4.3.2012

15. Suru ~Osa A

Vaikeuksista huolimatta sain tämän tehtyä! Aina jotain ongelmia tuon pelin kanssa ja nimenomaan Mansikkaojilla...
Mutta se siitä ja osa on valmis :D
Nimestään huolimatta se ei ole hirmuisen surullinen, mukaan mahtuu myös onnea....
Osassa tapahtuu melkoisesti ja hypitään eri paikoissa. Toivottavasti pysytte kärryillä;) Ehkä on aiheellista antaa myös nenäliinavaroitus....

Lukuiloa !

Lukumusiikki:  Yiruma - Till I find you

******************


Adalmiina makasi sängyllään, kyyneleet valuen. Sydämeen sattui edelleen vaikka he olivat olleet kotona jo pari viikkoa. Tuska Aaronin ja Rasmuksen menettämisestä korvensi yhä. Adalmiina olisi halunnut kummatkin takaisin, vaikka tiesi ettei se nyt olisi mahdollista.


Ajatukset kiersivät kehää Rasmuksen talon tapahtumien ympärillä. Adalmiina syytti itseään kaikesta. Olisiko hän voinut pelastaa Aaronin? Miksi hän menetti Rasmuksenkin? Kysymykset pyörivät tytön päässä samaa kehää, eikä niihin ollut kenelläkään tarjota vastauksia.


Sinä iltana, kaksi viikkoa sitten, kun he olivat lopen uupuneina palanneet vihdoin kotiin, oli syntynyt sekasorto. Frida oli ollut heitä pihalla vastassa ja pian siihen oli juossut muutkin vanhemmat. Kaikki olivat niin helpottuneita lasten paluusta, etteivät ensin huomanneet, että Aaron puuttui. Varsinkin, kun Florian oli koko ajan näkyvä.


Vasta sisälle lähtiessä Inkeliina huomasi Aaronin puuttuvan. Adalmiina oli kerännyt kaiken rohkeutensa ja oli jo menossa kertomaan äidilleen, kun Frida pysäytti hänet. Frida, joka oudosti tiesi tapahtuneen, oli kertonut Inkelle kaiken. Adalmiinan sydän oli pirstoutunut entisestään, kun hän oli nähnyt sen epätoivoisen, epäuskoisen tuskan äitinsä silmissä.


Frida oli taluttanut Inkeliinan sisälle ja viettänyt tämän tukena seuraavan viikon. Rikke oli tietysti ollut vaimonsa tukena, tosin itsekin surusta suunniltaan. Pari oli viettänyt ensimmäiset päivät omassa maailmassaan, toisiinsa tukeutuen. Pikkuhiljaa Frida oli tukenut ja lohduttanut kumpaakin ja käyttänyt ehkä pikkuisen taikaakin, sillä viikon päästä Inke ja Rikke palasivat suunnilleen takaisin elämään. 


Suru ei silti väistynyt ja Frida vietti edelleen paljon aikaa lohduttaen ja keskustellen vanhempien kanssa. Äiti itki päivittäin ja joskus Ada kuuli myös isän itkevän. Silloin häntä sattui, sattui niin, ettei tiennyt miten päin olisi ollut. Syyllisyys ja ikävä, se oli pahin mahdollinen yhdistelmä. Eikä asiaa auttanut se, että talossa kaikki muistutti Aaronista. Piano, veljen sänky, ihan kaikki mitä Aaron oli tehnyt tai koskenut tuli kulkiessa jatkuvasti mieleen.


Miten Aaron tanssi onnellisena Melinan kanssa, katse uppotuneena Melinan silmiin. 


Aaron halailemassa Niiskua, joka nautti kaikista eniten Aaronin hellyydenosoituksista. 


Aaron tanssimassa ja Niisku laulamassa siinä vieressä. Ihan liikaa muistoja, ihan liikaa asioita mistä pitää kiinni. Niin ettei suru päässyt tekemään työtään, tuska helpottanut, jotta jäljelle jäisi vain kauniit muistot. Adalmiina ei edes halunnut sitä, Aaron ei ollut kuollut!


Melina oli myös masentunut joten vastoin tapojaan, Frida oli käynyt myös Lintusilla. Fridan käynnin jälkeen Melina oli palannut jotenkuten takaisin elävien kirjoihin. Toisiaan Adalmiina ja Melina eivät voineet vielä nähdä, kumpikin muistutti toista liikaa siitä elämän tärkeästä ihmisestä.  Yhteisten muisteluiden aika tulisi myöhemmin.


Ainut, jolle Adalmiina saattoi tästä kaikesta puhua, oli Florian. Florian kuunteli, Florian ymmärsi ja yritti vakuuttaa, ettei syy ollut Adan. Että Aaron oli päättänyt asian itse, varoituksista huolimatta. Aluksi Adalmiina oli syyttänyt asiasta myös Floriania mutta tajunnut pian, että poika oli totaalisen uupunut kaikesta, ei Florian olisi millään voinut pelastaa Aaronia. Hyvä, kun itsensä sai ulos talosta ajoissa.


Ada käänsi päätään ovelle. Olohuoneesta kuului askelia ja pian ovi avautui. ”Miten sä jaksat?” Florian kysyi hiljaa ja tuli istumaan Adan sängylle. Adalmiina nousi istumaan, olo tuntui heti hieman paremmalta, kun Florian oli lähellä. ”Mulla on niin ikävä niitä, kumpaakin.” Adalmiina puuskahti sitten. ”Miksi, miksi niin piti käydä?” 


”Ada” Florian sanoi lempeästi. ”Sä tiedät, ettei tuohon ole vastausta. Sä syytät ihan turhaan itseäsi. Sun pitää päästää irti tuosta itsesyytöksestä.” Florian jatkoi lempeästi. Adalmiina katsoi poikaa ja huokasi syvään. 


”Niin, sä olet oikeassa.” Mun pitäisi, mutta en voi.” Ada vastasi hieman turhautuneesti. ”Eiköhän Aaron olisi halunnut, että sä mietit ennemmin miten se pelastetaan kuin suret sitä, kuin kuollutta ja syytät itseäsi. Luulisi sun tuntevan veljesi, se pärjää kyllä.” Florian sanoi edelleen lempeästi mutta määrätietoisesti.


”Etkö sä voisi auttaa, niin kuin silloin metsäpaikalla?” Adalmiina kysyi, ehkä noin sadannen kerran ja tuli ihan lähelle Floriania. Florian silitti Adan kyynelistä tahmeaa poskea hellästi ja katseli tyttöä. Voi miten kovasti, hän olisi halunnut suudella Adaa. Näyttää tälle miten paljon, hän tyttöä rakasti. Eikä päästää enää ikinä irti. Tässä tilanteessa se olisi kuitenkin pahin mahdollinen teko, Adalmiinan piti ensin parantua ja siihen auttaisi vain aika.


”Me on puhuttu siitäkin. Se suudelma ei ole mikään laastari Ada, eikä särkyneeseen sydämeen ja suruun auta muu kuin aika.” Florian sanoi ja kärsi nähdessään toivon kuolevan Adan silmistä, jälleen kerran. Sillä hetkellä Florian lupasi itselleen, että toteuttaisi vielä kerran tytön toiveet, seurauksista välittämättä.


Florian veti Adan kainaloonsa ja silitti tämän hiuksia. Adalmiina painoi päänsä pojan paitaa vasten ja kuunteli tämän sydämen rauhoittavaa sykettä. Pikkuhiljaa Ada rauhoittui ja lopulta nukahti Florianin syliin. Florian silitti vielä pitkään nukkuvan tytön hiuksia, kunnes nukahti itsekin.

******************


Päivät kuluivat tasaista tahtia, Adalmiina palasi kouluun ja koetti päästä kiinni elämään. Ada ei tiennyt mitä kouluun oli kerrottu, mutta kukaan ei ainakaan kysellyt Aaronista tai Rasmuksesta. Kotona asiaT olivat ennallaan, vanhemmat olivat kuitenkin toipumaan päin. Ada ei tuntenut enää niin tuskaisaa oloa vanhempiensa ikävää katsoessaan.


Ada tapasi koulun käytävällä, ensimmäistä kertaa viikkoihin, Melinan. Ystävä oli mustine silmänalusineen ja surullisine kasvoineen säälittävä näky. Ennekuin Ada huomasi itsekään, oli hän jo vetänyt Melinan halaukseen. 


  ”Me selvitään tästä kyllä, yhdessä. Ja aina on toivoa.” Ada oli sanonut hämmentyneelle Melinalle.


Siitä lähtien he tapasivat päivittäin ja puhuivat. Puhuivat omasta olostaan, ikävästään, surusta, kaipauksesta, ihan kaikesta. Oli vihdoin joku, joka oli kokenut saman, jakoi saman tuskan ja samat tunteet. Kohtalotoveri.


Ja pikkuhiljaa, huomaamattaan, he alkoivat parantua. Ilo palasi kummankin kasvoille, ikävä asettui jonnekin taka-alalle, palatakseen sitten joskus yön hiljaisina hetkinä. Tytöt keskittyivät opiskeluun ja ystävyyteen, toistensa tukemiseen ja toipumiseen.


Kyllä Adalmiina silti vielä Floriania tarvitsi. Tukemaan niinä yön hiljaisina hetkinä, kun kaikki tuska, ikävä ja syyllisyys hyökkäsivät päälle eikä kyyneliä voinut estää. Silloin Florianin rauhallisuus ja lempeys auttoivat. Poika sai Adan rauhoittumaan ja monesti tämä nukahti Florianin viereen.


Pahinkin suru helpottaa joskus, jos sille antaa mahdollisuuden. Menetys oli ollut kamalaa heille kaikille mutta ikävä ei ollut enää joka hetki läsnä ahdistamassa. Kotona saattoi jo kävellä ja oleskella, suru oli väistynyt ja tilalle tulivat muistot ja pieni ripaus toivoa.


Ada ei halunnut ajatella, että Aaron oli kuollut, vaikka osa ystävistä tuntui ajattelevan niin. Aaron ei ollut kuollut, hän eli ja joskus he vielä pelastaisivat tämän. Miten ja milloin se tapahtuisi, sitä Ada ei tiennyt. Mutta hän oli varma, että niin tapahtuisi. Hän tunsi sen, niin vahvasti, että sen täytyi olla totta.
 
******************


Rikke ja Inkeliina olivat jo lähteneet töihin mutta Adalmiina nukkui edelleen. Äkkiä tyttö heräsi ja nousi istumaan. Vatsassa väänsi ja jotain pyrki ylöspäin. Ada juoksi vessaan ja kumartui pöntön ylle. Epäilyksen kylmä rinki ilmestyi Adan ympärille siinä kakoessa, ei kai hän vaan ollut raskaana?


