Ada siirsi muutaman hiussuortuvan pois pojan kasvoilta ja katsoi tätä hellän kysyvästi. "Rasmus, rakastatko sä mua?" 


"Rakastan" Rasmus mumisi jo vasten Adan huulia. Sen jälkeen kummaltakin katosi kaikki järkevä ajattelutoiminta, vaistot ottivat vallan. Adalmiina huomasi jossain vaiheessa olevansa täysin ilman vaatteita ja Rasmuskin oli heittänyt omansa jonnekin. Ada ei edes tiennyt missä vaiheessa niin oli käynyt, muttei sillä ollut niin väliäkään. Rasmus oli tässä hänen kanssaan, eikä Ada tarvinnut nyt mitään muuta. 


Rasmus katsahti vakavana Adalmiinaan, pysäyttäen tilanteen hetkeksi. Adalmiina tunsi pojan hikisen, nihkeän vartalon omaansa vasten ja tämän tiheät sydämenlyönnit. Rasmuksen silmät näyttivät melkein mustilta kiihtymyksestä mutta muuten ilme oli hellä. ”Oletko sä varma nyt tästä?”  Rasmus kysyi karheasti, kuin ei olisi käyttänyt ääntään hetkeen.


Adalmiina nyökkäsi ja hymyili, eikä Rasmus tarvinnut enää mitään muuta todistusta. Adalmiina oli hänen ja hän Adan, tämä hetki kuului vain heille kahdelle. Rasmus suuteli tyttöä ja Adalmiina unohti kaiken muun. Oli vain Rasmus ja hän.


Pitkän ajan jälkeen, kun kumpikin oli käynyt suihkussa, Ada jo toistamiseen, ja saanut vaatetta päälleen, pari istui tyytyväisenä sohvan nurkassa, toistensa läheisyydestä nauttien. ”Mitä sä halusit kysyä multa äsken?” Adan mieleen muistui kysymys, ennen niitä muita juttuja, joiden muisteleminen sai nyt vatsanpohjan kutittelemaan mukavasti ja posket punoittamaan.


”Ei sillä niin väliä.” Rasmus sanoi ja rutisti Adan lähemmäksi itseään. Adalmiina painoi päänsä pojan rintaa vasten ja huokaisi onnellisena. Hän oli onnellisempi kuin pitkään aikaan ja tämä hetki saisi kestää vaikka ikuisuuden.


Samassa ovi aukesi ja huoneeseen tuli Aaron. Poika oli vihainen, kuin ampiainen, oli varmaan riidellyt äidin kanssa, sillä Inkeliinan marmatus ja valitus kuuluivat sisälle asti. ”Mitä toi, täällä tekee?” poika tiuskaisi Adalle, vihaisena.


Adalmiina kimpaantui ja nousi ylös sohvalta. Nyt Aaron meni aivan liian pitkälle, oli hänelläkin oikeus olla jonkun kanssa. ”Jos sä nostaisit katseesi sieltä itsestäsi, tajuaisit, että me ollaan oltu yhdessä jo pitkään. Katselisit joskus muidenkin elämää, etkä aina vaan omia ongelmiasi.” Adalmiina huusi vihaisena.


 Adalmiina oli yleensä se rauhallisempi mutta piti kyllä pintansa veljeään vastaan, jos tarve niin vaati. ”Maailmassa on muitakin ihmisiä, Aaron! Muitakin kuin Melina!” 


Aaron kiskaisi Adalmiinan kovakouraisesti kädestä heidän huoneeseensa ja katsoi siskoaan vihaisesti. ”Mä en luota Rasmukseen, Ada. Siinä on jotain hämärää!” Aaron sanoi jyrkästi. ”Miten sä voit sanoa noin? Mä en ole kertaakaan estänyt sua tapaamasta Melinaa vaan enemminkin auttanut teitä!”


”Ja nyt kun, mulla vihdoin on joku, jonka kanssa olla, niin sä sanot noin. Tajuatko, sä edes miten paljon mua loukkasit? Oletko sä muutenkaan yhtään kartalla siitä, miten yksinäinen mä olen ollut? Sulla on ollut koko ajan Melina, mulla ei ketään, ennen kuin nyt! Mä rakastan sua Aaron, mutta sä olet välillä ihan ääliö!”  Adalmiina huusi jo täyteen ääneen viimeiset sanat.


Rasmus tuli ovesta varoen. ”Tuota, Ada… Nähdään huomenna, mun on ehkä parasta lähteä nyt.”  Ada ei edes tajunnut tai halunnut kuunnella mitä poika sanoi. Tyttö pyyhkäisi vihaisesti silmiään ja paineli ulos terassille viilentymään. Aaron jäi hölmistyneenä seisomaan keskelle huonetta, miettimään siskonsa sanoja.


Rasmus katsoi tytön perään ja huokasi. Poika tervehti ovensuussa, tapahtumista ulkona olevia vanhempia ja poistui sitten tyynesti ovesta. Ulos päästyään Rasmus puki päälleen ja lähti kävelemään kohti kohtia, raskaasti huokaisten.


Adalmiina nyyhkytti lohduttomasti. ”Miten Aaron saattoi?  Että sen piti olla niin ääliö välillä!”  Adalmiinan mielessä vilahti Florian mutta ajatus katosi nopeasti suuttumuksen alle. Ada pyyhki kyyneleitä välillä kämmeneensä ja niiskutti. Hiljaiset, varovaiset askeleet lähestyivät ja joku tuli terassille. Adalmiina ei nostanut päätään. ”Flor” Ada kysyi vaimeasti, itkunsekaisella äänellä.


”Kuka Flor?” Aaron kysyi ihmetellen. Adalmiina säpsähti ja katsoi vihaisesti veljeensä. ”Ei kukaan. Mitä sä nyt vielä haluat musta? ”Adalmiina tiuski itkuisena. 


Aaron istui siskonsa viereen. ”Anteeksi Ada. Mä olin ihan ääliö. Keskityin vain Melinaan ja omaan itseeni ja sä jäit ihan paitsioon. Voitko sä antaa mulle anteeksi? Sun lurjusveljelle? ”Adalmiina tuhahti vielä vihaisesti mutta kuunteli selvästi.”Sä olet mulle tärkein ihminen Melinan lisäksi, enkä mä halua menettää sua. Mä lupaan parantaa tapani ja ottaa sut enemmän huomioon ja kaipa mä opin Rasmustakin sietämään. ”Aaron huokaisi lopuksi. 


Adalmiina nosti katseensa ja katsahti veljeensä, jo selvästi leppyneenä. ” Mä annan sulle anteeksi, ääliö. Etkä sä ole lurjus! ”Ada sanoi hymyillen ja nousi sitten ylös. Aaron seurasi siskonsa perässä.


Aaron kaappasi siskonsa vielä karhumaiseen halaukseen ja Adalmiina rutisti takaisin. ”Auh, mun kylkiluut!  Varo nyt vähän! ”Adalmiina huudahti jo nauraen. Aaron rutisti vielä kerran siskoaan. ”Kaikki ok, lapset?”  Rikke kysyi ovensuusta, missä oli katsellut jo hetken. ”Joo!” kuului kahdesta suusta yhtä aikaa.

********************


Aaron teki läksyjään keittiössä ja Inkeliina ja Rikke istuivat sohvalla uutisia katsellen. Aaron kuunteli vanhempiensa keskustelua ja tuhahti turhautuneena. Ei olisi toivoakaan päästä minnekään tänään. Onneksi he sentään olivat nähneet Melinan kanssa jo koulussa.


Yllättäen Rikke venytteli paikallaan ja katsahti vaimoaan. ”Meidän pitää mennä kohta valmistautumaan lähtöön.” Rikke sanoi. ”Mihin lähtöön? ”Inke kysyi katse televisiossa. ”Etkö sä muista, että meidän piti mennä tänään keilaamaan Maxin ja Even kanssa?”


 ”Ai, herranen aika! Mä olin unohtanut koko jutun! ”Inke huudahti. Rikke hymähti vaimolleen. ”No, mennään sitten pian. Ne on kohta tuossa kadulla jo odottamassa.”  Inkeliina näytti vielä pohtivan jotain. ”Entäs Aaron?”  Rikke katsoi vakavana vaimoonsa.


”Eiköhän meidän pidä sen verran luottaa poikaan? Tuskin Aaron tällä välillä ehtii mitään tyhmyyksiä tehdä, eihän me olla kuin pari tuntia pois. Ja Adankin pitäisi kohta tulla.” Inkeliina näytti hetken vielä epäröivältä ja päätti sitten antaa periksi.


Inkeliina meni laittautumaan makuuhuoneeseen ja Rikke käveli poikansa luokse. ”Minä ja Max, järjestettiin tämä teille, Aaron. Käytä tilaisuus hyödyksesi mutta älä tee mitään typerää.” Rikke kuiskasi pojalleen ja lähti sitten vaimonsa perään makuuhuoneeseen. Aaron ei ollut uskoa korviaan, sydämen hyppiessä ilosta.