Adalmiina nousi ylös ja joi vettä. Raskaana? Voisiko se olla mahdollista? Ada laski nopeasti päiviä päässään ja pudotti sitten lasin kädestään lattialle. Se täsmäsi, kylmyys valtasi Adan jokainen jäsen ja jähmetti paikoilleen. Hän oli raskaana ja lapsi olisi Rasmuksen.


Koulubussi tööttäili kadulla, Ada ei välittänyt siitä. Hän ei voinut liikkua, ei ajatella, ei tehdä mitään. Hän saisi vauvan. Vauvan, jonka isä olisi Rasmus. Adan kurkkua kuristi ja itketti, samalla nauratti, onnellisuus pukkasi pintaan jostain syvältä. Tyttö seisoi pitkään tunnemyrskyssään kyyneleet valuen, hymyillen.


Pitkän ajan kuluttua, Ada soitti Melinalle. Melina vastasi kotoaan, ei ollut mennyt kouluun. Melina lupasi tulla mahdollisimman pian kuuntelemaan Adan tärkeän asian. Ada sulki luurin edelleen myrskyisässä mielentilassa.



Melina saapui pian ja Ada istutti ystävänsä kahvikupin ääreen ja istui itsekin. Normaalisti kahvi oli hänestä hyväntuoksuista mutta nyt sen haju etoi. Ada nieleskeli muutaman kerran ja siemaisi pikku suullisen kupistaan. ”Mä olen raskaana.” Ada täräytti.


Melina veti kahvia väärään kurkkuun ja yskittyään hetken tyttö katsoi Adan kyynelten juovittamia, onnellisia kasvoja. ”Tuota… Ja isä on…. Rasmus?” Mel kysyi epäröiden. Adalmiina nyökkäsi. ”Mitä sä nyt meinaat tehdä?  Meidänhän piti lähteä yliopistoon heti lukion jälkeen?” Melina kyseli, ei oikein tiennyt miten suhtautua asiaan.


”Mä tiedän, mutta en mä aio ainakaan tehdä aborttia. Rasmuskaan ei olisi varmaan halunnut sitä. Ja mitä tulee kouluun ja yliopistoon, niin kai niihin jotain keksitään. Enemmin mä pelkään sitä, mitä äiti tähän sanoo?” Adalmiina sanoi ja katsoi Melinaa vakavissaan.


”Noh, se saattaa suuttua, luulen. Mutta kai se siitä leppyy. ”Melina vastasi. ”Onhan Inke ja äiti itsekin olleet nuoria ja tehneet oman päänsä mukaan. Joutuihan äitikin jättämään mut teille, kun olin pieni, eikä se silloin ainakaan haitannut. Ja onhan se kuitenkin niille lapsenlapsi.” Melina mietiskeli. Inke nyökkäsi ja oli samaa mieltä. Äiti näytti vain välillä unohtavan, millaista oli olla nuori. Mutta kyllä äiti varmasti ymmärtäisi, loppujen lopuksi.


Tytöt juttelivat vielä pitkään kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta, mikä liittyi vauvan saamiseen. Ei kummallakaan ollut oikein kokemusta asiasta. Miska syntyessä kummatkin olivat olleet niin pieniä vielä. Onneksi oli kuitenkin äiti olemassa, Ada ainakin uskoi äitinsä auttavan, kunhan oli ensin päässyt yli asiasta.


Tytöt katselivat vielä hetken vauvasivustoja netistä ja juttelivat samalla. ”Meinaatko sä kertoa tästä Rasmukselle? ”Melina kysyi yllättäen. Ada mietti hetkisen. ”Kyllä mä kertoisin, jos tietäisin missä se on. En ole kuullut siitä mitään, sen jälkeen kun se lähti.” Adalmiina puuskahti. ”Luuletko, että Rasmus tulee vielä joskus takaisin?”  Melina jatkoi kyselyään.


Adalmiina haroi hiuksiaan ja mietti taas. ”En mä ole varma, en oikeastaan tiedä. Sillähän saattaa mennä vaikka vuosia, ennen kuin se löytää sukunsa. Kyllä se varmaan palaa talolle kostamaan vanhempiensa puolesta, mutta en yhtään osaa edes arvata milloin. ”Ada pohdiskeli. Melina nyökkäsi ja kysyi vielä yhden kysymyksen.


”Haluaisitko sä, että se tulee takaisin?”  Adalmiina nielaisi. Tunteet pojan mahdollisen paluun varalta olivat vielä epäselvät.” En mä tiedä. Olen juuri vasta totutellut ajatukseen, että se on lähtenyt ja päässyt ehkä vähän yli siitä. En tiedä, Mel. En tosiaan tiedä.”


”Mä haluaisin, että Aaron palaa. Toivon sitä joka ilta vaikka tiedän, että se ei ole nyt ainakaan mahdollista.Mulla on vaan niin suunnaton ikävä sitä.”Melina sanoi hiukan nyyhkäisten. ”Mä tiedän, Mel. Mullakin on ikävä sitä joka päivä. Mutta me pelastetaan se kyllä jotenkin, kyllä te vielä päädytte yhteen.” Adalmiina rauhoitti serkkuaan.


Melina pyyhkäisi pari kyyneltä poskeltaan ja niiskautti vielä kerran. ”Pitäisikö sun mielestä mun unohtaa Aaron kokonaan eikä riippua näissä toivonrippeissä? Jessican mielestä pitäisi mutta sehän luuleekin, että Aaron on pysyvästi poissa.” Melina nielaisi viimeisen sanan kohdalla. Adalmiina pudisti päätään. ”Ei, sä et saa unohtaa Aaronia, koska sitten kun me pelastetaan Ron, se tarvitsee sun rakkautta. ”Ada sanoi lujasti.


”Enkä mä osaa edes kuvitella sua, kenenkään muun kanssa, kuin Aaronin.” Adalmiina sanoi vielä. Melina nyökkäsi ja oli jo rauhoittunut. ”Entäs sä? Voitko sä kuvitella joskus rakastuvasi uudelleen?” Melina kysyi, tietämättä mihin ajatusmyrskyyn hän Adalmiinan syöksi.


Rakastua. Rasmusta hän oli rakastanut ja rakasti vieläkin. Mutta Rasmuksen lisäksi Adan sydämessä oli paikka myös jollekin toiselle. Oli ollut jo pitkään. Rakkaus Rasmukseen oli jo hiukan hiipunut, vaipunut taka-alalle. Sen tilalle oli tullut ihastus toiseen, Florianiin.


Hän rakasti Floriania, oli rakastanut jo pitkään. Ihastuminen Rasmukseen oli painanut sen hetkeksi syrjään mutta nyt se oli palannut, päässyt jälleen voimiinsa. Adalmiina kaipaisi poikaa silloin, kun tämä oli muualla. Kaipasi tämän kosketusta ja läheisyyttä, enemmän nyt kuin mitään muuta, enemmän jopa kuin Rasmusta.


”Oho, kello on jo vaikka mitä. Mun pitää lähteä.” Melina keskeytti Adan ajatukset. Adalmiina nousi ylös ja saattoi Melinan eteiseen.”Nähdään!” Melina sanoi ja halasi Adaa. Ada nyökkäsi ja rutisti takaisin ystäväänsä.


Sitten Melina olikin jo portailla ja Ada vaihtoi myös ulkovaatteet ja jäi hetkeksi katselemaan ystävän loittonevaa selkää, nuuhkien samalla raikasta ilmaa. Mahassa velloi taas.


Kuten arvata saattaa, Inkeliina suuttui. Eikä vain vähän, vaan paljon. Rikke otti asian rauhallisemmin, näytti vain ihmettelevän asiaa. Onneksi Inke rauhoittui pian, nähdessään tyttärensä surkeat kasvot.


Ei hän hennonut olla vihainen Adalle, oli tämäkin kokenut kaikenlaista ikävää. Ja Inkeliinaa kaiveli edelleen se, että hän ei ollut ehtinyt sopia riitaansa Aaronin kanssa. Ja nyt se oli liian myöhäistä.


”Kyllä me jotain keksitään. ”Inkeliina sanoi halaten tytärtään. ”Et sinä ole ainoa teiniäiti tässä laaksossa.”  Adalmiina oli kiitollinen äidilleen ja onnellinen, että tämä ei ollut hylännyt häntä. Niinkin olisi voinut käydä.

*************


Rasmus kulki väsyneenä kohti erästä synkännäköistä taloa. Hän oli etsinyt pitkään, kysellyt kaikkialta, ehkä nyt vihdoin olisi oikea paikka? Rasmus oli jo epätoivonen, jos täältä ei tärppäisi, ei hän enää tietäisi, mistä etsiä. 


Hän oli saanut jo paljon selville suvustaan, hänen vanhempansa olivat olleet arvostettuja hyvien piirissä. Heidän murhansa oli kuitenkin ajanut hyvät melkein maan alle, mutta suurella vaivalla Rasmus oli nyt vihdoin saanut vihjeen, missä he lymyilivät.


Rasmus astui epäröiden talon ovelle ja koputti siihen. ”Kuka siellä?” vaimea ääni kysyi oven toiselta puolelta. Rasmus nielaisi ja koetti selventää ääntään kuuluvaksi ja itsevarmaksi. ”Rasmus, Rasmus Petterson.” Rasmus vastasi kuuluvalla äänellä. Oven takaa kuului kolinaa ja pian ovi aukaistiin rakoselleen, ja vaaleaihoinen mies kurkisti oven välistä.


”Petterson? Rikhard ja Lea Pettersonin poika?” mies sanoi epäuskoisella äänellä. ”Joo, mä olen se vauvana kaapattu.” Rasmus sanoi todistaakseen, että oli se joka väitti olevansa. Mies avasi oven kokonaan, nyt Rasmus näki, että tämä oli vampyyri. ”Tule sisään, poika! Luulimme sinun olevan kuollut! Uskomatonta! Tervetuloa meidän pieneen joukkoomme!” mies höpisi vieläkin ihmeissään.


”Minä olen Matt.”  mies esitteli itsensä. ”Tunsin hyvin sinun vanhempasi, heidän kuolemansa oli meille suuri menetys.” vampyyri sanoi tunnekuohussa. Matt johdatti Rasmuksen läpi pimeän käytävän suurehkoon huoneeseen. Rasmus astui vähän arkaillen huoneeseen, tarkkaillen samalla ympärilleen.


Huone oli rähjäinen, niin kuin koko talokin, mutta silti kodikas. Sohvalla istuva tyttö nosti katseensa heti häneen muut eivät kuin vilkaisseet pikaisesti. Pipopäinen vaaleatukkainen tyttö katseli vain televisioita, eikä ollut huomaavinaankaan tulijaa.


”Tässä on Rasmus Petterson. Se kadotettu! ” Matt julisti. Huoneen hieman unelias ilmapiiri terästyi heti. Kaikki, paitsi se pipopäinen tyttö, katsoivat uteliaasti Rasmusta. Rasmuksesta tuntui hiukan vaivaantuneelta kaikki tämä huomio.


”Tuossa sohvalla istuvat Lotta ja Heidi. Heidi on minun tyttäreni ja Lotta taas on tuolla sohvalla istuvan Johanin. Johanin vieressä istuu Tina ja vielä tuolla Heidin takana on Alina. Lattialla taas on Varg. " Matt esitteli joukkonsa ja viittoili käsillään muita.


Rasmus antoi katseensa kiertää kaikissa. Muut hymyilivät ystävällisesti hänelle ja tulivat tervehtimään. Alina vaikutti mukavalta ja ystävälliseltä ja Rasmus oli entistä enemmän hämillään. Alin luona kaikki olivat olleet enemmän tai vähemmän ilkeitä.


Rasmus katsahti Mattin tyttöön, kun Matt käski tämän esittäytymään. Rasmus koetti hymyillä tytölle, mutta Heidi katsoi häntä vain vihaisesti takaisin ja sulki sitten silmänsä. Heidin pinnan alla taisi kyteä enemmän, kuin vaalea olemus antoi ymmärtää, eikä Rasmus voinut ymmärtää, miksi tyttö oli hänelle vihainen. Matt murahti jotain tyttärelleen ja Heidi katosi omaan huoneeseensa. "Anteeksi, Heidi on vähän tuollainen kärttyinen luonne." Matt sanoi pahoitellen. 


Rasmus jäi taloon asumaan, hänet otettiin hyvin vastaan ja elämä alkoi sujua. Rasmus sai tietää enemmän perheestään ja vampyyreista, joihin nyt kuului. Matt joukkoineen taisteli pahoja vampyyreita ja muita väärällä puolella olevia yliluonnollisia olentoja vastaan, etteivät nämä aiheuttaisi niin paljon tuhoa tavalliselle kansalle. Rasmuksen vanhemmat olivat olleet todella taitavia ja arvostettuja työssään.Tuli paljon uutta tietoa, jota poika sulatteli pikku hiljaa. 


Rasmus tuli pian toimeen hyvin muiden kanssa paitsi Heidin, joka edelleen tuiski pojalle salamia silmissään. Heidän välinsä olivat hyvin riitaisat, harvoin nuoret pystyivät puhumaan edes paria sanaa saamatta riitaa aikaiseksi.Heidi ei edes yrittänyt olla ystävällinen, vaikka muut talon asukkaat olivatkin.


Rasmus kertoi eräänä iltana Mattille kostoaikeistaan ja Matt ymmärsi häntä ja lupasi tukea. Muut talossa olevat olivat toki koulutettuja heti valmiita taistelemaan mutta vampyyri ei voinut tappaa toista vampyyria. Matt lupasi kouluttaa Rasmuksen niin, että tämä olisi valmis kostamaan vanhempiensa puolesta. 


Sitten Matt tarjosi Rasmukselle työtä, työtä hyvien puolella. Työtä, johon sisältyisi vaaroja mutta jonka avulla Rasmus voisi toteuttaa kostonsa. Rasmuksen vanhemmat olivat olleet Mattin hyviä ystäviä ja Julian ei ollut kovin arvostettu hyvien joukossa, niin kuin ei muutkaan Alin tukijat. 


Rasmus arvasi, minkälaisesta työstä oli kysymys ja suostui epäröimättä. Hän saisi mahdollisuuden kostaa, viimeinkin. Vaikka oli aluksi ollut hieman outoa asua vampyyrien kanssa niin siihen tottui nopeasti. Matt joukkoineen oli ystävällisiä ja huomaavaisia, olivathan he hyvien puolella. Kaikesta uudesta ja oudosta huolimatta, Rasmus tunsi tulleensa kotiin. 

****************


Miska odotti Erikiä kylään. Talon tapahtumien jälkeen, Miska oli pitänyt hieman etäisyyttä ystäväänsä. Se ei johtunut talon tapahtumista vaan sitä edeltävästä hetkestä. Hetkestä, jona Erik oli suudellut häntä, sanonut rakastavansa.


Miska oli pyöritellyt asiaa mielessään viikkoja. Tunnustellut ja tutkinut tunteitaan, miettinyt asiaa jokaiselta kantilta. Nyt hän oli päätynyt jonkinlaiseen ratkaisuun, ehkä.


Erikin punaisen tukan näkyessä, Miska sydämessä läikähti jotain. Jotain lämmintä. Oliko se iloa ystävän näkemisestä vai jotain muuta. Erik pääsi talon kohdalle ja Miska vaan edelleen istui rappusella. ”Moi!”Erik sanoi ihan normaalilla äänellään.


Miska pyysi Erikin sisään ja istui keittiön pöydän ääreen. Erik istui hiukan ihmetellen toiselle tuolille. Hiljaisuuden vallitessa kummatkin joivat kahviaan. Miskaa ärsytti. Oli kuin heidän välillään olisi ollut jää, joka ei mennyt rikki. Ja Miska tiesi mistä se johtui. Turhautuneena Miska nousi ylös ja meni hiuksiaan haroen olohuoneeseen.


Erik seurasi perässä, edelleen ihmetellen. ”Miska, meidän pitää jutella.” Erik sanoi hiljaa. ”Sun sisko tuli tänne viimeksi niin yllättäen, ettei ehditty.”  Erik jatkoi puhumistaan Miskan selälle. Miska kääntyi ympäri, eksynyt katse silmissään. ”Niin kai sitten.” poika huokasi.


Erik tuli ihan Miskan eteen ja tarttui tätä vyötäröstä kiinni ja painoi itseään vasten. Miska oli jännittynyt kuin jousi. ”Höhlä! ”Erik naurahti. ”Ystävät halaa toisiaan.” Miska naurahti helpottuneena ja vastasi sitten halaukseen.  ”Mulla oli ikävä sua” Erik kuiskasi kuitenkin Miskan korvaan ennen kuin päästi irti.


Miska haroi epätietoisena hiuksiaan ja väänteli käsiään. ”Jaa.” poika totesi, tajuten kuulostavansa todella typerältä. ”Entäs… sun… tunteet?” Miska sai vihdoin änkytetyksi. Erik katsoi ystäväänsä tyynesti. ”Mitä niistä?” 


”Niin… en mä tiedä.” Miska puuskahti, jatkaen välkkyjen lauseiden linjaa. ”Jos sä tarkoitat, mitä mä viimeksi sanoin, niin kyllä se pitää paikkansa edelleen.” Erik totesi. Miska sulki silmänsä. Erik astui jälleen lähemmäksi ystäväänsä.


”Ei rakkautta voi laittaa päälle tai pois, Miska. Mä rakastan sua, tunsit sä samoin mua kohtaan tai et. Sitä ei mikään muuta. Mä en vaadi sulta mitään. Mä pyydän, että annat sille tilaisuuden, mahdollisuuden.” Erik lopetti puheensa, jonnekin Miskan kauluksen tienoille. Puhuessaan hän oli vetänyt Miskan uudelleen halaukseen.


Erikin hengitys kutitteli Miskan kaulaa, aiheuttaen pojan sisällä tunteita, joiden olemassaolosta hän ei ollut aiemmin tiennyt. Tunteita, jotka halusivat käyttää sen mahdollisuuden. Oli Miskasta kiinni, halusiko hän antaa sen.  Erikin hengitys jatkoi kutitteluaan ja kädet hiplasivat Miska paidan selkää.


”Mitäs jos mä annan sille mahdollisuuden?” Miska kuiskasi hiljaa, ääni väristen. Erik katsoi ystäväänsä ja hymyili. ”Se kiittää sua siitä. Näin.” Erik sanoi ja kiersi kätensä tiiviimmin Miskan ympärille.


Erik painoi huulensa vasten Miskan huulia ja suuteli pehmeästi, hellästi. Miska vastasi siihen tunteiden myllertäessä sisällä. Sydän jyskytti miltei rinnasta ulos ja vatsanpohjan valtasi kuumottava, kutittava tunne. Hetken päästä Erik irrotti otteensa ja katsoi hengästyneenä Miskaa.


”Kiitos.” Erik sanoi hiljaa hymyillen ja sipaisi Miskan poskea.  ”Eipä kestä” Miska huokasi takaisin, vastasi hymyyn ja veti sitten Erikin uuteen suudelmaan. Hän oli tehnyt oikean päätöksen.

*****************


Aaron makasi vuoteella miettien kaikkea tapahtunutta. Hän oli ollut aika sekaisin nämä pari viikkoa, johtuen muuttumisesta. Alin antama juoma oli vienyt hetkeksi kaiken kyvyn ajatella, oli ollut vain pimeys ja nälkä.


Koska Adalmiina oli onnistunut pakenemaan, ei hänelle voitu tuoda ketään ensimmäistä uhria. Mystiset katoamiset naapurustossa olisivat olleet liian riskialttiita, sillä Al halusi välttää liikaa huomiota. Niinpä Fred oli saanut tehtäväkseen Aaronin ruokkimisen. Mistä Fred kaiken sen veren hankki, se jäi salaisuudeksi. Aaron oli kysynyt sitä, kun oli selvinnyt pahimmasta, mutta Fred piti salaisuutensa.


Ensimmäiset päivät olivat Aaronin mielessä sumuisia ja pimeitä. Niitä hallitsi nälkä ja tuska muuttumisesta, silmissä näkyi punaista usvaa ja päätä särki. Hän muisti yrittänneensä päästä ulos ovesta ja oli takonut sitä raivoissaan. Turhaan. 


Kun hän oli nälässään sitten juonut Fredin tuoman ensimmäisen tölkillisen verta, oli se ollut kuin elämäneliksiiriä. Punainen tuska, kipu ja nälkä olivat kaikonneet, Aaron oli voinut taas ajatella selkeästi. Silloin hän oli päättänyt sen.


Hän ei koskaan purisi ketään, ei joisi verta kenestäkään. Aaron tiesi nyt, että nälkä oli hänen pahin vihollisensa. Kun hän piti sen kurissa, oli hän melkein oma itsensä. Ei ulkoisesti mutta sisäisesti. Ei hyvä muuttunut pahaksi noin vain, vaikka Al kuvitteli sen menevän niin.