Pian kadulta kuului Lintusten auton ääni ja Rikke kiirehti Inken kanssa kyytiin. Ovesta mennessään Rikke iski vielä silmää pojalleen, joka vastasi siihen hymyllä. Ehkä tästä vielä jotain tulisi, Aaron ajatteli. Ehkä äitikin joskus leppyy, ainakin oli nyt suostunut lähtemään.


Aaron jätti läksyt pöydälle ja meni soittamaan Melinalle, varmistettuaan että vanhemmat olivat todella poissa. Melina vastasikin heti kännykästään, oli jo tulossa heille päin. Miska oli sulkeutunut kaverinsa kanssa heidän huoneeseensa ja Melinalla oli tylsää.  Aaron sulki luurin ja kohta tyttö jo astuikin ovesta.


Melina hymyili onnellisena Aaronille ja poika harppasi tytön luokse. Aaron kaappasi Melinan lähelleen ja suuteli antaumuksella. Melina vastasi suudelmaan ja rutisti poikaa tiukasti.


Miska oli kutsunut parhaan kaverinsa Erikin viettämään vanhempivapaata iltaa. Miska oli tuntenut Erikin jo ala-asteelta asti ja he olivat oikein hyvät ystävykset, melkein yhtä erottamattomat kuin Aaron ja Melina. Miska piti Erikin seurasta, poika oli yhtä hiljainen kuin hänkin ja Erikin seurassa sai rauhassa olla oma itsensä. Ei tarvinnut puhua, jos ei halunnut.


Tällä kertaa kuitenkin Miskalla oli paljon kerrottavaa. Melinan ja Aaronin puolesta valehteleminen oli välillä rankkaa Miskalle, joka halusi olla rehellinen vanhempiaan kohtaan. Toisaalta ei hän halunnut siskonsakaan onnea pilata. Tätä ongelmaa Miska oli jo purkanut Erikille puolisen tuntia.


Ensin Erik oli kuunnellut ja vastaillut lyhyesti mutta nyt poika oli pitkän aikaa ollut hiljaa. Miska ei edes papatukseltaan ja pohdinnoiltaan huomannut, ettei toinen ollut vastannut aikoihin. Erik katseli Miskaa miettivästi. Jos Miska oli katsahtanut silloin ystäväänsä, olisi poika voinut aavistaa, mitä kohta tapahtuisi.


Yllättäen, kesken Miskan loppumattoman puhetulvan, Erikin käsi laskeutui Miskan kädelle. Käsi oli siinä hetken paikallaan, odottaen jotain reaktiota, ja sormet kiertyivät Miskan sormien lomaan. ”Erik, mitä sä nyt?”


”Ole hetki hiljaa, Miska.” Erik kuiskasi ja toi kasvonsa niin lähelle Miskan kasvoja että otsatukat sekoittuivat toisiinsa. Toinen vaalea ja toinen punainen. Erikin katse etsi Miskan harhailevat silmät ja kiinnittyi niihin. Käden ote tiukkeni hetkeksi, puristi hiukan hermostuneena lyhyesti. Miska oli kuin jähmettynyt.


Erikin käsi tarttui hellästi Miskaa leuasta. Huulet lähenivät Miskan omia kunnes ne painautuivat vasten toisiaan. Miska heräsi horroksestaan, mitä ihmettä tapahtui? Hänen paras ystävänsä suuteli häntä! Miskaa ei oltu koskaan suudeltu niin, tai suudeltu kunnolla ylipäätään. Sekalaiset tunteet myllersivät pojan mielessä mutta samalla ystävän suudelma tuntui aika mukavalta, huumaavalta ja nautittavalta.


”Miska, sano jotain?” Erik pyysi hetken kuluttua, kasvot vielä lähellä Miskan omia, koettaen tasata kiihtynyttä hengitystään. Hän olisi mielellään suudellut Miskaa vielä uudestaan mutta toinen vain nojasi maalautelineeseen ja näytti varsin kalpealta ja miettivältä. ”Miska, oletko sä ok? ”Erik kysyi uudelleen, alkoi jo huolestuttaa toisen puhumattomuus.


Miska katsoi ystäväänsä ja nosti kätensä tämän poskelle. ”Miksi?” Miskan suu kysyi lähes äänettömästi. Erik mietti vain hetkisen ennekuin vastasi. ”Miksi nyt toista yleensä suudellaan? Eikö se ole aika selvää? Mä rakastan sua. Siksi.” Miska sulki silmänsä ja huokasi epämääräisesti.

*******************


Rasmus ja Adalmiina kävelivät kohti Rasmuksen kotia. He olivat tulleet osan matkaa bussilla ja vielä olisi pieni matka käveltävänä. Pitkän suostuttelun jälkeen, Rasmus oli kutsunut Adan kotiinsa. Heillä ei olisi nyt ketään kotona, joten olisi helpompaa, eikä tarvitsisi huolehtia.


Kääntyessään kulmasta Adalmiina näki tutun pojan seisovan tiellä. Florian. ”Hei. Katso, tuo on se teidän naapuri, mä näin sen kerran teidän talon edessä!” Rasmus huudahti Adalmiinan yllätykseksi. Floriankin näytti järkyttyvän pojan huomiosta.


”Moi Ada. Mä kävin teillä mutta sä et ollut kotona, sun veli sanoi, että olisit täällä. ”Florian sepitti sujuvasti peitetarinaa. ”Mulla olisi sulle vähän asiaa.”  Adalmiina nyökkäsi.


”Mene sä vaan edeltä, mä tulen kohta perässä.” Adalmiina sanoi Rasmukselle. Rasmus katsahti vähän epäröiden Florianiin, mutta lähti sitten hitaasti kävelemään katua eteenpäin.


”No, mitä sulla oli?” Adalmiina kysyi ja katseli tarkkaan huolestuneen näköistä Floriania. ”Oletko sä ihan varma Rasmuksesta, Ada? ”Florian kysyi. Adalmiina nyökkäsi. ”Miten niin?”  Florian nielaisi, nyt tulisi se vaikea kohta selittää.


”Muistatko, kun silloin kerran mä tulin sua vastaan metsässä ja siellä oli silloin jotain vaarallista?”  Adalmiina katseli vakavana ystävänsä kasvoja. Mitä Florian oikein yritti selittää?  ”Se vaarallinen juttu siellä metsässä, oli mies tai olento nimeltä Julian. Ja mä näin tuossa joku aika sitten Rasmuksen juttelevan sen kanssa.” Florian lopetti ja katsoi huolestuneena Adaan.


Adalmiina mietti tarkasti ystävänsä sanoja. Ja päätti sitten olla uskomatta. ”Voihan se olla joku samannäköinen.” Ada totesi. ”Ei, sä et nyt tajua, Ada. Tämä on vaarallista. Rasmus salaa jotain.”  Adalmiina puisteli päätään.


”Mä luotan Rasmukseen, Florian. Ja sitä paitsi, sä olet mun suojana, jos jotain sattuu?”  Florian nyökkäsi vaikeana ja kumpikin näytti unohtaneen, että Rasmus oli juuri nähnyt Florianin.


 ”Mä menen nyt, ettei Rasmus huolestu.”  Adalmiina sanoi kääntyen. ”Ada, olethan varovainen? Mä en halua menettää sua.”  Florian sanoi Adalmiinan selälle.


Florian katseli, kuinka Ada käveli Rasmuksen luokse ja sanoi pojalle jotakin. Sydämessä tuntui ikävältä, eikä poika voinut tunteilleen mitään. Florian tajusi, että pitäisi hakea joku muu apuun. Hän ei pystyisi kääntämään Adan päätä.


Florian koetti ajatella Mansikkaojien taloa ja valmistautui siirtymään sinne. Florian sulki silmänsä ja keskittyi uudestaan. Avatessaan silmänsä, hän oli edelleen samassa paikassa. Jostain syystä siirtyminen ei onnistunut ja Florian manasi syvään, tapojensa vastaisesti.


Florian yritti uudelleen, keskittyi tällä kertaa todella hyvin ja tarkasti, pinnisti voimansa äärimmilleen. Pian tuntuikin tuttua huimausta, pyörryttävää tunnetta ja maisema sumentui. Pian sumeus kaappasi Florianin mukaansa pimeyteen.


Hetken päästä, Florian avasi silmänsä Mansikkaojien talon edessä. Häntä pyörrytti ja oksetti, niin kuin olisi juossut maratonin kivireppu selässä. Seinä, johon hän nojasi, tuntui pyörivän vain ympäri.


Florian nojasi seinään, nousi siitä tukea ottaen seisomaan ja huohotti raskaasti. ”Miksi tämä oli nyt niin rankkaa? Mikä häntä oikein vaivasi?” Florian nojaili seinään vielä hyvän tovin ja astui sitten sisään Mansikkaojien taloon. Oli voimia tai ei, niin hänen oli oltava Adan luottamuksen arvoinen ja hankittava apua.