Al puolestaan oli tyrmistynyt Aaronin päätöksestä. Epätoivoisen tyrmistynyt. Hän oli saanut käsiinsä jotain arvokasta, mikä nostaisi hänen arvoaan Mestarin edessä. Ja sitten poika kieltäytyi puremasta ketään. Eikä hän voinut muuta, kuin antaa Fredin hankkia pojalle verta. Aaron oli liian arvokas tapettavaksi ja vampyyriä oli vaikea muutenkin tappaa. Jos taas poikaa yrittäisi näännyttää, saattaisi Aaron purra nälässään heitä tai karata naapurustoon. Nälkäinen vampyyri oli vaarallinen.


Niinpä Fred sai jatkaa veren hankkimista ja Aaronia pidettiin melkein vankina talossa. Ulos poikaa ei päästetty, ettei tämä karkaisi. Sisällä talossa Aaron sai liikkua vapaasti, mutta poika vietti aikaa paljon huoneessaan. Ei suostunut edes arkkuun nukkumaan.


Al pyöritti päätään turhautuneena. Ei poika toki hyödytön hänelle nyt ollut, Aaronin kautta heillä oli vielä mahdollisuus saada käsiinsä se tyttö. Tyttö oli jotain vielä arvokkaampaa. Mestari, joka tiesi tulevaisuudesta, oli kertonut, että Adalmiinan jälkeläinen tulisi olemaan se, joka tuhoaisi Mestarin. Siksi tyttö piti saada tänne. Al halusi myös kostaa Mansikkaojille ja sen takia nämä kaksi suunnitelmaa olivat yhdistyneet.


Al palasi mielessään menneeseen. Vain harva tiesi kuka hän oikeasti oli ja miksi hän vainosi Mansikkaojia. Se nainen, Al kiristeli hampaitaan. Se nainen oli tuhonnut hänen elämänsä tuomalla sen vauvan heidän portailleen. Heidän yhteisen vauvansa. Al oli joutunut häpeään, perheensä epäsuosioon, menettänyt asemansa  ja joutunut muuttamaan toiseen maahan. Aloittamaan elämänsä alusta. Ja sitten hän oli tavannut Kreivittären. Kreivitär oli muuttanut hänet vampyyriksi ja opettanut hänelle perusteet pimeyden voimista.



Pikkuhiljaa Al oli kietoutunut syvemmälle pahuuden voimiin, hautonut kostoa ja lopulta tavannut Mestarin. Mestari oli ottanut hänet joukkoihinsa ja Al oli siellä olleessaan oppinut paljon, kaikenlaista. Lopulta hän oli saanut luvan perustaa oman tukikohdan ja lähtenyt Mestarin luota.


Rasmuksen vanhemmat olivat olleet hänen ensimmäisiä alaisiaan mutta olivat kääntyneet sitten hyvän puolelle. Al tuhahti vihaisesti muistolle. Onneksi Fred, Hans ja Gerda olivat yhä hänen joukoissaan ja tietysti Julian. Julianin kanssa Al oli tasavertainen sillä tämäkään ei ollut vain vampyyri vaan lisäksi jotain muutakin, niin kuin hän itse.


Aaron istui huoneessaan ja mietti edelleen ajatuksiaan, tietämättä Alin suunnitelmista. Hän kaipasi Melinaa ja siskoaan, koko perhettään. Eikä hän voinut mitenkään edes ilmoittaa heille, että oli ihan kunnossa. Samassa Fred tuli huoneeseen. Aaron katsoi vanhempaa vampyyria ja suunnitelma alkoi muodostua.


Fredistä oli tullut melkein ystävä, joten ehkä tämä suostuisi auttamaan? ”Fred? ”Aaron sanoi kysyvästi. ”Voisitko sä auttaa mua yhdessä asiassa?” Fred katsoi Aaronin kiinnostuneena. ”Riippuu vähän asiasta.” Fred sanoi matalalla, pehmeällä äänellään. ”Mitä sulla on mielessä?” 


”Mun pitäisi ilmoittaa, jotenkin kotiväelle, että olen kunnossa. Ne voi muuten vaikka soittaa poliisit, palokunnan ja armeijan mua etsimään ja Al ei varmasti ilahtuisi siitä. ”Aaron liioitteli. Fred kuunteli, selvästi kiinnostuneena. ”Jos mä kirjoitan kirjeen, toimitatko sen Mansikkaojille?”  Aaron kysyi rohkeasti, pallo oli nyt Fredillä.


Fred näytti miettivän ankarasti, mitä vastaisi. ”On, ehkä parempi, että Al ei sitten tiedä tästä.” Fred sanoi ja vampyyrin silmissä häivähti hitunen jotakin, ehkä ystävyyttä, ymmärrystä? ”Kirjoita vaan se kirje, mutta mun pitää lukea ne ensin.” Fred ohjeisti. ”Mä toimitan ne sitten perille, kun menen vakoilemaan sinne. ”


Aaron oli kiitollinen. Hän saisi kerrottua, että oli kunnossa ja Adalmiina ei ehkä näin ryntäisi ihan suoraan suden suuhun. Sisko tarvitsi hyvät liittolaiset, että saisi hänet pelastettua. Aaron oli ihan varautunut, että siihen saattaisi mennä aikaa. Toisaalta hän oli kuolematon, joten aikaa hänellä kyllä riitti. Hän tiesi juuri miten salaisi viestin kirjeeseen, ettei Fred pääsisi asiasta perille.  


Juotuaan taas Fredin tuoman annoksen, Aaron ryhtyi kirjoittamaan. Kolme kirjettä, yksi vanhemmille, yksi Adalle ja yksi Melinalle. Aaron tunsi olonsa paremmaksi nyt, kuin pitkään aikaan. Hänellä oli vielä toivoa ja siitä hän pitäisi kiinni.

*************************


Florian käveli kohti Mansikkaojien taloa. Sydämessä läikehti ilo ja onnellisuus, hän saisi kohta nähdä taas Adan. Rakkaus tyttöön oli vain voimistunut näiden viikkojen kuluessa. Varsinkin, kun Rasmus näytti painuneen Adan ajatuksissa nyt taustalle. Vaikka Florian ei halunnut Rasmukselle mitään pahaa, oli hän silti asiasta iloissaan.


Florian löysi Adan lukemasta huoneessaan. Ada hymyili iloisesti kirjansa takaa Florianille. ”Miten sä voit?” tuttu kysymys. Florian oli aina huolissaan Adan voinnista. Adalmiinaa hymyilytti, Florian oli sitten herttainen. Ada laittoi kirjan pois ja naurahti.


”Mä voin ihan hyvin, vielä paremmin nyt, kun sä olet täällä.” Ada sanoi ja hymyili Florianille. Florian nojautui seinään ja hymyili Adalle. "Aina sä vastaat noin." Florian sanoi, tuntien samalla sydämensykkeensä kiihtyvän. Ada oli jotenkin erityisen kaunis tänään, sekoitti ajatukset.


"Tietenkin." Ada hymähti. "Eikös se ole sun tehtävä? Saada mun olo paremmaksi?" tyttö huokasi. Niin säkin saat mun olon paremmaksi, jo pelkästään olemalla siinä, Florian ajatteli , hyvän olon tunteen vallatessa hänet. Oli vain hän ja Ada, ei Rasmusta, ei ketään häiritsemässä. Florian hymähti onnellisesti.


Adalmiina katseli Floriania ja sydämessä läikähti lämpimästi. He kuuluivat yhteen, jotenkin Adasta tuntui siltä. Sitten Ada muisti, että piti kertoa Florille se yksi asia. Adalmiina ei oikein tiennyt miten Florian suhtautuisi siihen, joten häntä hieman jännitti kertoa. Ada veti pari kertaan henkeä ja mietti sopivia sanoja.


”Florian. Mä saan vauvan.” Adalmiina päätti sanoa asian suoraan ja vaikeni odottamaan vastausta. Florian katsoi hiukan epäuskoisena tyttöä. ”Vauvan? Rasmus?” Florian kysyi parilla sanalla mutta Ada ymmärsi. ”Joo, Rasmus on sen isä.” Florian nousi äkkiä tuhahtaen ylös ja haroi hiuksiaan sekavin tuntein.


Adalmiina nousi myös ylös ja käveli Florianin luokse. ”Flor? Ethän sä ole vihainen?” Ada kysyi hiljaa. Florian tuhahti hiukan ja tuijotti seinää.” En tietenkään. Mä vaan… Äh, en mä tiedä, mikä mulla on.” Florian turhautui. Adalmiina luuli tietävänsä. ”Oletko sä mustasukkainen? Rasmukselle?”


Florian meinasi kivahtaa takaisin mutta tajusi samassa tytön osuneen oikeaan arvauksessaan. Niin, hän oli kateellinen Rasmukselle, sillä tämä oli saanut rakastaa oikeasti Adaa, ei vain haaveilla. Adalmiina katseli, seinään nojaten, miettivää ystäväänsä, jonka kaikki tunteet kuvastuivat kasvoilta. Äkkiä Adaan iski paniikki, entä jos Florian nyt tämän takia lähtisi, sitä hän ei kestäisi. Oli pakko kysyä.  ”Flor? Sanoinko mä jotain väärää? Ethän sä jätä mua yksin nyt?” 


Yllättäen Florian painoi kätensä Adalmiinan kummallekin puolelle ja katsoi tyttöön vakavana. Poika vaikutti hyvin eksyneeltä ja kiihtyneeltä sillä hetkellä, vaikka yleensä Florian oli itse varmuus ja rauhallisuus. Florianin sisällä myrskysi, hän yritti taistella tunteitaan vastaan mutta oli häviämässä kamppailua. ”Jätä sua?  Mä en ikinä jättäisi sua, sillä mä rakastan sua, Adalmiina. Niin paljon, etten kohta välitä mistään seurauksista. ”Florian kuiskasi karheasti.


Ja Florian hävisi lopullisesti taistelun itseään vastaan. Poika hipaisi ensin huulillaan Adan huulia kevyesti, sitten hän painoi huulensa uudestaan Adan huulia vasten ja suuteli tyttöä pehmeästi. Ada tunsi pojan lämmön itseään vasten ja kietoi kätensä paremmin toisen kaulaan, pysyäkseen pystyssä. Suudelma sai Adan uppoamaan, jonnekin ruusunpunaiseen pilveen, jossa oli vain hän ja Florian.


Ada antoi pojan riisua hänet, suudella uudestaan. Florianin kädet olivat lämpimät ja tutkivat innokkaasti Adan kylkiä, selkää, aina löytäen uuden kohdan jota koskettaa. Adalmiina tunnusteli käsillään toisen lämmintä selkää, Florian mumisi tukahtuneesti jotain Adan kaulaan. Kummallakin oli vaikeuksia hengittää toisen läheisyydessä. Florian halusi Adan itselleen, seurauksista välittämättä.


Florian nosti Adan syliinsä ja kantoi sängylle. Hän painoi Adan hellästi alas ja suuteli tyttöä pitkään, kaipaavasti ja rakastavasti. Adasta tuntui, että maailmaan mahtui sillä hetkellä vain Florianin pehmeät huulet ja hän kaipasi niiden kosketusta.

 ”Anna mun näyttää, miten paljon mä rakastan sua.” Florian kuiskasi Adan korvaan. Ada nyökkäsi ja Florian hymyili.Ja näytti sitten miten paljon Adaa rakasti. Miten paljon hän oli kaivannut koskettaa, tutkia ja tunnustella. Rakastaa Adaa. Florian suuteli Adaa yhä uudestaan ja veti tämän mukanaan jonnekin pumpuliin, eikä Adalmiina olisi voinut olla sillä hetkellä onnellisempi.


Florian ja Ada makasivat sängyllä, tunnemyrskyn jälkitunnelmissa. Adalmiina huokasi. Mitä nyt kävisi? ”Mitä huokaat?” Florian kysyikin. ”Mietin vaan, että mitä nyt sitten käy?” Ada huokasi uudestaan ääneen. Florian silitti hiljaa Adan poskea ja antoi suukon tytön nenänpäähän. ”En tiedä, mutta ei murehdita sitä nyt.”  Florian sanoi ja veti Adaa vielä lähemmäksi itseään. ”Rakastan sua, Ada. Enkä aio enää koskaan päästää susta irti.” Florian kuiskasi hiljaa. ”Älä päästäkään. Ikinä. Lupaa se.” Ada huokasi ja painautui ihan kiinni Florianiin. ”Mä lupaan.”


Florian katseli vielä pitkään Adaa ja Ada häntä. Toisen lähellä oli hyvä olla, sanoja ei tarvittu. Viimein Adalmiina nukahti huokaisten onnellisena ja pian Florian seurasi tyttöä unten maille.

Yö valtasi koko rauhallisen, nukkuvan Kukkajoenlaakson. Rakastunut pari nukkui sikeästi toistensa sylissä, tietämättä, että pian vasta-alkanut onni olisi uhattuna.

**********Osan 1 loppu***********

Tällä kertaa tämä oli tässä ;)
Tämä kaksiosainen on varmasti pisimpiä mitä olen tehnyt, mutta halusin kertoa kaikista, ettei jää pimentoon. 

Kommenttia voi tuttuun tapaan jättää lootaan, kaikki luetaan kyllä ja ne piristävät päivääni suunnattomasti. (Etenkin, kun loma loppuu tänään...)

Ensi osassa sitten nähdään hiukan lisää nuorten elämästä ja lopuksi huitaistaan yliopistoa kohti ;) Ja saamme myös nähdä kolmannen sukupolven ensimmäisen edustajan ;D 

♥ vupii



Ekstrakuvat:
 Rasmus on aika moni-ilmeinen ;)

 Heidi ja Alina
 Johan, Tina ja Varg


 Fred
 Näiden kohtausta oli sitten mukava kirjoittaa, heh ;D

 Erikin ulkonäkö oli vähän erilainen, koska onnistuin poistamaan pojan hiukset, joten piti vähän tuunailla.


 Jostain syystä tuo koulutontti jumii niin, että kaikki kutsumani simit ovat siellä aina paikalla.... Nämä saivat nyt valitettavasti istua luokassa, kun eivät kuviin kuuluneet...

 Lentosuukko teille, tuplana :)


 Jeeh, en muistanutkaan että Aaron hohtaa aina tanssiessaan ja soittaessaan. Tässä läpsytanssia tanssimassa :)

Tässä näette Florianin uudet vaatteet.... ;)

Aaron ei missään vaiheessa oikeasti muuttanut Alin taloon, vieraili vain ja joi sitten vierailun päätyttyä antivampiriinia. Sitä on onneksi mulla ihan ostovalikossa ostettavana ;)


Ihana kuva :)

 Näiden kohtauksia on myös kiva kirjoittaa ja kuvata, söpö pari ;)







 Rasmus ja Ada ;) Ilmeisesti pelillä oli jotain Adan raskautta vastaan, sillä se jumahti kolme kertaa tätä kuvatessa...



Florian ja Aaron pääsivät kokkikerhoon ;)

********************

53 kommenttia:

  1. Oooh!! Ihana ihana ihana osa.
    Hmm... olikos tuo toinen blondi ja kovasti Julianin näköinen vampyyri Lucius?! :D
    Aika kivasti tuunattu, jos on. Jestas, sehän on ihan hottis. :D

    Kyllä mäkin kyynelehdin parissa kohdassa kun luin ja nyt en malttais millään odottaa seuraavaa osaa. :)
    Aivan mahtavaa tekstiä vupii jälleen kerran, aivan mahtavaa. :)

    Turhaa se Al siitä muksusta kitisee, olisi mieluummin miettiny ennen kuin alkaa vietellä naisia. Eikös herra paksupää muka tiennyt että suojaamattomasta (ei tainnut olla vielä tuohon aikaan) seksistä seuraa valitettavasti jälkikasvua ja tuohon aikaan abortti ei ollut vaihtoehto.
    Jos saan sanoa, niin Al on itsekeskeinen idiootti, joka syyttää muita omista mokistaa. Tyhmä äijä. Jos tuo tuosta vielä älyäisi fiksuuntua, niin sais kyllä pyytää anteeksi.

    Toivottavasti Aaron vielä pääsee tuolta pois ja toivottavasti Rasmus palaa Adan luo.
    Sinänsä tuo Adan ja Florianin suhde on ihan kiva, mutta en usko, että se ihan sopivaa kumminkaan.
    Mukavaa, että uusi sukupolvi Mansikkaojia on matkalla. :)
    Miskakin sitten löysi rakkautta. No rakkaus ei katso sukupuolta, aikaa eikä paikkaa. Ihanaa, että on noinkin paljon rakkautta Mansikkaojilla, kaiken sen surun keskellä ja elämää myös. :)

    Jään ihan malttamattomana odottamaan seuraavaa osaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut Lucius, ihan oma tekemä, nuo hiukset on siltä kyllä :) Koetin tehdä vähän raamikkaamman vampyyrin tällä kertaa :)
      Al eli Arvid on kyllä aika ääliö, eiköhän se saa vielä ansionsa mukaan ;)
      Sen verran täytyy spoilata, että Rasmus ei ainakaan ihan heti palaa mutta katsotaan....
      Miskan laitoin tähän kun viimeksi jäi vähän niinkuin kesken niiden juttu...
      Mukavaa, että pidit :) Ja kiitokset kovasti ihanasta kommentista :)

      Poista
  2. Auts, Adan raskaus ei ollu mulle oikein mieleinen juonenkäänne. :p En tiiä miks. En varmaa kauheesti tykkää teiniäideistä... ehkä? Tai ei mulla mitää niitä vastaan ole mutta... no ei poiketa aiheesta! Selväksi varmaan tuli jo muutenkin.

    Osa oli muuten erittäin hyvin toteutettu. Tossa ekassa extrakuvassa Rasmus näyttää ihan apinalta. :o Mun mielestä! Heh heh...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi..Harmi, että et pitänyt. Halusin tässä sukupolvessa vaaveja vähän aikaisemmin, kun Adalla on paljonkin puuhaa vielä :)
      Mukavaa, että pidit osasta kuitenkin. Kiitokset mukavasta kommentista !

      Poista
  3. Alkuosa takaumakuvineen oli kyllä niin haikea että oli pakko kaivaa nästyykipaketti koneen viereen. Niisk :'( Onneksi Florian on paikalla lohduttamassa Adaa, vaikka poika itsekin on varmasti surullinen.
    Ja onneksi Ada ja Mel voivat puhua toisilleen, kun kumpikin tietää mitä on tapahtunut. Mutta missä Miska?
    Mitmitmit? En kyllä odottanut lainkaan että Ada olisi raskaana, taas miet onnistuttiin yllättämään. Kyllä se Inkeliina ymmärtää, Ada, ainakin jossain vaiheessa. Rikestä puolestani olen täysin varma. Onneksi Melina kävi neuvomassa serkkuaan.

    Hehei, Rasmustakin nähdään. Poika siis pääsi menneisyytensä jäljille? Matt vaikuttaa mukavan sympaattiselta verenimijältä. Heidi kun taas muuten mielenkiintoiselta hahmolta, hmm...
    Ja nähtiinhän sitä Miskaakin. Onneksi sentään jollakulla menee hieman paremmin♥ (Söpöläiset)

    Nii-in, ulkokuoren pystyy kyllä muutamaan muttei pään sisältöä. Vaikka Alia saisi kyllä mielestäni hieman haukata... Mokomakin luolaolmi. Aaron puolestaan taitaa olla hyvä puhumaan epäkuolleita ympäri, kun sai Fredinkin suostuteltua. Onneksi poika on selvästi myös keskivertoa älykkäämpi.

    Voiko Suojelijan valittu olla joskus Suojeltava? Tuli vain jotenkin mieleen... Vaikka luulisi että on olemassa jonkinlainen systeemi sitä estämään, mutta systeemi kuin systeemi voinee pettää.
    Ja pitihän vielä tuollainen koukku heittää loppuun :D
    Heh, käteviä nuo Parsimoniousin (ovathan ne sieltä?) ostettavat Tee vampyyri/antivampiriinit ;)
    Ekstrakuviakin oli erittäin mukava määrä, ja osamusiikit natsasivat osaan just ja jetsulleen. Nyt on tosin pakko mennä kuuntelemaan eurodancea että pystyn lopettamaan tämän tunnelmoimisen ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa kuulla, että olin onnistunut :) Kyllähän se Inke ymmärtää vaikka saattaa suutahdella.
      Rasmus pääsi tosiaan "omiensa pariin" :) Seuraavassa osassa lisää Rasmuksen seikkailuja :)
      Miska ystävineen sai antaa vähän piristystä tälle haikealle osalle :)
      Al on kyllä vähän ääliö, tyypillinen omahyväinen , itsekeskeinen pahis... Aaron taas on fiksu ja avoin luonteeltaan mutta Fredistäkin saattaa paljastua yllättäviäkin piirteitä...
      Enpä tuohon viimeiseen vielä vastaa, näette sitten ensiosassa....;)
      Antivampiriini on tosiaankin Parsimoniuksesta.
      Kiitokset kovasti jälleen mukavasta kommentista !