****************


Rasmus ja Ada olivat jo Pettersonien kotiovella. Rasmus pujotti avaimen oveen ja Ada astui sisään. Rasmus tuli tytön perässä ja sulki oven perässään. Painavan oven kolahdus kaikui tyhjässä, pimeässä talossa, Adan mielestä sen ääni oli jotenkin pahaenteinen. ”Olisiko kuitenkin pitänyt uskoa Floriania?” ajatus tuli äkkiä mieleen.


Rasmus laittoi valot päälle ja pelko karkasi Adan mielestä. Eteinen näytti ihan tavalliselta ja hän lähti Rasmuksen perään. ”Mennään tuonne mun huoneeseen. ”Rasmus sanoi. Rasmus käveli olohuoneen läpi, Ada perässään. Ada katseli ympärilleen, olohuone oli ihan tavallisen näköinen, ei tässä olisi varmasti mitään vaaraa.


Rasmus sulki huoneensa oven ja veti Adan syliinsä. ”No, nyt kun sä olet täällä, niin mitä sä haluat tehdä?” poika kysyi virnistäen. Adalmiina naurarhti iloisesti, onnellisena. Rasmus tuntui niin turvalliselta ja lämpimältä. Adalmiina nosti kasvonsa sanoakseen jotain ja kohtasi pojan hellän katseen.


”Rakastan sua, Ada.” Rasmus huokasi ja suuteli tyttöä. Rasmuksen kädet pujahtivat puseron alle ja Adalmiina kiljahti hieman, viileiden käsien osuessa lämpimään ihoon. Rasmus naurahti vasten hänen huuliaan ja suuteli uudestaan.


”Odota. ”Adalmiina sanoi vaimeasti suudelmien lomassa. ”Mun pitää käydä vessassa, missä se on?” Rasmus katsoi tyttöä hellästi. ”Tuosta ovesta heti vasemmalle. Älä ole sitten kauan, ettei tule ikävä.” poika virnisti. ”Höpsö.” Ada totesi hellästi.


Ada avasi huoneen oven ja astui olohuoneeseen. ”Ada, varo!” kuului Rasmuksen hätäinen huuto. Voimakas käsivarsi kiertyi Adan ympäri ja hänen suunsa tukittiin kämmenellä. Adalmiina rimpuili vastaan mutta turhaan.


Korvaan supistiin hiljaisesti outoa kieltä ja pian Adalmiina tunsi huimausta. ”Rasmus, apua!” Adalmiina yritti huutaa mutta huuto tukahtui muminaksi kämmentä vasten. Adalmiina sulki silmänsä, huone tuntui keinuvan ja hän ei saanut kunnolla henkeä.


”Rasmus ei voi sua nyt auttaa, rakkaani.” sanoi ilkeä ääni ja käsi painui tiukemmin Adan kasvoille. ”Meillä on pojalle ihan muut suunnitelmat” ääni vielä naurahti ilkeästi. Adalmiina avasi vaivalloisesti silmänsä ja näki sumeuden läpi Rasmuksen hätääntyneen ilmeen. Vaalea mies piti Rasmusta tiukassa otteessaan.


Adan jaloista alkoi mennä jo tunto ja pito, päässä pyöri ja käsi suun edessä oksetti. Pian huone pyöri aina vaan nopeammin ympäri, ympäri, ympäri... kunnes Adalmiina valahti veltoksi. Viimeinen minkä Ada kuuli, oli Rasmuksen tuskantäyteinen huuto.


Sitten tuli pimeys.

****************************

Heh, ruusunpunaisista tunnelmista, yllättävään loppuun... ;) 
Tätä osaa kirjoittessa, itsellänkin sydän hakkasi ja posket kuumotti. Olen nyt uppountunut niin syvälle teiniromansseihin, että huh! Seuraavassa osassa ei romantiikkaa sitten olekaan. Halusin tähän osaan kaikkien teinien ihastukset ja kokemukset, ihan juonenkin kannalta sillä tulevat osat ovat hiukan erilaisia tunnelmaltaan...

Kuvaekstra tulee kunha ehdin laittaa kuvat tänne ;) Ekstrassa onkin luvassa lomamenoa ja muutakin vilinää...

Loppukevennyskuva:


Jep! Sitten kommenttia saa laittaa tuonne laatikkoon....Toivottavasti piditte tästä ruusunpunaisesta osasta :) ♥

♥ vupii

47 kommenttia:

  1. Eka? Jippii.. :D
    Mahtava osa ja mä oikeesti säikähin ku Eve ja Max tuli olkkariin ku sohvalla vähä kuksittii. Huusin sillai ÄÄ :D
    Ei suinkaan tullut mulle Antto ja Annika mieleen tuosta kohdasta ei. ;) ;D Sohva on kiva asia.

    Huisan jännään kohtaan jätit, huisaaa. En osaa sanoa mitääääää... oisko Miska gay. Ainaki sen kaveri on. Ne vois olla aika söpö pari hihi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sohva on kiva asia :) Miskan ja Erikin tunteet selviää kyllä jossain vaiheessa :) Kiitokset kommentista :)

      Poista
  2. Olipas ihana romanttinen osa, vaikka loppu olikin todella yllättävä :)
    Kaikilla teineillä tuntuu olevan ongelmia rakkauselämänsä kanssa. Todella harmillista, kun Aaron ja Melina eivät saa enää tapailla toisiaan vapaasi, vaikka Rikke ja Max heille pienen yhteisen hetken järjestivätkin :) Adakin päätyi viimein Rasmuksen kanssa yhteen.

    Rasmus tuntui muuttavan mielensä alkuperäisten suunnitelmien suhteen, kun rakastui Adaan. Toivottavasti Ada ja Rasmus selviävät... He ovat söpö pari :)

    Rasmuksella on aivan älyttömän ihana ilme tuossa kuvassa :)
    http://4.bp.blogspot.com/-mFhr7-tT4BQ/TzezELfwqhI/AAAAAAAATC8/Loahueofn4U/s1600/kuva1628.jpg

    Kyselisin (jälleen) ladattuja... Muistaisitkos mistä tuo Adan asu on, mikä tytöllä oli päällä alussa ja vähän muuallakin? Siis tuo missä on punainen paita ja farkut. :)

    Jännään kohtaan kyllä jätit ja jatkoa en millään malttaisi odottaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Adan paita ja housut on täältä: http://under-your-skin.com/?p=286 nuo on aikuisten versiot, Gosissa teinien.

      Tätä osaa kuvatessa, jotenkin tykästyin Rasmukseen.Kiva, jos pidit osasta, aina mukava kuulla :)
      Kiitokset kommentistasti ja jatkoa tulee kyllä :)