      Poista
  4. Hyvä osa :-) Ada-parka näytti niin kamalan onnettomalta ekoissa kuvissa, pystyin melkein tuntemaan hänen mielipahansa ;( Täysin turhaan tyttö itseään syyttelee, eihän se nyt kenenkään vika ollut.. Ihanaa myös, että hän ja Melina lähenivät Aaronin menetyksen myötä. =) Huu, arvasin että Florian muuttuu mustasukkaiseksi kuultuaan Adan raskaudesta! Arvasin, että kun neiti kertoo uutisen, niin tämä ei voi enää pitää näppejään erossa tytöstä :P Onnistunut ja hyvin lavasteltu osa jälleen kerran, tee b-osa pian kun haluat ja kerkeät :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että pidit :)
      Johan ne on jahkanneet monta osaa tunteitaan, pitää nyt välillä jotain tapahtuakin. Ja Florian on kuitenkin ihminen tai siis sim... ainakin tunteiltaan :)
      Kiitokset kovasti mukavasta kommentista :) Piristävät päivääni:)

      Poista
  5. Muovihelmi♥4.3.2012 klo 17.09

    Huh, huh...oli siinä itkussa pidättelemistä :o Heti alussa meinasin ruveta parkumaan :D Olen jotenkin iloinen siitä että Adalmiina ja Florian pitivät...*hellän hetken* :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että pidit osasta:) Kiva kuulla, että eläydyit:) Itsekin kyllä eläydyin ja melkein nyyhkin täällä:)
      Pitihän ne söpöläiset yhteen laittaa ainakin kerran ;)
      Kiitokset piristävästä kommentista !

      Poista
  6. Miks ihmeessä ton tytön piti laskea "päiviä päässään", jotta se tajuais että olis raskaana? En oikeen ymmärtäny...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, se on ihan biologiaa tai simlogiaa. Yleensä kun raskauden kesto määritellään viimeisten kuukautisten mukaan, koska siitä voi laskea milloin raskaus on alkanut jos on ollut "suhteessa" sopivana aikana.

      Poista
  7. Olipas taas haikea osa. Enpä olisi heti arvannut että Ada tulee raskaaksi. Mutta onneksi Ada itse on mielissään ja myös perhe.

    Aaron on kyllä huippu tyyppi kun ei alistu pahisten tahtoon.

    Jotenkin olisin toivonut että Ada olisi Rasmukselle uskollinen kuitenkin kun Rasmuksen todelliset tunteet tulivat ilmi. Mutta onhan tuo Florian tietysti Adan tukena niin onhan se ymmärrettävää että Ada kaipaa hellyttä, varsinkin raskaana.

    Odotan taas jatkoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Ada on mielissään :) ja minä varsinkin...
      Aaron on tahtoa täynnä, ei poikaa niin vaan nujerreta....
      Noh, Adalla ei ollut tietoa, koska poika palaa, joten sallittakoon tytölle moinen. JA ylimpänä juonenkehittäjän paljasta sen verran, että Rasmus ei ihan heti palaakaan Adan elämään. Lisäksi halusin tähän sukupolveen vähän suhdesotkuja kun edellinen sp löysi heti "sen oikean" ;)
      Kiitokset vallan mukavasta kommentista !

      Poista
  8. Ihana hempeilylässytysosa <3 Kirjoitit kaikkien tunteista niin aidosti, että heihin oli helppo samaistua ja osan tunnelma vei mukanaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset :) Mukavaa, että' tykkäsit :)
      Kiitokset ihanasta kommentista ♥

      Poista
  9. Uusi lukija kurkkii puun takaa! Tykkään tyylistäsi ja Mansikkaojat ovat kaikki niin hyvillä geeneillä varustettuja että kateeksi käy. Oma pelini syytää koko ajan vain rumiluksia :,[ Ainoa, josta en pidä, on Rasmus. Jokin pojassa on niin kovin vastenmielistä :/ Ei ulkonäkö vaan jokin sisäinen juttu. Niin että en harmittele lainkaan vaikka poika pysyisikin poissa pidempään.....

    PS. Muuten! Et sattuisi muistamaan, mistä tämän kuvan pose on ladattu?
    http://4.bp.blogspot.com/-WSkIICRsaD0/T1JstY2qMCI/AAAAAAAAVqY/0u-st4AFP9k/s1600/kuva871.jpg
    Muistuttaa niin kovasti omaa tapaani roikkua kihlatussani että on pakko saada se peliinikin!

    Uusi seuraaja ~ S4nn4:]

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihanaa :) Uusi lukija ! Tervetuloa S4nn4,lukemaan MAnsuja :)
      Mansikkaojat ovat kyllä harvinaisen hyvännäköisiä omassakin pelissäni;) Hyvät simgeenit vissiin :)
      Rasmuksesta ei taida tykätä monikaan, itse kyllä pidän vaikka pojassa onkin vähän sellaista pimeää puolta ;)
      Muista kyllä tuon posen, yksi lemppareistani:)
      Posebox on Kitty's BL 2 ja pose ekstra, oisko ollut kakkonen. Tässä linkki: http://mchick101.dreamwidth.org/4890.html
      Kiitokset kovasti kommentista ja mukavaa, että tulit lukijaksi :)

      Poista
  10. Lyhyt kommentti nyt vain anteeksi, kun ei olisi ollut oikeasti aikaa jäädä lukemaan... mutta en voinut vastustaa.

    Mielenkiintoisia käänteitä. Toivon, että Aaron pääsee pian vapaaksi :/ Ja Miskan ja Erikin kohtaus oli söpö ^^ Adan raskaus sekoittaa taas korttipakkaa lisää. En oikein tiedä mitä siitä vielä ajatella... Kun Rasmus vähän noh... Ainakin poika on edistynyt tehtävässään.

    Ja vika kohtaus... Tiedät varmaan <3 <3 <3 heck yeah vihdoin! Sen luin hengittämättä virne kasvoilla. Vika kuva ihana...

    Jatkoa pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommentti on ihana, oli se pyhyt tai pitkä :)
      Arvasinkin, että pidät viimeisestä kohtauksesta ;) Täytyy kyllä myöntää , että mäkin pidin siitä ja sen kuvaamisesta/kirjoittamisesta :)
      Kiitokset mukavasta ja piristävästä kommentista !

      Poista
  11. Ihana osa, vaikkakin hieman surullinen...

    Oli kiva, kun kerroit kaikista jotakin. Oli mukava kuulla Aaronistakin hieman ja tietää, että poika on ihan kunnossa :) Toivottavasti Aaronin kirjeet pääsevät perille ja Ada pääsee suunnittelemaan pelastusretkeä. Kunpa siihen ei menisi montaa vuotta, vaan Aaron saataisiin pelastettua mahdollisimman pian.

    Adan ja Florianin ystävyys pomppasikin taas seruaavalle tasolle. Ovat he vain niin älyttömän suloinen pari. Ihanasti olit lavastanut tuon viimeisen kohtauksen! Florian yritti parhaansa mukaan hillitä itsensä, mutta ei sitten ihan onnistunut. Koko kohtauksen ajan ajattelin, että Flor saisi itsensä kuriin ja häipyisi vain paikalta :) En tiedä mistä tällainen idea sitten tuli, mutta tuli kuitenkin.

    Miska ja Erik sitten päätyivät yhteen hekin. Mukavaa, kun Miskallakin on joku rakas, vaikka taisi se tuntua pojasta hieman oudolta tilanteelta aluksi. Toivottavasti pojat pysyvät yhdessä vielä pitkään, eivätkä kohtaa samanlaisia tai edes samankaltaisia ongelmia kuin Melina ja Aaron tai Ada ja Rasmus :)

    Jatkoa odottelen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että pidit :)
      Eiköhän se Aaron sieltä vielä pääse pois. Ada vain tarvitsee hyvän suunnitelman ja liittolaisia...
      Onhan ne söpöinen pari :) Eipä se Florian ihan loputtomiin jaksanut itseään kieltää. Johan ne on monta osaa jahkanneet...
      Miska ja Erik olkoon onnellisia keskenään:) Ne muuten oikeastikin ovat koko ajan toistensa kimpussa, samoin kuin Ada ja Flor, siis silloin kun en kuvaa ja ovat vapaasti.
      Kiitokset jälleen mukavasta ja ihanasta kommentista !

      Poista
  12. Oho, aika yllättävää laittaa Ada teiniäidiksi. Hänestä kuitenkin tulee melko lailla hiljaisen ja kiltin tytön kuva.. :D
    Ja tytöllä on hyvä miesmaku, Rasmus ja Florian ovat molemmat hyvännäköisiä. Ja ensimmäiseksi mainittu myös ihanan ilmeikäs :)
    Ja hyvä että Melinakin pystyi elämään kunnolla, vaikka häneltä vietiinkin rakas pois.. Mutta jatkoa odotellessa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeh, tämä tarina on yllätyksiä täynnä:) Ada on aika kiltti mutta sisältä tulta ja tappuraa, jos tarve niin vaatii...
      Rasmus on tosiaan ihanan ilmeikäs ja jotenkin olen tykästynyt poikaan kovasti ;) No on se Floriankin ihana :) Kyllä Adan kelpaa ;D
      Melina pärjää kyllä...
      Kiitokset ihanasta kommentista, piristi iltaani mukavasti!

      Poista
  13. Taas olet jaksanut tehdä todella pitkän osan! Ja ensi viikolla on vielä samanlainen tulossa! Huh, olet hirmu jaksavainen. .-D Sinulla menee varmasti rutkasti aikaa näiden tekoon! Hyvin olet kyllä onnistunut toteuttamaan. .-) Oli taas kiehtovaa lueskella. .->

    Ah, kivaa, ettei Aaronista tullutkaan paha simien popsija. .-) Ajattelin, että vampyruus olisi sekoittanut pään pahemmin, mutta onneksi olin väärässä. .-) Aika ovela kirjejuonikin! .-D Nyt Aaron vaan kirjoitat siihen jonkin salaisen postin kavereille, ja nämä tulevat sitten pelastamaan! Sellaisen tosi ovelan viestin tietysti, ettei se vampyyriukko tajua sitä. .-D Huvitti myös, kun Iloliemillä oli sama viesti Essin kadotessa! Onpa simeillämme samanlainen käsiala. .--D

    Oli kyllä surullista luettavaa, kun kaikki kaipasivat Aaronia. .-( Aika onneksi auttoi, eikä tapahtuma ollut mielessä joka päivä. .-) Florian ja Frida onneksi auttavat myös! .-) Ei Adakaan ole aivan yksikseen vauvansa kanssa. .-) Kävi muuten mielessä, että Adahan voisi antaa vauvansa Florianin hoitoon yliopiston ajaksi. .-) Kivaa muuten, kun tarinassa oli monien simien tuntemuksia ja kaikkia tasapuolisesti. .->

    Taidanpa mennä nukkumaan, kun pitää itsekin raahautua kouluun huomenna. .-p Onneksi minun lomani loppui jo viime viikolla, ettei ole niin suuri kynnys enää. .-) Odottelen osaasi! .->

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen onneksi kuvannut jo seuraavaa osaa , ei sitten niin paljon hommaa ole :) Mutta kun tämä on mieluinen harrastus niin aikaa tähän mielellään käyttääkin...
      Aaron on selvä- ja kylmäpäinen kaveri, ei pienestä lannistu... ;) Katsotaan miten kirjejuonen käy :)
      Aika jännää kyllä, taitavat olla käyneet samaa koulua ? ;)
      Kyllähän Aaronia kaivataan...
      Mukavaa, että tykkäsit ;)
      Kiitokset kovasti ihanasta kommentista!

      Poista
  14. Voit varmaan niin kuvitella miten täällä suunnalla sikiää epäsovinnainen hihitys. Mikä on siis täysin asiaan kuulumatonta kun pitäisi poikien katoamista surra ja ja...niin. Mutta en ala. Hihitys vaan jatkuu sellaisella pikkutyttö tasolla.

    Eikä varmaa tarvine sanoa keiden kahden aikaansaannos tämä tirskunta on? Pääni yläpuolella on kahden värisiä sydänpalloja. Florian ja Ada....JES!

    Kiva tosin kuitenkin -ihan oikeesti- että tässä osassa oli kaikesta jotakin. Varsinkin oli kiva kun osa alkoi flashback-tyyppisenä ja pääsi aloittamaan vanhempien suhtautumisesta koko tähän surrealistiseen tapahtumasarjaan. Joka kuitenkin oli omiaan yhdistämään tytöt mielestäni jollain uudella tavalla, kun serkukset pääsi niin paljon jakamaan asioita nyt vain keskenään ja puimaan murheitaan. Ja kai he jotenkin toinen toisensa tuolta surukaivosta nostivatkin? Vaikka Florian nyt itsensä (tietenkin) Adalle pyhittikin.

    Adan teiniraskaus tuli itselleni kyllä yllätyksenä, niinkuin se tuli mitä ilmeisemmin monelle muullekin :D. En jotenkin ollenkaan osannut odottaa, niinkuin en sitäkään että Ada olisi heti asiasta Florille pamauttanut. Hetken aikaa mietein että mitä tästäkin tulee kunnes no..iihihihi <3.
    Jännittävän lisän tämä kyllä tuo tarinaan ja mielestäni on hyvä juonikäänne että Rasmus kenties palaa Adan elämään vasta aikuisena? Jotenkin ilmaantuminen charmikkaana, elämää kokeneena ja kasvaneena tekisi paluusta jotenkin hykerryttävän lisän...Luulen. En tiedä. Maalailen, vaikka pitäisi olla tyytyväinen Florin ja Adan nykytilaan...mutta niinno. Aivoni toimii pitkästä aikaa joten pitää sitä maalaillakin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, voin kyllä kuvitella :D Itseänikin hihitytti kun tuota kirjoitin tuota, kuvaamisesta nyt puhumattakaan ;)
      Pitihän ne nyt yhteen laittaa, johan ovat jahkanneet monta osaa...
      Serkukset auttoivat tosiaan toisiaan vaikka Florian lohdutteli Adaa enemmänkin, mutta sen nyt on sen hommaa muutenkin ;)
      Raskaus tuli ihan yllätyksenä monelle mutta se oli kyllä nyt suunniteltu juttu;)
      Rasmus ei tosiaan hetkeen taida palata vasta sitten kun...Noh, näette sen sitten ;)
      Kiva, että pidit osasta ja kiitokset jälleen vallan mukavaisesta kommentista !

      Poista
    2. On se ihan hyvä että vanhat eukon hihittää pelaillessaan teini-ikäisillä murusillaan :D. Odotan jo niin että saan myös jotain teinihässäkkää aikaiseksi, tosin sinne on vielä pitkä matka.

      Oah, olen niin varma että Florianille napsahtaa tästä hänen ja Adan jutusta jotain. Tyyliin Florian menettää voimansa ja muuttuu ihmiseksi Adan rinnalle kun suojeltavaansa rakastui taitaitaitai jotain sakkoja.
      Olen jumissa oman vuoroni kanssa niin mietin muiden tarinoita sen sijaan :D

      Poista
    3. Juu, juu eihän sitä nyt noin vain voi mennä rakastumaan Suojeltavaansa ;) Ensi osassa kyllä selviää...ja tälläin vanhana eukkona on mukava pelailla noilla teini-ikäisillä murusilla ;) Varsinkin kun saa ohjailla niiden elämää, tosin Mansikkaojat on aika itsepäisiä, tekevät mitä tahtovat....
      Onhan sen hyvä miettiä, hauska näistä lukea kenen ajatuksen menevät yksiin omieni kanssa. Mulla onkin tämä kakkossukupolvi ihan loppuun suunniteltu, kolmannelle on vasta raamit...katsotaan mitä siihen vielä keksii... ;)

      Poista
  15. Luinkin jo heti eilen, kun osan julkaisit, mutta en vain ehtinyt kommentoimaan. Enkä viitsinyt jättää kommenttia, että "luin"... Olisi aika masentavaa!
    Mahtava osa, kuten aina :D.. Turhahan sitä on koko ajan hokea, mutta ei oikein muutakaan voi sanoa ;)

    Ada on kyllä varsinainen miestennielijä ,D! Tuota raskautta, en olisi kyllä uskonut niin että tuli ihan yllätyksenä! Mahtava tunne, kun yllättää täysin lukiessaan jotain.. Kun usein juonet ovat ennalta arvattavia. En nyt tarkoita, että sinun juonesi olisivat, vaan yleensäkin, kun katsoo elokuvaa tai muuta, niin voi arvata miten se päättyy ja on loistavaa, kun se ei päätykään tai mene ennakoidulla tavalla!

    Florian ja Ada on kyllä aivan mahtava pari! Ehkei ihan luvallinen, mutta eikös se tee sen vielä jännittävämmäksi! Pelkäsin jo todella Florianin reaktiota Aadan ja Rasmuksen vauvaan. Sitten hihkuinkin täällä hetken, että Florian rakastaa Adaa. Melkein taputtelin käsiäni ja hoin tuota lausetta rytmikkäästi ;) ! Mietin vain Rasmusta. Poika vaikuttaa kyllä perherakkaalta, ja tulee varmasti paikalle jos kuulee vauvasta!
    Niin ja sitten on tietenkin juuri tuo Florianin ja Adan suhteen vika, ettei nämä saisi olla yhdessä, kun ovat suojelija ja suojeltava. Jännä nähdä miten olet ajatellut purkaa tämän!

    Arvid on aika erikoinen ja moniulotteinen hahmo. Miten Ilsen vauvan ilmestyminen portaille pilasi miehen elämän? Oma syynsähän tuo sinänsä oli, kun hakkaili naisia. Olisihan tuo pitänyt ymmärtää. Tietenkään mies ei varmasti osannut ajatella, että naiset toimittaisivat tuotokset portaille.. Jotain on pakko olla tapahtunut tuon lisäksi ehkä perheen sisällä (perinnöttä jääminen?), sillä eihän mies muuten tuosta voisi suuttua!? HEh.. Minulla on salaliittoteoriat jo valmiina.

    Ihanaa Aaronista ei tullutkaan pahaa! Loistava juttu! Arvid saikin kiusakseen arvaamattoman vampyyrin... Toinen mistä hihkuin täällä ruudun toisella puolella! Toivon kovasti, että poika vielä palaa takaisin Melinan luokse.
    Mutta kuka sitten onkaan mestari? Arvid ei sittenkään ollut tuo, vaikka näin aikaisemmin ajattelin!

    Jatkoa innokkaasti tai enemmänkin odotellen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että pidit :)
      Ada melkoinen tyttö ;) Kiva, jos raskaus yllätti(taisi yllättää monen muunkin)ettei ollut ihan ennalta-arvattavaa.
      Florian ja Ada saivat nyt toisensa katsotaan miten parin käy...Rasmus ei nyt aivan heti palaile Adan elämään....
      Siihen aikaa kun Arvid Ilsen vietteli oli mies nuorukainen vielä, omahyväinen, itsekäs ja piittaamaton. Ei reppana tajunnut, että teoilla on seurauksia... Ja menevän naistenmiehen lupaava eläämä tyssäsi tuohon vauvaa. Perhe joutui häpeään jne... jos muistat? Ehkä Arvid osittain heitettiin ulos, kun Ilsehän paljasti lapsen olevan Arvidin. Ehkä vielä joskus teen jonkun Al ekstran missä paljastuu salaisuudet...;)
      Aaron on kovempaa tekoa kuin luulisi. Fiksu poika ja päättäiväinen ;) Ei sitä noin vain pahaksi muuteta...
      Mestari, tuo salaperäinen hahmo, ei vielä paljastu tässä sukupolvessa, vasta myöhemmin...Arvid ei ole Mestari vaikka voimakas pahis onkin:)
      Kiitokset kovasti ihanasta kommentista, aina niin mukavaa lukea näitä ♥

      Poista
  16. No HUH!! Vai että vauva... Yllätyin todenteolla! Mansikkaojat tulevan näemmä saamaan seuraavan sukupolven hieman odotettua aikaisemmin :)
    Adan ja Melinan uudenlainen ystävyys on jotenkin todella suloista, hyvä että tytöt löysivät toisistaan tukea vaikeina aikoina!

    Osan alkua lukiessa tuli todellakin sellainen olo että Aaron olisi kuollut :D Mutta herra näyttää sopeutuneen erikoiseen tilanteeseensa kovin hyvin. Ehkäpä hän saa Fredistä itselleen liittolaisen?

    Ja viimein Florian ja Ada päätyivät yhteen! Mitäköhän tuosta seuraa... ei usko että mitään hyvää.
    Ja tietenkin MISKA! unohtamatta omaa suosikkiani! Ihana, että Erik ja Miska päätyivät yhteen, he ovat oikein suloinen pari.