      Poista
  3. Pitää nyt heti aluksi kehaista noita kuvien lämpimiä värejä tuossa alkukohtauksessa. Tykkäilin <3 Rasmus käyttäytyy vieläkin mielestäni epälyttävästi, kun ei sano Adalle suoraan mitä tällä on mielessään ja mitä tytöstä ajattelee.
    Ja tuo kun Adalmiina istuu metsässä ja Florian tulee paikalle... Siirappivaroitus oli oikeassa paikassa ;) Ja erittäin awww-kuva: http://1.bp.blogspot.com/--Lby_mR_nHw/TzeqWrG0NsI/AAAAAAAAS8k/RgTa6tXDzmU/s1600/kuva1698.jpg
    Huppistalallan, Eve ja Max eivät taida tykätä. Taitaa olla oikeassa se dokumentti, jossa sanottiin rakastumisen vaikuttavan vahvasti aivojen kemikaalien toimintaan ;D
    Möyh, vähän arvasinkin että Melille ja Aaronille saattaisi tulla tapaamiskielto. Mutta Mel on oikeassa, kyllä sitä aina jotain keksitään. Jos ovi on lukossa ja ikkunat salvassa, niin ainahan voi kiivetä savupiipun kautta katolle... Rikke kuulostaa järjen ääneltä nyt.
    Tuollainen juttu kyllä taatusti kaivertaa koko perhettä. Toivottavasti tilanne rauhoituu hieman. Ja saihan Rasmus niitä sanoja suustaan! Katsotaan vain mitä tästä seuraa.
    Ja miehän arvasin! Rasse ja Julian on jotain salamyhkäisliittolaisia. Heh, osaan kuvitella kyllä miltä näyttää kun jUlian tekee sormellaan sen "leikkaan-pääsi-irti" -eleen. Onpas Rasmus rakastunut Adaan, elä poika valehtele, et osaa. Wuuh, Rasmus näkee Florianin? Menee yhä mielenkiintoisemmanksi, tuota en kyllä osannut ennustaa.
    Ada taitaa tosiaan olla hieman varovaisempi kuin veljensä, kun katsoi ettei ketään muuta olisi kotona.
    Paitsi että Ron pöllähti äkkiä ilmoille... Ja olen yhä samaa mieltä tuosta aivokemikaali-jutusta. Sen pitäisi tosin laimentua parin vuoden jälkeen. Onneksi poika tajusi heti pyytää anteeksi siskoltaan.
    Hii, pidän nyt Rikestä entistä enemmän! Miehellä on tunneälyä <3 Ja onneksi Miskallakin on Erik seuranaan, ettei poika jää aivan ilman seuraa. Ja whii, siirappia ;) *pyörii innoissaan tuolillaan*
    Miksei Flor pystynyt ensin siirtymään? Onko Julian jossakin lähellä häiritsemässä teteporttaamista? Onko miehellä sellaisia kykyjä? Toivottavsti Flo ehtii ajoissa hakemaan jonkun apuun. (Ehtii se, muuten tarina loppusi liian kesken). Eikös Frida voisi ilmaantua jostakin paikalle pokansa avuksi? Onko Fabianilla voimia? Hui, Rassen (nyt sen sukunimikin kuultiin, jej) koti näyttää tosiaan pahaenteiseltä. Ja apuva, pahikset hyökkää! Ainakin Julian ja salaperäinen punatakkinen mies ja joku vielä tuntematon mustatukka. Cliffhangeri taas, senkin mokoma vupii :"D
    Mutta niin, osamusiikin kuuntelin ja sen lisäksi välillä sattuneesta syystä Uriah Heepiä: http://www.youtube.com/watch?v=3PfoBtMIjhg
    Hah, Ron ja Rikke ovat tosiaan aika lailla toisetnsa kopioita. Itselläni on melkein samalla lailla Rayn ja Even kanssa, muuten samat piirteet mutta ihonväri hieman eri sävyä.
    Mutta hurr, ihuna oli lukea ja nyt tuli jo mukavasti toimintaa... Petosta odottelen pyörremyrsky korvien välissä. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wow, mikä kommentti :) Ihana♥
      Mukavaa, että pidit osasta. Aina mukava kuulla että pystyy tuottamaan teillekin samoja tunteita mitä itsellä on näitä tehdessä :)
      Rikke on ihannemies :) ♥
      Florianin kykyjen vaihteluiden syy selviää kyllä ;)
      Julian ja Rasse on tosiaan yhteiskimpassa. Mun aivoihin vaikutti ainakin jotkun kemikaalit kun tätä kirjoitin. Hyvä, jos tunnelmat välittyi sinnekin :)
      Avian ihanan pitkä ja rönsyävä kommentti, kiitokset :)

      Poista
  4. Oijoijoijoi, mikä osa! Uulalaa, hienosti kirjoitettu ja mahtavasti lavastettu. Todellakin!
    Ensin on pakko sanoa, että MÄ TIESIN, voi Erik, olit liian läpinäkyvä :DD Mutta ah, he olisivat niin sööttejä yhdessä (noh, ja erikseenkin), toivottavasti Miskallakin olisi edes pienen pieniä tunteenhippusia Erikiä kohtaan.
    Toisekseen, Rikke ja Max ovat aika velmukelmuja. Tuolla tavalla nyt suunnitella vaimojen selän takana lasten tapaamista. Todella kaunis ja isällinen ajatus.
    Kolmannekseen, mahtavaa kolmiodraamaa. Florian/Adalmiina/Rasmus, kukaan ei kohta enää tiedä, mihin pitäisi luottaa, kun ensin Rasmus kuljetti heidän ansaan, ja nyt Florian vaikuttaa hyvinkin pelottavasti liian heikolta pelastamaan Adaa, vaikka niin juuri lupasikin tehdä. Toivottavasti poika ehtii ajoissa, sillä nämä nappaajat vaikuttavat aika sydämettömiltä.
    Todella hyvin kirjoitettu osa ja lavastettu. (taidan toistaa itseäni :D) Tätä oli ilo lukea! Jään todella suurella mielenkiinnolla seuraamaan, mihin suuntaan tarina seuraavaksi lähtee seilaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän sä tiesit :) Erik on ihan liian suloinen ollakseen vain ystävä :) Rikke ja MAx vetää yhtäkoyttä vaimojen selän takana ;D
      KOlmidraamaa parhaimillaan joo, ensi osassa kaikki selviää, tai ainakin osa ;)
      Kiitokset ihanasta, piristävästä kommentista !

      Poista
  5. Huih miten jännä osa :o Mitäs kamalaa Adalle nyt käy? Ei olisi Rasmukseen kannattanut luottaa ollenkaan! Tulisipa Florian pikaisesti apuun... :D Pidin osasta valtavasti, anteeksi etten (taaskaan) kerkeä tämän pitempää raapustaa, sillä minulla on kiire kaverini synttärijuhliin :D Jatkoa odottelen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että pidit :) Kaikki selviää ensi osassa kyllä, tai jotain ainakin :) Kiitokset kommentista !

      Poista
  6. Kun luin ilmoituksen uudesta osasta niin jotenkin heti paransin ryhtiä tuolissa ja ajattelin jes ihanaa luettavaa! Tämä legacy oikeasti paranee joka osan myötä.

    Olipa Rasmus kummallinen taas alussa... Sääliksi kävi Adaa. Mutta Florian ja Ada <3 Olenko maininnut, että lempiparini? Voi niitä kikatuksia mitä miusta lähti osan alussa...

    "Tämä on vaarallista enkä mä ole puusta tehty.” :3

    ”Mä taidan rakastaa sua.” Adalmiina sanoi Florianin paidalle, painaen otsansa vasten toista. ---> Oi että ihanin lause koko osassa.

    Mä nauroin ääneen, kun Lintusilla vanhemmat tulivat liian aikaisin kotiin X) Täydellinen katastrofi koossa. Ei voinut mitään, vaikka tilanne oli vähän ahdistava kaikille...

    http://3.bp.blogspot.com/-vESR10zsi1A/Tzew7AowyVI/AAAAAAAAS-
    M/Zm3LSx5wVK8/s1600/kuva1483.jpg
    Lempikuvani. Niin hyvin saatu nuorten ahdistus ja äitien saarna samaan kuvaan.
    Aika hienosti kirjoitit ja kuvasti tuon tilanteen, kun Melin ja Aaronin suhde paljastui... Hyvää luettavaa, vaikka juonellisesti ikävä tilanne :/ Hyvä käänne.

    http://1.bp.blogspot.com/-LMZJ38URV_I/TzZDIiUOOSI/AAAAAAAASvE/62pYYT8nMOo/s1600/kuva1384.jpg
    Mielenkiintoinen asento, onko posebox vai pelin animaatio? Tutulta näyttää, mutta en itse nyt muista... Ja alunalkaenkaan en oikein Rasmuksesta pitänyt. En nyt tiedä mitä ajatella... Ainakin ne vaikuttaa Adan kanssa molemmat vilpittömän onnellisilta?

    Aww kun Rikke ja Max järjesti nuorille aikaa keskenään <3 Riken ilme siinä kuvassa kun se menee kertomaan Aaronille :) On ne Aaron ja Melkin aika aww

    Voi että mitä mitä Miska ja Erik?

    "Miska katsoi ystäväänsä ja nosti kätensä tämän poskelle. ”Miksi?” Miskan suu kysyi lähes äänettömästi. Erik mietti vain hetkisen ennekuin vastasi. ”Miksi nyt toista yleensä suudellaan? Eikö se ole aika selvää? Mä rakastan sua. Siksi.” Miska sulki silmänsä ja huokasi epämääräisesti."

    No toi vei parhaan kuvateksti tittelin... Se virne mikä mulla oli lukiessa. Aina kun luulen, että no nyt tuli ihanin kohtaus tässä osassa vastaan, niin sitten tulee yllättäen jotain tällaista... Oijoi <3 Luin koko kohtauksen hengittämättä kunnolla. Huokaisin yhdessä Miskan kanssa.

    Sitten loppu :o Mikä Floriania vaivaa? Ja voi ei mitä Adalle käy... Rasmuksesta en niin välitä :P oikeasti, siihen en jostain syystä tykästynyt. Menisi Ada nyt vain raukka Florianin kanssa yhteen.

    Ihania teiniromanssikohtauksia koko osa täynnä! Niin paljon eri pareja. Mutta loppu jätti ihan erilaisen tunnelman :o Voivoi miten käy jatka pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja toinen tälläinen megakommentti...Ihanaa, kiitos ♥
      Suloisuudet metsässä ;) Noh, itselläkin sydän jyskäsi ja posket kuumotti kun tuota kirjoitin... Ihanaa, että tykkäsit :) Onhan ne suloinen pari ♥
      Lintusilla oli hauska kuvata vaikka tilanne olikin aika vaikea. Tämä oli oikeasti vaikea kohta lavastaa ja kirjoittaa. Mutta jos onnistui niin hyvä :)
      Tuo Rasmuksen asento on jostain niistä Jaydeen animaatiobokseista, oiskohan ollut yöelämää? Onhan ne onnellisia....mutta
      Riken ilme taas on juoruilusta, sopi niin hyvin tuohon kun ne olivat Maxin kanssa suunnitelleet koko jutun vaimojen tietämättä ;)
      Miska ja Erik, hyvä jos kohtaus oli onnistunut :) Sitä oli mukava tehdä :)
      Ihanaa kuulla, että tähän eläydytään noin ♥
      Florianilla ei oikein mene hyvin nyt mutta kaikki selviää kyllä :)
      Kiitokset tästä ihanasta kommentista :)

      Poista
  7. Tosi ihana osa! :D
    Tuo loppukevennyskuva oli kyllä jotain niin suloista n__n Siinä se toinen yrittää, d'aww. Ja nää sun kuvat oli once again niin mahtavia. Tahtoo tuollaisen laadun D:
    Ihania oli kaikki teiniromanssit, kiva lukea tälläinen vaaleanpunainen, vaikkakin kurjasti päättyvä söpöilyosakin välillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset :)
      Piti laittaa kevennyr, kun muuten osa päättyi aika ikävästi...
      Mukavaa, että pidit ja kiitokset piristävästä kommentista :)

      Poista
  8. Tämä kyllä piti siirappisesta osasta ihan liikaa! Mukavaa vastapainoa tavanomaiselle ahdistukselle ja synkkyydelle, hehheh :D Ada ja Florian olisivat niin hyvä pari, mutta minkäs teet jos Florianin voimat hiipuvat rakkauden takia..? Ja hyi hyi pahoja miehiä, kun tekevät Adalmiinalle tuommoista >( Toivottavasti Florian saa hankittua apua kaikesta huolimatta.

    Lempikuvani, tai oikeastaan yksi niistä monista: http://4.bp.blogspot.com/-N8qp5IdsR08/TzeqZKFjduI/AAAAAAAAS80/UFAtFDMdigQ/s640/kuva1702.jpg

    Kiitos jälleen kerran mahtavasta osasta!

    VastaaPoista
  9. Sä et tiedäkään millasessa tunnemyrskyssä pyörisin koko osan ajan... Itkusta kauheisiin naurukohtauksiin, haikeeta ja romanttista... <3
    Heti osan alussa oli sellanen olo, että 'ääh, taas toi outo ja luottamaton Rasmus...'. Se on vaan jotenkin mulle niin vastenmieliseksi henkilöksi tullut, viime osassa jo. Ja hyppii pois hellistä kohtauksista? ;0 Mä en tajuu sitä... Enkä kyl välttämättä tahokkaan.
    Mun käy niin sääliksi Floriania, poika kun rakastaa Adaa ihan yli... Ööh.. Mites tän sanois? Niin paljon ettei sitä ihmisjärjellä voi ymmärtää. Silti hän osaa sanoa tunteillensa 'ei'. Florian on ehdoton lempparini.<3 Se on vaan niin ihana ja kultainen. Toi toka oli tosi osauva.:)
    Ehdoton lempikuvani: http://2.bp.blogspot.com/-D4UdCq0RpGQ/TzeqQvESq1I/AAAAAAAAS78/uAt6P1dzZCw/s640/kuva1688.jpg Kattosin heti ton kuvan kohdassa, et toi on niin ihana, et sen on pakko olla mun lempikuva... Siinä on niin ihana tunnelma...<3 Ja täydellinen pari.<333 (mä yliannostan sut sydämillä:D) Sitten ku Florian alkoi hävitä Adan syleilystä...:'(
    Ihanasti kirjoitettu tuo Melinan ja Aaronin sohvakohtaus. Tämän perusteella luulen tietäväni kuinka ihanaa sellainen oikeasti on, kun rakastaa toista, vaikken sitä itse ole kokenutkaan... Tekstiin on niin helppo samaistua, ja olen täysin omissa maailmaoiisni kun luen näitä... Se on aivan mahtava tunne.
    Ja sitten kun Even piti tulla ja kiikuttaa koko konkkaronkka Mansikkaojille. En ymmärrä miksi Inke meni mukaan siihen, että nuorien suhde ei käy. Mä paruin ku hullu tän kuvan kohdalla: http://1.bp.blogspot.com/-2YrzfSgKzWU/TzexCibrgFI/AAAAAAAAS_I/rpWftlLOtEY/s640/kuva1500.png.jpg Aaron on siinä oikeesti ihan vallottavan söpö, tekis mieli niin mennä halaamaan ja lohduttaan.:( Uskon kuitenkin, että äiditkin vielä hyväksyvät suhteen. Eihän sekut niin läheistä sukua ole, eihän?:) Onneksi jollain on noin kiva isä.:) Rikke is the best! Tosi todellisen oloisesti kirjoitit tuon, kun Rikke lohdutti Aaronia. Poika oli niin surkeana.
    Luulen, että Rasmuksen tunteet ovat oikeita. Selvästi suhde oli kielletty, mutta yksi aloitti sen silti...-.- Suloinen kua muuten se, jossa on vain Rasmuksen silmät. Muokkaat tosi hyvin kuvia, ja ne sopivat kohtauksiin täydellisesti.:)
    Argh, nyt sen Julianinkin pitää tulla! Ja Rasmuksen kanssa.:( No, arvasihan tuon, onneksi Florian näki. Sattuu omaan sydämeenkin kun hän miettii Adaa nähdessään Rasmuksen. D':
    Sitä mä en kyllä enää tajua, että RAsmus näkee Florianin... Kammottavaa! Miten Ada nyt on turvassa?!
    Olihan tuo Adan ja Rasmuksen sohvakohtaus aika söpö, Aaron kyllä näki Rasmuksen läpi. Se on kyllä ihanaa että sisaruksilla on niin hyvät välit, ja lohdutavat toisiaan.:) Se oli söötti kohtaus. Se on niin outoa vaan, ettei Ron tiedä mitään Florianista...
    Rikke on taas kyllä ihan best iskä (Maxin kanssa:))! Vie äidit keilaamaan, jotta nuoret voisivat olla yhdessä!:D
    On se kiva kun Miskallakin on kavereita - aika hyviä vissiin... Tosi yllättävä käänne, en olisi uskonut... En kyllä ihan vielä saanut kiinni, saako Erik vastakaikua tunteilleen...
    Tiesikö Rasmus vaarasta viedessään Adaa kotiinsa? En tiedä. Florian on kyllä ihana, yrittää niin kovaa pitää tytön turvassa. Ymmärrän kyllä miksei hän uskonut.. Ta no en täysin, nimittäin kaikki Florianin suusta tullut on totta, ja sen Adakin tietää. Pelottaa vaan, että onnistuuko kaikki kunnolla, kun Florianin 'voimat' eivät tahdo toimia? Vai johtuuko se hänen tunteistaan? *pelonsekainen irvistys*
    Mitä ihmettä Adalle tapahtuu?! D':

    Mä en oikeesti osaa kertoo, kuinka ihana osa tämä oli!<333
    Jatkoajatkoajatkoajatkoajatkoajatkoajatkoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, ihania kommentteja :)
      Hyvä, jos eläydyit, olen silloin onnistunut ainakin jossain. Kiitokset :)
      Yliannosta ihan rauhassa, oletan että pidit osasta :D
      Florian ja Ada on kyllä suloisia.
      Rikke on ihana :) Ihannemies!
      Rasmus on outo mutta kaikki selviää kyllä.
      Syy Florianin voimien vaihteluun selviää sekin.
      Kiitokset kuvakehuista, tuleehan niiden parissa tuhrattua ;) Tuo silmäkuva on kyllä hieno :)minustakin. Rasmus on muuten aika ilmeikäs sim...
      Kiitokset sinulle tästä aivan ihanasta kommentista :)

      Poista
  10. Voi miten ihana loppukevennys! :D
    Pakko sanoa, että vaikka normaalisti pidän romantiikasta, mutta tämä osa oli ehkäpä jo liikaa minulle, heh! Mutta rakastin tuota Florianin ja Adan metsä kohtausta! Voih, kuinka katkeran suloinen!
    En oikein tiedä pidänkö Rasmuksesta, vai vihaanko sitä. Se on ilmiselvästi pahis, mutta tuntuu kuitenkin pitävän Adalmiinasta kovasti. Hmm...! :D

    Tämä osa oli kirjoitettu erittäin hyvin, uppouduin siihen ihan täysin, enkä ollut huomannut ajan kulua laisinkaan! Max ja Rikke olivat erityisen kivoja tässä osassa, kun pitivät Aaronin ja Melinan puolia.