    Kiitokset osasta ja seuraavaa odotellessa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raskaus taisi yllätää aika monen. Kieltämättä Adasta tulee sellainen kiltin tytön kuva mutta tässä sukupolvessa tahdoin vauvoja vähän aikaisemmin...Mulla on suunnitelmia...hoo;D
      Ajattelin, että tässä jos missä tytöt lähentyvät toisiaan :)Hyvä tilanne sellaiseen.
      Voi olla että Fredistä paljastuu vielä yllättäviä piirteitä :)
      Florian ja Ada saivat toisensa ja kaikki on nyt vielä hyvin;)
      Miska on niin ylisuloinen ja Erikin kanssa vielä suloisempi, että piti niiden saada toisensa♥
      Kiitokset mukavasta kommentista jälleen :) Aina niin mukavaa lukea näitä !

      Poista
  17. Oo, jopas jotakin. Onnistuit taas yllättämään meikäläisen ihan kunnolla! Että vauva on sieltä tulossa, mielenkiintoista. Onneksi Flor suhtautui asiaan hyvin, vaikkakin mustasukkaisesti. Ovat he niin söötti pari :)
    Sääliksi käy Melinaa, joka joutuu vain kitumaan omassa rakkaudessaan, kun Aaron on niiden ronttien luona :/ Toivottavasti Ada tai joku ymmärtää jotain viestistä, jonka Aaron piilottaa kirjeeseensä, ja toiv. joku vielä ehtii pelastamaan pojan.
    Ja awws, Miska ja Erik, söötti kohtaus söötillä parilla, olin sulaa tänne kiinni tuoliini, samoin kuin Adan ja Florinkin kohtauksessa. Sä olet niin hyvä kirjoittamaan tollasta söpöstelyä :)
    Muutenkin osa oli hyvin kirjoitettu ja lavastettu ja jään odottamaan seuraavaa osaa kasvavalla mielenkiinnolla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että tykkäsit :)
      Kyllä se Aaton sieltä vielä pelastuu...;)
      Miska ja Erik on kyllä söpöinen pari, ihan suosikkejani ♥
      Ada ja Flor myös, pitihän niille vihdoin suoda yhteinen hetki :D
      Kiitokset mukavaisesta kommentista !

      Poista
  18. Eksyinpä vihdoin tännekin ja rupesin lueskelemaan. Aika kauan meni, mutta sainpas vihdoin kaikki osaset luettua ja tulin tänne kommentoimaan. ^^
    Voi Melina-parkaa, joka jäi odottamaan Aaronia. Toivottavasti hänet vielä pelastetaan.
    Adan raskaus oli kyllä yllättävä juttu. Ja Florian oli söpö mustis! Ada ja Florian ovat todella söpö pari, vaikka se ehkä kiellettyä onkin.
    Lopuksi haluaisin vielä kysyä, mistä Gerda-vampyyrin hiukset ovat. Itselläni ne oli joskus, mutta sitten ladattu-kansiota siivoillessa ne hukkasin. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkoinen luku-urakka :) Mukavaa, että eksyit tännekin!
      Eiköhän se Aaron sieltä vielä pelastu :)
      Ada ja Flori on kyllä kieltämättä söpö pari mutta ihan ongelmatonta ei suhde ole ;)
      Gerdan hiukset pitää tsekata pelistä, en nyt yhtään muista mistä ne latasin....
      Kiitokset mukavasta kommentista ! Aina piristävät päivääni ;)

      Poista
    2. Löysinkin hiukset ne on täältä: http://nabila-ici.livejournal.com/26105.html

      Poista
  19. Olipas mielenkiintoinen osa :D
    Adasta ja Melinasa näytti tulleen hyviä ystäviä. Tyttö-parat kaipaavat näköjään kovasti Aaronia. Adan raskaus yllätti minutkin hieman.
    Miska ja Erik ovat ihana pari, söpöjä :))

    Jatkoa odotan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tytöt lähentyivät tässä osassa kyllä.
      Mukavaa, että tykkäsit osasta.Miska ja Erik on kyllä söpöläisiä♥
      Kiitokset jälleen mukavaisesta ja piristävästä kommentista !

      Poista
  20. Suklaasydän8.3.2012 klo 13.31

    Mahtava osa taas!
    Onneksi Rasmus löysi seuraa ja toivottavasti hän myös pysyykin siellä...
    Ada saa lapsen! Yllätyin todella, sillä en olisi todellakaan osannut arvata :)
    Melina raukka :( Toivottavasti Aaron palaa ehjänä kotiin...
    Ada ja Florian <3 Mitenhän nyt Florianille käy?
    Miskakin sai osansa onnea, MIskan ja Erikin kohtaus oli ihana vaikken yleensä homosuhteista välitäkkään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiva, että tykkäsit :)
      Rasmus psyyy nyt hetken ainakin poissa mutta...
      Raskaus taisi yllättää monen muunkin ;D
      Ensiosassa selviää taas lisää..
      Mukavaa, että pidit poikien kohtauksesta:)

      Poista
  21. Anteeksi kun en oo aikasemmin kommentoinut, luin kyllä jo aikasemmin...:(

    Osa.. oli.. taas.. aivan.. ihana.. itkettävä.. romanttinen.. ja.. kaikkea mahdollista!!!! Mä en voisi elää enää ilman tätä!<3

    Itkin koko osan ajan.. Muistelut oli ihanasti kirjoitettu, voin vain kuvitella Inken ja Riken surun.. Ja Melinan ja Adan.. Kaikkien.:'( Hyvä, että Ada ja Melina alkoivat viettää aikaa keskenään. Se varmasti lieventää tuskaa.:)

    Aaihh.. Florian on niin valloittava!<33 Ja hippati hei! Ada ja Flor saivat ainakin hetkeksi toisensa!:D
    Lempparikuva: http://1.bp.blogspot.com/-aLsg_oAxJYg/T1JswAqdSLI/AAAAAAAAVq0/ESRPsZl3xT4/s640/kuva877.jpg Aiaiai! Niin ihana!!<3

    Hyvä, että Rasmus löysi hyvät väpaierit, jännittää vaan mitä sitten Adan ja Rasmuksen välillä tapahtuu kun Rasmus palaa.. Nyt kun Floriankin sekoittaa soppaa..

    Samassa tulee osassa kohta, kun Ada menee vaan vessaan, ja KAPUM! VAUVA?! Istun täällä suu auki.. Mutta sitten kirjoitat niin ihanaa kohtaa, ahh, niin ihana Florian tulee Adan luokse ja kertoo vauvasta.. Mun kävi niin sääliksi poikaa.:'( Olit niin todellisesti kertonut sen kohdan, kateellisuus huokui kohdasta.:) JA sitten hyppisin riemusta, Ada ja Flor saivat toisensa! Ainakin toistaiseksi.. Jännää nähdä, mitä nyt?;0 Erotetaanko he väkipakolla? En kyllä usko...

    Miskan ja Erikin suhde on jotenkin.. epäilyttävä.. musta tuntuu, että Miska valitsi väärin, kun punnitsi tunteitaan.. Mutta saapi nähdä!

    Nyt lähenee mun kommentti loppua, sait taas yliannostuksen 'ihana'-sanasta..:D Mutta se on vaan niin ihana sana!:D

    Jep! Odotan jatkoa!:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh :D
      Taidat olla yhtä hyvä eläytymään kuin mä, lukiessani:)
      Mukavaa, että pidit taas osasta. Muistelussa meinasi itsellekin tulla kyllä itku...
      Rasmus sekoittelee soppaa taas muutaman osan päästä, ehkä ;)
      Vauva tuli yllärina aika monelle.
      Kiva, jos kateellisuus kohta oli hyvin kirjoitettu, olisi voinut Florianin ottaa asian rauhallisemminkin mutta ajattelin, että tuo kateus sopisi tuohon, kun kerta Flor on joutunut vain haaveilemaan Adasta , Rasmuksen hengailessa Adan kanssa...
      Heh, arvasin, että pidät siitä:) Katsotaan miten parin käy....
      Miska ja Erik ovat toistaiseksi ihan onnellisia keskenään;)
      Ihana kommentti, ihanalta lukijalta ♥ Kiitos !

      Poista
  22. Aah..jälleen yksi ihana osa;) ja Aaronia tullaan kaipaamaan ja kirjejuoni(?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että tykkäsit ja kiitokset kommentistasi:)

      Poista
  23. Noniin, pääsin sitten vihdoin kommentoimaan :) Ihana osa, ihana juoni, ihanaa ihanaa ihanaa... :D Ainiin, sanoinko jo että ihana osa? :D Aronin "lähtö" vähän surettaa, ja kuulun tähän harvaan porukkaan joka ei yllättynyt siitä, että Ada tuli raskaaksi, vaikka kai tää on oikea kohta sanoa, että ajattelin Melille käyvän enneminkin näin ::DD Okei jooh x) Mutta, oottelen innolla uutta osaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että tykkäsit !
      Niitä taisikin olla harvempi, jotka eivät asiasta yllättyneet:) Melillekin olisi toki voinut noin käydä ;)
      Kiitokset mukavaisesta ja piristävästä kommentista !

      Poista
  24. Oi, miten suloinen osa! Jopa kaikessa haikeudessaan. Sinne meni, ihana Aaron, onneksi jätti edes kirjeitä. :c
    Ja voi Adaa, raskaana... Tosin, ehkä ihan hyvä, ainakin on jotain joka muistuttaa positiivisesti Rasmuksesta, kun tämä on poissa.
    Ja muahaha, kiero minäni on nyt tyytyväinen; homoja! Ikinä ei voi saada tarpeeksi tavallisuudesta poikkeavista pareista.
    Hauskoja loppukuvia, etenkin tuo Inkeliinan ja Aaronin ällöromanttinen kohtaus! :D Niin kauniisti saat aina ikuistettua simisi hellät hetket. Kiitos osasta, nautin todella lukemisesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Trukkis, niin kivaa, kun sä olet palannut :)
      Mukavaa, että pidit :) Romantiikka ja hellät hetke, mun leipälaji. Pitäsköhän ryhtyä kioskiromaanien kirjoittajaksi;)
      Juu, Miska ja Erik on niin söpis pari, että niiden oli pakko mennä yhteen :)
      Ole hyvä vaan, kiitos itsellesi ihanasta kommentista !

      Poista
  25. Hii!
    Täällä uusi lukija, luin juuri koko lc:n tähän saakka! Tossa neljänneks viimesessä kuvassa noissa ekstrakuvissa, missä rasmus ja ada suutelee, näkyy vasemmassa alanurkassa joku naama. Aika huvittava ;) Olisko selitystä kuka se on..? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on Rasmus. Otin kuvan ihan pelitilassa ilman TABia, kun tiesin ettei se tule osaan :)
      Ihanaa, saada uusi lukija :) Aikamoinen urakka sulla ollut, nostan hattua :)
      Kiitokset piristävästä kommentista :)

      Poista

Kiitos kommentista :)

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.