    Suosikkikuvia oli monia, http://1.bp.blogspot.com/-ja8qX8cnUNA/TzezAOEp_tI/AAAAAAAATCY/xdqzU1pqZ1w/s1600/kuva1621-1.jpg, http://1.bp.blogspot.com/--Lby_mR_nHw/TzeqWrG0NsI/AAAAAAAAS8k/RgTa6tXDzmU/s1600/kuva1698.jpg ja http://3.bp.blogspot.com/-clTg-Ppt_Lk/TzZCsrQe86I/AAAAAAAASrs/IaFJdSme-Jk/s1600/kuva1333.jpg ainakin! Asennot kuvasivat tapahtumia todella hyvin. :)

    Joudutko käyttämään muuten paljon posebokseja pelatessa? Näissä osissa on taatusti ainakin lavastamista...!
    Mutta kiitos lukukokemuksesta, seuraavaa osaa odotellen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, romantiikka oli ihan kiitettävästi. Toivottavasti et nyt ylikuormittunut :)
      Metsäkohtaus oli mukava tehdä ja kirjoittaa. Mukavaa, että pidit siitä. Se on vähä tuollainen haikean suloinen.
      Rasmuksesta ei näytä monikaan pitävän, älkää nyt toista niin kovin vihatko...Itse pidän Rasmus reppanasta kyllä :)
      Hyvä, jos kuvat olivat onnistuneita :)
      Joo, poseja tulee käytettyä mutta käytän paljon myös pelin omia animaatiota. KOetan välillä tehdä tavallistakin koska poset ovat monet aika jäykkiä... Lavastamista piisaa ja simien siirtelyä...
      Mukavaa, jos pidit osasta ja vielä eläydyitkin niin, että aika unohtui !
      Kiitokset tästä ihanasta, piristävästä kommentista !

      Poista
  11. Ihana osa!
    Täynnä söpöjä pareja <3 (olen kyllä sitä mieltä että Florian sopii Adalle paljon paremmin kuin Rasmus)
    Huonosti kävi Melinalle ja Aaronille, toivottavasti vanhemmat nyt vähän ymmärtäisivät...
    Tuo loppukohtaus oli totaalisen yllättävä! En yhtään osaa arvata miten käy, toivottavasti teuraava osa tulee pian :)
    Miten muuten Rasmus näki Florianin? Onko Florian muuttunut "normaaliksi?"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kommentista :) Kaikki selviää kyllä kunhan taas mennään eteenpäin. Florian ei ole muuttunut normaaliksi, syy pojan voimien vaihteluun selviää kyllä...
      Hyvä, jos yllätyit ja pidit osasta, aina mukavaa lukea näitä teidän kommentteja. Kyllä näiden avulla saa inbtoa tehdä seuraavaa osaa ;)
      Kiitokset kommentista vielä kerran :)

      Poista
  12. Oikeesti...mä en kestä jos Florian ja Ada ei pääse yhteen. Ihme hormonihirviäiiihihihihihi-kohtaus iski kun luin tätä. Eikä jatko-osani kirjoittamisesta oikeasti tullut yhtään mitään kun kuuntelin jatkuvalla soitolla tätä tähän kuuluvaa kipaletta..AAAAARGH! En suostu kirjottamaan kertaakaan aaw-mainintaa tähän tämän kerran jälkeen.

    Saanko osan sun mielikuvituksesta? Tai tästä tavasta, millä kirjoitat Florianin ja Adan kiellettyjä kohtaamisia? Olin valmis ja olen edelleen valmis dumppaamaan Rasmuksen jonnekin kaivoon pois Florianin tieltä.
    Mutta kyllä toisaaltaan Rikenkin voisin kotiini ottaa. Sulloa vaikka pulloon ja välillä kutitella...sillain, tarvittaessa. Joo. Siis huomm. Asiallista kommenttia tästä ei varmaan tekemälläkään saa :D.

    Loppuhuipennus oli täydellisen kutkuttava. Parhautta! Ja piinaa samaan aikaan. Jään odottamaan jatkoa *sormien rytminaputtelua pöytää vasten*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh :) Olen ihan otettu sanoistasi :) Kiva kuulla, että onnistuin. Tuntuu, että olin itsekin jossain huuruissa tätä kirjoittaessa:)
      Älkää nyt Rasmusreppanaa noin vihatko...Florian on ihana ♥ Olen siitä samaa mieltä ja ne on Adan kanssa ihanan suloisia.
      No, tuota...Kyllähän siitä liikenee osa, mitenkäs sen sulle saisin? Romantiikka on ihan ominta alaani, ehkä siksi on helppo kirjoittaa noita kohtauksia ja se heijaistuu tekstiin...En tiedä :) Kiitokset kaikista ihanista sanoista ja koko ihanasta kommentista !
      Rikke kelpais mullekin joo... Pitäisköhän tehdä noista kaikista kuvat ja vois tuijotella niitä välillä haaveilleen...Joo-o, mahtais mieskultani ihmetellä... :)

      Poista
    2. Ehkä pientä palautetta mahdollisesti voisi tulla? :D

      Poista
    3. Saattaa olla, joo...:D Vaikka muuten onkin ihan ymmärtäväinen harrastustani kohtaan.
      Mut on ne vaan niin ihania ♥

      Poista
  13. No huh, jopa oli yllättävä loppu osalle. .-D Hyvä niin, kaiken ihastumisten ja rakastumisten sekaan sopii loistavasti jännitys, se tasapainottaa osaa silleen jännästi. .-D Tykkäsin myös, kun osan lukumusasta pääsi tekemääsi soittolistaan, ja jottei olisi tarvinnut koko iltaa kuunnella vain yhtä biisiä, kuuntelin osaa lukiessa soittolistaasi. ,-) Välillä oli kyllä vähän häiritsevää, kun kesken vakavan kohtauksen soi Bruno Marsin The Lazy Song tai kun tuli Jukka Poikaa, oli vaikea pysyä mukana lukemisessa, kun alkoi samalla kuunnella biisin sanoja. .-D Mutta kivaa kyllä oli kuunnella monipuolisesti musiikkia osaa lukiessa, ja sainkin hirmuisen innostuksen tehdä Iloliemien osan lukumusiikeista oman soittolistan, ja sitten lukijat voisi kuunnella siitä musiikkia Iloliemiä lukiessaan. .-D Aloittelin listan tekoa jo vähän äsken, mutta jäi vähän kesken, kun pitäisi joskus nukkumaankin mennä. .-D Joo, mutta nyt rupean tuota osaa kommentoimaan, muuten tulee yhtä pitkä kommentti kuin Jadella. .-DD

    Upea osa jälleen kerran! Voi hitsit, petyin Rasmukseen, kun hän kuuluikin huijareiden joukkoon. .-/ En osannut kyllä aavistaakaan sitä! Rasmukselle antamaani tuomiota tosin pienentää vähän se, että hän tuntui kuitenkin olevan enemmän Adan puolella, tai sitten hän edelleen teeskentelee. >.-P Toivoisin kumminkin pojan paljastuvan vielä hyväksi, jos hän vaikka jotenkin auttaisi Adaa pakenemaan tai jotain! Voi Florian, sinun olisi pitänyt estää Adaa menemästä Rasmuksen mukaan eikä lähteä Mansikkaojien talolle, pöh, toivottavasti poika tietää, mitä on tekemässä ja saapuu pian Ada-raukan avuksi! Jännittää kyllä, mitä olet keksinyt! .-D

    Aaron ja Melina jäivät viimein kiinni. Saattaahan tuo olla ihan hyvä juttukin. Nyt vanhemmat saivat kuulla totuuden ja jossain vaiheessa tottuvat tilanteeseen. .-) Osassa mainittiin pariinkin kertaan, että lopulta rakkaus aina voittaa (tai jotain sinnepäin), joten veikkaanpa, että Florian ja Adalmiina vielä päätyvät yhteen, vaikka se olisi kuinka vaarallista. .-D Ada nimittäin varmaan pysyy Rasmuksesta kaukana tämän jälkeen, kun hän selviää. Tarinasi nimittäin jatkuu vielä pitkään, eikä se nyt ilman perijää voi onnistua. .-D No jee, olenpa looginen.

    Voi, ikävä kyllä sanoa, etten odota seuraavaa osaasi, mutta se ei ole sinun syysi! Minulta loppuu ihana talviloma silloin, enkä sen takia odota tuota sunnuntaita. .-D Ehkä osasi kuitenkin lohduttaa minua, kun kouluun pitää raahautua seuraavana päivänä. .-) Kirjoittele taas! .->

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti :) Kiitokset ♥
      Enpäs tajunnutkaan että linkki vei suoraan soitto listaan, heh...OSa kappaleista on mieheni sinne lisäämiä mutta kiva, jos pidit kuitenkin.
      Mukavaa, että pidit osasta :) Niin Rasmus on vähän tuollainen epämääräinen...Florian tietää kyllä mitä tekee, rakastuneen päätä ei niin hevillä käännetä :)
      Aaron ja Melina , joo niiden suhteessä riittää karikoita... :) Rakkaus voittaa, todellakin mutta sitä en paljasta että ketkä tässä yhteen päätyvät :) Mutta suvun pitää kyllä jatkua, siinä olet oikeassa, ei muuten tule sitä viidettä sukupolvea ja valittua... :)
      Harmi, että tuolloin loppuu lomasi. Itselläni vasta alkaa loma, toivottavasti pidät osasta silti :)
      Kiitokset vielä kommentista :)

      Poista
  14. Ihana osa jälleen kerran. Aivan upea ja sait mut pariin otteeseen kyyneliin, kun eläydyin niin voimakkaasti hienosti kirjoittamaasi tarinaasi ja henkilöiden tunteisiin.
    Ja tuo loppu. Hui sentään, toivottavasti kaikki kääntyy vielä parhain päin.
    Aaron ja Melina ovat melkein kuin mitkäkin Romeo ja Julia. Toivottavasti heidän äitinsä alkavat ymmärtää. Onhan heillä itsellään ollut menneisyydessä vähintään yhtä hmm... mielenkiintoisia ja ei välttämättä niin fiksuja tempauksia. :)

    Julian lurjus oli taas vauhdissa ja sotki siihen muitakin. Ihan Julianin tapaista. Ihanasti olet hänelle persoonaa luonut. Mä tykkään. :D

    Ai niin ja onko tuo Erik kenties jälleen kerran mun simintekeleitäni? :D

    Jään mielenkiinnolla jälleen kerran odottamaan, että mitenkä tuo jatkuu, kun jäikin niin jännään kohtaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Ihanaa, jos teksti oli onnistunutta, tulee itselle niin hyvä mieli kun lukee näitä :)
      Loppu oli aika shokeeraava mutta kyllä kaikki tuosta selviää...;)
      Aaron ja Melina, eiköhän Inke ja Eve hyväksy suhteen jossain vaiheessa...
      Julian, se on vaan niin ihana ! Kun kirjoitin tuota sen ja Rasmuksen keskustelua niin pystyin oikeasti kuvittelemaan, että Julian voisi puhuakin noin :) Ja vaikka ne on "samalla puolella" ei Julian pidä Rasmuksesta ;)
      Erik on tällä kertaa ihan omani, Erik Lyyra. Sun Erik tulee seikkailemaan tuolla Andersenien puolella ;)
      Kiitokset kovasti ihanasta, piristävästä kommentista :)

      Poista
  15. No nyt sain luettua loppuun. Ei saa jättää tuollaiseen kohtaan. Toivottavasti Ada ja Rasmus jotenkin selviää tuosta tilanteesta.
    Arvasin muuten että jotain romanttista tapahtuu kun Erik ja Miska istuskelivat lattialla.

    Osaat tosi taitavasti kirjoittaa tunteita ja itsestä tuntui että olen teini jälleen (voi niitä aikoja...jossain kaukana menneisyydessä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä olen ilkiö...noh, mun tarinoissa on yleensä aika onnelliset loput, loppujen lopuksi :)
      Heh, olhan se aika arvattavaa mutta en voinut vastustaa :D
      Kiitokset ihanasta kommentista. Piristi päivää mukavasti !

      Poista
  16. Olipas osalla lopetus! Yllättävä loppu kaiken kaikkiaan, mielenkiintoista.

    Ja koko osa... hurjan hyvin kirjoitettua jälkeä. Vaikka en olekaan romantiikan suurin ystävä, niin kyllä oli silti mukava lukea ^^

    Ada ja Florian olisivat vaan niin ihania yhdessä. Tuo heidän metsäkohtauksensa, voi että, melko suloista kyllä, ihanat kuvat siinä ja teksti myös. Ja äääwwh, Miska ja Erik. Sekin kohtaus oli yks ihana. Söpöjä olisivat poitsutkin yhdessä, olisivat juu...

    Mutta sitä mie en kyllä osaa sanoa, että mitä ajattelen Rasmuksesta... katsellaas, miten jatkossa.

    Mutta juu, tykkäsin osasta! Loistavaa jälkeä, selvästi osaat kirjoittaa tunteista hirveän hyvin. Kuvatkin olivat onnistuneita, lavastat hienosti. ^^

    Ja vielä kiitokset vielä tuosta mainiosta loppukevennyksestä :’D On ne komeita.

    Nyt sitten odottelemaan seuraavaa osaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset, lämmittävät mieltä nuo sanasi :) Kiitos ♥
      Ada ja Flor on suloisia kyllä. Metsäkohtaus oli mukava tehdä :) Miska ja Erik, onhan ne söpöjä :)
      Rasmuksesta ollaan montaa mieltä, jotkut pitää jotkut melkein vihaa...Heh, on se mukavaa, kun hahmoini kiinnytään tai vihataan. Kiva, jos pidit osasta. Olihan siinä lavastamista mutta mieluista puuhaa on :) Tunteista on mukava kirjoittaa, tai siis pidän siitä :)
      On ne komeita, juu! Pelini silmänilot ♥
      Kiitokset ihanasta, piristävästä kommentista !

      Poista
  17. Tykkäsin osasta, (en jaksa kommentoida enmempää :/) Mutta mistä on tuo ladattava, millä saa simit alasti vai onko se joku koodi :) Tarvitsisin sitä, kun oon aloittelemassa blogia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos tykkäsit! Aina mukavaa kuulla :) Simit saa alasti joko ostamalla niille nakuvaatteet tai sitten minulla menevät välillä alasti itsestään, kun käytössä on ACR. Usein mulla nuo on ihan vain kalsareissaan tai naissimit yläosattomissa, eivät siis kokonaan alasti :)
      Sen sensurointiverkon suihkusta ja muusta olen poistanut tällä: http://simsky.parsimonious.org/proggie/en_st2.php
      Ja ACR, joka laittaa simit romanttisiin puuhiin ilman käskyä on täältä:http://www.simbology.com/smf/index.php?topic=19.0
      Kiitokset vielä kommentista !

      Poista
  18. Pääsinpäs vihdoin tänne saakka näissä osissa! Eihän siinä toki mennytkään kuin... Kauan :D. Paljonkohan siitä on jo aikaa, kun lupailin, että tulen kyllä lukemaan? No parempi myöhään kuin ei milloinkaan, jookos? *anteeksipyytävä ilme*

    Mansikkaojien elämä on mukavan taianomaista niin hyvine kuin huonoinekin käänteineen. Tykkään :) Jään seurailemaan! Tai no, pakkohan se on kun tällaiseen koukutuskohtaukseen jätit!! :'D

    Ainoa, mikä hiukan pisti silmään, oli se, kuinka kaikki nuo teiniromanssikohtaukset olivat jotenkin samalla tavalla sävytettyjä. Tuli vaikutelma, että tämä oli nyt selkeästi yksi sellaisista asioista, joita kirjoittaja on itse kokenut ;)

    Kauniita ja komeita simejä ainakin tarina pullollaan! <3 Lempikuvani oli varmaankin...

    http://4.bp.blogspot.com/-N8qp5IdsR08/TzeqZKFjduI/AAAAAAAAS80/UFAtFDMdigQ/s1600/kuva1702.jpg

    tai sitten

    http://3.bp.blogspot.com/-OT_cUW4iswU/TzZDD2pZgRI/AAAAAAAASuc/KfcZ688Qpuk/s1600/kuva1360.jpg

    Ai että näissä oli tunnelmaa! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei parempi myöhään kuin ei ollenkaan:) Tervetuloa seurailemaan Mansikkaojien elämää :)
      Kirjoittaja on joo kokenut kaikenlaista;) Mä kirjoitan noita yleensä melko samalla tyylillä, ehkä pitäisi opetella muitakin. ;D
      Mansikkaojien simit on jotain syystä tosi kauniita kaikki ;) Hyvät geenit :)
      Noi on ihanat kuvat, mukavaa ,että pidit :)
      Kiitokset vielä mukavasta kommentistasi :)

      Poista
  19. Ja taas myöhässä... I'm sorry,vaikka luinkin tän osan jo eilen, niin... no joka tapauksessa.
    Fiilikset osan luettuaan: Ensin innostus osan tulosta ja Adasta ja Florianista. Sen jälkeen suru Melistä ja Aaronista. Ja lopuksi pureksin kynsiä täällä ruudun takana ja lasken päiviä seuraavaan osaan.
    Sanoinhan jo, että olet julma. Ei niin kaunista paria saisi erottaa, vaikka eiväthän ne kokonaan joudu olemaan toisistaan erossa. Rikke ja Max ovat kyllä älyttömän reiluja, kun järjestävät tuollaista, oikein unelmaisät.
    Haa! *tuulettaa ruudun takana* mä TIESIN että Rasmus on vakooja. Näkihän sen jo edellisen osan otsikkokuvastakin. Wii! Loppu oli älyttömän jännä. Nyt tulee heti semmoinen fiilis, että Julian on vampyyri, ja nyt se tekee Rasmuksestakin vampyyrin, tai juo sen veret. Ja sitten Flo saapuu paikalle ja pelastaa molemmat (siis Adan ja Rasmuksen) tai ainakin Adan, eihän se suku nyt voi tuohon sammua!
    En rupea nyt täällä hehkuttamaan tuota Ada-Florian kohtausta,mutta tämä oli ehdottomasti lempikuvani: http://4.bp.blogspot.com/-_esOOoXY3-Y/TzeqNh_w9cI/AAAAAAAAS7k/VEQMgOGPy9M/s640/kuva1683.jpg
    Hyviä jatkoja sinnekin, menenpäs lukaisemaan kuvaextran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä tuo haittaa :) Heh, mukavasti tiivistit tunnelman.
      Joo, olen julma...mutta rakastan silti onnellisia loppuja ei unohdeta sitä:)
      Rikke onkinihan ihannemies :)
      Adalla on tosiaan tehtävänsä lisäksi velvollisuus jatkaa sukua :)
      Kiitokset varsin piristävästä kommentista :)

      Poista
  20. Tulossa lyhyt ja ytimekäs kommentti:
    Osa oli hyvä, kuten tavallisestikin. Rikke on khyl aika mahti isä :D

    Jatkoa odotan, on hieman kiire nyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh :)
      Kiitokset kommentista ja mukava, että pidit osasta :)

      Poista
  21. Hyi, mikä lopetus!
    Nyt täytyy sitten odottaa, että toinen osa tulee. Sä et kyllä tee siitä helppoa, kun lopetat aina näin.
    Kunpa Ada olisi vain kuunnellut Floriania, mutta eihän Rasmus ilmeisesti tytölle nyt kovin pahaa toivonutkaan. Ainakin tällainen vaikutelma tuli, mutta miksi poika olisi sitten tuonut Adan kotiinsa, jos ei olisi tätä mahdollisuutta ajatellut. Mokomakin! Selviääkö jossain vaiheessa muuten miten Rasmus tuon punatakkisen miehen seuraan edes sotkeutui?
    Äst... Se varmaankin selviää, mutta kun ei malta niin ei millään malta. Kohta olen kuin mun oppilaani tänään penkkaripäivänä.. Ehkä jotain tarttui. Inohttava levottomuus.

    Täytyy kyllä myöntää, että tämä osa oli kyllä nimensä mukainen. Oikein räiskyi kaikkien välillä. Ihanasti olet kirjoittanut teiniromantiikkaa! Aivan mahtavaa lukea. Miskakin sai ensisuudelmansa ;) !

    Vaikka itse en osaa kuvitella serkkuja yhteen (vaikka yhdistän itsekin simissä lähisukulaisia), niin puhkesin melkein kiukkuiseen huutoon täällä näytön toisella puolella, kun Inke ja Eve käyttäytyivät tuolla tavalla. Ihana kun Rikke ja Max järjestivät nuorille mahdollisuuden olla kaksin.. Tuosta voi kyllä vielä syntyä riitoja perheiden välillä, mutta eiköhän Inke ja Eve lopulta tule järkiinsä. Ehkä heitä enemmän järkyttää lasten kasvaminen noin isoksi. Eikös se lapsen itsenäistyminen tuppaa olemaan ongelma vanhemmille?!

    Uuh! Mikä extrakuva Rikestä ja Aarosta. Pojasta tulee yhtä komea kuin isästään, kun vielä vähän kasvaa! Rikellä olikin nyt vaatteet päällä osan ajan! Mietin, tätä jossain vaiheessa, mutta tulihan se yläosaton kuva sieltä lopulta... Komea mies, täytyy myöntää!

    Nyt minusta alkaa tuntua, ettei minulla ole mitään järkevää sanottaavaa, joten ehkä parempi poistua lörpöttelemästä!
    Niin yritin katsoa noita extra kuvia, mutta eipä niitä näkynytkään.. Pahikset näkyi ja kyllä se Fred on todella komea sim!
    Jatkoa yli-innokkaasti odotellen....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kommentista, aina niin mukavaa lukea niitä, piristävät päivääni :)

      Mukavaa, että pidit osasta. Rasmus on vähän erikoinen mutta kyllä kaikki selviää ajan myötä. Myös Rasmuksen taustat...
      Mukavaa, että teiniromanssit miellyttivät :) Seuraavissa osissa ei paljoa romantiikka olekaan...
      Eiköhän Inkeä ja Eveä paina enemminkin ajatus siitä että lapset tulevat aikuisiksi ja poistuvat heidän hallinastaan kuin serkkujen suhde...Onhan Rikkekin sukua Inkelle...
      Kyllä Aaronista kasvaa varmasti isänsä veroinen ja Rikke pysyy pelini komistuksena vielä pitkään... :) Tällä kertaa ukolla oli vaatteet päällä, kun talossa oli vieraitakin, ei sovi silloin kuljeksia kalsareissaan... :D
      Kiitokset vielä kommentista :) Ekstrakuvat pitäisi nyt näkyä...olin vahingossa lukinnut sen albumin missä ne on...

      Poista
  22. Hmm.. Cliffhanger? vupii, senkin ilkiö!!! Et ole tosissasi! EI tollaseen kohtaan saa jättää .-/ No joo, oisin mäkin jättäny tohon ,-D Ja kuitenkin kaikki muutkin..

    Ruusunpunainen osa oli aivan ihana kuten ne kaikki muutkin ovat olleet! Sori että tämäkin komma tulee myöhässä, en tiedä, miksen koskaan kerkee ajoissa. No, asiasta kolmanteen. Mikäs se Inkeä ja Eveä nyt oikein vaivaa? Ei taida naiset enää muistaa millaista oli olla nuori... Onneksi Rikke ja Max sentään tajuavat edes jotain Aaronin ja Melinan suhteesta.

    Olisi paljonkin sanottavaa, mutten enää jaksa kirjoittaa, sori *virnistää anteeksipyytävästi*. Kiitän ihanasta lukukokemuksesta .->

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. GP: Joo, olen ilkiö mutta uskoisin että muutkin olisi katkaisseen tuohon :)
      eipä tuo haittaa vaikka myöhemmin kommentoi, minnekäs osa täältä katoaisi.
      Mukavaa, että pidit osasta, aina hauska kuulla se!
      Inkeä ja Eveä taitaa vaivata joku aikuistuvat lapset syndrooma, olivathan itsekin aikamoisia nuoruudessaan :) Rikke ja Max, ihannemiehet ♥
      Sanoit ihan tarpeeksi, kiitokset kovasti ihanasta kommentistasi :)

      Poista
  23. Olipas ihana ja yllättävä osa! Yhtäkkiä romanssit muuttuivat jännittäväksi ja pelottavaksi lopuksi. Toivottavasti Ada selviää. Ja Rasmus-parka, toivottavasti sille ei käynyt mitään, kun noin huusi... ja on vielä söpökin. ;)

    Koukuttavasti kirjoitit noista romansseista! Ihania parisuhdejuttuja ja tunnelmallisia kuvauksia. Etenkin kaikkein romanttisimmissa kohtauksissa (*haaveileva huokaus). Aaron ja Melina ovat söötti pari, vaikka serkuksia ovatkin. Vanhempien reaktiot ovat ymmärrettäviä, onhan se aika moinen yllätys saada oma lapsi kiinni kuhertelusta vähissä vaatteissa. Ja sitten vielä tuo serkkujuttu. Surku, silti, että laitavat kapuloita nuoren parin rattaisiin. Onneksi rakkaus tuntuu keksineen keinot tässäkin tilanteessa ja pari on keksinyt paikkoja joissa tavata salaa. Salatapaamiset tekevät jutusta vain jännittävämmän. Miskan ja Erikin juttu jäi myös jännittävään kohtaan. Kiva yllätys sekin, enkä yhtään osannut odottaa. :D

    Floriania käy kyllä hieman surku, kun ei voi olla Adan kanssa. Etenkin kun poika näki vielä Adan ja Rasmuksen yhdessä. Noo, mutta seuraavaa osaa odotellen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wheater: Ihanaa, että tykkäsit osasta ! Mukavaa kuulla :D
      Rasmus-parka...söpö se on kyllä... En mä yleensä mitään ihan kamalaa voi simeilleni tehdä, joten eiköhän poika selviä jotenkin.
      Kyllähän se yllättää rennommankin vanhemman, jos oma lapsi kuhertelee vaatteitta kotisohvalla, oli sitten kenen kanssa hyvänsä :D Mutta rakkaus keksii keinot ;)
      Florian on vähän vaikeassa tilanteessa mutta niinhän kielletty rakkaus aina on.
      Kiitokset mukavasta ja piristävästä kommentista :)

      Poista

Kiitos kommentista :)

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.